Elämää maalla 30.

 

                      Nyt liljat kukkivat.

Alan tottua siihen, että minulla on diabetes 2. Toivon, että en saa sen liitännäissairauksia esimerkiksi verenpainetta ja huonoja kolesteroli arvoja. Minulla voi olla metabolinen oireyhtymä ja hiljainen tulehdus.

Ihmettelen sitä, että tämä diabetes tuli niin rytinällä. Olin kolme kuukautta sitten verikokeissa, eikä havaittu diabetes kahta. Ja nyt yhtäkkiä se havaittiin.

Lohdutan itseäni, että tämä on perinnöllistä. Syön terveellisesti kasvisruokaa. Olen syönyt jo 38 vuotta. Liikun suhteellisen paljon: 2-3 kertaa viikossa kuntosalia ja kolme kertaa viikossa reippaita kävelylenkkejä.

On jännä, että en ole lukenut netistä tietoja diabetes kahdesta. Muuten selaan paljon vähän luulotautisena. Kai se aika tulee, että luen sairaudestani.

Ystäväni patisti minua jalkahoitolaan, koska se on kuulema tärkeää, että jalkapohjat on kunnossa. En ole vielä varannut aikaa. Ehkä ensi viikolla.

Asiasta toiseen. Meidän naapuriin muutti jo vuosia sitten miljonääri. Heillä on kartano ja hevostalli, missä tyttäreni on töissä. On myös mökkejä vuokrattavaksi, oma kauppa, ravintola, automuseo ja kauneushoitaja.

Meillä ei heitetty orvokkeja pois kesän alussa. Olen leikellyt niitä sieltä täältä ja nyppinyt kuolleet kukat pois. Ne kukkivat hyvin.

Yhdessä kohdassa puutarhaa liljat kasvavat kahden ison kiven vierssä. Toisessa kivessä on    maksaruohoa, jota toin viljakuivurin vierestä. Kuvassa näkyy myös reinuskasvia.

               Kille kissa on mielellään korkealla kivellä kuin kuningas.

Miljonäärimiehellä on oma lentokone. Kiitorata ja lentokenttä metsässä. Se oli minun herkkusienipaikka. Samoten he muuttivat lähimetsät puistomaisiksi. Yhdessä oli minun kantarellipaikka. Harmittaa.

Viime vuonna etsin uusia kantarelli- ja herkkutattipaikkoja. Yhdessä joku oli poiminut jo kantarellit. Paikassa oli polku ja sieltä löysin jonkun verran kantarelleja. Huomenna on tarkoitus lähteä niitä saalistamaan, jos ei sada vettä.

Minulla oli myös hyvä herkkutattipaikka lähistöllä, mutta sitten metsän omistaja oli myynyt metsän ja se avohakattiin. Hiilinieluja ei jätetty ollenkaan.

Toinenkin kantarellimetsä avohakattiin. Se on nyt niin surkean näköinen, että melkein itkettää.

    Keijunmekko on alkanut kukkia. Kuva on aivan alhaalta otettu ja siksi tumma.

Ilon aiheita kasvimaailmassa on paljon. Mukulasta istuttamani daaliat alkaa kukkia, niissä on nuppuja  ja ne ovat hemmetin isoja kasveja.

Lankesin keväällä Viherpeukalon tarjoukseen. Sai 12 pelargonian ja ruusupelargonian halvalla. Odottelin innoissani komeita kukkia. Mutta mitä sain? Pieniä noin viiden sentin pituisia taimia. Niitä mainostettiin maatiaislajikkeeksi, jotka on helppo talvettaa. Olen sitten hoitanut taimia ja ne ovat nyt melko isoja. Kuva on heikko, mutta tästä puolelta taloa on saanut aina vain tummia kuvia.

Ulkona kärhöt ja köynnöskukat voivat hyvin. Yksi kärhö kuoli varmaankin liikakasteluun, koska ruukun pohjalla ei ollut tarpeeksi reikiä. Pyysin miestä keväällä tekemään reiät monen ruukun pohjalle, mutta hän oli tehnyt vain viiluja. Pyysin uudestaan. Ja hän teki vain muutamaan ruukkuun reiät. Homma ei ollut hänelle mieleistä. Voi hemmetti!

Ikääntymisessä on minusta  lisää yksi hyvä asia. Karvat ei kasva niin kuin ennen. Minulla ei ole enää kunnon kainalokarvoja, ja jaloissa on vähän karvaa. Niitä ei tarvitse ajella. Hiuksetkin ovat vähän ohentuneet.

Tänä iltana menen läheisen tanssilavan iltamiin, koska miehen bändi soittaa siellä puoli tuntia. Sen jälkeen on näytelmä ja lopuksi teatterilaiset soittavat tanssimusiikkia ja tanssitaan. Minä en osaa muuta kuin valssia.

Hyvää viikonloppua!