Ulkopuolisuuden tunne voi herätä vaikkapa työpaikalla tai muutossa uudelle paikkakunnalle. Mutta toisaalta myös sukujuhlissa voi tuntea itsensä outolinnuksi.
Ulkopuolisuuden tunne on tavallinen, kouluttaja psykoterapeutti Marjukka Laukkanen sanoo. Jokainen kokee ulkopuolisuuden tunnetta joskus elämänsä varrella - myös porukan puhelias ja iloinen tyyppi, vaikka ei päälle päin uskoisi.
Tunne ulkopuolisuudesta on vain yksi tunne muiden joukossa. Se muuttuu raskaaksi, jos se on aina läsnä.
Joku on voinut jäädä ulkopuolelle aikuisena työpaikalla tai ulkopuolisuuden juurisyyt ovat jo varhaislapsuudessa. Näitä kokemuksia yhdistää se, ettei tarve tulla kohdatuksi ja hyväksytyksi omana itsenään ole toteutunut. Ulkopuolisuuden tunteen mukana voi tulla muitakin vaikeita tunteita: yksinäisyyttä ja erilaisuutta, huonommuutta ja häpeää.
Outolinnuksi itsensä kokeva ei ole ehkä tullut nähdyksi ja hyväksytyksi vanhempiensa silmissä. Häntä on voitu arvostella tai hän on saanut kehuja vain onnistumisista. Siitä on syntynyt kelpaamattomuuden kokemus.
Ulkopuolisuuden tunne voi alkaa myös parisuhteessa tai perheen sisällä.Se, että joku perheenjäsen tuntee itsensä kummajaiseksi, voi tulla sisaruksille täytenä yllätyksenä.
"Se voi viestiä, että ehkä nyt on aika jatkaa omaa elämää eri tavalla tai erilaisten ihmisten kanssa, kuunnella paremmin itseä ja tarpeitaan. Saatat kääntää tossusi toiseen suuntaan tietystä yhteisöstä myös siksi, että oivallat, ettei sinun tarvitse miellytää enää ketään."
Ihminen voi itse myös ylläpitää joskus ajatuksillaan ulkopuolisuuden kokemustaan, vaikka muut eivät oikeasti jättäisi hajurakoa. Tämä voi johtaa helposti siihen, että tulkitsee toisten ilmeitä ja eleitä niin, että näkee kaikkialla uhkia ja ikäviä puolia. Tämän vuoksi ulkopuolisuuden tunne kannattaa kohdata.
Huomaatko kokevasi ulkopuolisuuden tunnetta tietyissä tilanteissa tai seurassa? Mistä se voi johtua? Mitä se kertoo? Joidenkin porukan ulkopuolelle jättäytyminen voi olla myös suojamekanismi ja tapa välttää kipua.
"Jos on kokenut pettymyksiä tai ei ole tullut kohdatuksi, voi olla tietyllä tavalla järkevääkin suojella itseään."
Mielenkiintoinen aihe.
VastaaPoistaUlkopuolisuuden tunne ei ole yksinomaan negatiivinen asia, se voi sysätä myös kohti uusia, itsenäisiä ratkaisuja, jotka vievät elämässä eteenpäin.
Jos jossain seurassa (jopa perheessä) kokee jatkuvasti ulkopuolisuuden tunteita, siitä kannattanee irtaanrua ja alkaa elää "oma elämäänsä". Miksi pitäisi olla kuin muut tai elää muiden toiveiden ja odotusten mukaisesti, jos se ei tunnu "oikealta"?
Anteeksi, tämä on aihe, joka saa kiihtymään. 🙃 En voi käsittää ihmisiä, jotka elävät vuosia ja vuosikymmeniä epätyydyttäväsdä suhteessa, väheksyvässä tai arvojensa vastaisessa työpaikassa jne. Jokainen kuitenkin elää omaa ainutkertaista elämäänsä!
Kiitos kommentistasi satunNainen Paula. Niinpä, miksi ihmiset eivät irtaannu negatiivisen tuntuisista suhteista tai työpaikoista? Hienosti kirjoitit: "Jokainen kuitenkin elää omaa ainutkertaista elämäänsä!" Meillä on vain tämä yksi ainoa ainokainen elämämme.
VastaaPoistaVarmaankin moni pysyy ulkopuolisuuden tunnetta synnyttävissä suhteissa rohkeuden puutteesta. Lapsuudessa on pitänyt olla kiltti, eikä ole saanut näyttää aiheellistakaan suuttumusta. Aikuisena ei sitten uskalleta olla terveellä tavalla vihaisia ja jättää epätyydyttävät suhteet, joissa kokee ulkopuolisuutta. Vanhuudessa voi olla katkera "elämättömästä" elämästä.