Stressi sekoittaa elimistöä

 

Minulla todettiin tyypin 2 diabetes pari viikkoa sitten. Se ei ole todellakaan syntynyt sressistä, koska en edes muista, milloin minulla olisi ollut kova stressi. Ahdistusta on ollut rutkasti. Stressissä katoaa kehon tuntemus nälkäisyydestä ja kylläisyydestä ja se varastoi rasvaa etenkin vatsan seudulle.

Lääkäri Elina Pimiä kertoo ystävästään, jolla on tyypin 1 diabetes. Yhtenä päivänä, tunteja ruokailun jälkeen, tämä istahti tietokoneen ääreen osallistuakseen työpaikan etäkokoukseen. Hänellä oli käsivarressaan sensori ja se näytti hyvää verensokeriarvoa 6,1.

Kokouksessa kävi ilmi, että yrityksessä alkaisivat  yt-neuvottelut. Tämän jälkeen ystävän sensorilukema nousi 20:een, joka on raju lukema.

"Arvoa ei nostanut syöminen, vaan yt-uutisen aiheuttama voimakas stressi", kuvaa Pimiä, joka toimii asiantuntijalääkärinä Diabetesliitossa.

Järkyttävä uutinen aiheutti elimistöön hälytystilan, ja lisämunuaiset alkoivat erittää stressihormoni adrenaliinia, kortisolia ja noradrenaliinia.

Terve keho selviää kortisolin lyhytaikaisesta ryöpsähdyksestä vaivatta: se pitää verensokerin tasaisena erittämällä tavallista enemmän insuliinia, kunnes stressihormonien määrä laskee normaalitasolle. Se tapahtuu muutamissa minuuteissa.

Lyhytaikaisesta stressistä ei yleensä koidu terveelle keholle harmia. Mutta ongelma on pitkäaikainen stressi, jonka myötä veressä on jatkuvasti liikaa kortisolia. Ei ole mikään ihme, että stressaantuneen paino nousee, koska kortisoli vaikuttaa siihen, miten paljon ja mitä syödään.

"Stressaantuneet syövät eri ruokia kuin muut. Paineen alla valitaan epäterveellisemmin, ja lautasella on todennäköisesti rasvainen pizza eikä ruokaisa ja ravitseva salaatti." Kortisoli sekoittaa myös ihmisen kykyä tuntea nälkää ja kylläisyyttä.

"Se mitä syödään, jää kehoon. Kortisoli edistää rasvan varastoitumista, ja rasvakudos lisääntyy erityisesti vatsan seudulla, mikä aiheuttaa insuliiniresistenssiä ja voi johtaa tyypin 2 diabetekseen."

Terveelle ihmiselle lihominen ja vyötärönympäryksen kasvu ovat varoitusmerkkejä, jotka voivat enteillä tyypin 2 diabetesta. Jo 35-40-vuotiaana olisi hyvä tehdä riskitesti esimerkiksi Diabetesliiton sivulla.

"Jos toisella vanhemmista on diabetes ja itsellä ylipainoa tai muita metabolisen oireyhtymän oireita kuten koholla oleva verenpaine, testi kannattaa tehdä jo kolmikymppisenä."Jos testi osoittaa riskin kasvaneen, on syytä hakeutua lääkärin tai hoitajan luo tarkempaan riskiarvioon.

Korkea verensokeri voi altistaa aivoverenkierron häiriöille, aivoinfarktille ja valtimotaudille. Diabeteksen ensioire voi olla jopa sydänkohtaus.

Kaikista hyvistä keinoista elintavoissa stressiä vastaan tehokkain tapa on riittävä ja levollinen uni."Jos huolien ja paineiden takia ei öisinkään pääse palauttavaan uneen, myöskään kortisolitaso ei laske."

Lyhyetkin tauot työssä laskevat heti stressitasoa ja lyhentävät palautumisaikaa työpäivän jälkeen - kunhan tauolla todella irrottaa ajatuksensa työstä.

Stressissä ei ehdi tai jaksa huolehtia niin hyvin itsestään. Kävelylenkki jää väliin, tulee syötyä mitä sattuu.

Omia elintapojaan on syytä tarkastella siinä vaiheessa, jos todetaan esidiabetes. Tämä on tila, jossa verensokeri on koholla, mutta ei niin paljon, että kyseessä vielä olisi diabetes. Ensivaiheessa verensokeri on aamulla 6-7 millimoolia litrassa.

Syömiseen kannattaa tiukkojen laihdutuskuurien ja sääntöjen sijaan etsiä rytmi, joka itsestään tuntuu hyvältä. Pienet, hyvät muutokset ovat niitä, jotka jäävät elämään, ja joustava suhde ruokaan varmistaa sen, että ruokakin tuottaa iloa, ei stressiä.

Stressin hälventämiskeinoja:

"Lähde luontoon. Se lievittää stressin oireita että stressituntemuksia.

Tartu hetkeen. Syvään hengittäminen, ruokahetkeen rauhoittuminen, tietoinen läsnäolo ja saunominen laskevat kierroksia.

Lisää  liikettä.  Mikä tahansa itselle mieluinen liikunta on lepoa aivoille ja iloa mielelle. Lenkille ei tarvitse lähteä väkisin. Joku tekee mieluummin käsillään tai syventyy musiikkiin.

Vaali ystävyyttä. Hyvät ihmissuhteet ja yhdessä vietetty aika parantavat kykyä sietää stressiä."

Lähteet: Hyvä Terveys 6/2024, kuvat omat

Liika suorittaminen vie lomailoa

 

Viimeinkin loma, nyt voi rentoutua. Tähän eivät kuitenkaan kaikki persoonallisuuden piirteidensä vuoksi pysty - ja samalla lomatunnelma voi lässähtää myös lähipiiriltä.

Alttius perfektionismiin, säntillisyys, pikkutarkkuus, joustamattomuus ja ajautuminen ylenpalttiseen tekemiseen voi ryöpsähtää valloilleen kesälomalla, kertoo psykologi Anna Kallanranta. Vaativa persoonallisuus ei ehkä välttämättä ole persoonallisuushäiriö vaan jonkinlainen luonteenpiirre.

"Ehkä nykyinen yhteiskunnan ilmapiiri vahvistaa suorituskeskeisyyttä ja itseen kohdistuvia kohtuuttomia vaatimuksia", Kallanranta sanoo.

"Luulen, että jokainen meistä saattaa tuntea jonkun vaativan suorittajan. Sellaisen henkilön, joka aikatauluttaa elämänsä ja jolle mikään ei tunnu olevan riittävän hyvää."

Ylitarkkuus ja äärimmäinen pitäytyminen loman suunnitellussa käsikirjoituksessa voi johtaa kuitenkin pettymyksiin ja myös jäykkään tunnelmaan.

Anna Kallanranta nostaa esiin asioita, jotka kielivät siitä, että liika vaativuus uhkaa pilata loman.

Viisi lomalaisen punaista lippua:

1)"Tunne siitä, että loman on pakko olla tietynlainen, jotta se olisi riittävän hyvä."

Kaiken ei tarvitsisi olla täydellistä ollakseen hyvää. Täydellisyyden tavoittelemisen sijasta kannattaisi olla läsnä hetkissä.

2)"Tunne siitä, että loma on jonkinlainen suoritus."

Tähän liittyy usein ajatus, että koko ajan pitäisi olla liikkeessä. "On pakonomainen tunne, että lomalla on ehdittävä tehdä nämä ja nämä asiat. Se on punainen lippu myös", Kallanranta arvioi.

3)"Tunne siitä, että kaikki asiat pyritään tekemään yhden ihmisen joustamattoman suunnitelman mukaisesti."

Vaativilla ihmisillä on Kallanrannan mukaan on usein taipumusta vaatia paljon myös muilta.

"Siihen liittyy voimakas sisäinen vaatimus, että kaiken pitäisi mennä siten kuin itse on ajatellut - ja on käyttänyt paljon aikaa ja energiaa suunnitteluun."

4)"Tunne siitä, että on vaikea luottaa myös toisten osaavan tehdä asioita riittävän hyvin."

Tämä voi näkyä myös siinä, että lomailijan on vaikea irtaantua töistä lomallakaan.

"On vaikea luottaa siihen, että sijainen hoitaa ne työt. On luonnollista vähän miettiä, mitenköhän ne hommat siellä töissä sujuvat. Suhteeton ajatus on puolestaan se, että lomallakin pitäisi olla koko ajan käytettävissä ja tavoitettavissa."

5)"Tunne siitä, että kaikilla täytyisi olla koko ajan todella kivaa."

Jos kivasta tulee vaatimus, happi häviää aidolta ilolta. Tämä voi johtaa pettymyksen tunteisiin.

Taipumus vaativuuteen voi pidemmän päälle uuvuttaa ja altistaa pahimmillaan masennukselle.

Jos liika vaativuus aiheuttaa kärsimystä ihmiselle itselleen tai hänen läheisilleen, ammattiavun hakeminen voi olla paikallaan.

"Me olemme itse epätäydellisiä, ja elämä on epätäydellistä. Silti se on ihan hyvää."

Lähteet: Helsingin Sanomat 13.7.2024, kuvat omat

Elämää maalla 30.

 

                      Nyt liljat kukkivat.

Alan tottua siihen, että minulla on diabetes 2. Toivon, että en saa sen liitännäissairauksia esimerkiksi verenpainetta ja huonoja kolesteroli arvoja. Minulla voi olla metabolinen oireyhtymä ja hiljainen tulehdus.

Ihmettelen sitä, että tämä diabetes tuli niin rytinällä. Olin kolme kuukautta sitten verikokeissa, eikä havaittu diabetes kahta. Ja nyt yhtäkkiä se havaittiin.

Lohdutan itseäni, että tämä on perinnöllistä. Syön terveellisesti kasvisruokaa. Olen syönyt jo 38 vuotta. Liikun suhteellisen paljon: 2-3 kertaa viikossa kuntosalia ja kolme kertaa viikossa reippaita kävelylenkkejä.

On jännä, että en ole lukenut netistä tietoja diabetes kahdesta. Muuten selaan paljon vähän luulotautisena. Kai se aika tulee, että luen sairaudestani.

Ystäväni patisti minua jalkahoitolaan, koska se on kuulema tärkeää, että jalkapohjat on kunnossa. En ole vielä varannut aikaa. Ehkä ensi viikolla.

Asiasta toiseen. Meidän naapuriin muutti jo vuosia sitten miljonääri. Heillä on kartano ja hevostalli, missä tyttäreni on töissä. On myös mökkejä vuokrattavaksi, oma kauppa, ravintola, automuseo ja kauneushoitaja.

Meillä ei heitetty orvokkeja pois kesän alussa. Olen leikellyt niitä sieltä täältä ja nyppinyt kuolleet kukat pois. Ne kukkivat hyvin.

Yhdessä kohdassa puutarhaa liljat kasvavat kahden ison kiven vierssä. Toisessa kivessä on    maksaruohoa, jota toin viljakuivurin vierestä. Kuvassa näkyy myös reinuskasvia.

               Kille kissa on mielellään korkealla kivellä kuin kuningas.

Miljonäärimiehellä on oma lentokone. Kiitorata ja lentokenttä metsässä. Se oli minun herkkusienipaikka. Samoten he muuttivat lähimetsät puistomaisiksi. Yhdessä oli minun kantarellipaikka. Harmittaa.

Viime vuonna etsin uusia kantarelli- ja herkkutattipaikkoja. Yhdessä joku oli poiminut jo kantarellit. Paikassa oli polku ja sieltä löysin jonkun verran kantarelleja. Huomenna on tarkoitus lähteä niitä saalistamaan, jos ei sada vettä.

Minulla oli myös hyvä herkkutattipaikka lähistöllä, mutta sitten metsän omistaja oli myynyt metsän ja se avohakattiin. Hiilinieluja ei jätetty ollenkaan.

Toinenkin kantarellimetsä avohakattiin. Se on nyt niin surkean näköinen, että melkein itkettää.

    Keijunmekko on alkanut kukkia. Kuva on aivan alhaalta otettu ja siksi tumma.

Ilon aiheita kasvimaailmassa on paljon. Mukulasta istuttamani daaliat alkaa kukkia, niissä on nuppuja  ja ne ovat hemmetin isoja kasveja.

Lankesin keväällä Viherpeukalon tarjoukseen. Sai 12 pelargonian ja ruusupelargonian halvalla. Odottelin innoissani komeita kukkia. Mutta mitä sain? Pieniä noin viiden sentin pituisia taimia. Niitä mainostettiin maatiaislajikkeeksi, jotka on helppo talvettaa. Olen sitten hoitanut taimia ja ne ovat nyt melko isoja. Kuva on heikko, mutta tästä puolelta taloa on saanut aina vain tummia kuvia.

Ulkona kärhöt ja köynnöskukat voivat hyvin. Yksi kärhö kuoli varmaankin liikakasteluun, koska ruukun pohjalla ei ollut tarpeeksi reikiä. Pyysin miestä keväällä tekemään reiät monen ruukun pohjalle, mutta hän oli tehnyt vain viiluja. Pyysin uudestaan. Ja hän teki vain muutamaan ruukkuun reiät. Homma ei ollut hänelle mieleistä. Voi hemmetti!

Ikääntymisessä on minusta  lisää yksi hyvä asia. Karvat ei kasva niin kuin ennen. Minulla ei ole enää kunnon kainalokarvoja, ja jaloissa on vähän karvaa. Niitä ei tarvitse ajella. Hiuksetkin ovat vähän ohentuneet.

Tänä iltana menen läheisen tanssilavan iltamiin, koska miehen bändi soittaa siellä puoli tuntia. Sen jälkeen on näytelmä ja lopuksi teatterilaiset soittavat tanssimusiikkia ja tanssitaan. Minä en osaa muuta kuin valssia.

Hyvää viikonloppua!

Kausimasennus voi tulla myös kesällä

 

Näin sanoo Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen tutkimusprofessori Timo Partonen.

"Usein puhutaan kaamosmasennuksesta, mutta pieni osa ihmisistä masentuu pimeän sijaan kesällä. Kesäisin toistuvan masennuksen oireet ovat ihan tavallisia masennuksen oireita."

Kesämasennuksen syystä ei ole tarkkaa tietoa. Se on arvoitus. Yhdeksi vaihtoehdoksi  on arveltu sitä, että kesämasennukselle alttiin ihmisen elimistö on herkempi reagoimaan lämpösäteilyyn, kun päivät pitenevät ja auringonvalon määrä lisääntyy.

Ihosta lähtevät hermosäikeet punoutuvat hermoiksi ja kulkevat selkäydintä pitkin aivoihin. Serotoniini on hermovälittäjäaine juuri niissä aivojen hermoradoissa, jotka säätelevät mielialaa.

Jos hermoratayhteydet, jotka käyttävät serotoniinia kemiallisen viestinsiirtoon, toimivat huonosti ja serotoniinia on käytössä liian vähän, seurauksena on mielialan lasku. Näin lämmön lisääntyminen kesällä nostaa poikkeavalla tavalla esille masnnusoireita.

Kesäisin toistuvalle masennukselle ei ole suomen kielessä vakiintunutta ilmaisua toisin kuin kaamosmasennukselle.

Säännöllisesti keväisin ja kesäisin toistuvat masennusjaksot ovat hyvin harvinaisia.

Kesäisin toistuva masennus on tunnistettu jo 1980-luvun puolella Yhdysvalloissa ja myös esimerkiksi Ruotsissa on löytynyt vastaavia tapauksia.

Masennukselle alttiin tulisi pitää huolta riittävästä nukkumisesta eikä kerätä tarpeettomasti univelkaa.

Kuntoliikunnalla voi yrittää pitää mielialaa parempana, mutta toimintatarmon hiipuminen voi tehdä siitä vaikeaa. Masentunut ihminen ei aina jaksa pitää huolta itsestään.

Depressiolääkkeiden avulla oireita voidaan lieventää.  Kesäisin ilmaantuvaa masennusta auttavat omahoidolliset keinot. Liikunnan lisääminen voi parantaa mielialaa samoin kuin sosiaalisista suhteista kiinni pitäminen." On tärkeää, ettei jää yksin miettimään huonoa oloa. Kun mieliala laskee, tarvitsemme ystävien ja läheisten vahvistusta."

Lähteet: Helsingin Sanomat 15.7.2021, kuvat omat   

Kun ystävä ei enää pidä yhteyttä

 

Tästä on jo 30 vuotta, mutta vieläkin se silloin tällöin mielessä kirveltää. Minulla oli rakas ystävä, bestis. Kävimme lukiota yhdessä. Lukion jälkeen pidimme välivuoden ja reissasimme.

Ystävä pääsi Loimaalle kuvataideopintoihin. Minä menin vielä silloin Tanskaan töihin vuodeksi. Sitten pääsin Turun yliopistoon. Pidimme ystävän kanssa yhteyttä, ja hän kävi kerran Turussa yökylässä. Tämän jälkeen hän lopetti kokonaan yhteyden pidon.

Minä soitin hänelle ja hän oli välttelevä ja lyhytsanainen. Kysyinkin vielä, mitä olin tehnyt väärin, koska hän ei pitänyt yhteyttä. Hän vastasi siihen välttelevästi, syytti kiireitä. Ystävyytemme katkesi kokonaan. Minun oli se vain hyväksyttävä.

Hyvä terveys piti kyselyn ystävyyden katkeamisesta. Ja lukijat sanoivat, että ensin nousi pintaan tyrmistys.

36 vuotias nainen sanoo: "Emme olleet riidelleet, minusta meillä oli hyvät välit. Yhteyden katkaiseminen tuntui siltä kuin olisin pudonnut syvään kuiluun."

"Yhtäkkiä ystäväni vain lopetti yhteyden pitämisen. Siitä on vuosia, eikä hän edelleenkään ole kiinnostunut elämääni kohtaan. Lapsuudesta alkanut ystävyys katkesi ilman selityksiä, ja se tuntui todella surulliselta", kertoo 49-vuotias nainen.

Psykologi ja koulutuspsykoterapeutti Katri Laine ymmärtää, miksi hylätyksen tuleminen sattuu. "Siitä tulee helposti olo, ettei ystävyys ehkä olekaan ollut toiselle kovin merkittävä. Jätetty voi alkaa miettiä, teinkö jotain väärin tai onko minussa jotain vikaa", Laine sanoo.

"Minusta asiat olisivat selvinneet puhumalla. Olin ahdistunut ja tuntui, ettei hän välittänyt minusta ollenkaan, kun emme voineet edes jutella asiasta", 44-vuotias nainen kertoo.

Miksi joku tekee katoamistempun? Selän kääntäminen on helppo ulospääsy tilanteesta, joka tuntuu syystä tai toisesta vaikealta. Ystävyydessä on ehkä voinut olla jotain sellaista, joka on hiertänyt, mutta jota ei ole osattu ottaa puheeksi. Jotkut saattavat pelätä konflikteja niin paljon, että katoavat mieluummin maan alle.

Jos ystävyyssuhteessa ei ole hyvä olla, siihen ei olekaan velvollisuutta jäädä. Halu katkaista välit syntyy yleensä silloin, kun jokin asia meneekin sietokyvyn yli. Ystävyyden voi kuitenkin päättää toista kunnioittaen, loukkaamatta.

"Paras vaihtoehto olisi kertoa asiasta rehellisesti. Kertoohan se tietynlaisesta keinottomuudesta, jos aikuinen ihminen ei pysty sanomaan suoraan, ettei enää halua jatkaa ystävyyssuhdetta."

"Ehkä hän piti minua hyvänpäivän tuttuna, kun taas minulle hän merkitsi ystävää", on 53-vuotias nainen jäänyt pohtimaan.

Laine kehottaa lähestymään viestillä, jossa kertoisi, että olisi valmis puhumaan. Selitystä voi pyytää, mutta kärttää ei kannata. Rakentava pyyntö voi olla muun muassa, että vaikka et enää haluaisi olla ystäväni, haluaisin kuulla, mitä on tapahtunut.

Jos vastausta ei kuulu laisinkaan, on parasta antaa olla. Ystävyyteen painostavat yhteydenotot tuottavat harvemmin toivottua tulosta. Voi myös antaa ajan tehdä tehtävänsä.

Surua ystävyyden loppumisesta voisi osin verrata tunteisiin, joita parisuhteen loppuminen aiheuttaa.Tärkeän ystävyyden loppuminen voi olla yhtä raastavaa ja herättää avuttomuuden tunteita.

"Ei sitä tavallaan kuulukkaan hyväksyä, jos joku lopettaa ystävyyden selittämättä. On terve reaktio, että tuntuu pahalta ja oudolta."

Lähteet: Hyvä Terveys 8/2024, kuvat omat

Elämää maalla 29.

 

Varoitan jo etukäteen, että tästä tulee varsinainen purnauspostaus.

Minulla on reilut kymmenen vuotta ollut aamuverensokeri juuri ja juuri viitearvojen sisällä tai vähän yli. Näin on ollut yleensä. Siihen ei ole juurikaan vaikuttanut, olenko ollut laiha, normaalipainoinen vai pullukka kuten nyt. Paastoverensokeri on ollut normaali. Korkea aamuverensokeri vaikuttaa aamiaisen jälkeen niin, että olen äärettömän väsynyt. Minun on ollut aina varattava aamusta puoli tuntia sängyssä lepäämiseen. Sitten olo on kohentunut.

Minulta otetaan verikokeet kolmen kuukauden välein, koska minulla on kilpirauhasen vajaatoiminta, joka heittelee välillä ylitoiminnan puolelle, ja lääkitystä pitää usein säätää. Samalla otetaan yleensä myös muita verikokeita esimerkiksi sokeri ja kolesteroli.

Kolme kuukautta sitten verikokeissa sokeri oli entisellään. Nyt uusimmassa se oli noussut aika lailla muun muassa aamuverensokeri oli 0,8, kun viitearvot ovat alle 0,6. Ja paastoverensokeri oli huonontunut. Sain ajan diabeteshoitajalle. Hän sanoi heti, että minulla on tyypin 2 diabetes. Järkytyin. Järkytyin valtavasti.

Tyypin 2 diabeteksen liitännäissairauksia voi olla kohonnut verenpaine ja huonot kolesteroliarvot. Niitä minulla ei onneksi ollut. Mutta voivat tulla.

Sitten käytiin läpi minun ruokavalio, joka on rutiterveellinen. En ole syönyt 38 vuoteen lihaa. Olen liikkunut useamman kerran viikossa. Hoitaja sanoi, että tyypin 2 diabetes on hyvin periytyvä, oliko vanhemmillani sama tauti? En tosiaan tiedä. Isä kuoli itsemurhaan 46-vuotiaana ja äiti alkoholiin 60-vuotiaana. Isän aikaan tuskin mittailtiin verensokeria. Äidin kanssa asiasta ei ollut milloinkaan puhetta. Ehkä olen taudin heiltä perinyt. Painostani hoitaja ei sanonut mitään.

Lääkitys aloitettiin heti maanantaina Metforem-lääkkeellä, joka vähentää glukoosin uudistuotantoa maksassa ja parantaa kudosten sokerinkulutusta. Ei siis vielä insuliinia.

Lääkityksen sivuoireet ovat olleet todellakin upean hirveät. Niiden sanotaan vaivaavan hoidon alussa. Olen ollut kuin sairas koko viikon. Jalkapohjatkin ovat olleet kipeät. On oksettanut. Olen ripuloinut. Olen maannut sängyssä kiroten sairauttani. En ole liikkunut koko viikkoon.

Pahin sivuoire on maitohappoasidoosi, joka voi johtaa koomaan, mutta se on hyvin harvinainen, eikä minulla ole ollut sen oireista kaikkia.

Henkisellä puolella on ollut työstämistä, koska tämä on kuitenkin vakava sairaus. Olen tullut siihen johtopäätökseen, että ikääntyminen on vaikuttanut diabeteksen puhkeamiseen. Sillehän en voi mitään. Mutta voin surra sairauttani. Minun pitää hyväksyä se osaksi identiteettiä.

Onneksi tähän sairauteen on lääkkeet, ja elämä voi jatkua entisenlaisena. Olisi aivan eri asia, jos minulla olisi vaikkapa syöpä.

Täällä oli tiistaina kova ukkonen. Minä tavallaan pidän siitä, kun luonto osoittaa suuruutensa ja voimansa. Kille-kissikin halusi istua ulkona kuistilla tarkkailemassa tilannetta. Meillä ei ole mitään hätää, vaikka mies on nyt viikon työkeikalla.

Viime viikolla aloin ihastella mesiangervoja. Niiden tuoksu on ihana, miltei juovuttava, ja ne ovat kauniita. Kerään kukintoja hiusten huuhteluveteen.

Sen verran olen liikkunut, että olen huolehtinut köynnös- ja kesäkukistani. Mukulasta kasvattamissani daalioissa yhdessä näkyy nyt nuppuja. Ne on puolen metrin mittaisia rökelöitä. Toivottavasti alkavat kukkia.

Viime viikonloppuna multasin myös perunan toiseen kertaan. Perunamaa näyttää hyvältä.

Eipäs tässä muuta kuin  Hyvää viikonloppua kaikille!

Hiljaisuus hoitaa

 

Minulle hiljaisuus on hyvin tärkeä asia. Aistiyliherkkänä minua vaivaavat usein ympäristön äänet. Metsässä rauhoitun, ja luonnon äänet hellivät mieltä.

Hiljaisuus antaa minun olla. Se ei pakota eikä vaadi mitään. Se on voimavara, joka uudistaa mieltä, on luovuuden ja elinvoiman lähde.

Tarvitsemme hiljaisuutta työn ja ympäristössä vallitsevan hälyn ja melun vastapainona. Hyviä rauhoittavia ääniä ovat myös luonnon äänet, tuulen humina, veden solina, linnun laulu.

Kun ei tarvitse reagoida ulkoisiin ärsykkeisiin, elimistö rentoutuu ja pystymme kääntämään ajattelua sisäänpäin. Pääsemme vuoropuheluun sisäisen maailmamme kanssa.

Hyviä ääniä ovat myös lasten leikki ja nauru. Kun ei tarvitse reagoida ulkoisiin ärsykkeisiin, elimistömme rentoutuu ja pystymme kääntämään ajatukset sisään päin, vuorovaikutukseen sisäisen maailman kanssa.

Kehityshistoria on totuttanut meidät luonnon ääniin. Jos peto uhkasi oli taisteltava tai paettava. Niinpä kova melu herättää yhä pelkoa, ja saa kehon hälytystilaan.

Aivojen mantelitumake havaitsee äänen eli mahdollisen vaaran.Hypotalamus aktivoi autonomisen hermoston ja aivot vapauttavat kehoon stressihormoni adrenaliinia ja kortisolia. Hälytystila tuntuu kehossa: pupillit  laajenevat, suu kuivuu, hengitys tihenee, sydän lyö nopeammin, lihakset jännittyvät ja ruoansulatus hidastuu.

Äkkinäiset impulssiäänet saavat aikaan aina pienen taistele- tai pakene-reaktion, vaikka tietäisimme mistä se tulee ja ettei se uhkaa.

 

Melu kuormittaa aina elimistöä. Se nostaa pulssia ja verenpainetta. Haitallisinta on jatkuva melu, kuten liikenteen melu varsinkin yöaikaan. Tämä heikentää unen laatua ja lisää sydän- ja versisuonisairauksia, kerryttää ylipainoa ja heikentää veren sokerin säätelyä.

Avokonttorissa ajatuksia häiritsevät eniten puheet, joista saa selvää. Vaikka haluaisi keskittyä omaan työhönsä, aivot kuuntelevat ja keskittyminen vaikeutuu, ja stressi lisääntyy.

Osa ihmisitä on hyvin herkkiä kuormittumaan melusta. Joitakin  kovemmat äänet vain energisoivat positiivisesti. He saattavat olla parhaassa työympäristössä kahvilassa, jossa taustaäänet aktivovat elimistöä ja inspiroivat ajatuksia.

Aivot virittyvät nopeasti, mutta rauhoittuvat hitaasti. Siksi hiljaisuutta pitää kestää ainakin kymmenen minuuttia kerrallaan, jotta se rauhoittaisi elimistön, ja aivojen joutokäyntiverkosto käynnistyy.

Silloin pulssi ja verenpaine laskevat, ja lihaksisto rentoutuu. Tästä käynnistyy aivojen joutokäynti, jonka aikana vapaa assosiointi on tärkeä ongelmanratkaisu keino.

Hyvää hiljaisuutta liittyy myös ihmissuhteisiin. Olemme yhteydessä sanattomasti. Jaetussa hiljaisuudessa molemmat voivat vajota omiin ajatuksiin ja olla samalla tietoisia toistensa läsnäolosta.

Jaetussa hiljaisuudessa puhutaan kehon kieltä. Aistit herkistyvät ja ottavat vastaan pieniä impulsseja ympäristöstä, omasta kehosta ja toisen läsnäolosta.

Mutta on myös toisinpäin. Hiljaisuutta käytetään vallan välineenä. Ihminen voi olemuksellaan, eleillään, ilmeillään ja hengitysrytmillään ilmaista vihaa sanomatta sanaakaan, ja toinen tuntee kehossa toisen vihamielisyyden.

Lähteet: Hyvä terveys 14/2019, kuvat omat

  

Mitä mindfulness on?

 

Olen melko pitkään harrastanut mindfulnessia. Olen tehnyt lähinnä hengitysharjoituksia, syvähengittämistä ja hengityksen pidättämistä. Tyttäreni kuoleman jälkeen en harrastanut sitä puoleen vuoteen.

Mindfulnessia ei suositellakaan suuren kriisin ja surun aikana. Mindfulnessissa esimerkiksi pysähdytään ja opetellaan kohtaamaan kaikenlaisia tunteita. Jos on vastikään kohdannut suuren surun, kriisin tai vastoinkäymisen, tällainen voi olla sietämättömän raskasta, eikä mindfullnessia kannatakaan harjoittaa.

Mindfulness-sanaa on vaikea kääntää. Se on kuitenkin suomennettu tietoisuustaidoksi ja hyväksyväksi tietoiseksi läsnäoloksi. Seuraavaksi kaksi yleistä tapaa harjoittaa mindfulnessia.

Hengityksen säätely

Hengitystä säätelevissä harjoituksissa uloshengitys voi olla tuplasti pitempi kuin sisäänhengitys. Tässä harjoituksessa pyritään hengittämään nenän kautta. 4-7-8 hengitysharjoituksessa sisäänhengityksessä lasketaan neljään, hengityksen pidättämisessä lasketaan seitsemään ja lopulta uloshengityksessä kahdeksaan. Hengitykseen keskitytään. Minä teen syvähengitystä: hengitän nenän kautta sisään ja lasken kolmeen ja sitten suun kautta ulos ja lasken kuuteen.

Ajatusten tarkkaileminen ja pois päästäminen

Kaikissa harjoituksissa hengitystä ei säädellä, vaan keskitytään vain seuraamaan sitä ja havainnoimaan harjoituksen hetkellä mieleen pyrkiviä ajatuksia. Niihin suhtaudutaan neutraalisti ja tuomitsematta. Ajatukset saavat tulla ja mennä. Kun mieli takertuu johonkin, se pannaan merkille. Sitten nämäkin ajatukset päästetään menemään pois.

Oikein ja lähes päivittäin tehtynä mindfulnessin hyödyt voi huomata nopeastikin. Unen tulo voi helpottua ja stressi lieventyä. Tutkimuksissa on saatu viitteitä siitä, että mindfullnessin harjoittamisessa säännöllisyys on tärkeämpää kuin harjoituksen kesto. On parempi tehdä neljä muutaman minuutin harjoitusta viikossa kuin yksi pitkä.

Mindfulnessin tutkimusten taso on kirjavaa, mutta joukossa on myös korkealle rankattuja satunnaistettuja verrokkikontrolloituja tutkimuksia ja niistä tehtyjä meta-analyyseja. Eniten tutkimusnäyttöjä on masennuksen, ahdistuksen ja kivun lievittämisestä.

Lähteet: Hyvä terveys 3/21, kuvat omat

Elämää maalla 28.

Tänään perjantaiaamuna Kille-kissi herätti minut viideltä kovalla mau`unnalla, koska halusi ulos. Minä en osaa nukkua varhaisen herätyksen jälkeen tai ottaa päivätirsoja. Päivä menee siis vähän väsyneenä. Tai itse asiassa puolikoomassa, koska tarvitsen unta 8-10 tuntia yössä. Nyt nukuin 5 tuntia.

Päätin, että tänään on siivouspäivä. En ole siivonnut kolmeen viikkoon. Tuossa äsken puunasin keittiön tasot, muuta siellä ja vessan. Pyyhin pölyt ja imuroin sohvan ja aidon itämaisen maton Killen karvoista, ennen sitä pyyhin sen kumikäsineellä, ettei tarvitsisi hinkata ja kuluttaa sitä paljon. Vinkki: kumikäsineellä saa karvat ja roskat aika hyvin pois kodin tekstiileistä. Samoin kylppärin lattialastalla. Tämän kirjoituksen jälkeen imuroin. Homma mitä inhoan. Siksi ehkä tulin tänne blogiin, ettei tarvitsisi  tehdä sitä heti.

Surumielisyyteni Vera-tyttäreni reilu kolme vuotta sitten tapahtuneesta kuolemasta on lieventynyt. Pystyn taas nauttimaan ihanasta kesästä: vihreydestä, luonnonkukista ja omista kukista... Nautin helteistä. Olen taas käynyt kuntosalilla säännöllisesti ja tehnyt kävelylenkkejä, joille lähteminen on ollut aina vaikeaa, koska sain paniikkiokohtauksen yhden kerran lenkillä. Mutta heti kun varsinaiselta autotieltä voin kääntyä metsäautotielle, rauhoitun.

Tiistaina oltiin Helsingissä tapaamassa isopappaa. Sellainen nimi tuli aikoinaan mieheni isälle. Hänellä on Alzheimerin tauti ja hän on hoitokodissa. Hän oli ihmeen pirteä ja tunnisti heti meidät molemmat. Isopappa ja mieheni ovat kaksikielisiä. Isopappa ja mies puhuvat ruotsia, ja minulle suomea. Huomasin, että ruotsin puhuminen oli hänelle helpompaa. Veimme hänet ulos pyörätuolissa. Minä halusin työntää pyörätuolia autossa istumisen vastapainoksi. Meiltä on Helsinkiin reilut 200 kilometriä.

Söimme mansikoita, ja pienen lammen rannalla rupateltiin. Ilma oli lämmin, ja sain hikikarpaloita kasvoilleni työntäessä pyörätuolia. Sitten oli aika erota. Meidän piti käydä isopapan kotona Paloheinässä hakemassa posti ja kodinhoidosta kaksi asunnon avainta.

Tässä yhtenä iltana päätin lakata varpaankynnet entisen maalin päälle kuten aina teen. Se ei kai ole oikeaoppista? Olen todellinen rähmäkäpälä, ja maalaus meni taas niin ja näin. Osaan kyllä laittaa ruokaa ja leipoa, mutta muu käsillä tekeminen on miltei holtitonta. En osaa tehdä mitään käsitöitä tai askarrella. Kuva kynsien maalauksen lopputuloksesta.

Minulla ei ollut kynsilakanpoistoainetta. Ja sitä sitten etsittiin paluumatkalla,  minä lenkkareissa helteellä - en halunnut olla varpaankynnet näyteillä - Lahden valtavasta Prismasta. Mutta kuka varpaankynsiäni olisi huomannut, mutta se oli itselle tärkeää. Meni varmasti puoli tuntia ennen kuin kynsilakanpoistoainetta löytyi. Olimme jo matkasta vähän ryytyneitä.

Saimme taas naapurilta kalaa, monenlaista. Mies osti vähän aikaa sitten savustuspöntön ja savusti kalat siinä. Hän myös perkasi ne. Minun ei tarvinnut osallistua koko hommaan. Paitsi syömiseen.

Hei, nyt alkoi sataa vettä. Tekee luonnolle tosi hyvää. Täällä ei ole pahemmin sadellut. Sade on myös hyvä syy olla menemättä multaamaan toiseen kertaan loppuun perunamaata imuroinnin jälkeen.

Olen hurahtanut Netflixin Bridgerton-sarjaan. Siinä on niin hienot kulissit ja naisten vaatteet aivan upeita. Niitä ihmetellessä ei aina ehdi lukea tekstiä. On vaikea sanoa, mitä aikaa se kuvaa, koska se on kuitenkin niin mielikuvituksellinen. Ehkä 1800-lukua.

Olen myös innostunut Ulla-Lena Lundbergin romaanista Kalaharin hiekka. Se kertoo monella tasolla kolmen ihmisen kohtaamisesta erämaassa Etelä-Afrikassa.

Nyt tuli loppuun kuluneella viikolla kemiallisen kosmetiikan kokeilu  seitsemän vuoden luonnonkosmetiikan käytön jälkeen. Aivan ehdottomasti luonnonkosmetiikka voitti. Estee Lauderin tuotteet lisäsivät couperosaani, eivätkä millään tavoin vähentäneet pieniä ryppyjä tai kiinteyttäneet kasvojani. Ne olivat todennäköisesti liian vahvaa kamaa kasvoilleni. Palasin siis riemuiten luonnonkosmetiikkaan.

Taisin jo viime kerralla sanoa, että olen alkanut ruokkia auringonkukansiemenillä veikeää oravaa. Olen aamuisin vain kolmen metrin päässä hänestä. Istun kuistin penkillä ja syön pöydässä aamupalaa. Yhtenä aamuna tämä orava tuli kuistille vain metrin päähän minusta ja tillotti silmiini. Sitten hän palasi syömään. Se oli minulle ihana kokemus. Aion jatkaa syöttämistä talven yli, jos hän on vain maisemissa.

               Daalia

Orvokit ruukuissa ovat kestäneet hyvin aikaa. Olen vähän leikannut niitä ja poistanut kuolleet kukat. Juurimukuloista istuttamani daaliat sen kuin kasvavat pituutta tuuheina. Latvoin ne jossakin vaiheessa, mutta kukkanuppuja ei näy. Samoin kuin cladiooluksissa. Puutarhan hoito on omalla tavallaan jännittävää, koska koskaan ei voi tietää, miten kasvit käyttäytyvät.

Pari vuotta sitten kaivoin pois  yhdeltä nurkalta kurttulehtiruusun, joka on vieraskasvi, ja on toivottu sen hävittämistä. Melkein heti sen takaa paljastui vanhoja ruusuja, joiden lajiketta en tiedä, mutta ne ovat kauniita ja tuoksuvia.

Hyvää viikonloppua kaikille!

Itsemurha tarttuu

Itsemurhan matkimista sanotaan copycat-ilmiöksi. Viisi vuotta sitten kesäkuussa saatiin järkyttäviä uutisia. Tunnettu muotisuunnittelija Kate Spade hirttäytyi kotonaan. Vain muutamaa päivää myöhemmin televisiopersoona, kokki Anthony Bourdain hirttäytyi hotellissa Ranskassa. Amerikassa tämä vaikutti niin, että kriisipuhelimien soitto tuplaantui.

Julkkisten itsemurhat johtavat usein itsemurhien määrän lisääntymiseen. Näitä sanotaan copycat-itsemurhiksi. Copycat- tilastoa johtaa Marilyn Monroe, jonka itsemurhan jälkeen itsemurhat nousivat 12 prosentilla.

Mistä tämä ilmiö voisi johtua? Kun tieto itsemurhan tehneestä julkkiksesta leviää, jotkut saattavat ajatella, että hän eli ihanaa elämää ja kuitenkin teki itsemurhan. Miksen sitten minäkin? Copycat-persoonalla on ollut jo aikaisemmin itsetuhoisia ajatuksia.

Jos julkkiksen kuoleman jälkeen lähtee itsemurha-aalto liikkeelle, syytetään yleensä mediaa -  eikä aivan turhaan.

Media voi pahimmillaan dramatisoida itsemurhan muun muassa kertomalla siitä liian tarkkoja yksityiskohtia ja esittämällä itsemurhan sensaatiomaisella tavalla.

Vastuulliselta medialta odotetaan, ettei se nosta julkkiksen itsemurhaa etusivun jutuksi, eikä romantisoi ja kerro yksityiskohtia itsemurhasta, koska tämä voi johtaa copycat-ilmiöön. Sen sijaan niukka uutisointi voi ehkäistä itsemurha-aaltoa.

Lähteet: Tiede 3/2019, kuvat omat.

Ulosteensiirrosta apua syömishäiriöön

Anoreksia voi pahimmillaan olla hengenvaarallinen syömishäiriö. Tutkijat ovat alkaneet etsiä apua suolistobakteereista. Suoliston tasapaino vaikuttaa muun muassa ravinnon imeytymiseen, painon kertymiseen ja ihmisen terveyteen yleensä.

Japanilainen tutkimusryhmä havaitsi kolme vuotta sitten, että suoliston bakteerikanta on anorektikoilla pahasti epätasapainossa. Monia bakteerikantoja on suolistossa vähemmän kuin saman ikäisillä verrokeilla.

Hollantilaiset ja ruotsalaiset todistivat ensimmäisinä, että ulosteensiirto voi auttaa alipainoista ihmistä toipumaan. Tutkimus on julkaistu Psychotherapy and Psychosomatics-tiedelehdessä.

Ulosteensiirto tapahtuu niin, että terveen luovuttajan ulosteesta tehdään liuosta. Se ruiskutetaan tähystyksellä sairaan paksusuoleen. Menetelmällä on parannettu myös monia suolistosairauksia.

Tutkimukseen osallistui muun muassa 26-vuotias nainen. Nainen painoi anoreksiaan sairastuessaan niin vähän, että hänen painoindeksinsä oli vain 14. Tämä merkitsee vaarallista aliravitsemusta. Nainen toipui, mutta sitten paino alkoi taas laskea. Tutkijat kokeilivat ulosteensiirtoa. Ulostetta saatiin terveeltä luovuttajalta, jonka painoindeksi oli 25. Naisen paino nousi tutkimuksessa 6,3 kilogrammaa.

Ensimmäisinä kuukausina naisen suolistobakteerien kirjo lisääntyi selvästi. Naisen suolistoon kotiutui akkermansia muciniphila-bakteerikanta. Sen on huomattu vaikuttavan painonsäätelyyn sekä yli- että alipainoisilla ihmisillä.

Totta kai syömishäiriö on myös psyykkinen ongelma. Mutta ehkä ulosteen siirto tukee sitä, jos potilasta hoidetaan myös psykiatrisesti.

Lähteet: Helsingin Sanomat 2.4.2019

Elämää maalla 27.

 

Juhannus. Niin, juhannus. Se oli surumielinen. Mieleen muistui viimeinen juhannus Veran kanssa. Ja surumielisyys on vain jatkunut. Onneksi en ole saanut paniikkikohtauksia. Tiedän, että tunteet tulee ja menee. Surumielisyyskin. Jos surumieli kestää viikkoja, silloin voidaan puhua masennuksesta. Minusta surumieli on erilainen kuin alakulo. Alakulossa ei ole välttämättä mitään kohdetta. Surumielisyydessä on, esimerkiksi läheisen kuolema.

En keksinyt muuta, kun upottaa surun ja ahdistuksen lohtusyömiseen. Juhannusaattona grillasimme: grillijuustoa, täytettyjä kesäkurpitsoja, maustettuja tomaatteja, kalakasvisnyyttejä, varhaiskaalisalaattia ja jälkiruoaksi muhevaa mansikkakakkua. Juhannuspäivänä söimme sienipiirakkaa, sillejä, uusia perunoita ja voikastiketta, jossa oli varhaissipulia. Tietty vihreää salaattia.

En ole jaksanut tavata ystäviä. Surumielisyys lamaa minua. Miten keskellä kukkeinta kesää voi olla näin surullinen? Olen myös paennut nukkumiseen. Nukun 9-11 tuntia yössä. Aamut ovat ahdistavia.

Kuntosalille meno ei ole houkuttanut. Olen käynyt siellä vain kerran viikossa, josta ei ole mitään hyötyä. Samoin lenkillä olen käynyt vain noin kaksi kertaa viikossa. Ja siinäkin on ollut taistelemista, että menen. Tähän vaikuttaa myös se, että taannoin sain paniikkikohtauksen lenkillä. Yhdellä lenkillä löysin paljon ruusupensaita. Ne ovat hyvin kauniita. Kai nekin on jotakin lajiketta.

Minulla on ollut onneksi paljon puutarhahommia. Laskin, kuinka monta ruukkua pienessä maapläntissä on. Niitä on 38. Kesäkukkia, yrttejä ja köynnöskukkia. Haluan huolehtia niistä hyvin, sillä olen kasvattanut kaikki köynnöskukat siemenistä lukuun ottamatta neljää kärhöä, jotka tilasin keväällä. Huolestuttaa, että ne eivät ole paljoa kasvaneet. Ehkäpä jatkossa.

Minä pidän helteestä, koska olen vilukissa. Toivoisin, että helteet jatkuvat.

Panin isoihin ruukkuihin krassin lisäksi pelargonioita. Myöhemmin täytyy poistaa krassista alhaalla lehtiä, jotta pelargoniat näkyvät.

Olen kitkenyt ja kastellut hyötykasvi-kukkapenkkiäni. Karviaispuska, hunajamarja ja mustaherukka voivat hyvin. Kaikki sipulikasvit ovat jo kuolleet. Esikasvatin kaksi kurpitsan tainta ja istutin ne penkkiin, jotta ne peittää kuolleitten sipulikasvien naatit. Ja saan myös ainakin yhden kurpitsan. Näin on ollut monena vuonna. Esikasvattamani cladiolukukset eivät kuki. Mikähän siinäkin on? Alppiruusu kukki runsaasti ja kukkii vieläkin.

Olen miettinyt, että ensi keväänä muutan kukka -hyötykasvipenkin perennapenkiksi. Siirrän karviaisen, hunajamarjan ja mustaherukan toiseen mahdollisimman aurinkoiseen paikkaan takapihalle. Oikein odotan tätä penkin muuttamista.

Olen kitkenyt ja kastellut myös kasvimaata. Mullannut perunat, jotka kasvaa rehottavat. Lupiinit joutomaalta niitin, että ne eivät ehdi siementää. Ne ovat valloittaneet niittykasvit pois. En yhtään ihmettele, että sitä pitäisi hävittää. Monta vuotta sitten poistin kurttulehtiruusun ja melkein heti sen paikalle kasvoi kauniit ruusut, joiden lajiketta en tiedä.

Meidän pihalle on tullut orava, joka on ihmeen rohkea. Tulee noin kolmen metrin päähän syömään. Ruokin sitä auringonkukansiemenillä, joita jäi säkki viime talvelta ja varhaiskeväältä. En tiedä, onko väärin ruokkia niitä. Todennäköisesti ne tulisivat myös talvella syömään. En halua, että ne syö lintulaudalta lintujen ruoat. Täytyy löytää oma ruokapaikka niille.

Jotain hyvääkin olen tehnyt. Siirtänyt kyykäärmeen keskeltä ajotieltä pois kahdella kepillä ojaan. Kyyt ovat jo harvinaisia. Niitä pitää kunnioittaa.

Hyvää viikonloppua kaikille!