lauantai 20. huhtikuuta 2024

Itsetunnosta

 


Monesti itsetunnosta puhutaan  sävyyn, että se on joko hyvä tai huono, mutta todellisuudessa itsetunto ei ole näin yksinkertainen asia. Se voi olla hyvä joissakin asioissa ja huonompi toisissa.


Itsetunto rakentuu monista osista. Ensimmäinen osa on itsetuntemus, mikä tarkoittaa realistista mutta hyväksyvää kuvaa itsestä. Toinen osa on käsitys omasta arvosta. Yksi itsetunnon haaste saattaakin olla sitkeä ajatus, että muiden rakkaus ja hyväksyntä pitäisi ansaita. Tämä voi ajaa suorittamaan pakonomaisesti.


Kolmas itsetunnon osa on käsitykset omasta kyvykkyydestä ja taidoista. Alhainen itsetunto voi näkyä esimerkiksi siinä, että pelkää muiden huomaavan, ettei osaa mitään tai on tyhmä. Tavallista on se, että vastoinkäymiset jäävät pyörimään mieleen pitkiksi ajoiksi tai että jatkuvasti huolehtii, pärjääkö töissä tai muuten elämässä.



Moni on omalle lähipiirilleen esimerkki itsetunnon vaikutuksista. Jos puhuu itsestään pahaa jatkuvasti ääneen tai ei ikinä tartu mihinkään haasteisiin, välittää muille käsitystä maailmasta vaarallisena ja vaativana paikkana.


Kun on saanut tukea omanarvontunnon ja rajojen kehittymiseen lapsena, itsetuntokin on usein vahvempi, mutta nykyisessäkin elämäntilanteessa voi miettiä, miten ympärillä olevat ihmiset itseä kohtelevat. Jos opettelee asettamaan rajoja, ihmissuhteet paranevat ja itsetuntokin usein vahvistuu.


Näin voit voimistaa itsetuntoa:

"Puhu itsellesi kannustavammin. Julma sisäinen puhe latistaa itsetuntoa.


Etsi nautintoa ja tee parhaasi mukaan asioita, jotka eivät tunnu suorittamiselta.


Kokeile uutta ja kehitä siten itsetuntemustasi. Tutkaile, kuka oletkaan.


Vaali hyviä ihmissuhteita. Opettele ajattelemaan, että olet niiden arvoinen.


Hae apua ammattilaiselta toistuvaan arvottomuuden kokemukseen."




Lähteet: Kauneus&Terveys 3-4 2024,  kuvat omat

torstai 18. huhtikuuta 2024

"Vatsa tuli täyteen, kiitos!"

 


Minä olen onnekseni oppinut jotakin kylläisyyden tunteesta. Se ei välttämättä tule ruokapöydässä vaan noin viiden kymmenen minuutin jälkeen syömisestä.


1) Mielihyvävaje voi johtaa naposteluun

Tämän jutun asiat ovat laillistettu ravitsemusterapeutti Marianne Höltän ajatuksia.


Nälän sammuttamisen ohella syömisellä on muitakin merkityksiä. Se tuottaa mielihyvää.


Kun syödään herkullista ruokaa, mielihyvähormoni dopamiinin määrä elimistössä lisääntyy.


Jos lounaalla nautittu mikroateria ei ole mieluinen, seurauksena voi olla mielihyvävajetta. Sitä lähdetään herkästi kompensoimaan makeilla ja rasvaisilla herkuilla.


Mielihyvävaje ei ole sama asia kuin mielihyväkoukku. Mielihyväkoukku saa ihmisen tavoittelemaan miltei jatkuvasti mielihyvää tuovaa asiaa, kuten herkullista ruokaa.


Vaikka syöminen ei ole pelkästään mielihyvän ohjaamaa, jokaiseen päivään on hyvä sisällyttää mielihyvää tuovia ruokia. Vaikkapa nauttimalla päiväkahvin kanssa pullan.


"Samalla on hyvä muistaa, että hyvää mieltä tuottavat muutkin asiat kuin ruoka, kuten vaikkapa läheiset ihmiset ja mukavat harrastukset".


2)Syö hitaammin, jotta viesti kylläisyydestä ehtii aivoiin

Elimistössä toimii syömistä säätelevä järjestelmä. Se liittyy myös nälkään ja kylläisyyteen.


Kylläisyyden säätely virittyy syömisen aikana. "Hotkiessa aivot eivät ehdi saada ajoissa viestiä, että kehon tarpeeseen nähden on syöty riittävästi. Silloin saatamme santsata, vaikka vähempi riittäisi", sanoo Hölttä.


Tämän takia on hyvä pyrkiä syömään rauhallisesti ja varata aikaa vähintään 20 minuuttia. Syömiseen keskittyminen häiriintyy myös herkästi, jos samaan aikaan katsoo telkkari tai selaa uutisia kännykän ruudulta.



3) Mitä vähemmän makuja, sitä nopeammin tulee kylläinen olo

Kun lautasella on vain yhtä tai kahta eri makua, makuaisti tottuu nopeasti, eikä ruoka tunnu niin koukuttavalta.


Jos sen sijaan pöydästä voi valita syötäväksi montaa sorttia, makuaisti saa paljon vaihtelua, ja vatsa alkaa tuntua täydemmältä paljon hitaammin. Makujen määrällä on siis vaikutusta kylläisyyteen.


"Tämä selittää ainakin osaksi sitä, miksi runsaasta buffetpöydästä tulee usein syötyä tavallista enemmän", Hölttä sanoo.


4)Jauhaa, jauhaa- ja vatsa alkaa tuntua täydeltä

Kylläisyyden tunteeseen on merkitystä silläkin, millainen rakenne ruoassa on. Kiinteiden ruokien syöminen ja sulatus on hitaampaa kuin nestemäisten, joten  esimerkiksi soijarouhepullien ja perunoiden syöminen saa vatsan tuntumaan täydemmältä kuin keiton syöminen. Runsas pureskelu vahvistaa aivoihin välittyvää kylläisyyssignaalia.


Energiaa tuovista ruoka-aineista proteiinit ja runsaasti kuitua sisältävät ruoat pitävät parhaiten yllä kylläisyyden tunnetta.


Jos lounaalla haluaa syödä ruokaa, jonka koostumus on kylläisyyden kannalta paras, Hölttä kannustaa seuraamaan lautasmallin periaatteita.


5) Väsymys huijaa syömään enemmän

Pitkät ateriavälit ja niukka ruokamäärä voi saada iltaa kohti syömään ja napostelemaan. Jos pitää huolen, että syö päivän mittaan säännöllisin väliajoin, nälkä ei pääse kasvamaan liian suureksi.


Kovassa nälässä tulee helposti hotkittua vatsa liian täyteen, sillä kylläisyysmekanismi ei ehdi lähettää aivoille ajoissa viestiä: riittää jo.


Unen laatu ja määrä vaikuttavat myös. Erittäin huonosti nukutun yön jälkeen kylläisyyttä säätelevien hormonien toiminta vaikeutuu.


Jo muutaman huonosti nukutun yön jälkeen kylläisyyttä viestivän leptiinin pitoisuus laskee ja nälästä kertovan greliinin pitoisuus lisääntyy verenkierrossa. Tämän vuoksi väsyneenä saattaa helposti tuntua siltä, että on vähän väliä nälkä.


"Aika moni asia ruokatottumuksissa alkaa helpottua ihan sillä, että pyrkii nukkumaan riittävästi", Hölttä toteaa.



Lähteet: Hyvä Terveys 03/2024, kuvat Pixabay


tiistai 16. huhtikuuta 2024

Äiti, tunnetko kateutta lastasi kohtaan?

 


Minusta tuntuu, ettei äitini tuntenut kateutta minua kohtaan. Elimme tavallista maalaiselämää kunnes, kun olin 18-vuotias isän masennus muuttui psykoottiseksi ja hän hirttäytyi psykiatrisen sairaalan pannuhuoneessa. Sen jälkeen äiti vähitellen alkoholisoitui.


Mielestäni äiti ihaili ja oli ylpeä minusta etenkin murrosiässä. Hän rohkaisi menemään kavereiden kanssa ulos, vaikka välillä olisin mieluummin lukenut. Äiti jopa halusi laittaa minun hiukset.


Äiti piti paljon ystävistäni, jos joku heistä oli kylässä, hän ei lähtenyt tyhjin käsin pois. Äiti antoi hänelle itse tehtyä pullaa, rieskaa ja ruisleipää mukaan.


Itse en koe kateutta lapsiani kohtaan. Olen ylpeä heistä, myös kuolleesta Verasta! Hän pääsi ensi yrittämällä opiskelemaan molekyylibiologiaa ja oli tavattoman onnellinen siitä. Hän kuntoili ja piti itsestään huolta. Toinen tytär on ammatiltaan hevosen ratsuttaja. Eli opettaa hevosia ratsuiksi. Olen hyvin onnellinen siitä, että hänellä harrastuksesta tuli työ.


Kateus on yleensä vaiettu aihe. Kateutta aiheuttaa ehkä eniten ulkonäköön liittyvät asiat. Nuoren silmät säihkyvät, kun hän kertoo monenlaisista mahdollisuuksista. Hän on kaunis, kukoistava ja tuore. Itse rypistyy ja rapistuu. On realisti ja jonkin verran pessimisti.


Monesti ajatellaan, että ikä tuo mukanaan vahvaa itsevarmuutta, joka nostaa hiljalleen ulkonäköön liittyvien tunteiden yläpuolelle. Mielessä häivähtää välillä haikeus ja kateus nuorten ihmisten kauneudesta.


Tytössä näkee kaikki ne mahdollisuudet, jotka häntä vielä odottavat. Näkee nuoruuden toiveikkuuden ja vapauden, ja sen miten itse ei saa niistä kiinni, vaan niiden tilalla on raaka realismi.


"On täysin tyypillistä kokea kateutta lastaan kohtaan", psykologi ja psykoterapeutti Leea Mattila aloittaa ja lause tuntuu lohduttavalta.


"Meissä kaikissa ihmisissä on kaikki tunteet. On toinen juttu, kuinka moni niihin havahtuu ja tunnistaa ne, sillä mieli on taitava suojautumaan kipeiltä tunteilta."


Kateus on hyvin tuskallinen tunne, koska siihen kietoutuu häpeää ja syyllisyyttä.


Mattila korostaa, että vanhemman kateus on yksilöllistä. Äidin kateuteen liittyy erityistä painolastia. Sen taustalla on äitimyytti, joka elää yhteiskunnassa edelleen vahvana. Myyttinen äiti nähdään  rakastavana ja uhrautuvana toimijana, jonka tärkein tehtävä on panna lapsen etu kaiken muun edelle. Tämän vuoksi äidin kateuden tunteesta tulee tabu ja entistä vaikeampi myötää.


Kun lapsi alkaa eriytyä ja kukoistaa, särkyy vanhemman illuusio ohjaksissa olemisesta, ja siksi lapsen murrosikä on erityisen herkkä kohta kateuden syntymiselle.


Psykoanalyytikko ja psykoterapeutti Elina Reenkola sanoo, että äiti saattaa muun muassa olla kateellinen tyttären viehätysvoimasta, hedelmällisyydestä ja avoinna aukeavista mahdollisuuksista, jos äiti ei ole saanut omilta vanhemmiltaan eväitä tarpeeksi hyvään itsetuntoon. Tämän vuoksi äidin itsetunto horjahtaa, kun hän vertaa itseään tyttäreensä.


"Painottaisin, että on inhimillistä tuntea kateutta eikä siihen tarvita mitään traagista syytä. Kateutta kuitenkin ruokkii oma haavoittunut itsetunto, jos on itse jäänyt vaille kannattelua. Silloin helpommin ajautuu tuntemaan elämän vääryyttä, että tuolla toisella on jotain, mitä minä en saanut", Leea Mattila sanoo.


Lohduttavaa on kuitenkin tieto, että kateutta on kahdenlaista. Reenkola mainitsee tuhoavasta kateudesta, jossa toinen halutaan riisua siitä hyvästä, josta kateus kumpuaa. Se voi vahingoittaa toista.


Rakentava kateus sen sijaan painottuu ihailuun ja inspiroi eteenpäin.


Sukupolvien ketju, jossa käsittelemättömät tunteet ja traumat siirtyvät sukupolvelta toiselle, vaikuttaa myös kateuteen.


"Naisia on sorrettu ja alistettu satoja vuosia, joten kyllä huono itsetunto erityisesti naisilla tulee helposti sukupolvien takaa äideiltä ja isoäideiltä. Nämä huonommuuden tunteet ja häpeä ovat maaperää kateuden tunteille", Elina Reenkola sanoo.


Joskus vanhempien elämänpiiri on saattanut kaventua uran ja perhe-elämän myötä. Tällöin oman lapsen laajat kaveriverkostot ja tapahtumarikas elämä saattavat herättää kateutta.


Mattila sanoo, että kateuden tunteeseen voi kirvoittaa vanhemman tyytymättömyys rakkauselämäänsä: vaille jäämisen tunne altistaa kateudelle.


Mitä kateuden tunteelle voi tehdä? Tärkeintä on havainnoida sitä ja kokea havinnoinnin herättämiä tunteita. Tunteesta voi pitää päiväkirjaa tai puhua läheisille. Jos haluaa tarttua kateuden juurisyihin, tämä edellyttää syvempää työskentelyä, useimmiten psykoterapiaa.


Reenkola on listannut vastatoimia, jotka toimivat vahvoina puskureina kateudelle, ja niistä ensimmäinen on kiitollisuus. Kun keskittyy aktiivisesti niihin asioihin, joista on elämässä kiitollinen, kateus lievenee.


Kateutta lievittää myös omaan tekemiseen ja onnistumisiin keskittyminen, mitä Reenkola nimittää luovuudeksi. Kysymys on erirtyisesti itselle mielihyvää tuottavien asioiden tekemisestä.


Niin kuin lukuisissa muissakin asioissa,  armeliaisuus ja myötätunto itseä kohtaan ovat olennaisia.


"Kateuden ytimessä on jokin suru, ja oman vaille jäämisen käsittely edellyttää suruprosessiin antautumista, jotta siitä voi toipua ja kasvaa. Suru on hirvittävän kipeä tunne, jota välttelemme viimeiseen asti, ja juuri välttelystä niitä haittoja syntyy", Mattila kertoo.




Lähteet: Katri Keihärin essee Helsingin Sanomat 30.3.2024

lauantai 13. huhtikuuta 2024

Elämää maalla 21.

 


Ei kuulu oikein hyvää. Sain kävelylenkillä paniikkikohtauksen. Juoksin kotiin aivan sekaisin. Lääke ei enää auttanut siihen, koska kohtaus oli jo päällä. Nyt en ole muutamaan päivään uskaltanut lähteä lenkille. Milloin tämä paniikkihäiriö paranee? Vai paraneeko se enää koskaan? Olen surullinen, lyöty, toivoton, vereslihalla. Katkerakin.


Paniikin lisäksi olen usein hyvin ahdistunut. Tuntuu, että mielessä on oksennustauti. Ei sitä oikein muuten osaa kuvata. Paniikkikohtaukset ovat silkkaa kauhua. Minulla on varmaankin huhtikuumasennus. Yksi sen oire on, että ylinukun, noin10 tuntia yössä.


Huhtikuu on ollut minulle aina vaikea kuukausi, kuten myös T.S Eliot kirjoitti, että huhtikuu on kuukausista julmin. Yhtäkkinen valo paljastaa kaiken lian kotona. Lumen rippeet ovat harmaita ja mustia. Maa kuolleen ruskea. Roskat liehuvat ojissa. Onneksi kohta lumi sulaa kokonaan. Tulevat sinivuokot, leskenlehdet, krookukset, tulppaanit...Toukokuusta olen aina tykännyt.


Kylvin kelloköynnöksen, neidon mekon, mustasilmäsusannan, krassin ja aitoelämänlangan siemenet. Nyt ne ovat itäneet suloisiksi vaalanvihreiksi pikku taimiksi. Jostakin syystä mustasilmäsusanna ei itänyt. Kylvin sen uudestaan. En tiedä ehtiikö se kesään. Onneksi sitä myydään täälläkin kesäkukkakojuissa, torilla ja kaupoissa. En malta olla ihailematta taimiani. Suihkuttelen niitä pari kertaa kertaa päivässä. Ne ovat viesti kesästä tänä ankeana huhtikuuna.


Kuolleen tyttäreni Veran muistolle kasvattamani mandariinipuu menetti miltei kaikki lehtensä talvella. Se ei saa kuolla! Olen suihkutellut sitä monta kertaa päivässä, ja nyt se onneksi kasvattaa uusia lehtiä ja versoja.



Olen alkanut kuunnella musiikkia Spotifystä tähän ahdistukseen ja suruun. Kun haluan rauhoittua, kuuntelen usein Kasevaa. Ja kun kaipaan piristystä kuuntelen CMX:ää.


Musiikki on eniten mieleen vaikuttava taiteen laji. Muun muassa se vaikuttaa autonomiseen hermostoon, joka säätelee sykettä, verenpainetta ja hengitystiheyttä. Se vaikuttaa hormoneihin ja välittäjäaineisiin, erityisesti mielihyvä eli dopamiini välittäjäaineeseen ja stressihormoneihin. Musiikin kuuntelu palauttaa elimistön ylikierroksilta ja auttaa lievittämään ahdistusta, masennusta ja jopa kipua.


Hyvää viikonloppua kaikille!


Kille-kissi nauttii keväästä.


keskiviikko 10. huhtikuuta 2024

Iltavirkuilla on isommat terveysriskit




Minä olin aikaisemmin iltavirkku. Mutta on jännää, että miltei heti kun 50 vuotta oli mittarissa, muutuin aamuvirkuksi. Lieneekö yleistä ikääntyvillä ihmisillä?

Iltavirkkujen on todettu masentuvan jopa kaksinkertaisesti enemmän kuin aamuvirkkujen. Uudessa amerikkalaisessa tutkimuksessa huomattiin, että iltavirkut elivät usein yksin, nukkuivat katkonaisesti, polttivat tupakkaa.


Iltavirkkujen huonompi unenlaatu ja yösyöminen voi vaikuttaa aineenvaihduntaan ja lihottaa. Ja siitä sitten suurempaan riskiin sairastua metaboliseen oireyhtymään ja kakkostyypin diabetekseen. Englantilaistutkimuksen mukaan iltakukkujat kuolevat vähän nuorempina kuin aamuvirkut.


Mutta toisaalta iltavirkuilla on monesti suuret sosiaaliset verkostot. Paljon kavereita ja ystäviä.

Voisi olla hyvä, jos työvuorot joustaisi - jos se on omassa ammatissa mahdollista - vireystyypin mukaan. Saksalaisessa tutkimuksessa huomattiin, että tehdastyöntekijät voivat paremmin, kun eivät joutuneet rytmilleen vastakkaisiin vuoroihin.






Lähteet: Helsingin Sanomat 12.7.2018, kuvat Pixabay

maanantai 8. huhtikuuta 2024

Mielikuvia ikääntyvistä pitäisi uudistaa

 


Mielikuvat ikääntyneistä ihmisistä on paljon todellisuutta jäljessä, sanoo gerontologian ja kansanterveyden professori Taina Rantanen Jyväskylän yliopistosta.


Mielikuvia tulisi hänen mukaansa uudistaa erityisesti kuusikymppisistä, joilla on vielä useita työvuosia edessään.


Rantanen ei ymmärrä, että miksi työnantajat saattavat esimerkiksi syrjiä iäkkäitä hakijoita.


"Itse palkkaisin mieluusti kuusikymppisen. Heillä on pitkä työkokemus ja motivaatio kohdallaan, eikä perhe-elämäkään vaadi niin paljon kuin nuorempana. Kuusikymppinen pärjää työelämässä yhtä hyvin kuin kolmekymppinen."


Nykyisin kuusikymppiset voivat paljon paremmin kuin aiemmat sukupolvet samassa iässä. Gerontologian tutkimuskeskuksen tutkimusjohtaja Katja Kokko johtaa tutkimusta, jossa on seurattu vuonna 1959 syntyneitä 8-vuotiaasta lähtien. Tutkittavia haastateltiin viimeksi vuosina 2020-2021, jolloin tutkittavat olivat noin 61-vuotiaita.


"Heistä vain vajaa 20 prosenttia oli eläköitynyt. 70 prosenttia koki terveytensä erittäin tai melko hyväksi. He tunsivatkin itsensä pikemminkin 50- kuin 60-vuotiaiksi."



Tutkittavista 90 prosenttia koki elämänsä merkitykselliseksi. He liikkuivat suositusten mukaan. Myös alkoholinkäyttö ja tupakointi olivat vähentyneet.


Kehityspsykologian teorioissa on ajateltu tähän asti, että 60 ikävuoden jälkeen alkaa menetysten vaihe ja toimintakyky alenee pikkuhiljaa.


"Tämä ei todennäköisesti pidä enää paikkaansa. Uudet, kansainväliset tutkimukset osoittavat, että hyvinvointi ei vähene, päinvastoin se lisääntyy. Itsetunto on huipussaan ja tunne-elämä on aiempaa tasapainoisempaa", Kokko sanoo.


Professori Rantanen sanoo, että 65 ikävuoden jälkeen alkaa uusi vaihe, jota voidaan kutsua kolmanneksi iäksi tai myöhäiskeski-iäksi. 75- ja 80-vuotiaiden toimintakyky on parantunut selkeästi 30 vuodessa.


"Iäkkäille ihmisille on myös tarjolla laajempi kirjo sosiaalisia rooleja kuin ennen vanhaan. Ei tarvitse vain istua kiikkustuolissa kutomassa sukkaa, vaan on myös hyväksyttyä olla urheilullinen, käydä kuntosalilla, uimassa ja lenkillä. Tai vaikkapa keikoilla."


Nykyisin yli 65-vuotiaasta väestöstä vain alle viisi prosenttia asuu ympärivuorokautisen hoivan piirissä.



Lähteet: Helsingin Sanomat 10.3.2024, kuvat omat

perjantai 5. huhtikuuta 2024

Hyvä seksi

 






En ala tässä kirjoittaa omasta seksistäni, koska se on syvästi henkilökohtainen aihe. Sen sijaan kirjoitan pari- ja seksuaaliterapeutti Elina Tanskasen ja psykoterapeutti ja seksuaaliterapeutti Maarit Grönroosin ajatuksista.


Grönroos antaa konkreettisen esimerkin seksikeskustelun hyödyistä. Yksi pariskunta oli fantasioinut samasta asiasta kymmenen vuotta tietämättä, että toisella on sama fantasia."Näin he pääsivät toteuttamaan fantasiansa. Jos ei puhu, ei voi tietää."


Parisuhteessa elävän on otettava huomioon, että kumppani saattaa olla eri linjoilla. Sen voi selvittää vain puhumalla.


"Ihmiset eivät yleensä kehity romanttisessa suhteessa samaan suuntaan ja samaan tahtiin. Toisen kasvussa kartalla pysymiseen tarvitaan puhumista", Tanskanen sanoo.


Seksuaalisuudesta puhuessaan ihminen on hyvin haavoittuvainen. "Usein kyse on siitä, että pelkää tulevansa tärkeän ihmisen tuomitsemaksi. Satunnaisen kumppanin kanssa voi olla paljon helpompi jutella avoimesti seksistä, koska siinä ei ole yhtä paljon tunteita pelissä. Mutta sillä, mitä kumppanini ajattelee minusta, on useimmille todellakin väliä", Tanskanen sanoo.


Seksuaalisuus saattaa olla ristiriidassa arkiminän kanssa, ja tätä ristiriitaa ei ole helppo sanoittaa. Esimerkiksi kiltin ihmisen voi olla hyvinkin vaikea ilmaista, että tykkää rajuista otteista, kivusta tai jostakin muusta kielletyltä tuntuvasta asiasta. Mieltymyksistä kertominen vaatii paljon uskallusta.


Seksistä puhumisessa - niin kuin parisuhteen viestinnässä yleensäkin - on olennaista keskittyä myönteiseen. "Olisi parempi, että yrittää kertoa, mitä haluaa, eikä luetella pitkää listaa siitä, mitä ei halua", Tanskanen sanoo.


Grönroos sanoo, että hyvä tapa aloittaa seksikeskustelu on olla kiinnostunut toisen nautinnosta. Sen voi tehdä esimerkiksi kysymällä, millaisesta kosketuksesta toinen pitää.


"Se mikä normaalisti tuntuu kiihottavalta sivelyltä, voi stressaantuneena tuntua hiplaavalta tai kutittavalta", Grönroos sanoo. Myös naisen kuukautiskierto tai vaihdevuodet vaikuttavat asiaan.



"Puhutaan seksistä

Maarit Grönroos ja Elina Tanskanen listasivat kysymyksiä, joiden avulla voi selvittää, mitä hyvä seksi tarkoittaa sinulle ja kumppanillesi.


1)Seksi ja tunteet

- Millaisia tunteita koet, kun harrastamme seksiä?

- Miten tunteet ovat muuttuneet suhteen eri vaiheissa?

- Onko joitain tunteita, joita et tunne, mutta joita haluaisit tuntea seksin aikana? Arkuus, hämmennys, vieraus, tuhmuus, vallanhimo ja niin edelleen.


2)Missä seksi tuntuu?

  - Mitä kehosi alueita haluaisit seksin aikana koskettavan? Onko alueita, joita et halua, että kosketaan lainkaan?

- Onko alueita tai kohtia, joita kosken liikaa tai liian vähän?


3)Sanaton seksiviestintä

-Millaisesta kosketuksesta pidät? Kovasta, kevyestä, pyyhkäisevästä, kipua tuottavasta?

-Millainen kosketus tuntuu sinusta kovalta? Millainen kosketus tuntuu sinusta kevyeltä? Näytä.

-Miltä kuulostat silloin, kun nautit? Mistä tiedän, että nautit?


4)Sanallinen seksiviestintä

-Millaisten asioiden sanominen kiihottaa sinua?

-Pidätkö siitä, että seksin aikana puhutaan? Jos pidät, millaisesta puheesta tai puhumisen sävystä pidät?


5)Olosuhteet

-Onko seksihistoriassasi jotain, mitä minun pitäisi tietää, jotta voisin ymmärtää sinua paremmin?

-Onko arjessamme haluusi vaikuttavia tekijöitä, joista emme ole puhuneet tai joista olisi hyvä puhua?


6)Uudet kokemukset

-Haluatko kokeilla kanssani jotain uutta? Mitä?

-Oletko huomannut kiihottuvasti jostain, mistä et ole kiihottunut aikaisemmin?

-Onko seksuaalisuudessasi tapahtunut muutosta, josta haluaisit kertoa minulle?






Lähteet: Helsingin Sanomat 16.3.2024, kuvat omat

tiistai 2. huhtikuuta 2024

Harhakäsityksiä ruoasta

 


Monen keittiössä valmistuu liian tuhtia kotiruokaa, sanoo ravitsemusterapeutti Hanna Partanen. Tässä jutussa hän kertoo, miten ongelmalliset syömistapamme voisi korjata.


"Ihmiset ajattelevat , että itse tehty kotiruoka olisi automaattisesti terveellistä. Se on ihan harhakäsitys", ravitsemusterapeutti Hanna Partanen täräyttää  heti ensi alkuun.


"Tehdään tortilloja, lasangea ja pasta carbonaraa. Eivät ne ole arkiruokia vaan sellaisia, joita tehdään joskus viikonloppuisin herkkuruokina."


Monet pasta- ja vuokaruoat ovat useimmille liian tuhtia ruokaa. Etenkin, jos niihin lorahtaa useampi desilitra kermaa ja päälle kasa juustoraastetta.


Partanen arvaa, että kommentti nostaa monen karvat pystyyn, mutta hänen mielestä vääriä käsityksiä pitää oikoa.


"Saan pöyristyneitä kommentteja, että miten sä kehtaat sanoa noin. Että jos minä teen ruoan itse, niin totta kai se on terveellisempää kuin teollinen ruoka. Kotiruoka nähdään synonyymina sille, että ruoka on lisäaineetonta ja terveellistä." Itse asiassa siinä voi olla suolaa ja kovaa rasvaa huimasti enemmän kuin fiksusti valitussa einesruoassa, Partanen huomauttaa.


Hanna Partanen on yksi Suomen tunnetuimmista ravitsemusterapeuteista. Hän tuli 20 vuotta sitten koko kansan tietoisuuteen ohjelmasta Olet mitä syöt. Tuohon aikaan ohjelmalla oli miljoonayleisö.


Ohjelman formaattiin liittyi, ettei ravitsemusterapeutti ole mikään pehmo päänsilittäjä. Partasta huvittaa, että ohjelman seurauksena hänet totuttiin näkemään "ikävänä akkana telkkarista". Ihmiset eivät ymmärtäneet, että kyse oli tv-roolista.


Kirpakkaa palautetta Partanen saa Messenger-viesteinä tai sähköpostiinsa. Aiheet nousee varmasti myös moniin somekeskusteluihin, joista hän ei edes välitä olla tietoinen.



1) Kotiruoka on liian tuhtia

Ruoka nähdään aivan liian usein pelkästään mielihyvän lähteenä. Jos kokataan niin sanottuja lohturuokia, kuten kermaista pastaa tai makkara-ateria, ruokaa tulee herkästi kauhottua lautaselle liikaa. "Otetaan santsiannos , koska ruoka on vain niin älyttömän herkullista. Sitten ollaankin syöty jo ähkyyn asti."Näin painoa voi kertyä kuin vaivihkaa, mutta sitä on vaikea yhdistää tavalliseen kotona syötyyn ruokaan."


Lohturuoissa on usein runsaasti kermaa tai juustoa, joiden sisältämä kova  rasva, tyydyttynyt maitorasva tekee hallaa sydän- ja versisuoniterveydelle.


Jos kermaa haluaa kuitenkin käyttää, se kannattaa vaihtaa kaurakermaan, jonka rasva on hyvälaatuista.


"Muistuttaisin, että kaurakermoja ja kauramaitoja on todella monenlaisia, eivätkä ne suinkaan maistu samalta. Ihan varmasti voi löytää sellaisen, joka istuu omaan suuhun."







2)On pötyä, että terveellinen ruoka olisi kallista

Monien elintarvikkeiden hinta on noussut inflaation takia, mutta se ei tarkoita, etteikö terveellistä kotiruokaa voisi tehdä myös pienemmällä budjetilla.


Partanen käskee muistelemaan, mitä ruokaa valmistettiin 80-tai 90-luvulla. Silloin monen perheen ruokapöytään nostettiin kattilallinen jauhelihakeittoa tai vuoallinen kaalilaatikkoa. "Eikä maksanut paljon mitään", Partanen sanoo.


Kaalien ja juuresten peseminen, kuoriminen ja pilkkominen voi toki tuntua työläältä, Partanen myöntää.


"Tai sitten ostaa   pakastekasviksia. Käytän niitä itse todella paljon. Ne ovat aivan erinomaisia arjen helpottajia. Niiden ravintoainepitoisuus on lähes sama ellei joskus parempikin kuin kellarissa varastoidun juureksen tai kasviksen."


3) Lautaselta puuttuvat kasvikset




Partasen lempiaihe on kasvikset. Suomalaisten lautasilla kasvikset on usein pienessä sivuosassa, jos ne ovat pääseet lautaselle lainkaan.


Ravitsemustieteilijät työskentelevät kovasti sen perään, että tilanne muuttuisi, mutta yhä edelleen suomalaiset syövät liikaa punaista ja prosessoitua lihaa ja liian vähän kasviksia, hedelmiä ja marjoja.


Partanen rohkaisee kokeilemaan erilaisia palkokasveja kuten linssejä, papuja ja kikherneitä.  Ei tarvitse ostaa kallista kasviproteiinituotetta, koska parilla eurolla saa linssi-, kikherne- tai papupaketin, joista saa edullisesti ja helposti hyvänmakuista ruokaa. Voi tehdä esimerkiksi falafelpyöryköitä,  mustapapupihvejä, linssikeittoa tai chili sin carnea.

Jos palkokasvit tuntuvat vierailta, Partanen neuvoo aloittamaan pienin askelin.Esimerkiksi nakkikeiton joukkoon voi laittaa punaisia kuivattuja linssejä. Ne eivät juurikaan keitossa maistu, mutta saostavat sitä ja tuovat siihen lisää proteiinia ja kuitua.


Partasella on muitakin niksejä kasvisten lisäämiseen. Niistä yksi on porkkana. Kun Partanen laittaa mikroon lämmitettäväksi edellisen päivän tähteitä tai valmisruokaa, hän syö odotellessa porkkanan alkupalaksi. Näin säästyy salaattiainesten pilkkomiselta ja ruoan alle tulee syötyä jotakin terveellistä.


Toinen fiksu konsti lisätä niin kasvisten kuin kuidunkin saantia on valmistaa iso kaalisalaatti viikon alussa jääkaappiin. Näin mekin miehen kannssa teemme.


"Kun salaatin antaa tekeytyä öljyä ja etikkaa sisältävässä marinaadissa jääkaapissa, siitä tulee niin hyvää. Ja on muuten helppo lisuke minkä vain ruoan kanssa. Öljystä suomalaiset saavat bonuksena vielä pehmeitä rasvoja, joista monella on puutetta." Kaalisalaattiin sopii erinomaisesti valkosipuli ja porkkanaraaste, marinaadiin eli etikka-öljykastikeeseen valkosipuli.

4) Suomalaiset saavat liian vähän kuitua



"Suomessahan on helppo syödä kuiturikkaasti. Meillä on varmaankin maailman paras valikoima leipiä, ja jos ei voi syödä ruisleipää, voi valita sataprosenttista kauraleipää tai täysjyväistä vehnää."


Partasen mukaan ihmiset kuvittelevat, että joka-aamuinen kaurapuuro tai jogurtin päälle ripoteltu kauralese riittäisi tyydyttämään kuitutarpeen. Todellisuudessa se vastaa vain noin viidesosan päivän tarpeesta.


Kuitua voi saada liian vähän, vaikka ajattelisi syövänsä paljon kasviksia. Moni kertoo syövänsä päivittäin salaattia, mutta usein se on pilkottua tomaattia, kurkkua ja lehtisalaattia. Parempi kuin ei mitään Partanen sanoo, mutta kuituja niissä on niukasti.


Helppo tapa lisätä kuidun saantia on rouskutella muutama porkkana päivässä tai panna ruoan joukkoon papuja, kikherneitä ja linssejä.






Lähteet: Helsingin Sanomat 23.3.2024, kuvat Pixabay

perjantai 29. maaliskuuta 2024

Elämää maalla 20.

 


Kevään kirkas, armoton valo paljastaa keittiön likaisuuden. Toisaalta kuvittelen vain. Me Veran kanssa maalattiin yksi kesä keittiön kaikki ovet ja katto. Noh, kaksi kärsimätöntä ihmistä maalaamassa. Tulos oli sen mukainen.Epätasaiset pinnat, jotka saavat kaappien ovet näyttämään likaisilta.


Ostin oikein oman rätin ikkunoiden pesuun. Pesen ensiksi tiskipesuaineella. Sitten huuhtelen ja kuivaan rätillä. Ulko-oven ikkuna oli oikeasti likainen, samoin eteisen ikkuna. Tiirailin sitten keittiön muut ikkunat ja ne vaikuttivat varsin puhtailta, sillä pesin  ne syksyllä. Saa ikkunoiden pesu nyt olla.


Ystävä vinkkasi, että kissankarvat lähtee kumikäsineellä hyvin pois. Tämä pitää paikkaansa, ja samalla lähtee myös muut roskat. Mainio vinkki. Aito itämäinen matto on nyt puhdas, samoin sohva.


Minulla on myös oma vinkki, miten ei näe likaisuutta. Panen kaukonäkö silmälasit päähän. Ne on ikänäkön myötä muuttuneet liian vahvoiksi. Ympäristö näyttää vähän epäselvältä, eikä roskia sun muuta näy. Joinakin melankolisina päivinä toimin noin.


Tällä viikolla raskain homma oli tyhjentää auton peräkärrystä karsikot pois. Ne tarkoittaa puita, joista oksat on  poistettu moottorisahalla ja joista sirkkelöidään polttopuita. Työ otti yllättävän paljon selkään. Ei taida vuoden kuntosaleilu olla kovin tehokasta. Tiedä häntä.


Tämän Windows 11. ohjelman takia olen melkein rampannut Veikon kone-kaupassa kuvien ongelmien takia. Kaikki kuuden vuoden kuvat eivät näkyneet. Samoin kamerasta siirtämät kuvat tyssäsi siihen, etten osannut tehdä kansiota. Käyn vielä kerran kaupassa pyytämässä neuvoa tähän. Vähän hävettää. Toisaalta olen ylpeästi digiblondi. Vanhanaikainen ihminen. Jostakin syystä sain sitten kaikki kuuden vuoden kuvakansiot itse auki. Ja tällä kertaa muistan miten. Kauppias opetti sen liian monimutkaisesti. Löysin itse lyhyen polun. Ai, että olen tyytyväinen.


Veikon koneen kauppias sanoi, että Windows 11. vaatii uutta ajattelutapaa. Silti hänen neuvonsa oli lähteä resurssien hallinnasta rakentamaan polkua kuuden vuoden kuvakansioihin. Polku oli pitkä, eikä kuitenkaan  näyttänyt kuin vain osan kuvista. Kotiin tullessa olin jo unohtanut hänen oppinsa, vaikka kirjoitin muistiinpanot. Miespuolinen auttajani tässä digin maailmassa lähtee myös aina liikkeelle resurssien hallinnasta, vaikka nyt oman kokemukseni myötä ei tarvitsisi. Taidan olla liian pöyhkeä.


Kävin taas kampaamossa. Ihana kampaajani suositteli leikkausta kuuden viikon välein. Se on tosi useasti, mutta toisaalta lyhyitä hiuksia pitää leikata usein, jotta ne pysyisivät mallissaan. Kulmakarvani värjättiin ja siistittiin. Oli minulle ensimmäinen kerta koko elämäni aikana. Kulmista tuli sopivan ruskeat.


Nyt kun meikkaan, minun ei tarvitse kuin käyttää meikkivoidetta, poskipunaa ja huulipunaa. Silmiä en meikkaa. Olen liian kosmetiikkalaiska siihen, ja silmälasit peittää sopivasti silmäpussit. Tai kuvittelen niin. Meikkauksessani on ollut aina vaikeinta nuo kulmakarvat. Nyt pääsen helpolla. Joku ammattilainen kyllä motkottaisi silmien meikkaamisesta.


Ja tiet ovat sulat. Se tarkoittaa, että minun raskas kaasujalkani toimii. Kaahailen keväästä innostuneena. Nopeusrajoitus on 80. Mutta eihän täällä korvessa ole poliiseja.


Veran muistolle kasvattamani mandariinipuu kärsi talvesta. Olen sitä suihkutellut, ja nyt näkyy uusia lehdenalkuja. Voi, kun se vahvistuisi. Sillä on iso merkitys minulle.


Laskeuduin paastoon laskiaisesta alkaen ja se kestää huomiseen ensimmäiseen pääsiäipyhään. Ortodoksit paastoavat jättämällä lihan pois. Mutta minä olen valmiiksi kasvissyöjä, joten otin paastokseni karkkipaaston. En ole syönyt karkkia, mutta huomenna saan. Suklaata.


Vähän kyllä itsekin ihmettelen, kuinka kiersin tuota karkkilakkoa leipomisella. Tein elämäni ensimmäisen banaanikakun. Se on vähän kosteaa ja herkullista. Kuin karkit.


Pääsiäispyhiä emme vietä sen kummemmin. Teen huomiseksi rahkapiirakan. Syömme vähän paremmin: parsaa, lohta ja vihreää pastaa sekä salaatteja. Pastan saan vihreäksi pakasteherneillä ja pinaatilla. Haluan kevään värit. Yritän onnistua hollandaisekastikken teossa.


Face Bookissa kuvani on kaapattu kaksi kertaa menneellä viikolla. Alan kyllästyä koko Faceen, vaikka sillä on minulle nostalgista arvoa. Olen ollut niin kauan siellä. Siellä on nykyisin jos jonkinmoista huijaria. Ei uskalla ottaa ketään kaveriksi.


Ei muuta kuin:

Riemukasta pääsiäispyhien aikaa kaikille!




keskiviikko 27. maaliskuuta 2024

6 keinoa parantaa keskittymiskykyä




1) Uni

Kuten aivoterveydessä yleensäkin uni on yksi tärkeimpiä keinoja ylläpitää keskittymiskykyä. Yksi uneton yö voi korjaantua kofeiinin voimalla, mutta kasaantuva univelka saa tarkkaavaisuuden herpaantumaan, muistin pätkimään ja ajatukset takkuun. Aikuisen tulisi saada unta noin 7-8 tuntia vuorokaudessa.


2)Vaali luppoaikaa

Vaikkapa äänikirjoissa, podcasteissa ja musiikissa on lukuisia hyviä puolia, metsälenkki ilman luureja tekee keskittymiskyvylle ihmeitä.


Bussimatka ikkunasta tuijotellen voi olla hyvinkin meditatiivista puhelimen tuijottelun sijaan. Kannattaisi nipistää jokaisesta päivästä hetki itselleen ja pysähtyä, eikä tehdä mitään.


Ympäristön hälyisyys, monen asian tekeminen yhtä aikaa ja työn keskeytykset kuormittavat aivoja ja kouluttavat niitä pomppimaan asiasta toiseen. Mainio uutinen on se, että ihminen voi myös harjaannuttaa aivot pois keskittymiskyvyttömyydestä.


Kun huomaa ajatusten karkaavan, kannattaa siirtää keskittyminen tietoisesti takaisin siihen, mitä tekee. Koko päivää ei ole tarvis yrittää tsempata. Riittää, että harjaannuttaa kadonnutta keskittymiskykyä vaikkapa tunnin päivässä.


3)Meditointi

Se kehittää kykyä rentoutua ja hallita stressiä, mikä puolestaan tukee keskittymistä. Jos meditaatio ei puhuttele, kävely metsässä ilman puhelinta ajaa saman asian.




4) Käsillä tekeminen

Kannattaa raivata tilaa käsillä tekemiselle: neulo, leivo, kokkaa, maalaa, nikkaroi... Tällainen puuhastelu rauhoittaa autonomista hermostoa ja kertoo keholle, että voit laskea kierroksia.


5)Havainnoi vireystilaa

Vireystila ja kehon perustarpeet vaikuttavat keskittymiseen. Väsyneenä, nälkäisenä, stressaantuneena on selvästi vaikeampi suoritua yksinkertaisistakin tehtävistä.


Päivän aikana omaa vireystilaa on hyvä pysähtyä havainnoimaan. Olenko kiihtynyt, hakkaako sydän, väsyttääkö?


Helppo keino on hengittää syvään ainakin kolme kertaa sisään ja kuusi kertaa ulos.  Tämä auttaa rauhoittamaan hermostoa ja alentaa liiallista vireystilaa.


6) Kukin tavallaan

Olemme neurobiologisesti erilaisia keskittyjiä: yksi keskittyy musiikkia kuunnellen tai hälyisessä kahvilassa, toinen hiljaisuudessa ja virikkeettä.


Havainnoi siis omia mieltymyksiä. Jos elämässä on kovaa stressiä ja käy ylikierroksilla, karsi mistä voit ja tee mielihyväasioita. Joskus venyttely tai lempibiisi rauhoittavat Netflix-maratonia tehokkaammin.



Lähteet: Kauneus&Terveys 01/2024, kuvat omat




maanantai 25. maaliskuuta 2024

Minun ylipaino ja lihavuuden pandemia

 

Minä laihdutin kolmen neljän vuoden aikana kaksi kertaa 15 kiloa. Ensimmäisen kerran aloin laihduttaa, kun huomasin, että vatsa oli tiellä esimerkiksi varpaan kynsiä leikatessa. Toki myös peili kertoi paljon. Ja kummasti pienentyneet vaatteet.

Laihduttaminen oli melko helppoa, koska söin lautasella aina 3/4 osaa vihanneksia ja 1/4 osaa jotakin proteiinia. En syönyt riisiä, pastaa enkä perunoita. Söin yhden lämpimän ruoan päivässä. Runsaan aamupalan kaurapuurolla ja marjoilla. Jätin levitteen pois leivältä, enkä syönyt juustoa. Leivällä oli yleensä tomaattia tai paprikaa.  Iltaisin söin kaksi tällaista ruisleipäviipaletta. Myös pätkäpaastosin.

Sitten tyttäreni kuoli yllättäen, ja lohtusöin vuoden muun muassa suklaata. Vuosi  tämän jälkeen aloin taas laihduttaa, koska paino oli noussut samoihin lukemiin kuin ennen ensimmäistä laihdutuskertaa. Pudotin painoa taas noin 15 kiloa samoin menetelmin kuin ensimmäisellä laihdutuskerralla. Nyt laihduttaminen oli vaikeampaa, mikä kuuluu jojolaihduttamiseen.

Viime kesänä kyllästyin perin pohjin laihduttamiseen. Lihoin taas samat kilot takaisin kuin ennen laihduttamista. Päätin, etten enää koskaan laihduta. Hyväksyn ylipainoni. Olen mielestäni sopivasti pullukka. Eikä paino haittaa lenkkeilyä ja kuntosalia. Veriarvoni ovat loistavat ja verenpaine alhainen. Meillä on tämä yksi ainokainen elämä, niin miksi kieltää itseltään myös herkuttelun nautinnon.

Kauneusihanne on laiha ihminen. Olkoon.Minä olen jo sen verran ikääntynyt, etten ajattele, mitä muut minusta ajattelevat.

Suuri osa suomalaisista aikuisista on ylipainoisia, ja joka neljäs on lihava. Aikuisen naisen keskimitta on 163,2 senttiä.Lihavuuden raja ylittyy 80 kilon painolla. Lihavan ihmisen painoindeksi on 30 tai enemmän, ja ylipainon raja ylittyy painoindeksillä 25.


Painoennusteet ovat synkkiä, sillä lihavuus rasittaa usein sekä ihmisen omaa hyvinvointia että terveydenhuoltoa ja kansantaloutta. Lihavilla ihmisillä on normaalipainoisia enemmän erilaisia sairauksia, kuten sydän- ja verisuonisairauksia, diabetesta, syöpiä, kohonnutta verenpainetta, nivelrikkoa ja masennusta.


Maailmanlaajuisissa lihavuustilastoissa emme ole kuitenkaan kärkisijoilla. Kun tarkastellaan, kuinka suuri osa väestöstä on lihavia, Suomen sijoitus on 200 maan ja alueen listauksessa naisten osalta 120:s ja miesten osalta 53:s.


Lihavia on eniten väestön kokoon suhteutettuna  Tyynenmeren ja Karibian pienillä saarilla,  Lähi-Idässä ja Pohjois-Afrikassa.


Eurooppalaisia maita ei löydy 20 kärkimaan joukosta ollenkaan. Länsimaista ykkösenä on yleensä Yhdysvallat.


Vähiten lihavuutta on arvattavasti itäisen ja keskisen Afrikan maissa ja Aasian maista Japanissa, Etelä-Koreassa ja Vietnamissa.


Maailman väestö lihoo nyt niin paljon, että lihavuutta voi kutsua jo pandemiaksi.


Mikä sitten selittää, että joillakin maailman alueilla  lihavuutta esiintyy hyvin paljon? On pohdittu, että Tyynenmeren saarilla taustalla saattaa olla jonkinlaista geneettistä alttiutta. Myös kauneusihanne on lihava. Geenit selittävät osan ihmisten painoeroista. Painoindeksi kuitenkin selittää osan ihmisten painoeroista, painoindeksi periytyy noin 40-70-prosenttisesti.



Geenit yksinään eivät lihota ketään. Joillakin ihmisillä on kuitenkin geneettistä alttiutta lihavuuteen, ja kun se yhdistyy ympäristöön, jossa ruokaa on yltäkylläisesti tarjolla, ruokahalun säätely tuottaa ongelmia. Yleensä erot johtuvat ympäristöstä.


Länsimainen elämäntapa ja ruokavalio ovat levinneet ympäri maapalloa. Työmme on muuttunut sellaiseksi, että niissä tarvitaan varsin vähän fyysystä aktiivisuutta. Runsasenergistä ruokaa on rutkasti tarjolla, sitä mainostetaan, ja annokset ovat usein suuria.


Suomalaista ylipainoa on tutkittu 1970-luvulta lähtien. Jo silloin liikakiloja oli kertynyt vähemmän kouluja käyneille. Tämä pätee yhä: korkeasti koulutetut ovat solakampia.


Laihuuden ihnnointi elää toki yhä vahvana, mutta juuri kuntoilusta tuli 1980-luvulla trendikästä. Monet naiset innostuivat harrastamaan aerobicia. Miehet punttisalia. Yhtä aikaa kasvoivat myös laihdutusmarkkinat.






Lähteet: Helsingin Sanomat 11.9.2023, kuvat Pixabay


perjantai 22. maaliskuuta 2024

"Pitääks sun aina?"

 




Olemme olleet miehen kanssa 28 vuotta naimisissa ja sitä ennen seurustelimme kaksi vuotta. Siis 30 vuotta yhdessä!


Meillä ei ilkeillä. Jos mies ilkeilisi minulle, hermostuisin sata varmasti! Tulisi kunnon puhdistava riita ja sovinto sen jälkeen.


Pitkässä parisuhteessa voidaan ajautua helposti huomauttelemaan kumppania virheistä ja valittamaan tekemättömistä kotitöistä. Ilkeilyä ehkä voi selittää se, ettei oikeista ongelmista uskalleta puhua.


"Kukaan ei hyväksyisi sitä, että puoliso antaisi ohi mennnessään litsarin, mutta käsittämättömän moni hyväksyy ikävän  puheen. Ja sitten ihmiset ihmettelevät, mihin itsetunto mureni tai miksi ei ole seksiä", parisuhdekouluttaja Marianna Stolbow sanoo.


Ikävä puhe voi olla muun muassa vähättelyä, piikittelyä tai jatkuvaa vikojen näkemistä. Asioiden tekemättä jättäminen voi olla tapa kapinoida, jos pahaa mieltä ei osaa sanoittaa.

 

"Kommunikoimme koko ajan vartalollamme, valinnoillamme tai valitsemillamme sanoilla. Se, monelta tulee töistä kotiin, millä ilmeellä astuu sisään, millaisella katseella ottaa toisen vastaan ja koskettaako ohi kulkiessaan, on kaikki kommunikaatiota", Stolbow sanoo.


Tilanne voi olla sellainen, että pahimmillaan kumpikin parisuhteen osapuoli näkee vain ikävät asiat ja sen, mitä toinen ei ole tehnyt.


"Jokaisesta pienestä tiuskaisusta ei kannattaisi huolestua, mutta jos ikävästä puheesta tulee kierre, on hyvä pysähtyä miettimään, mistä on kyse", sanoo perhepsykoterapeutti ja pari- ja seksuaaliterapeutti Heli Pruuki.


Joskus valittava puheentapa on lapsuuden kodista opittu malli. Kettuilu voi tuntua normaalilta tavalta olla parisuhteessa.


Jos on kuormittanut toista ja on huono vetämään rajoja ja pyytämään apua, väsymys voi kaatua kumppanin niskaan.


"Kannattaa tutkia omaa vointiaan ja sitä miten jaksaa, jos kumppani tuottaa koko ajan negatiivista palautetta, se voi kertoa vaikka masennuksesta, kuormitustilasta ja huonosta olosta työelämässä", Pruuki sanoo.


"Kukaan ei kanna kaunaa vaikka viemättömistä roskista. Taustalla voi olla esimerkiksi pettymistä, loukkaantumista tai tunne siitä, että yhteys puuttuu, ei tule kuulluksi tai toista ei kiinnosta minun asiani", Pruuki sanoo.




Kunnon rajansa asettavista ihmistä saatetaan pitää hankalana. Stolbowista hyvä kumppani ei pidä toista ajatusten lukijana vaan sen sijaan kertoo tarpeistaan ja tunteistaan suoraan.


"Ihmiset usein ajattelevat, että kaikki on samanlaisia ja kumppania varmaan ärsyttävät ja ilahduttavat samat asiat kuin itseä. Ehkä eivät ollenkaan."


"Ei pitäisi. Sinun vastuullasi on kertoa mietteistä ja tarpeista, jos toinen ei ole kiinnostunut, on syytä vetää omat johtopäätökset sen sijaan, että jäisi kipuloimaan."


Vaikka puoliso olisi elämän tärkein ihminen, hänelle kuitenkin saattaa joskus olla ikävämpi kuin kellekään muulle.


Asiantuntijoiden mukaan on ymmärrettävää ajautua tiuskimaan juuri parisuhteessa, koska se on aikuiselämän tärkein kiintymissuhde ja sen odotetaan usein alitajuisesti paikkaavan lapsuuden kiintymissuhteiden puutteita.


On myös hyvin tärkeää, että kotona voi olla oma itsensä, ja jollekin on voitava kertoa esimerkiksi väsymyksestään.


"On tärkeä erottaa, mistä kumppani on vastuussa ja mistä minä itse. Jos ei esimerkiksi osaa asettaa rajoja suhteessa vanhempiin, lapsiin tai työelämään, kumppani ei ole syyllinen."


"Kodin pitäisi olla turvapaikka, johon saa tulla lepäämään työltä ja maailman pettymyksiltä. Parhaassa tapauksessa kumppani on tuki ja ystävä, jonka kanssa sparrailla kaikkea. Mutta jos kotona on paha olla, tuki täytyy etsiä muilta ihmisiltä."


Stolbowin  mukaan olennaista on kiinnittää huomiota siihen, mihin sävyyn ja mistä näkökulmasta asioita puolisolle esittää.


"Usein oma kaipuu, ikävä, suru ja tarvitsevuus kerrotaan kielteisellä ilmauksella. Sanotaan esimerkiksi, että mikset koskaan ehdota yhteistä tekemistä, sen sijaan, että kerrottaisiin, että tarvitsen enemmän syliä ja yhdessäoloa."


Pruukin mielestä toisen ärsyttäviinkin kommentteihin kannattaa suhtautua joskus lempeydellä ja huumorilla, sen sijaan, että lähtee mukaan kiukutteluun, voi katsoa sitä hetken myötätunnolla.



Lähteet: Helsingin Sanomat 2.3.2024, kuvat omat