Kaamoksen rakastajat

 

Sanna Hämäläisestä yleinen tapa on, että pimeydestä ja harmaudesta valitetaan kovaan ääneen.Kaikkien ei ole helppo nauttia kaamoksesta, mutta ilmapiiri on ollut sellainen, ettei hän ole aina uskaltanut hehkuttaa kaamosta. En minäkään. Pidän kaamoksesta, mutta en liukkaista teistä, kuten täällä nyt on. Tiet peilijäätä. Ei uskalla lähteä  lenkillekään.

Sanna on hyvin tyytyväinen. On hänen lempisäänsä. Vielä paremman kelistä voisi tehdä tihkusade tai sumu.

Pimeyskään ei Hämäläistä haittaa. Hän rakastaa sitä. Kaamosoireilusta ei ole tietoakaan, sillä syksyllä ja talvella hän voi parhaiten, sillä pimeys tuntuu lempeältä, ja hän nukkuu hyvin. Kirkas sää väsyttää ja saa mielen alamaille.

Sanna Hämäläinen ei ole yksin. Helsingin Sanomat kysyi syyskuussa lukijoiltaan, miksi he pitävät pimeistä illoista. Kyselyyn vastasi noin 240 ihmistä, jotka pitävät kaamoksesta.

Vastaajien mukaan pimeyden parhaita puolia ovat arjen rauhoittuminen vilkkaan kesän jälkeen, levon lisääntyminen ja hämärän luoma tunnelma.

Ilmiö on myös tuttu Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen tutkimusprofessori Timo Partoselle. On ihmisiä, jotka kokevat voivansa parhaiten silloin, kun päivät ovat lyhyitä ja valoa on vain vähän. Partosen mukaan ilmiötä voi luonnehtia "käänteiseksi kaamosoireiluksi".

Tällaisia ihmisiä läpi päivän jatkuva valoisuus voi ahdistaa ja aiheuttaa rauhattoman olon. Pimeä tuntuu levolliselta, koska se ei aiheuta ylivireyttä.

Partosen mukaan pimeä kausi voi tehdä elämästä rauhallisempaa. Myös siksi, että silloin vietetään aikaa enemmän kotona. Hektisen elämän hidastaminen, ja kotoilun arvostaminen tekisi hyvää monelle.

Suhde pimeään vuodenaikaan on aina ollut Sonja Hämäläiselle samanlainen. Se on tuntunut hyvältä ja turvalliselta niin kauan kuin hän muistaa.

Joulua hän rakastaa. On ihana olla rauhassa kotona ja syödä hyvin. Koristelusta hän ei piittaa.

Pari vuotta sitten Hämäläinen muutti omakotitaloon Lohjalle, jonka alueella on paljon kesämökkejä. Kun syksy tulee, alue selvästi rauhoittuu. Hän oikein nauttii siitä, että teillä on vähemmän liikennettä.

Hämäläisen rutiineihin kuuluu lenkit koirien kanssa otsalampun valossa. Hänestä on normaalia, jos ihmisiä pelottaa pimeässä. Hänestä on kuitenkin tärkeää, ettei anna mielikuvituksen lähteä laukkaamaan vaan maadoittuu luontoon.

"Olen iän myötä ruvennut puhumaan enemmän harmauden ja pimeän puolesta. Ja uskallan sanoa, että ihanaa, kun on harmaata ja sataa vettä, ihan paras sää."

Hämäläisestä tuntuu, että on syntynyt oikeaan maahan. "Olen miettinyt, että minulla on onnellinen asema, kun Suomessa on isoksi osaksi kuitenkin pimeää ja harmaata eikä aurinko paista aina. Tykkään säästä suurimman osan ajasta."

Iloista uuden vuoden aattoa kaikille!

Lähteet: Helsingin Sanomat 9.11.2024, kuvat Pixabay

Ole fiksusti eri mieltä

Pelottaako ottaa taas vaikeat asiat puheeksi? Moni ihminen väistää mieluummin ristiriitatilanteita kuin altistuu mahdolliselle turhautumiselle tai vihaiselle tavalle käsitellä niitä. On kuitenkin vaarallista, jos vaikeat mutta tärkeät asiat työssä tai vapaa-ajalla eivät tule lainkaan esille. Tavalla esittää ne on myös merkitystä.

Vuorovaikutus toisten kanssa sujuu hyvin niin sanotulla optimaalisen keskustelun vyöhykkeellä. Tällöin jokaisen mielipiteet tärkeästä asiasta tulevat sanottua suoraan mutta rauhallisella tavalla.

Optimaalisen vyöhykkeen ylittäminen voi tarkoittaa, että yksi tai useampi osapuoli ilmaisee sanottavansa suoraan, mutta muun muassa turhautuneesti, syyttelevästi tai vihaisesti. Vyöhykkeen alittaminen tarkoittaa taas liikaa mukautumista.

Jos vain pyrkii väistämään ristiriidan vetäytymällä tärkeistä keskusteluista, ei kehitä ajatteluaan, eivätkä pulmat ratkea niitä välttelemällä. Välttely saattaa johtaa vetäytymiseen. Lopulta kukaan ei tunne ihmistä, joka välttelee konflikteja ja samalla omia ja muiden hankalia tunteita.

Ei haittaa, jos tärkeä keskustelu tulee aloitetuksi niin sanotusti väärällä tavalla, mutta asia on nyt saatu yhteiselle pöydälle. Tilanteen lämpötilaa voi säädellä aina sen edetessä. Esimerkiksi töksäyttäjä voi pahoitella omaa puhetapaansa.

Vaikeus ottaa asiat puheeksi tai sietää ristiriitoja voi johtua monestakin seikasta. Ehkä joskus aiemmin joku on loukkaantunut, kostanut tai jopa katkaissut välit, jos on uskaltautunut aloittamaan vaikean keskustelun.

Tai ehkä ristiriitoihin ajautuminen ei sovi omaan minätarinaan: ihminen voi ajatella olevansa sovitteleva tai aina itse oikeassa. Kaikki kertovat itselleen jonkinlaista tarinaa itsestään.

Välttelijä voi pelätä omia tai  toisen hankalia tunteita, joita vaikeissa tilanteissa aina herää. Taito elää epämiellyttävissä tuntemuksissa on Tärkeää, koska sellaisia väistämättä tulee elämässä vastaan - samoin kuin ristiriitoja. Seuraavassa vinkkejä ristiriitoihin.

"1) Analysoi

Mistä oma tyylisi reagoida ristiriitoihin on pohjimmiltaan peräisin.

2)Pohdiskele

mitä hyvää hankala keskustelu voi tuoda elämääsi uhkien sijaan.

3) Mieti etukäteen

vaihtoehtojasi reagoida keskustelun odotettaviin käänteisiin.

4) Säädä olotilaasi

jos olet ärtynyt tai hermostunut, pidennä uloshengitystäsi.

5) Aloita vaikea

mutta tärkeä keskustelu. Tärkeintä on asian käsittely. Tapa aloittaa on myös tärkeä.

6) Hyvästele jyrä

Jos toinen ei ikinä jousta, pahoittele tai reflektoi itseään, anna olla."

Lähteet: Kauneus&Terveys 12/2024, kuvat omat

Elämää maalla 47.

 

Täytyy aivan ensiksi sanoa, että kissat ovat mysteerityyppejä. Kun sairastin koronaa, meidän 17-vuotias Kille-kissi lepäsi koko ajan vierelläni. Hän kävi vain syömässä ja tarpeillaan. Kun silitin häntä, hän nuoli käsiäni.

Kille tietää myös, että tänään on huono ilma, enkä mene ulos. Mistä ihmeestä hän tietää sen? Kille saa vain herkkuruokia, mikä kuuluu mielestämme vanhuuteen. Ruokahalu on hyvä.

Tietsikka ei edelleen suostu siirtämään kuvia kännykästä. Kaiken hemmetin lisäksi se tuhosi seitsemän vuoden kuvani. Muutamia kuvia jäi. Pitäisi mennä kauppaan, mistä ostin sen neuvoja pyytelemään - mutta en jaksa.

Ehdin toipilaana tehdä kotitöitä. Lunta tuli paljon, ja piti tehdä lumityöt. Välillä huimasi. Niin kun se on muutenkin kuulunut jälkioireisiin. Pesin sisäsaunan. Ulkosaunassa käyminen on loppu, koska pesuvedet jäätyvät. Pesu oli minulle melkoinen pesti. Sydän tykytteli, mutta en osaa olla sängyssä.

Ainoa jouluruoka, mitä olen jaksanut tehdä on lasimestarin silli. Sen pitää tekeytyä ainakin viisi päivää. Pidän siitä valtavasti. Aion tehdä vain rosollin itse, koska pidämme siitä. Ainekset lohkon melko isoiksi. En sellaista pientä piiperrystä kuin kaupan rosolleissa.

Laatikoita en jaksa tehdä. Onneksi pakasteessa on kaksi kakkua. Tiikerikakku ja maustekakku. Maustekakku ja joulutortut ovat kahvipöydässä. Tortut teen itse. Samoin graavaan lohen. Paistan lopun lohen, se on joulukinkkumme.

Sain flunssan. Nenä vuotaa ja yskittää, mutta ei ole onneksi kuumetta. Aivan kuin se olisi odottanut, että olen tarpeeksi heikko ja sitten rynnännyt kehooni. Minulla ei ole ollut flunssaa kolmeen vuoteen. Sekin vetää vähän heikoksi. Onneksi keuhkojen rohina loppui.

Ja onneksi jouluna toinen tyttäreni tulee syömään jouluaterian. Se vähän lohduttaa, koska nyt jouluna Veran kuolema on paljon mielessä. Senkään takia ei ole varmasti juhlatunnelmaa. Ei juoda kuohuviiniä, josta Vera erityisesti piti. Ei myöskään muuta alkoholia.Miehenikin toipuu edelleen koronasta.

Kasvojen hoidosta olen sentään huolehtinut. Tilasin C-vitamiiniseerumia, tavallista seerumia ja kasvovoidetta. C-vitamiini seerumia pidän kuurin ja sitten siirryn tavalliseen seerumiin. Silmänympärysvoidetta on ja samoin Mahalon loistavaa kasvovoidetta, jota voi käyttää myös silmänympärysvoiteena. Käytän sitä illalla.

Hiukset on kauheat. Olen kuin joku peikko, mutta en välillä viitsi edes kammata niitä. Pitäisi varata aika kampaamoon Heidin tykö. Hän on ihana kampaaja.

Olen koko kaksi viikkoa postannut vanhoja kirjoituksia paitsi näitä Elämää maalla. Vanhoja tekstejä on yli 100. En ole jaksanut kirjoittaa uusia tekstejä.

Hyvää viikonloppua ja joulua kaikille!

           Kuva viime kesältä. Kauniisti kukkiva aluskasvi on hedelmäpuutarhassa.

Kolme asiaa, joita ihmiset eivät tajua eroista

 

Eroamiseen liittyy joukko vääriä mielikuvia, kuten se, että vain paljon riitelevät parit ajautuisivat eroamaan, sanoo pariskuntien kanssa työskentelevä psykologi Jaana Mäntykoski:

"1. Riidattomuus parisuhteessa ei ole tavoitetila"

Parit, jotka eivät riitele koskaan, voivat erota nopeammin kuin riitelevät parit. Elämässä tulee myös aina vastaan erilaisia pettymyksiä. Riitely voi olla yritys muuttaa tilannetta paremmaksi.

"Jos pari ei riitele koskaan, suurella todennäköisyydellä se tarkoittaa, että osapuolet välttelevät vaikeita aiheita, piilottavat tai tukahduttavat tunteitaan ja mukautuvat erilaisiin toiveisiin, joita kuvittelevat toisella olevan mielessään."

Lopulta toinen voi sanoa yllätyksenä  toiselle haluavansa erota. Ristiriitojen välttely on saattanut johtaa tunteeseen, että mitään yhteistä ei enää ole.

"2. Erilleen ei kasveta, erillisyyteen vaikuttavat valinnat"

Erilleen kasvaminen mainitaan usein eron syynä Mäntykoskenkin vastaanotolla. Itse hän kuitenkin ajattelee, että ei ole olemassa automaattista kasvamista erilleen. Ei ainakaan sellaista, johon ei voisi vaikuttaa ollenkaan.

Totta kai ihmiset muuttuvat parisuhteen aikana, mutta "erilleen kasvamiseen" vaikuttavat myös kummankin valinnat. Jos vaikeissa tilanteissa ei pysty tai halua kääntyä kumppanin puoleen hakeakseen tukea, kumppanista helposti ennen pitkää etääntyy , ja samalla kiintymys vähenee.

"Halu pärjätä itsekseen voi liittyä omiin kiintymisen tapoihin, tai siihen, ettei saanut toiselta kaipaamaansa tunnetason tukea, vaikka sitä alunperin yrittikin hakea."

"3) Eroa ei kannata pitkittää"

Vaikea ja samalla melko tyypillinen tilanne on, kun psykologin vastaanotolle saapuu pariskunta, joista toinen on pitkällä eropohdinnoissaan ja toinen haluaa pelastaa suhteen.

Vaikka ei olisikaan varma halustaan erota, on aina hyvä kertoa, kuinka lähellä kokee olevansa ajatusta lopulta koittavasta erosta.

"On ylipäätään hyvä tavoite olla pitkittämättä eroa. Eron jälkeiselle kommunikaatiolle on hyväksi se, että eroa toimivana ratkaisuna pohtiva ihminen pystyisi myös tekemään päätöksen eroamisesta."

Erota kannattaa, jos ei pysty kohtelemaan toista rakkautensa arvoisena.

Jos taas kokee kyllästyneensä suhteeseen - tai on tyytymätön seksuaalisesti - kannattaisi vielä miettiä eri vaihtoehtoja. Parisuhteen voi aina avata, mutta suhteen laatua voi parantaa myös muuten.

Jos parisuhde on muuttunut pitkälti perhe-elämäksi, voi miettiä, miten parisuhteen tuntua voisi saada takaisin.

 Lähteet: Helsingin Sanomat 30.11.2024, kuvat Taidekeskus Salmelan näyttelystä ja oma

Aina samalle paikalle istuutuminen

 

Uimahallissa valitaan aina se tietty kaappi. Lähikaupan edessä tietty parkkiruutu. "Sama  toistuu kaikkialla: kuntosalilla ja lähijunassa. Viikkopalaverissa työpaikan neuvotteluhuoneessa voi mennä pasmat sekaisin, jos joku menee istumaan "minun paikalleni". Minähän siinä olen aina istunut , psykologian tutkija Jukka Häkkinen kuvailee.

Ilmiö on arjessa hyvin tuttu, ja tutkimuksissa moneen kertaan todeksi näytetty.

Ensimmäisellä kerralla uudessa paikassa ihmisen paikkavalintaan vaikuttavat osin mieltymykset ja osin sattuma, mutta toisella kerralla ja siitä eteenpäin hän tuntee tarvetta valita tutuksi tulleen paikan.

"Selitykset löytyvät reviirikäyttäytymisestä ja rutiineista", Häkkinen sanoo.

Vaikka ihminen on sosiaalinen laumaeläin, lauman sisällä luodaan oma henkilökohtainen alue eli reviiri. Kirjastossa pitkällä sohvalla istutaan lähelle sen laitaa ja asetetaan toiselle puolelle reppu ja takki suojavalliksi, jos sinne vaikkapa sattuisi istumaan toinen lajitoveri. Juomapullo ja kännykkä näyttävästi pöydälle eteen, niin reviiri on valmis.

"Luentosali tai yleinen sauna ovat luonteeltaan niin tilapäisiä oleskelun alueita, että niihin on vaikea merkata reviiriä edes näillä keinoin. Silloin tapa mennä aina samaan paikkaan käy sekin reviirin merkitsemisestä", Häkkinen kertoo.

"Ihminen on jo henkisesti varannut alueen itselleen ja ennenkin siinä istumalla varmistanut sen turvalliseksi, ja tuttu paikka tuntuu hyvältä. Ihminen voi ainakin toivoa, että muutkin muistavat hänen suosivan sitä."

Joku voi jo leikkisästi kuittailla sitä, että taas istutaan samoilla paikoilla, mutta rutiineja parjataan suotta, sillä ne oikeasti auttavat meitä.

"Päätöksenteon stressi vähenee, kun voi mennä tutulle paikalle. Ihminen tuntee olevansa hyvä oman elämänsä ohjaimissa."

Jos parkkihallissa tai luentosalissa ei käytä aikaansa paikanvalintaan, vapautuvan ajan ja energian voi käyttää johonkin kiinnostavampaan asiaan, vaikkapa valmistautua itse siihen luentoon.

"Samaan paikkaan palaaminen on arkipäivän automaattivaihde. Se säästää aivojen energiaa tähdellisempiin pohdintoihin."

Lähteet: Hyvä Terveys 9/2024, kuvat omat

Elämää maalla 46.

 

Minä olen kipeänä. Silti raapustaa näppäilen muutaman sanasen - noh, tästä tulee sairaskertomus.

Tämä alkoi jo viime perjantaina Itsenäisyyspäivänä. Tunsin vilunväristyksiä selässä ja oli muutenkin kylmä. Hutera olo päässä. Silti siivosin pikaisesti ja aloin laittaa herkkuruokaa. Mies, joka oli sairastanut taudin viikkoa ennen minua sanoi, että kannattaisi mitata kuume. Sitä oli 38,4 astetta. Kaaduin sänkyyn. Nyt tulin rättiväsyneeksi, kun sain tietää kuumeesta. Jos en olisi saanut tietää, olisin jatkanut kokkaamista - näin se tieto lisää tuskaa.

Kuumetta kesti viisi päivää. Hemmetinmoinen pääkipu, johon ei auttanut Buranan ja Panadolin sekoitus. Vain migreenilääkkeet. Tuli nuha. Sitten kauhea yskä. Keuhkoni ovat kuin ikänsä tupakkaa polttaneen vanhan papan. Lima ei nouse kunnolla. On yskänärsytystä, mutta juuri mitään ei tule. Keuhkot rahisee ja rohisee. Inhoan tuota ääntä.

Luulin, että tämä on vain kuumeflunssa. Parantuihan mies reilussa viikossa.

Minulla ei tule flunssassa yleensä kuume, ja viime flunssasta on noin kolme vuotta aikaa. Tämä oli siis varsin ihmeellistä, että minulla oli nyt melko korkeaa kuumetta.

Kääntyilin sängyssä edelleen. Olo on heikko, ja pystyyn noustessa huimaa. Sain äsken sentään ripustettua pyykit kuivumaan, jotka mies pyykkäsi työpaikallaan.

Olen niin kärsimätön, että sängyssä makaaminen tuntuu turhauttavalta, mutta miltei muuta ei jaksa. Ei lenkkeilyä ja ei kuntosalia. Olen varmaankin tämän jälkeen jonkinlaisessa rapakunnossa.

Viimein nyt keskiviikkona aloin ajatella, olisiko tämä koronaa, kun oli miltei viikon jälkeen hyvin sairas olo. Tein koronatestin ja sitähän tämä on. On nyt vain sairastettava, ja rykiä keuhkoni pihalle.

Kaivosta tulee nyt pienellä lirutuksella vettä, mikä ei enää haise ja maistu pahalta. Pesen siinä astiat. Mies tuo edelleen talousveden työpaikaltaan. Sitä uskaltaa juoda, ja minua janottaa jatkuvasti. Johtuu osin tyypin 2 diabeteksesta.

Sain heinäkuussa verensokerimittarin, mutta ohjeet olivat sekavat. Pari viikkoa sitten olin diabeteshoitajalla mittarin käytöstä. Osasin neuvonnan jälkeen käyttää sitä, mutta kotiin tullessa en enää. Olen niin hemmetin epäkäytännöllinen rähmäkäpälä. Nolottaa mennä taas pyytämään ohjausta. Tuossa vieressä mittarin osat irvistelevät minulle...harjoittele, harjoittele, harjoittele, mutta ei jaksa. Ainakin aamun paastoarvo pitäisi mitata joka päivä.

Eipä tässä kummoisia. Sairastamista ja ryytymistä.

Mutta kaikille teille:

Mukavaa viikonloppua!

Kuvat Ateneumin ja Mäntän kuvataideviikkojen näyttelyistä viime kesältä.

Ilmastonmuutos - uhka terveydelle

Synkät talvet tulevat lisäämään itsemurhia. Helleaallot panevat sydämen koville. Lämpötila vaikuttaa myös siihen, miten pöpöt pärjäävät ja tarttuvat ihmisiin.

Muuttuva ilmasto vaikuttaa ympäristöön. Mutta myös ihmisiin. Kun ilmasto lämpenee, sään ääri-ilmiöt muun muassa tulvat, kuivuus,
helleaallot ja rankkasateet yleistyvät.

Ikuinen marraskuu

Maan etelä- ja keskiosissa pahimmissa tapauksissa siirrytään viettämään ikuista marraskuuta. 

Talvet muuttuvat leudoimmiksi, sateisiksi ja pilvisemmiksi.

Etelä-Suomen  talvet alkavat muistuttaa Pohjois-Saksan talvia, mutta valoa on lyhyemmän päivän takia vähemmän.

Kaamosoireet yleistyvät ja vaikeutuvat.

Vähäinen valo voi altistaa talvisin itsemurhille. Ja valon nopea lisääntyminen keväällä voi toimia laukaisevana tekijänä itsemurhiin. Itsemurhia tehdään eniten keväisin. Syytä tähän ei tiedetä  vieläkään.

Helsingin keskustakoti muuttuu pätsiksi
Kun ilmasto lämpenee, helleaallot lisääntyvät ja ovat entistä kuumempia ja pidempiä.

Tämä ennustaa kuumempia oltavia, etenkin kantakaupungissa asuville. Kantakaupungin asunnot ovat tavallisesti  pienempiä. Viilentäminen ilman laitteita on mahdotonta. Helsingin keskustassa saattaa olla hellepäivänä useita asteita kuumempi kuin ympäröivällä maaseudulla.

Kaupungin asfalttipinnat ja rakennukset varaavat auringon lämpöä. Hellepäivät ja trooppiset yöt, joina lämpötila pysyttelee yli 20 asteessa, voivat olla vaarallisia vanhuksille ja kroonisesti sairaille.

Helleaaltojen aikana sydän- ja hengitysoireet pahenevat ja kuuma-altistus lisää kuolleisuutta.

Ilmastopakolaisuus kasvaa
Päiväntasaajan lähialueet, jotka ovat kuumia jo nyt, voivat jossakin vaiheessa muuttua sietämättömän kuumiksi.

Ruoka ei kasva, kuivuus, kuumuus ja puhtaan juomaveden puute ajavat ihmisiä pois kuumilta alueilta. Ilmastopakolaisuus kasvaa.

Lähteet: Kauneus&terveys 3/2019, kuvat: Pexel

Suolistosairaudet ovat lisääntyneet hurjasti

Suolistollamme  ei mene nykyisin hyvin. Tulehduksellista suolistosairautta sairastavien määrä on nykyisin jopa 18 kertaa suurempi kuin 1980-luvulla. Samoin keliakia ja suolistosyövät  ovat lisääntyneet huomattavasti.

Erityisen selvästi tämä näkyy tulehduksellisissa suolistosairauksissa eli Crohnin taudissa ja haavaisessa paksusuolentulehduksessa, jota nimetään myös haavaiseksi  koliikiksi.

Nämä molemmat aiheuttavat suolistoon kroonisia tulehduksia, josta seuraa muun muassa veristä ulostetta.

"1980 -luvun lopulla tulehduksellista suolistosairauksia sairasti  Suomessa yhtensä 3000 ihmistä", kertoo Martti Färikkilä, joka on suolistoon ja ruoansulatukseen erikoistunut emeritusprofessori.

Nyt suolistosairauksia on miltei 59 000 ihmisellä. Sairauden kasvu on ollut hurja.

Tilastollisesti voimme osoittaa, että mikrobiston yksipuolistuminen vaikuttaa monien ei-tarttuvien tautien, esimerkiksi allergioiden tai diabeteksen puhkeamiseen.

Kolme tavallista syytä mikrobien huononemiseen:

1.Hygienia hypoteesi

Tämän mukaan ympäristömme muuttuminen yhä siistimmäksi ja mikrobistoltaan niukemmaksi  yksipuolistaa myös elimistömme mikrobistoa. Samaan aikaan se lisää   muun muassa allergioita.

Keskeinen todistusaineisto ovat  emeritusprofessorin Tri Haahtelan työryhmän 2000-luvulla tekemät tutkimukset    Suomen ja Venäjän Karjalassa.

Sekä lapsilla että aikuisilla oli Venäjän puolella paljon vähemmän allergioita. Syyksi paljastui venäläisten vahvempi yhteys luonnonympäristöön, mikä ilmeni ihon ja limakalvojen mikrobiston rikkautena  ja tasapainoisena immuunivasteena.

2)Antibioottikuurit tämä  vaikuttaa kielteisesti suoliston mikrobistoon.  Pian lapsen syntymäpäivän   jälkeen saadut antibiootit   vaikuttivat lapsen  suolistoon loppuelämän.

3) Ruokavalio

Kolmas mahdollinen syy mikrobiston yksipuolistumiselle  on ruokavalio.            

Koska mikrobiston ja elimistön vuorovaikutuksen ajatellaan vaikuttavan terveyteen, erilaisia vaivoja on pyritty hoitamaan vaihtamalla mikrobistoja ihmisestä  toiseen. Tämä tehdään ulostesiirrolla. Niissä suoliston oma mikrobisto hävitetään ensin antibiooteilla, minkä jälkeen suoleen annetaan ulosteen mukana mikrobeja terveeltä ihmiseltä.

Varmaa näyttöä ulosteensiirroksen tehosta on antibioottiripuliin. Muiden sairauksien kohdalla näyttö ulosteensiiron toimivuudesta on kuitenkin epävarmempaa.

"Tulehduksellisten suolistotautien kohdalla on tutkimuksia, joiden mukaan ulostensiirto on tehonnut tautiin, ja toisia, joiden mukaan siitä  ei ole ollut mitään hyötyä."

Oikeastaan ainoa suolistosairauksien ryhmä, jonka kasvun syy on selvä, ovat paksu- ja peräsuolen syövät. Niihin sairastuu hieman alle 4000 ihmistä vuosittain. 1980-luvun alussa tapauksia oli noin 1500 vuodessa.

               Lasinalunen

Lähteet: Helsingin Sanomat 19.10.2023,  kuvat omat

Juttua kahvista

 

Minä rakastan kahvia. Olen oikea kahvikatti. Juon sitä liikaakin, jopa noin kuusi mukia päivässä. Jos en jostakin syystä saa illalla kahvia, pääni tulee kipeäksi seuraavana aamuna. Juon iltakahvin noin kello 20 aikoihin, eikä kahvi häiritse yöunta. Yhdellä viidesosalla ihmisistä on näin.

Somessa näkyy nyt uusi hyvinvointi-ilmiö: yhä useamman kupissa ei ole kahvia vaan sen sijasta matchalattea tai vihreästä teestä tehtyjä sekoituksia. Moni somevaikuttaja pohtii kahvin lopettamista tai vähentämistä, ellei jo ole sitä tehnyt. Onko kahvittomuudella terveydellisiä perusteita vai onko kyseessä hetken muotihumputus?

Emeritusprofessori Jaakko Tuomilehto vastaa kysymykseen kannattaako kahvista luopua? Hänellä on selkeä vastaus: ei kannata.

"Kahvipapu sisältää reilusti yli tuhat ainesosaa, mukaan lukien monia terveydelle tärkeitä mineraaleja ja vitamiineja. Suomalaiset saavat yli puolet antioksidanteista kahvista."

Teenlehdistä taasen saadaan uutettua vain muutamia kymmeniä terveellisiä aineksia.

"Kahvissa on esimerkiksi voimakasta antioksidanttia nimeltä klorokiinihappo, jota ei saa juuri mistään muualta. Sen on todettu suojaavan sydäntauti- ja syöpäriskiltä, Alzheimerin taudilta sekä tyypin 2 diabetekselta. Kahvin on todettu myös ehkäisevän Parkinsonin tautia."

Kahvin terveyshyödyt saa, kun juo vähintään kaksi kuppia, mieluiten 3-5 kuppia päivässä.

Kofeiiniherkkyys on kuitenkin yksilöllistä, ja selittyy osin perintötekijöillä. Ruumiinpaino vaikuttaa kofeiinipitoisuuksiin elimistössä: mitä painavampi on, sitä parempi kofeiininsietokyky.

Joillekin kahvinjuonnin vähentämisestä olisi hyötyä. Koska kofeiini lisää kortisolin tuotantoa, kahvi ei ole paras juoma stressaantuneelle. Moni voi tietämättään ylläpitää stressaantunutta olotilaa.

"Stressistä kärsivien kannattaa ehdottomasti vähentää kahvin juontia ja vaihtaa kofeiinittomaan kahviin", Tuomilehto sanoo.

Samaa kannattaisi kokeilla myös silloin, kun saa kahvista haitallisia tuntemuksia, kuten käsien vapinaa, sydämen tykytystä, vatsaongelmia tai univaikeuksia.

Joskus kahvin himo voi talttua itsestään esimerkiksi flunssassa.  Jukka Tuomilehto arvelee sen johtuvan: ensinnäkin hapokkaan kahvin maku ei houkuttele kipeänä. Toiseksi kofeiini nostaa lisäksi stressivälittäjäaine kortisolin tuotantoa ja hidastaa sen poistumista elimistöstä. Kipeänä ei kaipaa kortisolin piristävää vaikutusta, vaan lepoa.

Kortisolin lisäksi kofeiini lisää aivoissa mielihyvä välittäjäaineen dopamiinin tuotantoa. Kahvin piristävä vaikutus siis johtuu tästä välittäjäaine kaksikosta.

Luonnollista vireystilaa voi ylläpitää myös niin, että juo kahvin 1-2 tunnin kuluttua heräämisestä. Tällä tavalla aamuyöstä nousseet kortisolitasot ehtivät tasapainottua, eikä kofeiini horjuta luonnollista vireystilaa.

Hyvää itsenäisyyspäivää kaikille!

Lähteet: Helsingin Sanomat 16.11.2024, kuvat Pixabay

Muistisairausko?

Kasvavan moni on huolissaan muististaan, mutta muistisairauksien ensimmäiset oireet voivat olla yllättäviä. Neurologi Juha Rinne sanoo, milloin muistipulmiin pitää herätä.

"Milloin muistivaikeuksista on syytä huolestua?"

Muistisairauksissa kyky säilyttää asioita mielessään heikentyy. Ihminen saattaa alkaa kysyä asioita uudelleen ja uudelleen.

Etenevässä muistisairaudessa esimerkiksi Alzheimerin taudissa, unohduksia alkaa tulla useammin. Vähitellen voi alkaa ilmetä uusia oireita, muun muassa kyky löytää sanoja ja toimia arjessa yksin.

Joskus Alzheimerin tauti voi alkaa muilla oireilla kuin unohtumisilla. Voi olla myös vaikeuksia tuottaa ja ymmärtää puhetta tai hahmottaa näönvaraisia asioita, kuten reittejä paikkoihin.

"Kuinka nopeasti muistisairauksien oireet pahenevat?"

Muistisairauksista yleisin on Alzheimerin tauti, Lewyn kappaletauti, otsa-ja ohimolohkonrappeumat ja aivoverenkiertohäiriöt.

Dementia liittyy kognitiivisiin toimintoihin, mikä haittaa työstä ja arjesta selviytymistä.

"Ovatko muistisairaudet vain ikääntyvien ongelma?"

Suurin osa muistisairauksista alkaa 65:n ikävuoden jälkeen, mutta muistisairaudet ovat lisääntyneet myös työikäisillä.

Mistä johtuu se, kun viisikymppinen unohtelee asioita ja tavaroita?

Moni keski-ikäinen elää ruuhkaisia vuosia. Työ täytyy hoitaa, lapset täytyy hoitaa ja ikääntyneet vanhemmat täytyy hoitaa.

Varsin monella on kiireitä sekä töissä että kotona. Tällöin asioita aktiivisesti mielessä pitävä työmuisti saattaa heikentyä ja ylikuormittua.

Työmuistin kuormittuminen saattaa ilmetä niin, että jos vaikkapa laskee puhelimen kädestään, mutta miettii jotakin muuta, ei ehkä kiinnitä huomiota siihen, mihin puhelimen laski.

Etenevissä muistisairauksissa erilaiset unohdukset lisääntyvät ja pahenevat ajan kuluessa. Tavaroiden hukkaamisen lisäksi voi alkaa tulla vaikeuksia monimutkaisissa arjen asioissa, kuten tietokoneen käytössä ja viimeaikaisten asioiden unohtamista.

"Voiko työmuistin jatkuva ylikuormitus johtaa muistisairauteen?"

Tätä asiaa ei ole vielä tutkittu kunnolla. Stressin tiedetään vaikuttavan aivoihin niin, että muistamiselle olennaisten muistirakenteiden koko pienenee. Usein ne palautuvat entiselleen, kun stressi vähenee. Masennus lisää muistisairauden riskiä.

"Miten muisti muuttuu iän myötä?"

Tavallista on se, että iän myötä uuden oppiminen ja mieleen painaminen hidastuu. Nämä muistipulmat eivät ajan myötä kuitenkaan pahene kuten muistisairaudessa eivätkä vaikuta merkittävästi arkeen.

"Miksi Alzheimerin tauti vaikuttaa lisääntyvän työikäisillä?"

Alzheimerin taudin ilmaantuvuus liki kaksinkertaistui alle 65-vuotiailla tutkittavilla 12 vuoden seurannassa.

Lähteet: hävinneet, kuvat omat

Puuro on mahtava aamupala

 

Minä syön kaurapuuroa aamiaiseksi melkein joka päivä maitolasillisen kanssa, jotta saan proteiinia. Puuroon laitan lisukkeeksi marjoja tai makeuttamatonta Valion vadelma-, mustikka- tai mansikkamehukeittoa. Välillä syön puuron siltään, jos sattuu huvittamaan. Aamupalaan liittyy myös kahvi. Suuri herkkuni.

Monille suomalaisille puuro on tärkeä osa aamupalaa. Se on ruisleivän jälkeen  toiseksi merkittävin täysjyväviljan lähde, josta saa erityisesti hiilihydraatteja, ravintokuitua, proteiinia, B-ryhmän vitamiineja ja monia kivennäisaineita.

Mistä viljasta sitten puuro kannattaisi valmistaa, jotta se olisi ravitsemuksen kannalta parasta?  Yhtä tai kahta viljaa ei tarvitse nostaa ylitse muiden. Esimerkiksi ruis, kaura, ohra ja tattari eivät kovin paljon eroa kuitu- ja proteiinipitoisuudessa.

Ravitsemusterapeutti Reija Männikön mukaan puuron viljavalintaa kannattaa miettiä ennen kaikkea yksilöllisten tottumusten ja tarpeiden kautta. Valintaan vaikuttaa esimerkiksi vatsan sietokyky erilaisille viljoille.

Ärtyvän suolen oireyhtymästä kärsivän kannattaa valita lempeitä kauraa, riisiä, hirssiä ja tattaria. Rukiissa, ohrassa ja vehnässä on paljon fodmap-hiilihydraatteja, jotka voivat pahentaa vatsaoireita ärtyvää suolta sairastavalla.

Jos on ummetustaipumusta, ruispuuro on hyvä valinta. Rukiissa on paljon suolen toimintaa edistävää liukenematonta kuitua. Liukoinen kuitu ja erityisesti beetaglukaani on avuksi silloin, jos ihmisellä on taipumus kohonneisiin kolesteroliarvoihin.Beetaglukaanin hyviä lähteitä ovat kaura ja ohra.

Jos ruokatottumuksiin eivät vaikuta terveydelliset tarpeet, Männikkö neuvoo valitsemaan puuroviljan puhtaasti maku edellä.

Entä nestevalinta, kannattaako puuro keittää veteen, maitoon vai kasvijuomaan? Puuro ei sisällä sellaisenaan kovin paljon proteiinia, joten se tarvitsisi kaverikseen jonkin lisäproteiinin. Männikön mukaan hyvä vaihtoehto on keittää puuro veden sijasta maitoon tai proteiinipitoiseen kasvijuomaan. Kasvijuomista paras on soijajuoma, koska se sisältää muita vaihtoehtoja enemmän proteiinia.

Kannattaisiko syödä tuorepuuroa eikä keitettyä? Tuorepuurolla tarkoitetaan puuroa, joka valmistetaan nesteestä ja puurohiutaleista. Niiden annetaan pehmentyä ja turvota täyteläiseksi jääkaapissa mieluiten yön yli.

Kiinnostavaa kyllä - ravitsemuksen kannalta ei ole täysin yhdentekevää, suosiiko mieluummin keitettyä puuroa vai tuorepuuroa. Puuron valmistamismenetelmä vaikuttaa paljon siihen, miten hyvin viljan hyödylliset yhdisteet ovat elimistön hyödynnettävissä. Puuro kannattaisi syödä keitettynä tuorepuuron sijaan, sillä kuumennuskäsittely parantaa viljan tärkkelyksen, proteiinin ja kuituyhdiste beetaglukaanin hyödynnettävyyttä elimistössä.

Lähteet: Referaatti Helsingin Sanomat 3.11.2022, kuvat Pexels, Pixabay

Elämää maalla 45.

                                  Itse kyhäämäni akvarellimaalaus.

Aika viime perjantaista on kulunut hyvin nopeasti. Minusta tuntuu, että se näin ikääntyessä kuluu nopeammin kuin aikaisemmin.

Oli kova lumimyräkkä. Minä lähdin ulos kävelemään. Joistakin tämä voi tuntua tyhmältä. Kävelen myös mieluusti syksyllä voimakkaalla myrskyllä tai tuulella. Haluan kokea luonnon voiman, jolle emme voi mitään. Katkeaa sähköt ja autot kolaroivat. En tietenkään toivo kuolemaa tai loukkaantumisia.

Vesi on edelleen kaivossa vähissä. Olen oikeastaan jo tottunut tähän. Tiskaan astiat käsin illalla, mikä on rauhoittavaa puuhaa. Miehelle tämä on raskasta, koska hän joutuu raahaamaan talousveden työpaikaltaan ja muun veden järvestä. Hän myös pesee pyykin työpaikalla. Pesen kotona vain nyrkkipyykkiä. Muun muassa sukkia ja alusvaatteita. Toivoimme lumen sulamista, koska niin tulisi lisää vettä kaivoon. Näin tapahtuikin, ja alkoivat vesisateet.

Syön nykyisin vitamiineja purkista: D-vitamiinia ja B-2:ta. Tämä vitamiini vaikuttaa aivoihin ja hermostoon lisäten niiden hyvää vointia. Muita vitamiineja en syö. Syön päivässä kourallisen tyrniä, joka on omasta puutarhasta. Lisäksi syön paljon kasviksia, hedelmiä ja marjoja. Saan varmaankin tarpeeksi C-vitamiinia näin. Omega-kolmen saanti hoituu kahdella kala-annoksella viikossa.

Olen kahvikatti. Aikaisemmin join sitä noin seitsemän kuppia päivässä. Nyt olen siirtynyt viiteen. 3-5 kahvikupillista on suositus, jotta saa hivenaineita, vitamiineja, antioksidantteja. Suomalaiset saa yli puolet antioksidanteista kahvista. Kahvissa on tuhat ainesosaa. Teessä vain muutama kymmen. Kahvi suojaa muun muassa Alzheimerin taudilta, sydän- ja verisuonitaudeilta, Parkinsonin taudilta. En vaihtaisi sitä teehen mistään hinnasta. Kahvi on myös nautinto.

En ole jouluttaja. On rasittavaa, että joulukrääsä ja suklaat tulevat kauppoihin jo lokakuussa - on ihme, ettei aleta soittaa joululauluja. Somessa on paljon postauksia joulun odotuksesta. Koti koristellaan jo nyt joulukuntoon.

Kun olin lapsi, joulusiivous tehtiin vasta aaton aattona, ja joulukuusi kannettiin sisään aattona ja koristeltiin. Meillä on molemmat pakastimet täynnä. En voi siis leipoa valmiiksi muun muassa taatelikakkua ja lanttu-, porkkana- ja perunalaatikkoa. Teen ne vasta aaton aattona. Samoin rosollin, lasimestarin sillin viikkoa ennen joulua ja graavilohen päivää ennen joulua. Jouluna rauhoitutaan ja syödään hyvin. Kille-kissi saa katkarapuja.

Kannettavalta hävisi noin 1400 kuvaa. Joukossa oli kauniita muistoja. Kuvia jäi noin kolmisenkymmentä. Nekin aivan ihme järjestyksessä eikä kuukausittain tai muun tunnuksen alla. Älkää siis ihmetelky, että tulevissa postauksissa voi olla samoja kuvia ja kuvia Pixabaysta.

En ole vielä saanut uutta kaapelia tietsikkaani. Latautuminen hoituu edelleen niin, että luon painetta tuoremehupurkeilla kaapelin päähän.

Hyvää viikonloppua kaikille!

                       Toivottavasti tänä vuonna ei tule alati jatkuva marraskuu kuten tuli vuonna 2019.

                       Mutta tykkään marraskuustakin.

Näillä ohjeilla viikonloppu ilman työstressiä

 

Työhön liittyvät asiat ovat yleisiä, koska työn parissa vietetään niin paljon aikaa, Työterveyslaitoksen erityisasiantuntija ja psykologi Liisa Puskala sanoo.

"Olennaista on, onko ajatusten sävy  huolestunut vai neutraali - sellainen, että ai niin, viime viikolla tapahtui tällaista. Huolta ja uhkaa aiheuttavat ajatukset, kuten olenko muistanut hoitaa tämän tai selviänkö ensi viikosta, aktivoivat väärällä tavalla ja häiritsevät palautumista." Seuraavat vinkit sopivat toimistotyöläisille:

1. "Tee viikkotarkistus"

Ennen vapaalle jäämistä kannattaisi tarkistaa, mitä seuraava viikko tuo tullessaan ja mitä kuluvalla viikolla pitää vielä  tehdä.

Apuna voi käyttää kalenteria, muistilappuja ja to do-listoja. Ne helpottavat ajattelutyötä ja pitävät huolta siitä, että kaikki tarpeellinen tulee tehtyä. 

"Kalenterin ja listojen taitava käyttö vapauttaa kaistaa lepäämiseen. Vapaalla ei tarvitse havahtua miettimään, muistiko tehdä jotain."

2) "Mieti, mitä olet saanut aikaan"

Tarkistuksen jälkeen on aika kiittää itseään tehdystä työstä. Puskala suosittelee miettimään, mitä kaikkea on viime viikon aikana saanut aikaan, miten on pitänyt itsestään huolta ja miten juuri nyt jaksaa.

3) "Sulje työvälineet"

Tavaroiden pakkaaminen ja työlaitteiden sulkeminen helpottaa siirtymään vapaalle.

Puskala neuvoo ajattelemaan, mitkä kaikki asiat puhelimessa tai tietokoneessa muistuttavat työstä. Työhön liittyvät sovellukset voi raivata eri näkymään, jotta ne eivät hyppää esiin heti, kun laitteen avaa.

Tärkeää on, että työyhteisössä ymmärretään palautumisen merkitys ja sitoudutaan esimerkiksi siihen, ettei lähetetä perjantai-iltaisin tai viikonloppuisin viestejä, joissa odotetaan asioiden suorittamista maananataiaamuksi.

4. "Vaihda paikkaa"

Puskala kannustaa päättämään työviikon johonkin työstä irrottavaan tapaan. Jos tapa toistuu samana joka viikko, keho ja mieli oppivat tunnistamaan, että nyt on lupa rauhoittua.

Perjantairutiini voi olla vaikkapa saunavuoro, kirjastoreissu tai illallisen kokkamaan vaikkapa ajan kanssa.

"Jos on etätöissä kotona, voi vaihtaa vaatteet tai käydä vaikka kävelyllä ja päättää, ettei jatka enää sen jälkeen."

Puskalan oma rutiini on ollut kokkaaminen pitkän kaavan mukaan samalla, kun hän kuuntelee podcastia.

5. "Tee viikonloppusuunnitelma"

Lopuksi Puskala suosittelee tekemään viikonloppusuunnitelman eli miettimään, mihin haluaa vapaa-aikansa käyttää.

"Kannustan suunnittelemaan tilanteita, joissa voi uppoutua keskusteluun. Ihmiset unohtavat helposti, miten elvyttävää laadukas aika muiden ihmisten kanssa on."

Suunnitelmien tekeminen on helpompaa, kun on jo etkäteen pohtinut, mitä laadukas elämä itselleen tarkoittaa ja mihin haluaa käyttää aikansa työpäivien ulkopuolella.

Lähteet: Helsingin Sanomat 31.8.2024, kuvat Pixabay

Onko miellyttäminen itsekästä?

 

Oletko ajatellut, että suojaat miellyttämällä muita pettymyksiltä ja epämukavilta tunteilta?

Miellyttäminen on eri asia kuin ystävällisyys. Miellyttämisen syy ei ole vilpitön hyväntahtoisuus vaan usein pelko, häpeä, syyllisyys tai velvollisuudentunto.

Johanna Pohjola on kirjoittanut kirjan Vapaaksi        miellyttämisestä. Tämä juttu pohjautuu hänen  ajatuksiin.

Miellyttämällä  suojaa itseään. Miellettytään, jotta itse ei joudu kestämään epämukavuutta.

Miellyttäminen on itsekästä toimintaa. Se voi kuulostaa rajulta, mutta tarkoittaa sitä, että miellyttämisellä pyritään vaikuttamaan muiden tunteisiin. Miellyttäjä manipuloi muiden tunteita, jotta saisi hyväksyntää ja arvostusta, tai välttäisi pahennuksen ja pettymyksen.

"Nuorena ajattelin, että miellyttäminen on vain luonteenpiirteeni. Miellyttäminen näkyi elämässäni muiden tunteiden kannattamisella. En halunnut tuottaa kenellekkään pettymystä ja hain muiden hyväksyntää. Oli katastrofaalinen ajatus, että jollakulla oli nihkeitä ajatuksia minusta."

Kukaan ei ole syntynyt miellyttäjäksi. Se on opittu selviytymiskeino, joka voi olla seurausta lapsuuden huonoista kiintymyssuhteista, traumaattisista kokemuksista tai tunteesta, ettei riitä sellaisenaan kuin on.

 

Yleensä ajatellaan, että miellyttäminen on harmitonta ja hyväntahtoista. Oikeasti miellyttämisellä voi olla tuhoisia seurauksia hyvinvoinnille ja itsetunnolle. Aitoja ihmissuhteita ei ehkä ole, jos ei tulee koskaan esiin aitona itsenään.

Miellyttäminen on yleensä tiedostamatonta. Se ei ole kenenkään vika.

Kun liiasta miellyttämisestä haluaa päästä eroon, tärkeintä on sisäisen turvallisuudentunteen lisääminen ja itseen tutustuminen. Mitä paremmin tietää, kuka on, ja hyväksyy itsensä, sitä vähemmän tarvitsee hakea turvaa muiden hyväksynnästä.

"Myös hermoston rauhoittaminen on tärkeää. Minua on auttanut syvään hengittäminen, meditaatio, itsemyötätunto ja joogaaminen."

"Kun hermostoni on ylivireässä tilassa, alan nyökkäillä ja myötäillä, vaikkein en haluaisi. Siksi en täytä kalenteria kuin ennen ja huolehdin rajoistani."

Lähteet: Kauneus&Terveys 10/2024, kuvat taidekeskus Salmelan näyttelystä