Suru voi tulla kohtauksena

 

21-vuotias tyttäreni kuoli neljä ja puoli vuotta sitten. Syytä hänen kuolemaan ei löydetty. Olin kriisiterapiassa. Tuskainen suru kesti noin kolme vuotta. Silti ajattelen häntä joka päivä. Tunsin vihaa Jumalaa kohtaan, ja tavallaan kiitollisuutta siitä, että sain olla hänen kanssaan 21 vuotta. Sain paljon  paniikkikohtauksia, jotka nyt ovat poissa. En purskahtanut itkuun paniikkikohtauksen jälkeen. Tunsin vain väsymystä ja lapseni oli mielessä. Suren edelleen.

Viikonloppuisin tunnen, että hän on kotona. Opiskellessaan hän oli viikonloput kotona. Tuntuu, että kolmas henkilö on talossa. Tunne on hyvin voimakas.

Erään tiedelehden mukaan surukohtaus voi tulla yllättäen. Ihminen alkaa vapista, sydän hakkaa ja itku pääsee suurena. Kun surukohtauksen syynä on läheisen kuolema, mieleen vyöryy voimakas kaipaus.

Juuri tämä yhdistelmä, paniikkikohtauksen kaltaiset oireet ja voimakas kaipaus ja suru näyttää olevan tyypillinen voimakkaalle surukohtaukselle.

Suru on luonnollinen osa elämää, mutta kaikkea muuta kuin helppo.Suru saattaa häiritä unta ja syömistä, ja suruun liittyvä stressi voi heikentää vastustuskykyä.

Kauan yhdessä olleilla puolisoilla toisen kuolema voi jopa lisätä leskeksi jääneen kuolemanriskiä.

Mielessä suru voi ilmentyä voimakkaana kaipauksena, surullisuutena ja vihana.

Pari vuotta takaisen tutkimuksen jälkeen yli 10 000 surevasta puolet kertoi tunteneensa kuolleen läsnäolon.

Suuri suru voi näkyä aivotoiminnassa. Mitä suurempi ja monimutkaisempi surukokemus on, sitä enemmän tutkimuksissa on havaittu vaikeuksia esimerkiksi muistissa ja tarkkaavaisuudessa.

Aivojen tunne- ja pelkokeskus mantelitumake reagoi samalla tavalla kuin uhkatilanteessa. Samalla aktivoituvat kivun tunteeseen liittyvät aivoalueet.

Tämän vuoksi surukohtaus voi tuntua musertavalta. Tässä kyse ei ole vain surullisista ajatuksista vaan yhtä aikaa käynnistyvät kehon hälytystila, kaipaus ja kivun kokemus.

Voimakkaaseen suruun suositellaan ammattiapua, jos suru käy liian raskaaksi käsitellä tai alkaa heikentää toimintakykyä. Pahimmillaan surukohtaukset voivat johtaa esimerkiksi työtapaturmaan tai liikenneonnettomuuteen.

Kuolleen muistaminen saattaa näkyä  rituaaleissa. Tällaisia ovat muun muassa haudalla käyminen, kynttilän sytyttäminen tai kuolleen muisteleminen. Suhde kuolleeseen voi jatkua muistoissa ja itselle merkitystä tiettyinä päivinä.

Surukohtausta vastaan ei tarvitse taistella vaan sen voi antaa tulla ja mennä.

Lähteet: Helsingin Sanomat 17.8.2026, kuvat Pexels