Olen onnekas siinä mielessä, että en kärsi kaamosväsymyksestä tai kaamosmasennuksesta. Tämä johtuu siitä, että olen pohjoisesta kotoisin. Kaamos on kuin turvallinen syli. Mutta silti minulle tulee kaamosväsymys oireisen tavoin 2-3 kiloa lisää painoa talven aikana.
Kaamosmasennus on kaamosväsymystä vakavampi tila. Se on kaamosoireilun ja tavallisen masennuksen tapainen. Mieliala on selkeästi kaamosväsymystä huonompi. Jos oireet alkavat haitata koti- ja työelämää, kannattaa mennä lääkäriin.
Seuraavaksi THL:n tutkimusprofessorin, kaamosmasennuksen asiantuntijan Timo Partosen ohjeita selättää kaamosväsymys.
- Kirkasvalolamppu. Sitä kannattaa käyttää aamuisin puoli tuntia. Kirkasvalolamppua kannattaa ruveta käyttämään jo viikko kaksi ennen oireiden alkamista, jos osaa ennakoida oireensa. Viimeistään lamppua kannattaa alkaa käyttää, kun ensimmäiset oireet ovat alkaneet. Ne ovat makean- ja hiilihydraattien himo yleensä iltapäivisin.
- Liikunta. Liikunta lievittää ja jopa ehkäisee kaamosoireita. Hengästyttävää, sykettä nostavaa liikuntaa pitäisi harrastaa 2-3 kertaa viikossa. Tai vaihtoehtoisesti kävelyä joka päivä noin puolen tunnin ajan.
- Pidä kiinni säännöllisestä vuorokausirytmistä. Kaamosaikaan uni venähtää usein tavallista pidemmäksi. Mutta se ei ole piristävää unta. Vaan usein katkonaista. Jotkut jopa kärsivät unettomuudesta. Mutta univelkaa on kartettava kuin ruttoa.
- Vältä liiallisia hiilihydraatteja. Kaamosoireisiin liittyy ruokahalun kasvu. Ja etenkin iltapäivän sokeri- ja hiilihydraattihimotukset. Ateriarytmi pitäisi kuitenkin pitää tasaisena.
- Nauti seurasta. Vaikka tekisi mieli käpertyä yksin sohvan nurkkaan, tapaile ystäviä. Se antaa energiaa.
- Marraskuun aurinkoloma, jos se on mahdollista. Marras- ja tammikuu ovat kaamoksen pahimmat. Jos marraskuussa pääsee aurinkolomalle, se voi jopa kantaa vuoden loppuun.
Kärsitkö sinä kaamosväsymyksestä? Mitä keinoja käytät sen selättämiseen?
Lähteet: Helsingin Sanomat 27.9.2018, kuvat omat
Kaikki nuo vaivat ovat tuttuja,mutta kun tietää mikä auttaa niin meneehän tuo pimeä aika sinnitellessä. Sunnuntai kun oli aurinkoinen ja lämmin niin johan tulikin energiapläjäys,auringolla on kyl ihmeellinen voima,kyllä tuli vanha kasvihuone siistiksi,kompostin mylläys, rojun vieminen kierrätyspaikoille ja kumppani raivasi ulkovaraston. Eilen iltapäivällä peuhaaminen jatkui vielä puutarhassa,hyvä minä. Eipä tartte tulla kun yksi pimeä päivä niin energia valuu kuin vesi hanhen selästä, jotenkin en ole saanut napattua käsitöistä enkä maalauksesta kiinni. Tänään taas on meidän mummelin hoitopäivä ja kohta lähden ajelemaan Mikkeliin, rentoutusta saamaan. Toivotan sinulle Marja hyvää tiistaipäivää ja aurinkoenergiaa :-)
VastaaPoistaKiitos, Pihakeiju, kommentistasi. Ikävä että sinulla on taipumusta kaamosmasennukseen. Niin on myös suurimmalla osalla muista suomalaisista. Ymmärrän hyvin tuon sinun ravakkuutesi sunnuntaina ja eilen. Kyllä auringolla on mielialaan vaikutusta. Onneksi esimerkiksi maaliskuussa aurinko heijastuu ihanasti kimaltavilta hangilta. Siitä vaiheesta talvea minä erityisesti tykkään. Myös helmikuu on ihan hyvä. Marraskuussa ja siitä eteenpäin ei ole kiva lähteä lenkille sysipimeään. Mutta käytän taskulamppua ja huomioliivejä. Niin se hoituu. Nauti sydämen kyllyydestä hoidoista!
PoistaHuomenta Marja,
VastaaPoistaTaas on upeat juttuun sopivat kuvat.
Tunnen monia, jotka sanovat potevansa kaamosväsymystä
Itse nautin pimenevistä illoista.
Mutta on ollut aika (kolmivuorotyössä ollessani), jolloin marras-joulukuu olivat vaikeita, kun yleensä nukuin vuorokauden ainoat valoisat tunnit. Se sai minut hakeutumaan aikuisopiskelijaksi ja vaihtamaan alaa.
Toivon sinulle energistä päivää <3
Kiitos, Kirsti, kommentistasi. Please, älä kehu minun kuvia, kun ne ei ole vielä hyviä. Ehkä parin vuoden päästä, jos Jumala suo (tuo sanonta on jäänyt minun päähäni erään vanhemman leidin tavasta kun asuttiin Kruunupyyssä). Onhan siinä viisasta nöyryyttä, mutta yleensä ei sovi minun suuhuni.Sinäkin olet kotoisan pimeän ystävä. Talvi tuo jotenkin levon, levollisuuden. Kolmivuorotyö on kyllä tosi haastavaa ihmisen sisäiselle kellolle. Olen aina ihmetellyt, miten sen tekijät jaksaa vuodesta toiseen.Alanvaihto oli justiinsa sopiva sinulle. Kivaa tiistai päivän jatkoa!
PoistaHyvät kaamos-aikaan sopivat kuvat olet laittanut - pimeyttä, märkää ja lakastunutta. Itse elän täysin vuodenaikojen ja luonnon mukaan - kesällä eletään ulospäin mutta syksyllä käännytään sisäänpäin. Luonto aloittaa syksyllä lepoajan, ja niin minäkin. En kärsi alakulosta, vaan kesän touhujen tilalle tulee pysähtyneisyys ja niin nautin siitä. Pelkkä tieto riittää että kaamos kestää tietyn ajan ja sitten valon myötä alkaa taas heräämään, joka vuosi sama juttu. Lehtiä tulee luettua enemmän, varsinkin sisustusjutut alkavat syksyisin aina kiinnostaa, ja telkkarikin on tuolla samalla paikalla mihin se keväällä jäi. Kynttiöitä on ihana poltella, ja ulkoilla raikkaassa syysilmassa. Itselle mieluinen tekeminen tai joskus vaikka ihan vaan oleilu pitää mielen virkeänä.
VastaaPoistaNykyisin onkin mukavaa kun teen kahdenlaista työvuoroa, näkee päivänvaloa viikollakin eikä vain viikonloppuisin.
Mukavaa tiistaipäivää sinulle Marja.
Kiitos, Tuulikki, kommentistasi. Kirjoitat niin kauniisti ihmisen ja luonnon limittymisestä touhun, kasvun, kevään, kesän ja sitten syksyn ja talven lepoon, hidastumiseen. Sinulla on hyvin läheinen suhde luontoon. Kyllähän monet naiset alkaa hyggeillä ja sisutaa syksyllä pesäänsä. Se on varmaan jotenkin syvällä naisen mielessä. Paitsi minun. Minulla oli kesällä helteiden aikaan kauhea kahden viikon sisustuspuuska. Se tuli ja meni. Kiva että työvuorosi ovat muuttuneet ja näet/et näe aurinkoa viikollakin. Mukavaa tiistain jatkoa sinulle!
Poista