En tiedä näkyykö tämä teksti osittain hyvin suurena. Tietsikka ronkkaa ja renkkaa.
Tavattiin ystävän kanssa uudessa kahviossa, mikä oli paras tällä paikkakunnalla. Kahvia sai monia erilaisia. Oli täytettyjä patonkeja ja paljon makeita syötäviä. Söin kasvispatongin.
Ystävän kanssa vaihdettin kuulumiset - ja tietty vaivat. Tähän ikään mennessä niitä tuppaa olemaan. Minulla on selkä toiselta puolelta kipeä ja se naksahtelee välillä. Ei kuitenkaan niin kipeä, että menisin lääkäriin.
Rupateltiin ystävän kanssa kaikenlaista muun muassa Trumpista, Gazan tilanteesta ja Ukrainan sodasta.
Lopulta juttu kääntyi jonkin verran syvälliseksi - maailmankatsomus ja elämän tarkoitus. Ystävälläni maailmankatsomus oli onnellisuus ja rauha. Minulla punavihreä, kestävä kehitys ja eläinten oikeuksista taisteleminen. Kuulun Animalian ja Greenpeacen kuukausilahjottajiin. Jos täällä järjestettäisiin - mikä ei koskaan toteudu- mielenosoituksia eläinten oikeuksista tai kestävästä kehityksestä menisin varmasti mukaan.
Elämän tarkoitus oli ystävällä elämä itse. Minulla taasen rakkaus. Meidät on luotu tänne rakastamaan. Se on meidän kaikkien tehtävä ja oppi.
Kuudenkympin kriisi alkaa olla ohi. Sain sen siirrettyä identiteettiini. Monet sanovat, että kuusikymppiseksi tuleminen aiheutti jonkinlaisen kriisin, mutta siitä eteenpäin ei juurikaan ajattele vanhenemista.
Miksi vanheneminen ja kuudenkympin kriisi oli minulle niin tuskallista? Se johtuu menneisyydestä. Olin 18-vuotias, kun 46-vuotias isä koki jonkinlaisen vanhenemisen kriisin. Hän tuijotti usein peiliin ja valitti, että minä olen niin vanha ja hidas, vanhempi poika voisi jatkaa yrittäjänä.
Isällä todettiin keskivaikea masennus, joka muuttui vaikeaksi masennukseksi. Isä oli koko ajan huolissaan. Pankki vie varmaan yrityksen, koska on niin paljon velkaa. Öljykamina menee varmasti rikki. Hän ahkeroi sen kanssa ja levitti nokea eteisen, apukeittiön ja keittiön lattialle. Siinä oli koko ajan siivoamista. Hän kasasi heinäpaaleja vesiputkien päälle. Ja tuskin putket olivat siinä. Äiti käytti häntä pankin johtajalla, joka totesi, ettei ole mitään huolta. Äiti vei hänet psykiatrille, joka kirjasi vaikean masennuksen ja määräsi rauhottavia lääkkeitä, mutta isä ei suostunut niitä syömään. Äiti käytti isää myös papin tykönä.
Vaikea masennus muuttui psykoottiseksi. Isä näki liekkejä talossa ja yritti soittaa palokunnalle. Hänet vietiin päivystykseen ja sieltä Oulun psykiatriseen sairaalaan, jossa hän hirttäytyi. Kuoli. Rakas isä. Surutyö on itsemurhan tehneen osalta vaikeampaa kuin luonnollisesti kuolleen. Äiti ei sitä tehnyt vaan alkoi juoda ja pian hän oli alkoholisti. Minä pelkäsin kuudenkympin kriisissäni, että minulle kävisi kuten isälle.
Miehelläni on stressi. Hänellä on jatkuvasti flunssan oireita, mutta flunssa ei koskaan tule. Hänen pitää hoitaa työnsä. Huolehtia kuolleen tätinsä talon tyhjentämisestä - onneksi siihen löytyi yritys. Talo ja iso tontti on ollut kauan myynnissä, vaikka se on Helsingissä Malmilla. Kaikkiin toimiin on ollut saatava perikunnan suostumus. Tällä viikolla talo ja tontti saatiin myytyä. Miehen pitää mennä ensi keskiviikkona allekirjoittamaan kauppasopimus ja siihen tarvitaan myös perikunnan allekirjoitukset.
Mies on huolehtinut myös Alzheimeria potevan isänsä asioista. Laskuista ja muista jutuista. Hänen on tehnyt yritysten, osakeantien ja pankkien kanssa sopimuksen, että kaikki kirjeet tulevat meille. Käydään usein katsomassa isää. Onneksi miehen äiti on tervehtymään päin ja virkeä.
Nukuin oudosti keskiviikon välisen yön huonosti. Yleensä nukun hyvin. Olin mennyt nukkumaan kello 22 ja heräsin virkeänä yhdeltä yöllä. Yritin nukkua lisää, mutta ei siitä mitään tullut. Joten tein kaikki aamutoimet. Ruokin myös Saaristolaisleivän juuren, vaikka se olisi pitänyt tehdä aamulla - mutta minulla oli aamu. Juuri ei siitä säikähtynyt ja kupli iloisesti parin tunnin kuluttua. Se oli toinen ruokinta, olin ruokkinut juuren noin yhdeksän aikaan illalla. Saaristolais hapanjuurileivät kohoavat hyvin hitaasti. Vasta illalla pystyin paistamaan puolitoista tuntia. Leivät kohosivat hyvin. Niiden pitää tekeytyä useampi päivä ennen kuin pääsee maistelemaan.
Kun kirjoitan tätä, lämmitän samalla pönttöuunia. Nyt pitää lämmittää joka päivä. Kille-kissi makaa uunin vieressä olevalla matolla ja nauttii. Kille on 17-vuotias. Suloinen eläkeläinen, joka nukkuu paljon ja on hyvin ronkeli ruuan suhteen.
Hyvää viikonloppua kaikille!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Ole hyvä ja kommentoi. Teet minut iloiseksi!