Minulla oli opiskeluaikana ystävä, jonka tapaamisen jälkeen olin uupunut paitsi silloin, jos juotiin. Aloin pohtia tätä väsymistäni ja ymmärsin, että ystävä kaatoi minun niskaani vain huoliaan ja murheitaan, vaikka ne välillä eivät olleet mitään isoja. Minä olin kuuntelijan ja auttajan roolissa. Tätä emme ottaneet koskaan esille, enkä opiskelun päätyttyä ja muutettuani toiselle paikkakunnalle, pitänyt kovinkaan paljon yhteyttä häneen. Jonkin verran kuitenkin. Ja sama kaava toistui.
Tämä ystävä sanoi minulle melko usein, että helppohan sinun on, kun olet noin tasapainoinen ja menestyt opiskelussasi. Silloin huomautin hänelle usein, että minähän käyn psykoanalyyttisessa psykoterapiassa, osaltaan opiskeluihin liittyen. Mutta käyn silti terapiassa, enkä ole mielestäni nyt terapian aikana tasapainoinen. Sanomani ei muuttanut mitään.
"Mikäli yhden rooli ihmissuhteessa jää toistuvasti sivuun, on suhde epätasapainossa", sanoo psykologi ja tietokirjailija Julia Sangervo.
On tavanomaista , että ihmisuhteessa yhden ihmisen asiat välillä korostuvat. "Toisella voi välillä olla selkeästi enemmän kuormitusta, vaikka haastava kriisi elämässä, mikä voi viedä enemmän tilaa."
Merkki epätasapainosta on yleensä jo se, että tilanne alkaa häiritä. Tämä kaava voi olla usein sama.
Ystävän kanssa oleminen saattaa tuntua yksipuoliselta huolenpito- tai tunnetyöltä, ja oma rooli on tukea ja lohduttaa ilman vastavuoroisuutta. Vaikka saattaisikin yrittää tuomaan ystävälle ilmi omia asioita, hän ei tartu niihin tai kysy niistä.
Sangervo neuvoo miettimään tuntemuksia, joita suhde ylipäätään aiheuttaa. Ihmissuhteen tulisi antaa voimaa, iloa ja merkityksellisyyttä. "Jos suhde tuntuu kuormittavalta tai vain ottavan eikä antavan, se on selkeä epätasapainoisen suhteen merkki."
Kuuntelijan rooliin ajautuvilla voi korostua persoonallisuudessa sovinnollisuuden piirteet, kuten taipumus välttää ristiriitoja ja asettaa toisen tarpeet omien edelle.
"Jollain voi korostua halu ylläpitää harmoniaa ihmissuhteissa. Se voi liittyä myös introversion piirteisiin eli taipumukseen olla vähemmän puhelias ja halukas ottamaan sosiaalista tilaa."
Oman lapsuuden keskustelu- ja tunneilmapiiri on voinut totuttaa ihmisen pienempään rooliin jo lapsena. Vaikeudet ilmaista omia asioita saattavat kertoa myös itsetunnon haasteista. Epävarmempi henkilö voi vaikeroida omien tarpeiden tai rajojen ilmaisemisesta ja vältellä konflikteja.
Tilanottajan roolissa on heitä, jotka murehtivat paljon ääneen, ja heitä, jotka muuten vain keskittyvät paljon omiin asioihinsa.
"Taipumus murehtia omia huolia toistuvasti liittyy tutkitusti usein masennusoireisiin ja vaikeuksiin tunnesäätelyssä."
Taipumista puhua paljon voivat selittää myös ekstroversion piirteet. Niissä on paljon hyvääkin, mutta liika voi olla liikaa.
Tilaa ottavan henkilön kohdalla itsetunnon haasteet taas voivat ilmetä niin, että toisilta haetaan hyväksyntää ja nähdyksitulemista.
Sivuutetuksi tuleminen kannattaa yrittää ottaa läheisen kanssa puheeksi, vaikka se haastavaa usein onkin. Sama käy myös silloin,kun tunnistaa itse ottavansa paljon tilaa.
Sivuutetuksi itsensä tuntevan kannattaa sanoa asiasta lempeästi ja ymmärtäväisesti, jos läheisellä on rankempi vaihe elämässä meneillään. Silti kannattaa kysyä, onko toinen kiinnyttänyt huomiota siihen, että puhe keskittyy usein häneen.
"Ratkaisukeinoja kannattaa miettiä yhdessä. Voidaan vaikka sopia, että pienempään rooliin jäävän kuulumisista jutellaan enemmän."
Haasteet ihmissuhteissa eivät ole vaarallisia. Mutta niistäkin kannattaa puhua ääneen. On luonnollista, että ristiriitoja ilmenee.
"Ihmissuhteet eivät ole suorituksia, joissa pitäisi olla täydellinen. Tärkeintä on molemminpuolinen halu ymmärtää toista."
Vaikkapa huolen ottaisi puheeksi rakentavasti, toinen voi silti reagoida torjuvasti tai suuttua. Jos niin käy usein, voi olla tarpeen pohtia omia rajoja tai hetkellistä etäisyyttä.
Hyvä ja tärkeä kirjoitus👍.
VastaaPoista