Minä olen melko herkästi ahdistuva ihminen. Joskus vain tulee ahdistunut olo. Enkä ymmärrä, mistä se johtuu. Osansa siinä on varmaan jo lapsuudesta nouseva tunne, jolloin jouduin huolehtimaan ja murehtimaan monista kodin asioista.Pelolla on selvä kohde ja syy. Ahdistuksella ei ole välttämättä selvää syytä. Se on mielenvellontaa. Pakottaa ja tykyttää mielessä. Eikä sitä pääse karkuun.
Yleinen ahdistushäiriö on jatkuvaa murehtimista. Sen sijaan on vain luonnollista olla ahdistunut ihmissuhteista, työttömyydestä, läheisen sairastumisesta. Niihin on odotettavissa joku ratkaisu.
Jos ahdistuneisuus vain jatkuu ja jatkuu vaikean tilanteen mentyä ohi. Ja huomaa murehtivansa paljon asioita, kyse voi olla ahdistuneisuushäiriöstä.
Se voi vaikeuttaa unensaamista. Panee pohtimaan ikäviä asioita, joita on tulossa seuraavana päivänä tai lähitulevaisuudessa.
Psyykkinen kuormitus hälyttää usein fyysisillä oireilla, koska ihminen on kokonaisuus: Sydän tykyttelee, hengittäminen tuntuu vaikealta, vatsassa kipristelee...
Onneksi pahasta olosta voidaan nykyisin puhuakin saamatta hullun stigmaa. Ennen se ei ollut samalla tavalla sosiaalisesti hyväksyttävää. Kärsittiin epämääräisestä huonosta olosta, jota häädettiin usein alkoholilla. Alkoholi voi hetkeksi rentouttaa. Mutta tutkimusten mukaan se pidemmän päälle lisää ahdistusta.
Ahdistuneisuushäiriöistä kärsii eniten 45-59-vuotiaat. Toiseksi eniten 30-44-vuotiaat.
Ylihuolehtivaisten vanhempien lapset voi oppia taipumuksen ahdistua. He voivat oppia huolehtijoiksi ja murehtijoiksi.
Liioitellen voi sanoa. Että ahdistuksesta johtuvat kehon oireet ovat vain puolustautumaan valmistautuvan kehon sivutuotteita. Tämä ajatus voi osaltaan auttaa vapautumaan ahdistuneisuudesta.
Ahdistuksen hoitoa kotikonstein
- Tunnista missä tilanteissa ahdistus iskee ja alkaa tuntuua fyysisestikin.
- Huomaa miten tulkitset tilannetta. Hätää ei aina nostakaan haastava tilanne tai ihmiset. Ahdistus nousee omista odotuksista.
- Etsi vaihtoehtoisia tulkintoja. Kun ymmärtää, että ahdistus liittyy omiin automatisoituihin ajatuksiin ja tulkintoihin, mitä on tapahtumassa, voi alkaa etsiä vaihtoehtoisia tulkintoja tapahtumille.
- Tarkastele tunteitasi. Kun olet alkanut ymmärtää omien tunteiden merkityksen, voit alkaa harjoitella niistä vapautumista. Yhtenä keinona voi olla hengitys- ja rentoutumisharjoitukset.Vaikeisiin tilanteisiin vähitellen tapahtuva siedättäminen voi auttaa. Tunteita ei pidä kieltää vaan tarkastella niitä rauhassa.
- Opi sietämään ahdistusta. Epävarmuus kuuluu elämään. Kun sitä oppii sietämään tulevaisuus ja hyvinvointi näyttää turvallisemmalta.
Minkälaisista asioista sinä ahdistut?
Lähteet:Hyväterveys 12/2018, kuvat omat
Taas kirjoitat monia ihmisiä koskevasta asiasta, josta puhutaan vähän.
VastaaPoistaSiksi minä en tunnista toisten ahdistusta. Jotkut sanovat ahdistuvansa julkisilla paikoilla (kärsivänsä paniikkihäiriöstä). Onko tämä edes saman asian yksi ilmenemismuoto?
En taida itse ahdistua herkästi, koska pelkään tai huolestun konkreettisista asioista. Tällä hetkellä lasten terveydestä.
Hyvää tätä päivää sinulle Marja <3
Kiitos, Kirsti, kommentistasi. Paniikkihäiriökohtaus on erittäin vahvaa ahdistusta. Olet onnekas, ettet ole helposti ahdistuvaa tyyppiä. Lasten terveys varmasti huolettaa ja pelottaa. Tiedän tämän myös omasta kokemuksesta. Kuinka sydäntä riipivää se on!
PoistaMukavaa tiistai iltaa sinulle.
Tiedän että on ihmisiä joilla on voimakastakin ahdistusta, itselläni ei mielestäni ole sitä vaikka stressaankin joskus ihan vähäpätöisistä asioista. Lapsena saatoin elää ahdistuksessa pitempiäkin aikoja koska elämä oli epävakaata ja kehoni reakoi voimakkaasti sairastamalla usein. Jälkikäteen olen ajatellut että oli ihan selviä paniikkikohtauksia, eihän siihen aikaan sellaista kai ollut olemassakaan, vanhempani eivät ainakaan ymmärtäneet semmoisista mitään. Nyt kun ikää on tullut niin tulee pohdiskeltua kaikenlaista menneisyydestä. Hyvää viikon jatkoa sinne :-)
VastaaPoistaKiitos, Pihakeiju, kommentistasi. Sinäkin olet Kirstin lailla onnekas, kun sinä et kärsi ahdistuksesta. Lapsena on varmasti ollut kamalaa, jos on joutunut tavallaan yksin ahdistuksensa kanssa. Paniikkikohtauksia on varmasti ollut aina, mutta ennen niitä ei osattu diagnisoida tai ehkäpä ei ollut niille edes diagnoosia. Mukavaa tiistai iltaa sinulle.
PoistaHuippu hyviä kuvia :)
VastaaPoistaToki kirjoituksesikin oli hyvä .Mukavaa syksyn/talven jatkoa sinulle!
Kiitos, tuula, kommentistasi. Minä vielä harjoittelen kännykkäkameralla valokuvausta. Samoin sinulle hyvää syksyä ja talvea.
PoistaKiitos Marja kotikonstiohjeista.
VastaaPoistaUskoisin kaikkien ihmisten joskus kokevan jonkun sorttista ahdistusta. Tapa, miten se ilmenee ja miten sen saa purettua vaihtelee. Lasten hyvinvointiin liittyvät asiat ahdistavat minua eniten, ja joskus ihan turhaan.
Kiitos, Anonyymi, kommentistasi. Varmaankin kaikki, ainakin vaikeassa elämäntilanteessa, kokevat ahdistusta kukin omalla tavallaan. Niinpä, äitinä minäkin olen välillä ahdistunut lasteni voinnista. Mutta kun sillä tunteella on selvä kohde, ajatellaan, että se on enemmänkin pelkoa. Mukavaa tiistai iltaa sinulle!
Poista