Aloin oikein miettiä, olenko katkera: kyllä olen ainakin jonkin verran. Katkeruus on syntynyt kahdella aikatasolla. Nuorena ja nyt. Kun olin nuori isäni hirttäytyi, äiti kuoli alkoholismiin, paras ystävättäreni teki itsemurhan hyppäämällä kahdeksannesta kerroksesta katuun, läheinen sisko kuoli syöpään.Hän oli kuin tyttäriemme mummu. Nuorena ajattelin, että miksi meillä ei ollut tavallista kotielämää. Olin muille sellaisen omistavien kateellinen. Katkerakin jo.
Nyt aikuisuudessa tyttäreni kuolema on tehnyt minusta melko katkeran Jumalaa tai jotakin korkeampaa voimaa kohtaan. Samoin Siiri-kissan katoaminen on suuri suru. En ole katkera suhteessa muihin ihmisiin. Meille kävi näin. Keski-iässä ei enää jaksa ja viitsi olla kateellinen muille ihmisille.
Terapeuttina työskentelevä Pekka Hämäläinen vertaa katkeroitumista lumipalloefektiin. Jokin pieni käsittelemättä jäänyt asia voi jäädä kaihertamaan mieltä, ja lopputulos paisuu ehkä vasta vuosien päästä katkeruudeksi.
"Se on tunne, joka on aika pitkälle edennyt sellaisissa mustissa merkeissä." Mustaa sävyä on mahdollisesti alkanut kertyä elämään jo aiemmin kateuden tuntemisesta. Kateus on kuin välipysäkki matkalla katkeruuteen.
Suurimmat kateuden alkulähteet on kaksi asiaa: vuorovaikutussuhteet henkilöiden välillä ja läheisten ihmisten menetykset.
Menetyksen hetkellä katkeruus voi syntyä jopa pelkästään siitä, että rakas ihminen ei enää olekaan mukana elämän käänteissä. "Kun on ikään kuin luottanut siihen, että toinen on rinnalla koko ajan. Tämä voi katkeroittaa pitkäksi ajaksikin."
Myös kaltoinkohtelu tai halveksunta jättää jäljen, joka vaikeuttaa elämää vielä aikuisenakin. Usein on niin, että lasta ei ole huomattu ollenkaan kotona. Häntä ei ole nähty, eikä hän ole kokenut tulleensa kuulluksi omine tarpeineen.
Katkeruudesta on helpoin selvitä, jos mieltä painavasta asiasta puhuu. Katkeruus ei väljene ainakaan silloin, että sitä alkaa padota sisälleen.
Jos ihmisestä tuntuu, että katkeruus jäytää ja jäytää, kannattaisi jo kääntyä ammattiauttajan puoleen. Ulkopuolisen avun voimin voi esimerkiksi pystyä katsomaan asioita uusista näkökulmista. Näin on helpompi päästä katkeruudesta.
Hämäläisen mukaan ei ole tavatonta tuntea katkeruutta silloin tällöin. Katkeruus on yksi ihmisen normaaleista tunteista, eikä siinä ole mitään hävettävää.
Jopa vuosien mittaiseksi ärtynyt katkeruus saattaa sen sijaan sotkea elämää kokonaisvaltaisesti. Eikä ihminen silloin pura pahaa oloaan sinne, mistä katkeruus on lähtöisin.
Joissain tapauksissa ei ole mahdollista purkaa menneisyyden taakkoja suoraan sen henkilön kanssa, jonka ihminen kokee katkeruutensa alkulähteeksi. Näin voi olla silloin, jos lapsuudessa väärin toiminut vanhempi on jo kuollut.
Hämäläinen neuvoo kirjoittamaan kirjeen kuolleille vanhemmille. "Kirje poltetaan haudalla ja todetaan, että nyt haluan vapauttaa itseni katkeruuden koukusta, jossa olen ollut. Kun polttaa kirjeen, myös mieli vapautuu. " Se on pieni symbolinen ele, mutta sen merkitys voi olla vapautumisen kannalta todella suuri."
Lähteet: referaatti Helsingin Sanomat 24.11.2022
Katkeruutta lisää huimasti vielä se, kun elämän tragediat ja osattomuudet osuu kohdalle ja sen jälkeen yrittää epätoivoisesti olla parempi ja "hyvempi" ihminen kuin onkaan. Että enkö minä saa näiden painajaisten keskellä olla edes itsekkin joskus huono ja "paha" ihminen.
VastaaPoistaJos leikkiskin vähän aikaa "pahaa" ihmistä, eikä yrittäis tehdä minkään asian korjaamiseksi yhtään mitään.
Kiitos Anonyymi kommentisitasi. Sinulla on hyvin mielenkiintoinen näkökulma katkeruuteen. Epätoivoisesti parempi ja "hyvempi" ihminen. Tämä taatusti pahentaa tilannetta elämän tragedioiden ja osattomuuden jälkeen.
PoistaSinulla on menneisyydessä monta asiaa, joista katkeruus syntyy melkein pakosti. Asioita, joihin et ole voinut vaikuttaa, mutta jotka vaikuttavat isosti sinun elämääsi.
VastaaPoistaMinä koen katkeruutta muutamista ihmissuhteista, joissa minun on kohdeltu huonosti enkä ole rohjennut puolustaa itseäni. Koen siis katkeruutta myös itseäni kohtaan. Nykyään pyrin toimimaan toisin, jotten kuormittaisi itseäni lisää katkerilla ajatuksilla.
Kiitos kommentista Erikoiset Asiantuntijat. Juu, onhan minulla noita vaikeita elämäntilanteita ollut. Joskus ajattelen, että olen kuoleman ammattilainen. Ihmissuhteet on selkeä katkeruuden aiheuttaja myös itseä kohtaan. Miksi on hyväksynyt huonon kohtelun? Ja sitten vielä se toinen ihminen aiheuttaa katkeruutta. Hieno ajatus sinulla tuo, että et enää halua kuormittaa itseäsi katkeruuden kokemuksilla.
VastaaPoistaOn hienoa myös osata tunnistaa ja tunnustaa oma katkeruutensa. Samoin kuin kateutensakin. Ne ovat tietysti eri asioita, mutta usein ne liittyvät yhteen. Minäkin viimeksi tänään koin kateuden ja katkeruuden piikin, kun kuuntelin äänikirjasta Maissi Erkosta ja siitä, miten odotettuja sukuun syntyvät lapset olivat ja miten paljon heitä ihailtiin ja rakastettiin. Mielessä häivähti, että minun tuloani tähän maailmaan ei varmaankaan kukaan toivonut, ja se on väistämättä vaikuttanut siihen, miten koen itseni ja mihin olen pystynyt. Mutta sitten voin taas miettiä, miten hyvä elämä minulla kuitenkin on ollut ja miten onnekas olen ollut moneen muuhun verrattuna. Järkeilyllä voi katkeruuden poistaa ainakin päällisin puolin, mutta ihan todellinen katkeruudesta irti pääseminen vaatisi varmaankin jotain muuta. En ihan tiedä, mitä.
VastaaPoistaMutta blogistasi: Kirjoitat tuossa esittelyssä, että olet digiblondi. Siihen nähden blogisi on oikein toimiva! Moneen muuhun blogiin verrattuna tämä on helppolukuinen. Tietysti myös aiheet vaikuttavat itseäni kiinnostavilta, mutta monesti blogin ulkoasu ja fontti estävät blogien luvun vaikka, aihe kiinnostaisikin.
Kiitos kommentistasi Marika. Ja kiitos, että annoit palautetta blogistani. Olen kuitenkin digiblondi, koska en esimerkiksi tiedä, mitä läppärin kaikki nappulat tarkoittavat. Luulin myös yhteen aikaan, että kuvakaappaus tarkoittaa jotakin kiellettyä (?).
VastaaPoistaOn tosiaan hyvä osata tunnistaa oma katkeruutensa. Kaikilla meistä on katkeruutta ainakin jollakin tasolla, ja katkeruus ja kateus liittyvät yleensä toisiinsa. Kaikki alkaa kateudesta. Itsetuntemus ja menneisyytensä tuntemus auttavat katkeruuden käsittelyssä.
Surullista, että koet olevasi ei niin toivottu lapsi. Mutta osaat kuitenkin ajatella ja kiinnittyä ajatukseen, että myöhemmin olet saanut korjaavia tunteita ajattelemalla elämäsi hyvyyttä ja onnekkuuttasi. Kunpa kaikki osaisivat ajatella niin. Hyvää joulua sinulle!