Tunteiden patoamisesta

 

Omat kielteiset tunteet ja ajatukset voivat tuntua siltä, ettei niitä saisi olla. Tunteiden piiloon lakaisu voi olla lapsuudessa opittu tapa. Pitkällä tähtäimellä tämä on haitallista, ja vaikeat asiat löytävät kyllä purkautumisväylän.

Moni on kasvatettu tahdikkaaksi. Jopa niin tahdikkaaksi, että kun eteen tulee vaikea tilanne, yritetään väistää se kokonaan. Tai padotaan sisään tunteet ja ajatukset sen sijaan, että niistä puhuttaisiin.

Psykologi ja psykoterapeutti Tania Virintien mukaan tukahdetut tunteet löytävät yleensä lopulta purkautumisväylän.

"Yhdelle voi tulla fyysisiä oireita, toinen saattaa räjähdellä herkemmin läheisilleen ja kolmas etsiä helpotusta esimerkiksi alkoholista", Virintie sanoo.

Käsittelemättömät tunteet voivat hänen mukaansa oireilla myös esimerkiksi ahdistuksena tai vaikeutena rentoutua.

Jos ei ole saanut pienenä lapsena mahdollisuutta kertoa syvimmistä tunteistaan ja ajatuksestaan, voi läheisyys ja tunteiden jakaminen tuntua vaikealta aikuisena esimerkiksi parisuhteessa.

"Mikäli ei ole saanut lapsena ilmaista kiukkua ja mielipahaa, se voi näkyä myös niin, että kun itse tulee vanhemmaksi, oman lapsen erilaisten tunteiden sietäminen ja vastaanottaminen tuntuu hankalalta", Virintie sanoo.

Jos omat kielteiset tuteet jäävät ihmissuhteessa ilmaisematta, voi jossakin kohtaa tulla mitta täyteen. Silloin voi täräyttää kerralla puolisolle tai työnantajalle kaikki vuosikymmenien aikana kokemansa vääryydet.

Virintien mukaan tunnetaitoja voi opetella missä iässä tahansa. Eriyisen tärkeää on muistaa kaksi asiaa: kaikki tunteet ovat sallittuja, eikä kielteisistä tunteista tarvitse syyllistyä tai hätääntyä.

"Negatiiviset tunteet voivat antaa meille tärkeää tietoa. Esimerkiksi kiukku voi kertoa, että rajojamme on rikottu, tai suru viestiä, että jokin meille tärkeä asia puuttuu elämästämme."

Aina padottuihin tunteisiin ja ajtuksiin ei tarvita puhetta. Tunteet jäsentyvät ja helpottavat esimerkiksi luonnossa liikkuen, maalaamalla tai vaikkapa musiikkia kuuntelemalla.

"Vaikeista aiheista puhuminen toiselle helpottuu, kun omia tunteita ja ajatuksia jäsentelee ensin itsekseen."

Yksi syy, miksi hankalista tunteista voi olla vaikea puhua, saattaa olla lapsuudenperheessä vallinut vaikenemisen kulttuuri. Jos aikuinen ei ole ollut saatavilla silloin, kun lapsi olisi kaivannut tukea, on tämä voinut oppia hakemaan hyväksyntää miellyttämällä ja kiltteydellä. Tästä syystä vielä aikuisenakin riidat saattavat pelottaa ja oma mielipide jää ilmaisematta.

Miten vaikeista asioista kannattaa opetella puhumaan? Virintien mukaan tunteita ja ajatuksia voi tutkailla rauhassa ensin itse. Kun on selvillä, mitä tuntee tai ajattelee, asia on helpompi sanoittaa toiselle. 

"Syyttämisen sijaan kannattaa valita sanamuotoja, jotka keskittyvät omiin kokemuksiin. Esimerkiksi aloitus minusta tuntui pahalta silloin, toimii paremmin kuin alitus olit ilkeä kun."

"Puhuminen voi herättää itsessä syyllisyyttä tai toisessa mielipahaa, mutta nämä tunteet menevät ajan kanssa ohi, eikä niitä tarvitse pelätä tai antaa ohjata omaa toimintaansa."

Olennaista on puhua toista kunnioittaen. Jälkikäteen saattaa usein todeta, että suoruus kannatti.

Lähteet: Helsingin Sanomat 13.7.2024, kuvat Pixabay

Onko työpaikallasi lusmu?

 

Lusmuilmiö on yleinen. Melkein joka työpaikassa on oma Lusmunsa. Ennen kuin tuomitsee, kannattaa miettiä, miksi joku välttelee töitä.

Syitä saattaa olla monia. Lusmuilu voi johtua esimerkiksi työstressistä ja ylikuormituksesta. Voimavarat on vähissä ja se aiheuttaa tehottomuutta.

Alentunut työteho saattaa liittyä myös henkilökohtaisiin asioihin. Yksityiselämän ongelmat näkyvät helposti töissä. Tällöin työmotivaatio ei ole korkealla eikä pysty keskittymään. Tietysti voi olla niinkin, että joku on yksinkertaisesti laiska, mutta se ei ole aina välttämättä pääsyy lusmuiluun.

On myös mahdollista, että lusmuilija on väärässä työpaikassa ja hänellä on motivaatio hukassa.

Toisten työntekijöiden reaktio lusmuiluun on usein kiukku ja ärsyyntyminen. Ajatellaan, että nyt jää enemmän tehtävää muille. Esimerkiksi hoitoalalla on töitä, jotka jonkun on tehtävä, niitä ei yksinkertaisesti voi jättää tekemättä. Kun joku tekee vähemmän kuin muut, loput työt kasaantuvat oikeasti muille.

Sitten kun tunnolliset ja ahkerat ihmiset paikkaavat muiden työtaakkaa, he voivat väsyä ja joutua sairaslomallekin.

Lusmuilusta aiheutuu juoruilua, jopa riitoja. Työpanoksia saatetaan alkaa vertailla ja samalla kytätään, milloin työkaveri tulee töihin ja milloin hän sieltä lähtee.

Mitä lusmuiluille voisi tehdä? Paras tapa on asian ottaminen puheeksi lusmuilijan kanssa, mutta kuitenkin mahdollisimman kohteliaasti ja arvostavasti, ei kannata hyökätä tai syyllistää.

Jos tilanne ei muutu, asian voi ottaa puheeksi esimiehen kanssa. Viime kädessä työn ohjaaminen kuuluu työnantajan vastuulle. Monelle voi olla kuitenkin korkea kynnys mennä puhumaan asiasta pomolle. Se koetaan juoruiluksi.

Joskus lusmuilija on työpaikan hauskin ihminen, jonka kaikki aika menee muiden viihdyttämiseen - töille ei juuri jääkään aikaa.

Lähteet: Helsingin Sanomat 24.6.2021, kuvat Pixabay

 

Mikä pilasi ystävyyteni?

Nykyisin tämä uusi Bloggeri toimii hyvin. Aluksi sen kanssa oli paljon vaikeuksia ja tehtävää. Hyvä näin. Nyt aiheeseen. Minulla on jo melko pitkän elämäni aikana loppunut kaksi ystävyyttä riitaisissa tunnelmissa.  Toinen monta vuotta sitten hyvä ystävä, johon tutustuin töissä. Viihdyimme toistemme seurassa niin hyvin, että työkaveruus syveni ystävyydeksi.

Mutta ajan myötä ystävyys muuttui, mikä johtui lähinnä siitä, että ystävälläni alkoi suhde naimisissa olevan miehen kanssa. Tätä jännitettä hän alkoi purkaa minuun. Vaikka näimme töissä, hän soitti minulle töiden jälkeen tuntien puheluja. Minulla oli pienet lapset ja kotityöt, eikä minulla olisi ollut aikaa pitkiin puheluihin, mutta tämä ei tullut ystävälleni mieleenkään. Välillä hän saattoi piikitellä minua alistetuksi vaimoraukaksi räkänokka lapsien kanssa. Hän inhosi pieniä lapsia.

Loppujen lopuksi suoraan sanottuna hän vuodatti kaiken paskan minun päälleni. Ystävyys oli yksisuuntaista. Olisin halunnut puhua myös omista iloistani ja murheistani. Mutta se ei käynyt päinsä. Näin jatkui melkein puoli vuotta. Kuuntelin, kuuntelin, kommentoin, lohdutin. Tilanne ei näyttänyt muuttuvan.

Eräänä iltana puhelimessa sitten sanoin hänelle, että minusta tuntuu, että ystävyytemme alkaa olla minulle raskasta. Ja niin ei saisi olla ystävyyssuhteessa, mutta hän ei kunnolla kuunnellut tätäkään. Hän ei ikinä kysynyt minulta, mitä minulle kuuluu. "Ystävyys" kuitenkin jatkui. Noin vuoden päästä sanoin hänelle suoraan, että en halua enää jatkaa ystävyyssuhdettamme. Sain kauhean paskan vyöryn niskaani. Hän haukkui minua tunnekylmäksi idiootiksi, päivitteli, miten oli viitsinytkään tuhlata aikaa minuun, olin huonoa sitä sun tätä... Niin ystävyys loppui.

Ystävyyteen voi tulla säröjä ajan mittaan. Ystävä voi etääntyä tai käyttäytyä kummallisesti, ja luottamus alkaa horjua. Hän voi sulkea korvansa täysin toisen asioilta. Jopa piikitellä ja arvostella toista. Hän saattaa kaataa murheensa täysin toisen niskaan. Valitusryöppy jatkuu ja jatkuu.

Pahantuulisena hän saattaa olla ivallinen ja vihjaileva toisen persoonallisuudesta. Muuttunut käytös ei aina liity moitteiden kohteeseen. Taustalla voi olla monta erilaista asiaa. Etenkin jos kyse on pitkästä ystävyyssuhteesta, kannattaa selvittää käytöksen taustaa ennen kuin loukkaantuu.

Ihminen voi muuttua ajan myötä, eivätkä ystävätkään pysy vuodesta toiseen samanlaisina. Ystävä saattaa olla kuormittavassa elämäntilanteessa ja purkaa turhautumistaan luotettavana pitämälleen ihmiselle. Joskus ystävän tuen tarve kasvaa niin suureksi, ettei siihen pysty enää vastaamaan. Tai ilkeily aiheuttaa kohtuutonta mielipahaa.

Moittiminen ja arvostelu eivät kuulu mihinkään ihmissuhteeseen, eivät sen enempää ystävyys- kuin perhesuhteisiin tai työkavereiden väleihin. Kaikki piikittely ja vähättely ovat henkistä väkivaltaa. Ihminen on fyysisesti ja henkisesti koskematon, oli ihmissuhde minkälainen hyvänsä.

Joskus ystävä voi muuttua hätävaraksi, johon puretaan pahaa oloa ja kiukkua. Osa ystävistä putoaa pois elämän varrella, mutta se on aivan luonnollista.

Joskus tapahtuu myös niin, että kun vanhat koulukaverit tapaavat 40 vuoden jälkeen, tuntuu kuin ystävyys jatkuisi siitä, mihin jäätiin. Aivan kuin vuosikymmeniä ei olisi välissä.

Ystävyyden katkeaminen on aina menetys, ja menetyksiin liittyy surua. Ihminen saattaa myös punnita sitä, kelpaako hän tulevaisuudessa, jos nyt ei kelvannut. Ystävyyden päättymisessä on paljon läpikäytävää.

Joskus päädytään siihen, että ystävyyssuhde on parempi katkaista. Tähän ollaan menossa, jos ystävyyttä alkaa varjostaa henkisen väkivallan piirteet tai luottamuksen pettäminen.

Uusia ystävyyssuhteita voi luoda myös varttuneemmalla iällä. Uuden ystävyyssuhteen luomiseen liittyy myös riskejä. Toinen ei saata olla halukas syventämään tuttavuutta ystävyydeksi saakka. Ystävyydessä voi saada samanlaiset pakit kuin parisuhteen luomisessa. Silloin joutuu kohtaamaan pettymyksen ja surun.

Lähteet: Voi hyvin 8/2020, kuvat omat