Ikuinen myötäilijä voi oppia jämäkkyyttä

 

Jos nyt sanon jotakin, hän varmasti suuttuu. Parempi vaieta...

 

Riidanvälttelijä pyrkii siihen, että seurassa kukaan ei vain loukkaantuisi tai suuttuisi. Kukaan ei kuitenkaan välty erimielisyyksiltä.

"Jännitteet kuuluvat elämään. Emme voi väistellä niitä loputtomasti, ja jännitteissä on hyviäkin puolia", sanoo psykologi Maisa Lehtinen.

Riidan välttelijästä tämä ajatus voi tuntua mahdottomalta. Miten  lopettaa pelkäämästä ristiriitoja, jos on tottunut kaikin keinoin välttelemään niitä? Mutta jos ainainen miellyttäminen ja sovitteleminen kuormittaa, roolia on hyvä ravistella.

Ennakoimisella konfliktien välttelijä pyrkii lievittämään omaa ahdistustaan. Tapaa voi lisätä se, että on vaikea ilmaista omia tunteita ja ajatuksia tai taipumus kokea stressiä monenlaisissa tilanteissa.

"Ennakoituminen ja miellyttäminen helpottavat pahaa oloa hetkellisesti, mutta pidemmän päälle toimintatapa on haitaksi omalle hyvinvoinnille", Lehtinen sanoo.

Kun mukautuu tai alistuu aina toisten tahtoon, omat toiveet ja tarpeet jäävät sivuun. Ajan kuluessa se voi katkeroittaa. Tilanteet vievät voimavaroja. Alakulo ja ahdistus jäävät mieleen ja elämä voi kaventua.

Ihmissuhteiden olisi hyvä olla vastavuoroisia. Muun muassa parisuhteessa tai ystävien kesken kenenkään ei pitäisi vastata sovusta tai toisten tarpeiden täyttämisestä.

Muutos voi alkaa tiedostamisesta. Olen aikaisemmin toiminut näin, mutta nyt haluan toimia toisin.

Miellyttämiselle on vaihtoehto: jämäkkä diblomaattisuus. "Jämäkkyydessä yhdistyy itsen ja toisen kunnioittaminen ja arvostaminen. Silloin ei alistu suoraan toisen tahtoon, mutta ei ole myöskään aggressiivinen", Lehtinen sanoo.

Jämäkkä diblomaatti voi sanoa mielipiteensä ääneen ja tarvittaessa asettamaan selkeät rajat - mutta myös antamaan tilaa ja huomioimaan erilaisia näkökulmia.

Vaikka vastahankaan asettuminen tuntuisi vaikealta, se helpottuu harjoittelun myötä. Siinä missä vaikenee tai kiirehtii sovittelemaan, voi todeta  ääneen näin: olen huomannut, että olen usein sovittelija. Se on kuormittavaa, joten sanonkin nyt rohkeasti mielipiteeni.

Entä jos muut loukkaantuvat, kun en sovittelekaan? Tämän taustalla voi olla kipeitä pelkoja, joita ei aina edes tiedosta. Menetänkö kaverit kokonaan?

Jos sovittelun syyt ovat syvällä ja välttelystä on tullut suojautumismekanismi, muutos ilman ammattiapua voi olla vaikeaa.

Jos ei pysty sanottua sanottavaansa tietyissä tilanteissa, asiaan voi palata parin päivän tai viikon jälkeen. Nyt olen miettinyt tätä asiaa, niin...

Entä sitten konflikteja pelkäämättömät haastajat? Hekään eivät ole varmasti pahantahtoisia. Haastaminen on vain tapa löytää ratkaisu. Tiukka keskustelu antaa haastajalle energiaa.

"Jos ollaan hyvin samanmielisiä, luovuus uusien ideoiden ja ratkaisujen löytäminen jäävät herkästi pois. Keskustelun tai väittelyn pitää kuitenkin tapahtua turvallisessa ilmapiirissä."

Lähteet: ET 10/2025, kuvat Pixabay

Onko työpaikallasi lusmu?

 

Lusmuilmiö on yleinen. Melkein joka työpaikassa on oma Lusmunsa. Ennen kuin tuomitsee, kannattaa miettiä, miksi joku välttelee töitä.

Syitä saattaa olla monia. Lusmuilu voi johtua esimerkiksi työstressistä ja ylikuormituksesta. Voimavarat on vähissä ja se aiheuttaa tehottomuutta.

Alentunut työteho saattaa liittyä myös henkilökohtaisiin asioihin. Yksityiselämän ongelmat näkyvät helposti töissä. Tällöin työmotivaatio ei ole korkealla eikä pysty keskittymään. Tietysti voi olla niinkin, että joku on yksinkertaisesti laiska, mutta se ei ole aina välttämättä pääsyy lusmuiluun.

On myös mahdollista, että lusmuilija on väärässä työpaikassa ja hänellä on motivaatio hukassa.

Toisten työntekijöiden reaktio lusmuiluun on usein kiukku ja ärsyyntyminen. Ajatellaan, että nyt jää enemmän tehtävää muille. Esimerkiksi hoitoalalla on töitä, jotka jonkun on tehtävä, niitä ei yksinkertaisesti voi jättää tekemättä. Kun joku tekee vähemmän kuin muut, loput työt kasaantuvat oikeasti muille.

Sitten kun tunnolliset ja ahkerat ihmiset paikkaavat muiden työtaakkaa, he voivat väsyä ja joutua sairaslomallekin.

Lusmuilusta aiheutuu juoruilua, jopa riitoja. Työpanoksia saatetaan alkaa vertailla ja samalla kytätään, milloin työkaveri tulee töihin ja milloin hän sieltä lähtee.

Mitä lusmuiluille voisi tehdä? Paras tapa on asian ottaminen puheeksi lusmuilijan kanssa, mutta kuitenkin mahdollisimman kohteliaasti ja arvostavasti, ei kannata hyökätä tai syyllistää.

Jos tilanne ei muutu, asian voi ottaa puheeksi esimiehen kanssa. Viime kädessä työn ohjaaminen kuuluu työnantajan vastuulle. Monelle voi olla kuitenkin korkea kynnys mennä puhumaan asiasta pomolle. Se koetaan juoruiluksi.

Joskus lusmuilija on työpaikan hauskin ihminen, jonka kaikki aika menee muiden viihdyttämiseen - töille ei juuri jääkään aikaa.

Lähteet: Helsingin Sanomat 24.6.2021, kuvat Pixabay

 

Miten päästä eroon liiallisesta täydellisyydentavoittelusta?

Minä en ole täydellisyydentavoittelija. Pyrin tekemään päivän työt keskitasoisesti. Työni ei loppuisi koskaan. Jos tavoittelisin täydellisyyttä. Aina olisi lisää hiottavaa ja viimeisteltävää muun muassa oppituntien suunnittelussa.

Perfektionisteilla on velvollisuudentunto kasvanut liian suureksi. Jos tavoittelee kympin suoritusta. Se on raskas paino harteilla. Perfektionisti pyrkii virheettömään jälkeen. Mutta ei voi yleensä saavuttaa sitä. Kukaan ei ole täydellinen. Perfektionisti on melkein aina työnarkomaani.

Perfektionismi johtaa mikromanagerointiin. Jokaisen asian varmisteluun ja hiomiseen. Täydellisyyttä voidaan tavoitella myös silloin, kun omaan osaamiseen ja ammattitaitoon ei luoteta tarpeeksi.

Kasvatustieteen pofessori ja filosofi Juha T. Hakala antaa joitakin neuvoja täydellisyyden tavoittelun raskaasta taakasta luopumiseen.

1) Jos on paljon tekemättömiä töitä. Niistä kannattaa tehdä lista, ja yliviivata sitten tehdyt työt. Missään nimessä lomalla ei saa tehdä to do-listoja

2)Hyödynnä omia vahvuusalueitasi. Se tehostaa työtä. Pitäisi hyväksyä se, ettei välttämättä työskentele samoin kuin työkaveri.

3)Viipaloi isot työt pienempiin osatavoitteisiin.

4)Kiinnitä huomio itse työprosessiin. Älä koskaan mieti valmista työtä. Etenkin jos se on iso.

5)Arvioi itse ennen työn aloittamista sen vaatima laatutaso. Hyvin harvoin se on kymppi. 7-, korkeintaan 8 riittää tavallisessa elämässä.

6) Erittäin mielenkiintoinen ohje on tämä seuraava: käännä ajatuksesi kokonaan nurin. Korvaa laatu määrällä. Tee paljon ja huonosti. Jos rima on liian korkealla. Sitä ei saavuta koskaan ja pettyy. Jos laskee rimaa, ylittää sen. Siitä saa sisäisen tyydytyksen tunteen,  ja  voimavarat kasvavat.

Onko sinulla taipumusta perfektionismiin?

Lähteet: Helsingin Sanomat 10.6.2018, kuvat Pixabay, omat