Mikä pilasi ystävyyteni?

Nykyisin tämä uusi Bloggeri toimii hyvin. Aluksi sen kanssa oli paljon vaikeuksia ja tehtävää. Hyvä näin. Nyt aiheeseen. Minulla on jo melko pitkän elämäni aikana loppunut kaksi ystävyyttä riitaisissa tunnelmissa.  Toinen monta vuotta sitten hyvä ystävä, johon tutustuin töissä. Viihdyimme toistemme seurassa niin hyvin, että työkaveruus syveni ystävyydeksi.

Mutta ajan myötä ystävyys muuttui, mikä johtui lähinnä siitä, että ystävälläni alkoi suhde naimisissa olevan miehen kanssa. Tätä jännitettä hän alkoi purkaa minuun. Vaikka näimme töissä, hän soitti minulle töiden jälkeen tuntien puheluja. Minulla oli pienet lapset ja kotityöt, eikä minulla olisi ollut aikaa pitkiin puheluihin, mutta tämä ei tullut ystävälleni mieleenkään. Välillä hän saattoi piikitellä minua alistetuksi vaimoraukaksi räkänokka lapsien kanssa. Hän inhosi pieniä lapsia.

Loppujen lopuksi suoraan sanottuna hän vuodatti kaiken paskan minun päälleni. Ystävyys oli yksisuuntaista. Olisin halunnut puhua myös omista iloistani ja murheistani. Mutta se ei käynyt päinsä. Näin jatkui melkein puoli vuotta. Kuuntelin, kuuntelin, kommentoin, lohdutin. Tilanne ei näyttänyt muuttuvan.

Eräänä iltana puhelimessa sitten sanoin hänelle, että minusta tuntuu, että ystävyytemme alkaa olla minulle raskasta. Ja niin ei saisi olla ystävyyssuhteessa, mutta hän ei kunnolla kuunnellut tätäkään. Hän ei ikinä kysynyt minulta, mitä minulle kuuluu. "Ystävyys" kuitenkin jatkui. Noin vuoden päästä sanoin hänelle suoraan, että en halua enää jatkaa ystävyyssuhdettamme. Sain kauhean paskan vyöryn niskaani. Hän haukkui minua tunnekylmäksi idiootiksi, päivitteli, miten oli viitsinytkään tuhlata aikaa minuun, olin huonoa sitä sun tätä... Niin ystävyys loppui.

Ystävyyteen voi tulla säröjä ajan mittaan. Ystävä voi etääntyä tai käyttäytyä kummallisesti, ja luottamus alkaa horjua. Hän voi sulkea korvansa täysin toisen asioilta. Jopa piikitellä ja arvostella toista. Hän saattaa kaataa murheensa täysin toisen niskaan. Valitusryöppy jatkuu ja jatkuu.

Pahantuulisena hän saattaa olla ivallinen ja vihjaileva toisen persoonallisuudesta. Muuttunut käytös ei aina liity moitteiden kohteeseen. Taustalla voi olla monta erilaista asiaa. Etenkin jos kyse on pitkästä ystävyyssuhteesta, kannattaa selvittää käytöksen taustaa ennen kuin loukkaantuu.

Ihminen voi muuttua ajan myötä, eivätkä ystävätkään pysy vuodesta toiseen samanlaisina. Ystävä saattaa olla kuormittavassa elämäntilanteessa ja purkaa turhautumistaan luotettavana pitämälleen ihmiselle. Joskus ystävän tuen tarve kasvaa niin suureksi, ettei siihen pysty enää vastaamaan. Tai ilkeily aiheuttaa kohtuutonta mielipahaa.

Moittiminen ja arvostelu eivät kuulu mihinkään ihmissuhteeseen, eivät sen enempää ystävyys- kuin perhesuhteisiin tai työkavereiden väleihin. Kaikki piikittely ja vähättely ovat henkistä väkivaltaa. Ihminen on fyysisesti ja henkisesti koskematon, oli ihmissuhde minkälainen hyvänsä.

Joskus ystävä voi muuttua hätävaraksi, johon puretaan pahaa oloa ja kiukkua. Osa ystävistä putoaa pois elämän varrella, mutta se on aivan luonnollista.

Joskus tapahtuu myös niin, että kun vanhat koulukaverit tapaavat 40 vuoden jälkeen, tuntuu kuin ystävyys jatkuisi siitä, mihin jäätiin. Aivan kuin vuosikymmeniä ei olisi välissä.

Ystävyyden katkeaminen on aina menetys, ja menetyksiin liittyy surua. Ihminen saattaa myös punnita sitä, kelpaako hän tulevaisuudessa, jos nyt ei kelvannut. Ystävyyden päättymisessä on paljon läpikäytävää.

Joskus päädytään siihen, että ystävyyssuhde on parempi katkaista. Tähän ollaan menossa, jos ystävyyttä alkaa varjostaa henkisen väkivallan piirteet tai luottamuksen pettäminen.

Uusia ystävyyssuhteita voi luoda myös varttuneemmalla iällä. Uuden ystävyyssuhteen luomiseen liittyy myös riskejä. Toinen ei saata olla halukas syventämään tuttavuutta ystävyydeksi saakka. Ystävyydessä voi saada samanlaiset pakit kuin parisuhteen luomisessa. Silloin joutuu kohtaamaan pettymyksen ja surun.

Lähteet: Voi hyvin 8/2020, kuvat omat

Uusinta tietoa masennuksesta

Lääketieteen tohtori ja psykiatrian erikoislääkäri Irina Holma on vastikään julkaissut kirjan Takaisin elämään: uusin tieto masennuksesta ja siitä toipumisesta. 

Masennus alkaa usein kielteisestä elämäntapahtumasta

Tällaisia ovat muun muassa kumppanin menetys, kiusatuksi joutuminen, työttömäksi jääminen. Vakavia elämänmuutoksia kokeneista 10-15 prosenttia masentuu.

Näinkin voi ajatella: Holman mukaan alakulo on ihmiselle tärkeä selviytymiskeino. Se voi rajoittaa energiaa vievää toimintaa ja antaa ihmiselle hengähdystauon toipumista varten. Alakulo muuttuu kuitenkin ongelmaksi, jos se saa ihmisestä ylivallan.

Masennukseen liittyy usein unihäiriöitä, toivottomuutta, itsesyytöksiä, kuolemantoiveita, keskittymisvaikeuksia, ruokahalun muutoksia.

Myös myönteiset elämäntapahtumat voivat altistaa masennukselle. Tutkinnon suorittaminen, eläkkeelle jääminen tai vaikkapa talonrakennusurakan valmistuminen voivat tuoda mukanaan odottamattoman tyhjyyden tunteen ja alakulon.

Masentuneen elimistö kaipaa happea

Uuden Käypä hoito-suosituksen mukaan liikunta voi tehota masennukseen  yhtä hyvin kuin terapia ja lääkehoito. Liikunnan ei tarvitse olla hirveää rääkkiä, esimerkiksi kävely, uiminen ja puutarhanhoito ovat aivan riittäviä. Liikunnan jälkeen keho erittää mielihyvähormonia, joka vähentää ahdistusta ja väsymystä.

Masennuksen taustatekijänä voi olla oksidatiivinen stressi, jolloin elimistö ei saa riittävästi happea. Hapenpuutteella on todistetusti vaikutusta mielialaan.

Masennus ei näy aina ulospäin

Monesti ajatellaan, että masentunut ihminen on vetäytyvä ja hiljainen. Osa masentuneista voi olla kyllä niin väsyneitä, että aamulla sängystä ylöspääseminen on työlästä.

"Toinen voi olla levoton, kiihkeä ja hyvin ahdistunut. Toinen taas vetäytyy syrjään, turvautuu lohtusyömiseen ja lihoo", Holma sanoo.

Masentunut ihminen voi olla työkykyinenkin. Hän voi suorittaa annetut tehtävät täsmällisesti, vastuuntuntoisesti, vaikkei saa työstä enää iloa.

Alttius masennukseen voi periytyä

Kaksostutkimusten perusteella tiedetään, että perimä kattaa noin 40 prosenttia masennusriskistä. Pelkät geenit eivät kuitenkaan ratkaise masennusta.

"Masennuksen syntyyn vaikuttavat myös stressi, vastoinkäymiset, lapsuuden kasvuympäristö, ihmissuhteet ja temperamenttipiirteet."

Jos suvussa on masennusta, vanhempi voi suojata lasta masennukselta kasvatuksella. Tärkeintä on rauhallinen, tasapainoinen kasvuympäristö ja kärsivälliset vanhemmat.

Tärkeintä on oma päätös parantua

Nykyisten masennuslääkkeiden serotoniinin ja noradrenaliinin erityksen lisääntymisen on todettu lisäävän myös aivojen mukautuvuutta. Masentunut kykenee taas myös havaitsemaan paremmin positiivisia asioita. Lääkitys tarvitsee rinnalleen myönteisen ilmapiirin, tukea, unta ja mahdollisesti terapiaa.

Vakavasti masentuneen toipumiseen vaikuttaa ratkaisevasti sosiaalinen tuki. Tutkimusten mukaan ne, joilla on tukevia läheisiä tai ymmärtävä työpaikka ja ystäviä toipuvat ratkaisevasti paremmin.

Holman mukaan tutkimuksissa on havaittu, että ratkaiseva tekijä toipumisen kannalta on potilaan päätös parantua. Minä uskon, että vaikeasti masentuneet, jotka ovat jopa petipotilaita, eivät voi tällaista päätöstä tehdä, vaikka motiivit ovatkin osa ihmisen persoonallisuutta muun muassa tunteiden ja kognition lisäksi. Päätös paranemisesta koskee lievästi tai keskivaikeasti masentuneita.

Lähteet:  Helsingin Sanomat 29.8.2019, kuvat omat