Uusinta tietoa masennuksesta

Lääketieteen tohtori ja psykiatrian erikoislääkäri Irina Holma on vastikään julkaissut kirjan Takaisin elämään: uusin tieto masennuksesta ja siitä toipumisesta. 

Masennus alkaa usein kielteisestä elämäntapahtumasta

Tällaisia ovat muun muassa kumppanin menetys, kiusatuksi joutuminen, työttömäksi jääminen. Vakavia elämänmuutoksia kokeneista 10-15 prosenttia masentuu.

Näinkin voi ajatella: Holman mukaan alakulo on ihmiselle tärkeä selviytymiskeino. Se voi rajoittaa energiaa vievää toimintaa ja antaa ihmiselle hengähdystauon toipumista varten. Alakulo muuttuu kuitenkin ongelmaksi, jos se saa ihmisestä ylivallan.

Masennukseen liittyy usein unihäiriöitä, toivottomuutta, itsesyytöksiä, kuolemantoiveita, keskittymisvaikeuksia, ruokahalun muutoksia.

Myös myönteiset elämäntapahtumat voivat altistaa masennukselle. Tutkinnon suorittaminen, eläkkeelle jääminen tai vaikkapa talonrakennusurakan valmistuminen voivat tuoda mukanaan odottamattoman tyhjyyden tunteen ja alakulon.

Masentuneen elimistö kaipaa happea

Uuden Käypä hoito-suosituksen mukaan liikunta voi tehota masennukseen  yhtä hyvin kuin terapia ja lääkehoito. Liikunnan ei tarvitse olla hirveää rääkkiä, esimerkiksi kävely, uiminen ja puutarhanhoito ovat aivan riittäviä. Liikunnan jälkeen keho erittää mielihyvähormonia, joka vähentää ahdistusta ja väsymystä.

Masennuksen taustatekijänä voi olla oksidatiivinen stressi, jolloin elimistö ei saa riittävästi happea. Hapenpuutteella on todistetusti vaikutusta mielialaan.

Masennus ei näy aina ulospäin

Monesti ajatellaan, että masentunut ihminen on vetäytyvä ja hiljainen. Osa masentuneista voi olla kyllä niin väsyneitä, että aamulla sängystä ylöspääseminen on työlästä.

"Toinen voi olla levoton, kiihkeä ja hyvin ahdistunut. Toinen taas vetäytyy syrjään, turvautuu lohtusyömiseen ja lihoo", Holma sanoo.

Masentunut ihminen voi olla työkykyinenkin. Hän voi suorittaa annetut tehtävät täsmällisesti, vastuuntuntoisesti, vaikkei saa työstä enää iloa.

Alttius masennukseen voi periytyä

Kaksostutkimusten perusteella tiedetään, että perimä kattaa noin 40 prosenttia masennusriskistä. Pelkät geenit eivät kuitenkaan ratkaise masennusta.

"Masennuksen syntyyn vaikuttavat myös stressi, vastoinkäymiset, lapsuuden kasvuympäristö, ihmissuhteet ja temperamenttipiirteet."

Jos suvussa on masennusta, vanhempi voi suojata lasta masennukselta kasvatuksella. Tärkeintä on rauhallinen, tasapainoinen kasvuympäristö ja kärsivälliset vanhemmat.

Tärkeintä on oma päätös parantua

Nykyisten masennuslääkkeiden serotoniinin ja noradrenaliinin erityksen lisääntymisen on todettu lisäävän myös aivojen mukautuvuutta. Masentunut kykenee taas myös havaitsemaan paremmin positiivisia asioita. Lääkitys tarvitsee rinnalleen myönteisen ilmapiirin, tukea, unta ja mahdollisesti terapiaa.

Vakavasti masentuneen toipumiseen vaikuttaa ratkaisevasti sosiaalinen tuki. Tutkimusten mukaan ne, joilla on tukevia läheisiä tai ymmärtävä työpaikka ja ystäviä toipuvat ratkaisevasti paremmin.

Holman mukaan tutkimuksissa on havaittu, että ratkaiseva tekijä toipumisen kannalta on potilaan päätös parantua. Minä uskon, että vaikeasti masentuneet, jotka ovat jopa petipotilaita, eivät voi tällaista päätöstä tehdä, vaikka motiivit ovatkin osa ihmisen persoonallisuutta muun muassa tunteiden ja kognition lisäksi. Päätös paranemisesta koskee lievästi tai keskivaikeasti masentuneita.

Lähteet:  Helsingin Sanomat 29.8.2019, kuvat omat