Olen kokenut tämän joskus itse työurani aikana.Työpäivät venyvät. Muutoksia tapahtuu muutosten jälkeen. Vapaa-ajallakaan ei pysty rauhoittumaan. Pitäisi käydä kuntosalilla. Pitäisi käydä kaupassa ja laittaa ruokaa. Kotikin on sotkuinen. Pitäisi ja pitäisi.
Jos elämä on hyvin kiireistä, sitä jaksaa jonkin aikaa, kunnes alkaa käydä ylikierroksilla, ja levottomuus valtaa mielen. Ylikierroksilla käyvä ihminen tarvitsisi ennen kaikkea lepoa. Mutta mieli on monesti toista mieltä ja alkaakin tehdä yhtä aikaa monta asiaa toivoen näin saavansa tilanteen hallintaan. Ylivireä ihminen haluaa tehdä tämän ja tuon. Pomppii asiasta toiseen. Alkaa hinkata turhanpäiväisiä yksityiskohtia.
Ylivireä ihminen saattaa paahtaa työpäivän täysillä, mutta voi kotiin tullessa romahtaa sohvalle, eikä jaksaisi tehdä enää mitään. Ihminen voi kompensoida näin tilannetta vuosikausia, kunnes uupuu. Riskiryhmässä ovat perfektionistit ja suorittajat. Jos on oppinut lapsena, että ahkeruus on tärkeää, voi stressaantuneena pyrkiä täydellisyyteen ja kuvitella saavansa näin tilanteen hallintaansa.
Ylivireyteen liittyy monia oireita. Kohonnut verenpaine ja pulssi, migreeni, äreys, väsymys, ruoansulatusvaivat, nukahtamisvaikeudet, aamuyön unettomuus.
Mistä oireet johtuvat? Kun ihminen stressaa, sympaattinen hermosto aktivoituu ja auttaa jaksamaan: lihakset jännittyvät, syke ja verenpaine nousee. Ihmisen rentoutuessa toimii parasympaattinen hermosto: hengitys rauhoittuu, verenpaine ja syke laskevat, elimistöstä poistuu stressihormoni kortisolia.
Normaalisti hermostot vuorottelevat tasapainoisesti, mutta ongelmia syntyy, kun stressitila jatkuu liian kauan. Vaikka ihminen tietäisi, että hengitysharjoitukset tai meditaatio rauhoittaisivat, hän ei pysty keskittymään niihin.
Sympaattisen ja parasympaattisen hermoston saaminen tasapainoon vaatii hidastamista ja muutoksia elintapoihin. Hengitysharjoituksista olisi apua, koska hengityksellä on suora yhteys hermostoon. Yksinkertainen hengitysharjoitus on laskea omaan tahtiin sisäänhengityksellä seitsemään ja uloshengityksellä yhdeksään.
Ylivirittyneenä kovakaan liikuntatreeni ei tuo tuloksia. Parasta olisi liikkua matalalla sykkeellä esimerkiksi kävellä metsässä.
Oletko ollut ylivireystilassa?
Lähteet: Helsingin Sanomat 25.4.2019, kuvat omat
Upeita kuvia <3
VastaaPoistaKirjoitat kuin minun "entisestä elämästä", kun perhe oli suurimmillaan. Sitä jaksoi, vaikka välillä kävi ylikierroksilla, kun tiesi levottomuuden yltyessä, tilanteen helpottuvan lasten kasvaessa. Silloin kuvittelin eläkkeellä saavani levätä, mutta minunkin mieli on ollut toista mieltä ja hankin monta uutta harrastusta entisten lisäksi. Tekisi mieli keksiä uusi sanonta: Kerran ylivireä - aina ylivireä. Toivon tosiaan älyäväni hidastaa ajoissa.
Kiitos kannustavasta vastauksestasi kommenttiini Ahneus-postaukssasi. En päässyt kiittämään siellä.
Mukavaa torstai-päivää Marja!
Kiitos Kirsti kommentistasi. Sinä osasit suhtautua perheen ollessa iso ylivireyteesi hyvin ajattelemalla, että nyt eletään tällaisia aikoja, ja tilanne vielä muuttuu lasten kasvaessa. Eikö se niin ole, että eläkeläiset ovat kiireisiä? Ehkäpä olet vain pirteä luonteeltasi. Hyvää viikonloppua sinulle!
PoistaTästä kirjoitelmastasi tuli mieleeni vanhempi tyttäreni,kaksi pientä lasta,kiinteistöalan työt tulevat kotiin ja sunnuntaina työpäivä asuntoesittelyineen ja mies tekee kymmenentuntista työpäivää. Kaikki vapaa-aika on myöskin häseltämistä,täytyy harrastaa,matkustella ja on kaiken maailman pippaloita ja kutsuja, sairaanhoitajana käy joskus tekemässä sairaalan päivystyksessä yövuoroja. Isältään on perinyt jonkunlaista levottomuutta mutta mielestäni hänellä on turhan monta rautaa tulessa, ei hyvältä näytä. Itse en ole mielestäni ollut kovinkaan levoton mutta ikä on tuonut seesteisyyttä ja rauhaa. Kesät on minullakin aika kiireisiä, joskus tunsin käyvän ylikierroksilla kun ois nukkumaan meno aika. Talvella on aikaa sitten rentoutumiseen kun koko kylämme tuntuu nukkuvan talviunta.
VastaaPoistaKiitos Pihakeiju kommentistasi. Onpas tyttärelläsi kiirus ja vauhtia ruuhkavuosissa.Pienet lapset, paljon töitä, paljon harrastuksia, matkustelua, juhlia... Ei ihme että olet vähän huolissasi. Täälläkin ikä alkaa kummasti rauhoittaa. Osaa olla armollisempi itseään kohtaan. Meidänkin kylä nukkuu aina sikeästi talviunta. Hyvää viikonloppua sinulle!
Poista