Kipulääkevieroituksen kuntoutushoidossa 3.

Eilinen päivä tuntui olevan täynnä tekemistä. Vaikka konkreettisesti ei ollut. Minulla oli yksilöterapia, jossa juteltiin muun muassa paniikkikohtauksistani ja yleensäkin ahdistuksesta. Tultiin siihen ajatukseen, että minun pitäisi jotenkin vähentää kiireen tuntua mielessäni. Voisin käyttää siihen itsesuggestiota. Sitten oli kaksi tuntia ryhmäterapiaa, ja iltapäivällä ammuttiin jousipyssyllä, mikä oli mielenkiintoista. Jousipyssy oli todella iso, ja en saanut kunnolla nuoleeni voimaa.

Ryhmäterapiassa käytiin läpi kunkin vaikeimpia tunteita. Oli vaikeaa valita paperista sopivin tunne. Olisin halunnut valita monta, mutta päädyin ahdistukseen. Se on ollut välillä vellovaa ahdistusta ja voimakkaimmillaan paniikkikohtaus. Osalla ryhmästä oli myös ahdistus vaikeimpana.

Nyt iltapuolella käytiin Kaijan kanssa kävelyllä ja puhuttiin edelleen vaikeista tunteista. Ilma oli kaunis ja aurinkoinen.

Täällä syödään paljon. On aamupala, lounas, päiväkahvi, päivällinen ja iltapala. Kasvisruokani on hyvää ja monipuolista. Syön sitä liiankin suurella ruokahalulla.

Kaija on verevä ja puhelias karjalainen 70-vuotias nainen. Hänen ikäänsä ei millään uskoisi todeksi, koska hän näyttää viisi - kuusikymppiseltä. Kaija on juonut kaksi vuotta ja vain Koskenkorvaa, koska hänellä on kihti, mikä ei siedä värillisiä viinoja. Hänen miehensä kuoli kolme vuotta sitten, ja Kaija joi yksinäisyyteen, vaikka hänellä on paljon kavereita. Mutta osasta heistä tuli myös juopottelukavereita, jotka houkuttelivat kerta toisensa jälkeen juomaan. Kaijalla on maksa-arvot pilvissä, mutta hän ei ole silti huonokuntoinen. Hän sanoo olevansa sitkeä ja sisukas.

Kaija nukkuu yleensä vain kaksi tuntia yössä, mikä on mielestäni käsittämättömän vähän. Uskon, että hän käy ylikierroksilla, ja autonominen hermosto on yölläkin ylivirittynyt. Moni kärsii täällä unettomuudesta. En kehtaa edes kertoa, että illalla olen aivan poikki ja nukun yhdeksän tuntia. Aamulla jokaisella on sama kysymys: miten nukuit? Hoitajatkin kysyvät sitä.

Kuntoutuksesta ja ryhmäterapiasta jäi pois Tero. Hän sanoi, ettei terapiasta ole hänelle mitään hyötyä, koska hän ei tykkää vatvoa asioita. Tero on nelikymppinen bodaaja, joka ryhmäterapiassa piti puheen pakolaisia vastaan. Ohjaaja yritti pyytää, että hän puhuisi asiasta, mutta puheryöpylle ei ollut tulla loppua. Tero on juonut kesän ja käyttänyt myös amfetamiinia (ja todennäköisesti hormoneja). Huh, pelottavan näköinen suuri mies, muuten kalju mutta päälaella letti. 

Syksyn kuulaus erittää musiikkia
joka kiertyy ympärilleni 
kun kuljen roudan ruhjomalla tiellä.
Enää en anele yksinäisessä huoneessani: 
oi, Atropos anna minun vielä... 
Tänään otan tiukasti myrskyn tukasta kiinni
ja revin itseni ilmassa kokonaan auki.