Näin väittää unitutkija Mikael Sallinen Helsingin Sanomissa. Tutkimusten mukaan päiväunista kuitenkin tiedetään olevan paljon hyötyä. Tehotorkut lisäävät työtehoa, vireyttä, tiedonkäsittelyä, kuten muistia, ja nostavat mielialaa. Olen kirjoittanut tehotorkuista aikaisemmin postauksen Tehokas työntekijä.
Puolen tunnin päivätorkut voivat merkitä samaa kuin kahden tunnin lisääminen yöuneen. Hyötysuhde on suuri.
Kaikki ihmiset eivät kuitenkaan koe päivätorkkuja miellyttäviksi. Se johtuu monesti siitä, että päiväunista voi seurata kova uni-inertia, unikitka, eli heräämisvaiheen tokkuraisuus.
Yleensä tokkuraisuus menee pois vartissa, mutta toiset kärsivät uni-inertiasta jopa pari tuntia. Päiväunien hyöty jää silloin pieneksi, koska mieliala laskee ja toimintakyky heikkenee.
Voimakas päivätorkkujen jälkeinen uni-inertia voi johtua myös siitä, ettei nuku tarpeeksi yöllä. Silloin syntyy univajetta, jota elimistö pyrkii korjaamaan päiväunilla.
Päiväunista hyötyy eniten, kun pitää ne kohtuullisina. Hyvä nyrkkisääntö on 15-30 minuuttia. Toki tilannekohtaisesti saattaa olla tarpeen paikata menetettyä yöunta pidemmillä päiväunilla. Mutta tärkeintä kuitenkin olisi, ettei siitä tule tapa.
Päivätorkuilla ei kannata korvata kunnollista yöunta, jotta ei tule sekoittaneeksi luonnollista uni-valverytmiä. Pitkät päiväunet voivat viivästyttää nukahtamista illalla, silloin yöunet saattavat jäädä liian lyhyiksi. Helposti tulee kierre, jossa nukkuu aina liian pitkiä nokosia.
Yksi ihmisen biologisista rytmeistä on noin 12 tunnin mittainen, ja siksi iltapäivällä helposti väsähtää. Tätä kutsutaan post lunch dipiksi. Helpoin tapa nukahtaa päivätorkuille onkin yleensä kello 13 ja 17 välillä, kun taas kello 19-21 on useimmille virkeää aikaa. Kaikki eivät kuitenkaan pysty nukahtamaan päivällä, vaikka haluaisivat ja univelkaa olisi.
Lähteet: Helsingin Sanomat 13.2.2019, kuvat omat
Puolen tunnin päivätorkut voivat merkitä samaa kuin kahden tunnin lisääminen yöuneen. Hyötysuhde on suuri.
Kaikki ihmiset eivät kuitenkaan koe päivätorkkuja miellyttäviksi. Se johtuu monesti siitä, että päiväunista voi seurata kova uni-inertia, unikitka, eli heräämisvaiheen tokkuraisuus.
Yleensä tokkuraisuus menee pois vartissa, mutta toiset kärsivät uni-inertiasta jopa pari tuntia. Päiväunien hyöty jää silloin pieneksi, koska mieliala laskee ja toimintakyky heikkenee.
Voimakas päivätorkkujen jälkeinen uni-inertia voi johtua myös siitä, ettei nuku tarpeeksi yöllä. Silloin syntyy univajetta, jota elimistö pyrkii korjaamaan päiväunilla.
Päiväunista hyötyy eniten, kun pitää ne kohtuullisina. Hyvä nyrkkisääntö on 15-30 minuuttia. Toki tilannekohtaisesti saattaa olla tarpeen paikata menetettyä yöunta pidemmillä päiväunilla. Mutta tärkeintä kuitenkin olisi, ettei siitä tule tapa.
Päivätorkuilla ei kannata korvata kunnollista yöunta, jotta ei tule sekoittaneeksi luonnollista uni-valverytmiä. Pitkät päiväunet voivat viivästyttää nukahtamista illalla, silloin yöunet saattavat jäädä liian lyhyiksi. Helposti tulee kierre, jossa nukkuu aina liian pitkiä nokosia.
Yksi ihmisen biologisista rytmeistä on noin 12 tunnin mittainen, ja siksi iltapäivällä helposti väsähtää. Tätä kutsutaan post lunch dipiksi. Helpoin tapa nukahtaa päivätorkuille onkin yleensä kello 13 ja 17 välillä, kun taas kello 19-21 on useimmille virkeää aikaa. Kaikki eivät kuitenkaan pysty nukahtamaan päivällä, vaikka haluaisivat ja univelkaa olisi.
Lähteet: Helsingin Sanomat 13.2.2019, kuvat omat
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Ole hyvä ja kommentoi. Teet minut iloiseksi!