Kirjoitan tätä liian paljon nukkuneena. Nukuin viime yönä reilut kymmenen tuntia. On hieman outo olo. Reissumimmi (reissumies) taikina on kohoamassa. Taas vaihteeksi.
Kuulumisia virtsaummesta. Se on mennyt parempaan suuntaan. Yhden kerran minun piti käydä terveyskeskuksessa katetroitavana. Virtsaa tulee liruina, ja on oltava tunti pytyllä. Mutta en halua katetria viime vuoden kokemuksista johtuen. Sen kanssa pitää olla niin varovainen, eikä saa käydä kuntosalilla tai nostaa jotain raskasta.
Sanon suoraan, että katetri on vittumainen asia. Viime vuonna minulla oli katetri reilut viisi kuukautta. Sain sen virtsarakon tulehdusten ja keuhkokuumeen takia.
En tajunnut mennä lääkäriin, ja saada antibiootteja, koska luotin karpalomehuun. Yksi päivä oli kuumetta 38,3 astetta. Ajattelin sen olevan jonkunlainen kohtaus.
Seuraavana päivänä menin lenkille ja kaaduin kolme kertaa ojaan. Sitten menin päivystykseen, kun säikähdin noita kaatumisia. Pääsin neurologiselle osastolle. Siellä mitattiin kuume ja se oli muistaakseni 39,7 astetta ja serppi oli yli 200. Jouduin keuhkokuviin ja todettiin, että osassa keuhkoja on jotakin tummaa. Alettiin siis hoitaa keuhkokuumeena. Olin sairaalassa kaksi viikkoa, eikä virtsaa tullut, ja asennettiin katetri.
Olen miettinyt psykologista syytä virtsaumpeen, koska virtsatiehyeet tähystettiin, eikä löydetty mitään. Yhtäkkiä kuluneella viikolla muistin, että tyttäreni kuoli tammikuussa viisi vuotta sitten. Viime vuonnakin virtsaumpi alkoi tammikuussa. Onko niin, että kun en saa virtsaa tulemaan, raskas ja tuskainen suru ei pääse minusta pois? En ole työstänyt sitä tarpeeksi.
Minusta on tuntunut, että tuskaisin suru on loppunut - ja olen oppinut elämään surun kanssa, vaikka tuntuu myös, että tyttäreni kuoli vain äskeittäin.
Vai olenko vain edelleen hyvin, hyvin surullinen? Virtasumpea on ollut vaikea ymmärtää psykologisesti - mutta siis yksi idea on. Ja se tuntuu jotenkin oikealta.
Ei ole huvittanut käydä kävelyilläkään. Kuntosalilla olen käynyt, koska olen niin himona siihen. Olen sepittänyt itselleni, että en kävele, koska on liian paljon pakkasta - se on täysi vale. Olen tottunut pakkasiin, koska olen niin pohjoisesta ja oikeasti tykkään niistä. Mies on houkutellut kävelemään hänen kanssaan, mutta myös raskas virtsarakko tuntuu pystyssä ollessa ja erityisesti kävelyillä pahalta. Makuuasennossa se ei vaivaa niin paljon. Olen käynyt vain yhdellä kävelylenkillä.
Mutta en osaa vain maata. Eilen siivosin ja olen ollut kotihommissa muutenkin pystyssä. Olen leiponut paljon: pullaa, hapanjuuri maalaisleipää ja kääretorttua. Niitä on riittänyt pakasteeseenkin. Mutta olen herkutellut myös muutenkin paljon. Irtokarkkeja, jäätelöä ja tummaa suklaata.
Menneelläkin viikolla on pitänyt lämmittää paljon. Illalla on ollut liian lämmintä, mutta en pidä kylmistä aamuista. Siksi oikeasti lämmitän liikaakin. Olen sisällä vilukissa.
Minut saa sänkyyn vain katsomaan Netflixiltä The Good doktor-sarjaa. Pidän sairaalasarjoista. Päähenkilö on autisti, mutta erittäin hyvä kirurgi. Sarja on hyvin mielenkiintoinen ja sitä on seitsemän kautta. Olen monesti nukahtanut kesken sarjan, ja seuraavana iltana on ollut löydettyä kohta mihin jäin. Kaikenlainen hömppä on hyvää unilääkettä. Eilen menin nukkumaan jo yhdeksältä ja nukahdin sarjaan.
En ole lukenut menneellä viikolla yhtään - poden siitä huonoa omatuntoa. Mutta kun vain ei kiinnosta. Ehtiihän sitä.
Hyvää viikonloppua kaikille!
Ensimmäinen kuva Salmelan kesänäyttelystä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Ole hyvä ja kommentoi. Teet minut iloiseksi!