Muutama vuosi sitten laihdutin noin kymmenen kiloa tiukalla , mutta terveellisellä dieetillä, josta kirjoitin tässä blogissani. Ja kas kummaa tuo kymmenen kiloa on tullut takaisin. En ole aktiivisesti yrittänyt päästä tuosta kymmenestä kilosta pois, mutta olen syönyt terveellisesti, ettei paino tästä nousisi.
Keski-iässä on vaikeampi laihduttaa kuin nuorena. Keho pitää kiloista tiukasti kiinni. Minun vaatekokoni on muuttunut M:stä L:ään tai XL:ään Olen pullukka. Olkoon näin.
Tämän jutun ajatukset ovat terveyspsykologin erikoispsykologi Anu Tervarinnan ajatuksia. Häneltä on juuri ilmestynyt kirja Vaaásta vapaa - Painonhallinnan psykologiaa.
Suhtautuminen painonhallintaan on ristiaallokkoa. Ihmisiä on vuosikymmeniä kehoitettu laiduttamiseen. Dieettikulttuuri on laittanut laihdutuksen yksilön velvollisuudeksi.
Dieettikulttuuria haastoi jonkin aikaa kehoposititiivisuus, joka korostaa kehojen hyväksymistä ja arvostamista koosta ja muodosta riippumatta. Nyt laihuuden ihannointi on taas palannut.
Yhtäältä skinnytokin kaltaiset hoikkuutta ylistävät ja yksilön vastuuta julistavat ajatukset, että voit laihtua, kun vain päätät niin. Taannoin lihavuuslääkemarkkinat räjähti, mikä on koventanut joillakin ajatusta painosta "ongelmana", joka on lääkkeillä "ratkaistavissa".
Laihduttamisen aloitus ja alkuinnostus - laihdutus - sinnittely - lipsahdus - epäonnistumisen kokemus - katumus, huono omatunto - uusi aloitus. Tämä on jojolaihduttamista.
Monilla Tervalinnan asiakkaista vastaavanlainen mylly on voinut jatkua vuosia, kymmeniäkin. "Silti niin usein ajatellaan, että itse olen huono, kun en onnistunut, ja harvemmin, että voisiko tässä menetelmässä olla jotain vikaa."
Mutta tämä kierre on katkaistavissa, Tervalinna uskoo. Kun sellaisen tunnistaa elämässään, on tärkeää ensin miettiä, haluaako sitä jatkaa.
Tervalinnan ohjeita:
"1. Aloita tilannekartoituksella"
Tervalinnan mukaan muutoksen ytimessä on rehellinen pohdinta omasta suhteesta kehoon, ruokaan ja liikuntaan.
"Onko vaikka ruokasuhde sellainen lämmin ja välittävä, mutkaton ja luonteva, vai onko sen toisessa ääripäässä tosi hankala tai häpeällinen, kuin taistelutanner?"
Ruokaan ja syömiseen liittyvät ongelmat ovat yleisiä. Esimerkkejä ovat muun muuassa syömisen yli- tai alikontrollointi, eli hyvin tiukka säätely tai ei säätelyä lainkaan. Tai ehkä ajatus siitä, että ruoka pitää ansaita vaikka liikkumalla.
Kun vastaavia havaitsee, on paikallaan keskittyä niiden korjaamiseen ja siirtää painonpudotusajatukset hetkeksi eteenpäin.
Ongelmien työstämisessä voi aloittaa omien kipukohtien hahmottamisella, vaikkapa ylöskirjaamisella. Samalla on hyvä olla itselleen armollinen. Suhteet voivat olla monimutkaisia, eikä ääripäästä toiseen tarvitse heti kammeta. Hyvinvointia voi tukea sekin, että pääsee pieniä askelia eteenpäin.
"2. Tunnista esteet ja pura niitä"
Hyvin yleisiä esteitä painonhallinnalle ja hyvinvoinnin edistämiselle ovat kiireinen arki ja vapaa-ajan puute. Tai kuten useilla pitkittynyt univaje ja ylikuormitus. Riittävän unen turvaaminen pitäisi Tervalinnan mukaan asettaa painonhallinnassa ykkössijalle.
Usean esteeksi muodostuvat myös uskomukset, jotka määrittävät, miten toimimme. Kun esimerkiksi pitää itseään liikuntaa vihaavana ihmisenä, liikkuminen tuntuu tietysti vaikealta.
Uskomukset liittyvät vahvasti minäpysyvyyteen - uskooko onnistumiseen vai onko oletus se, että en pysty.
Seuraava vaihe on alkaa purkaa esteitä sekä fyysisiä että henkisiä. Henkisiä esteitä voi auttaa Tervalinnan usein kirjassaan käyttämä lausemuoto "ei tarvitse".
Liikunnan ei muun muassa tarvitse olla tietynlaista eikä sitä tarvitse rakastaa liikkuakseen. Nälästä ei tarvitse hätääntyä sekä siinä ei tarvitse pysytellä.
"3. Luo uusia ohjenuoria"
Uskomusten ohella painonhallinta koostuu herkästi kielteisten sääntöjen varaan: en saa syödä tätä enkä tuota, treeniä ei jätetä välistä. "
Tervalinna neuvoo kääntämään sääntöjen asettelun päälaelleen. "Usein listataan , mikä on "pielessä", mutta entä ne asiat, jotka sujuvat jo hyvin?Voisiko muutosta rakentaa jo olemassa olevien vahvuuksien päälle?" Psykologisesti ajateltuna ihmisen on helpompi lisätä mieluisia asioita arkeen. Jos esimerkiksi tykkää hedelmistä, omenan lisääminen aamupalaan on helpompaa kuin karkin kieltäminen iltapalalta.
Vaikka pienet teot voivat tuntua mitättömiltä, niissä on paljon voimaa. Mitä pienemmät tavoitteet ovat, sitä helpompi niitä saavuttaa. Mitä enemmän kokee onnistumisia, sitä enemmän minäpysyvyys vahvistuu.
"4. Aseta realistisia tavoitteita"
Liiallinen täydellisyyden tavoittelu sysää riman usein niin korkealle, että pelkkä aloittaminenkin tuntuu mahdottomalta.
Ehkä voi kävellä koiran kanssa yhden ylimääräisen korttelin tai mennä sänkyyn 10 minuuttia aikaisemmin. Jos ravitsemussuositukset sanovat, että pitää syödä 500-800 kasviksia päivässä, niin alkuun riittää se, että syö pari mansikkaa.
Positiivisten kierteiden vahvistuessa haitalliset saattavat alkaa murtua.Kannattaa kuitenkin muistaa, että arki heittää väistämättä kierrepalloja. Opettele sallivuutta ja joustavuutta - yhden liikuntakerran jääminen välistä ei kaada kaikkea, eikä sen vuoksi kannata esimerkiksi nipistää yöunista.
"5. Luovu painokeskeisyydestä"
Painonhallintaa tavoittelevan kannattaisi myös miettiä, onko painolla edes väliä onnistumisen mittarina. Voisiko vaakaa tuijottelun jopa unohtaa.
Painoa saa tietty seurata, mutta on hyvä myös kyseenalaistaa, mitä sillä tavoittelee. Terveyttä tai hyvinvointia mikään kilomäärä ei takaa.
Tämän sijaan voi keskittyä muutoksiin esimerkiksi energiatasoissa, vireydessä tai vaikka siinä, jaksaako kävellä kolmanteen kerrokseen kauppakassien kanssa.
Vastaavien tavoitteiden kautta jokainen, voi alkaa edistää omaa hyvinvointiaan.
Suklaamousse
Lähteet: Helsingin Sanomat 10.1.2026, kuvat omat
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Ole hyvä ja kommentoi. Teet minut iloiseksi!