Työuupumus voi heikentää aivoja

 

Uupumus voi näkyä aivoissa jo ennen kuin ihminen itse huomaa mitään.  Tutkimuksessa suomalaisten opettajien aivosähkökäyrät paljastivat, miten piilevästi työuupuneen aivotoiminta muuttuu.

Työuupumus on kavala. Sen vahvistivat suomalaisen uudet tutkimukset.Ne kertovat uupumuksen näkyvän paitsi sydämessä myös aivoissa.

Uupumus on niin yleistä kehittyneissä maissa, että tutkijat puhuvat pandemiasta. Suomessa useampi kuin joka neljäs on kokenut työuupumuksen oireita, ja joka kymmenes on varsinaisesti sairastunut siihen.

Työuupumus ei ole sinänsä sairaus vaan inhimillinen reaktio liiallisiin töihin, jatkuviin kiireisiin ja vaihteleviin oloihin.

Uupumisen ensioireita on väsymys, joka ei lähde lepäämällä. Muisti pätkii ja keskittymiskyky heikkenee. Pienetkin asiat ärsyttävät yllättävän voimakkaasti. Kielteiset ajatukset omaa työtä kohtaan valtaavat mielen.

Uupumukseen liittyy usein unettomuutta ja masennusta. Se voi johtaa psyykkisiin häiriöihin ja mielialalääkkeiden käyttöön. Uupumukseen voi liittyä myös päänsärky, korkea kolesteroli, sydänvaivat ja tyypin 2 diabetes. Jopa kuolleisuus alle 45-vuotiaana on liitetty uupumukseen amerikkalaisen tutkimuksen mukaan.

Viime vuonna julkaisusta aivotutkija Kaisa Martikaisen ryhmän tutkimuksessa työuupumusta mitattiin aivoista, joissa näkyy mitattavia merkkejä siitä, että uupumus muuttaa aivojen sähköisiä viestejä.

Työuupuneilla oli tehottomuutta aivojen toiminnoissa, jotka liittyvät päätöksentekoon ja tehtävästä toiseen siirtymiseen. Aivoissa näkyi, kuinka uupumus vaientaa toiminnanohjausta eli kykyä suoriutua haastavista tai uusista tehtävistä.

Karkeasti määritellen sympaattinen hermosto kiihdyttää ja parasympaattinen hermosto rauhoittaa. Uupumuksessa näiden hermostojen tasapaino järkkyy, jolloin rentoutuminen ja nukkuminen häiriintyvät.

"Työuupumuksen hoidossa keskeistä on se, että työn vaatimukset ja voimavarat ovat tasapainossa, liiallinen kuormitus uuvuttaa.", Hartikainen sanoo.

Työpaikoilla pitää estää uupumista jo ennakolta muun muassa työnkuvien ja tehtävien tulee olla selkeitä.

"On myös yksilöön liittyviä tekijöitä. Unella on valtava merkitys tiedonkäsittelyyn ja tunnetoimintoihin, joten se pitää saada kuntoon Terveet ja säännölliset elämäntavat auttavat."

Lähteet: Helsingin Sanomat 30.10.2024, kuvat omat

Naisia lähellä uupumumista

 

Yhdeksän vuotta sitten kolmikymppinen strategiakonsultti istui taksissa matkalla Meilahden sairaalaan. Häntä pelotti, oliko hänellä todella keuhkoveritulppa? Häntä puristi rinnasta, syke oli kova ja hänen oli vaikea saada happea.

Meilahdessa selvisi, että hänessä ei ollut mitään vikaa, mutta olo oli silti jatkuvasti ylivirittynyt, kireä ja kuormittunut. Sairaalareissusta säikähtänyt Kettunen  myönsi sen itselleen: uupumus oli tullut takaisin.

Hän oli kokenut sen jo kerran aiemmin: 26-vuotiaana hän oli paahtanut rajattomasti juniorikonsultin töitä kasvuyrityksessä, kunnes seinä oli tullut vastaan.

Kun Kettunen keskusteli ensin lähipiirinsä naisten kanssa ja myöhemmin kertoi siitä Valeäiti-blogissaan ja sometiliensä seuraajille, hän sai ajatuksilleen paljon vastakaikua.

Kävi ilmi, ettei Kettunen suinkaan ollut ainoa, keskiluokkainen suomalaisnainen, jolla oli paperilla kaikki hyvin ja joka oli silti kuormittunut.

"Monet naiset ovat ihan poikki, melkein uupuneita, ja pitävät väsymystä omana syynään. Aloin pohtia, etteivät kaikki naiset voi olla ylikilttejä ylisuorittajia tai huijarisyndroomaisia, jotka eivät vain kehtaa pyytää parempaa palkkaa. Naiset kuormittuvat elämän monilla eri osa-alueilla, joita ei nähdä. Ja se näkymättömyys väsyttää entisestään", 41-vuotias Kettunen sanoo.

Tuore kirja Väsyneet naiset näkymättömän työn sankareille on Kettusen avaus aiheesta. Siinä hän pohtii omien kokemustensa kanssa, muiden naisten haastattelujen ja lukemansa pohjalta naisten väsymiseen johtavia tekijöitä.

On muun muassa tyttöjen kasvatus, ulkonäköpaineet, naistenvaivojen vähättely ja sukupuolinormit. On yksin pärjäämisen ajatus, työelämän epätasa-arvo, kotityöt ja metatyöt, hoivavastuu, äitiyden taakat ja vaihdevuodet.

Monet pienet, sinänsä vähäpätöiset asiat yhdessä kuormittavat naisia. Jo sen tiedostaminen, että pitäisi hoitaa lasten syntymäpäivät, leirikoulun rahasto tai työpaikan pikkujoulu, omista ikääntyneistä vanhemmista huolehtiminen.  

"Väsyneelle naiselle kannattaisi kommentoinnin sijaan ehdottaa, että itse hoitaisi jonkun asian hänen puolestaan, tai tarjota oma-alotteisesti apua. Työpaikalla voisi nähdä, onko se aina sama Marjatta, joka korjaa tyhjät kahvikupit neukkarista palaverin jälkeen."

Lisäksi on huomattu, että naisten uupumista lisää nykyinen yksilökeskeinen kulttuuri. Avun pyytäminen ei onnistu suomalaisilta yhtä helposti kuin eteläeurooppalaisilta, jotka hyödyntävät tukiverkkoja ja laajaa perhettä ja sukua.

Kun Kettunen uupui toisen kerran, hänestä tuli kuin pieni lapsi. Hän ei enää jaksanut ja osallistua käsittelemään tunteitaan ja asioita. Hän halusi vain nukkua.

Puolen vuoden jälkeen hän vähitellen palautti elämäänsä urheilua, sosiaalista elämää ja hyvinvointiaan tukevia asioita. Hän vaihtoi työpaikkaa ja osti miehensä kanssa uuteen kotiin tontin toisaalta.

Arki ei ole enää yhtä kuormittavaa kuin ennen, sillä Kettunen tuntee itsensä paremmin kuin ennen, eikä välitä, mitä muut ajattelevat.

Lähteet: Helsingin Sanomat 15.2.2025. Kuvat omat ja viimeinen Pixabaysta.

Muistiongelmia

  

Minulla on jonkinlaisia ongelmia pitkäkestoisen muistin eli säilömuistin kanssa. Esimerkiksi nyt en muista, kuinka kauan aikaa olemme asuneet tässä talonpahasessa, milloin menimme naimisiin, milloin on miehen ja lasten syntymäpäivät. Se on noloa. Niin noloa. Minun pitäisi kirjoittaa kaikki tuo lapuille muistiin tai merkata kalenteriin. Noh,  ensin pitäisi kysyä mieheltä nämä asiat.

Ehkä en muista noita edellä mainittuja asioita, koska ne ovat numeroita. Minulla on vaikeuksia muutenkin niiden kanssa. Joskus en saata muistaa omaa puhelinnumeroa tai postiosoitetta.

Jos muisti oikkuilee, syynä ei ole välttämättä sairaus. Unohtelu, keskittymiskyvyttömyys, uupumus ja ärtyisyys voivat kieliä aivojen ylikuormituksesta ja työmuistin eli lyhytkestoisen muistin ongelmista.

Työmuisti on kuin työpöytä

Muisti ei ole yksi iso möykky aivoissa vaan sen osa-alueet ja siihen liittyvät aivojen alueet voidaan jaotella useaan osaan. Pitkäkestoiseen muistiin kuuluu tapahtuma- ja asiamuisti. Lyhytkestoiseen muistiin kuuluvat aisti- ja työmuisti.

Työmuisti on kuin työpöytä. Se on asioiden lyhytaikainen käsittelypaikka, josta asiat siirtyvät pitkäkestoiseen muistiin.

Aluksi herpaantuu tarkkaavaisuus

Pieni stressi on aivoille hyvä asia. Se nostaa vireystilaa, mikä saa lyhytkestoisen muistin toimimaan entistä tehokkaammin. Mutta pitkittyessään stressi alkaa laskea vireystilaa, mikä lisää aivojen ponnistelun tarvetta. Ja se taas lisää stressiä. Työmuistin pahimpia vihollisia ovat väsymys, ylikuormitus ja keskeytykset.

Jos ympäristön ärsykkeet ovat liiallisia tai joudumme tekemään liian monta asiaa yhtä aikaa, kontrolli häviää. Asiat häviävät pois työmuistista, ennen kun ehdimme käsitellä niitä.

Läheiset huomaavat ensimmäisenä

Asiat alkavat ärsyttää tavallista enemmän. Aikaisemmin hyvältä tuntuneet asiat eivät enää kiinnosta. Läheiset voivat alkaa huomautella, että pitäisikö vähän levätä tai miksi et ole läsnä. Kun jaksamistaan ei kykene itse arvioimaan, uupumisen riski kasvaa. Tämä on vaarallista, sillä ihminen saattaa kokea jaksavansa oikein hyvin, vaikka olisi täysin uupunut. Vauhti voi jopa kiihtyä.

Ikä ei selitä ongelmia

Ikä ei automaattisesti selitä työmuistin häiriöitä. Ongelmat syntyvät, kun ympäröivät kuormitustekijät ylittävät kyvyn käsitellä tietoa.

Avokonttoreiden vaikutusta työmuistiin on tutkittu, ja tulokset ovat olleet huolestuttavia. Neuropsykologit tietävät hyvin, että avokonttorit ovat haaste optimaalisen aivotyöskentelyn kannalta. Avokonttoreita perustellaan muun muassa tiedon jakamisen helppoudella. Tiedon jakamisesta ei ole kuitenkaan hyötyä, jos aivojen vireystila ei ole kunnossa ja ympärillä on liikaa muita ärsykkeitä. Jotkut saavat avoimessa tilassa rauhaa verhojen, sermien tai vastamelukuulokkeiden avulla.

Ole rehellinen itsellesi

Syyllisyys on usein ensimmäinen tunne, jos työtehtävät unohtuvat. Syyllistyminen on turhaa. Työikäisen muistiongelmissa on yleensä kyse siitä, että työn vaatimukset ovat liian kovat. Työympäristöjen ja töiden edellytykset ovat usein ristiriidassa keskushermostollisen sietokyvymme kanssa.

Ensimmäinen askel työkyvyn kuntouttamisessa on se, että on itselleen rehellinen ja rohkea. Työhön on tarvittaessa tehtävä muutoksia ja taakkaa vähennettävä.

Pitkään jatkunut stressi voi jopa näkyä kuvantamistutkimuksissa aivojen rakenteiden ja toiminnan muutoksina. Aivoilla on kuitenkin kyky myös korjautua, mikäli peli vihelletään poikki ja aivoille annetaan mahdollisuus palautua.

Perusasiat suojelevat muistia

Alzheimerin tautia on yleensä turha pelätä, koska siinä potilas ei tiedosta ja ymmärrä muistamattomuuttaan. Aivoterveyden ylläpidossa on keskeistä kokonaisvaltainen hyvinvointi.

Perusasioita ovat riittävä ja palauttava uni, monipuolinen ravitsemus ja liiallisten nautintoaineiden välttäminen. Myös harrastukset ja ihmissuhteet ovat tärkeitä. Työmuistin kunnossa pidossa on avainasemassa erityisesti perussairauksien, kuten sydän- ja verisuonisairauksien, ennaltaehkäisy ja hoito sekä tupakoimattomuus ja liikunta.

Pahimmillaan työmuistin ongelmat voivat johtaa uupumiseen ja loppuun palamiseen tai muihin ongelmiin, esimerkiksi alkoholin liikakäyttöön ja psyykkisiin oireisiin.

Tärkeintä ylikuormituksesta paranemisessa on riittävä palautumisaika. Olennaista on, etteivät olosuhteet pysy samanlaisina. Uupumista aiheuttavien seikkojen on muututtuva. Tähän työpaikoilla tarvitaan lisää ymmärrystä.

Lähteet: Kauneus&Terveys 12/2020, kuvat omat

Sokeriähky

Kyllähän minulla on ollut sokeriähkyä monesti, niin monesti. Etenkin irtokarkkipussin tyhjennyttyä. Olo on vetänyt veltoksi sohvan pohjalle. Nyt kun laihdutin viitisen kuukautta 13 kiloa ja saavutin tavoitepainon,  minulla on yksi herkkupäivä viikossa, enkä silloinkaan vedä kaksin käsin herkkuja vaan nautiskelen hitaasti. Nautinto kuuluu elämään. Tähän meidän yhteen ja ainokaiseen.

Monilla pienten lasten vanhemmilla on vahva käsitys, että suuri annos sokeria aiheuttaa lapselle sokerihumalan - riehuntaa ja melskettä. Toisaalta usea aikuinen on kokenut, että pussillinen irtokarkkeja tai suklaaöverit vetää veltoksi ja juurruttaa sohvaan loppupäiväksi. Nämä kaksi kokemusta käyvät harvinaisen huonosti yhteen.

Väitettyä sokerihumalaa on myös selvitetty monissa tutkimuksissa. Niiden mukaan suurikaan annos sokeria ei aiheuta vilkkautta enemmän kuin keinomakeutettu herkku.

Aikuisille tehtyjen tutkimusten mukaan tiedetään, että verensokerin nopea nousu suuren hiilihydraattiannoksen jälkeen väsyttää. Tämä vaikutus on vahva lounaan jälkeen. Vastaava kalorimäärä ei väsytä samalla tavoin, kun annos koostuu suositusten mukaisesti tasaisesti proteiinista, kasviksista ja terveellisistä rasvoista.

Suuren hiilihydraattimäärän pöpperöittävä vaikutus ehkä perustuu siihen, että se lisää välittäjäaine serotoniinin määrää aivoissa, mikä raukaisee ja väsyttää.

Ravitsemusterapeutti Reijo Laatikaisen mukaan jotkin karkkien lisäaineet, kuten arabikumi, rasva ja laktoosi, kiusaavat herkimpiä ja aiheuttavat myös tukalaa ja velttoa oloa suklaan tai karkin syönnin jälkeen.

Lähteet: Apu Terveys 3/2020, kuvat Pixabay

Ketogeeninen ruokavalio ei sovi minulle

No, niin nyt on ketogeeninen ruokavalio kokeiltu ja lopetettu sunnuntaina. Ketoosia odottelin, muttei sitä ehtinyt tulla, kun en jaksanut enää. Tämä postaus ei ole välttämättä faktatietoa vaan kirjoitan oman kokemukseni kautta.  Aivan kauhea väsymys ja mielialan lasku. En ole koskaan elämässäni ollut niin väsynyt kuin ketoruokavaliossa. Väsymys oli paljon, paljon syvempää kuin huonosti nukutun yön jäljiltä. Nukuin ketodieetillä erittäin hyvin. Ja päivällä ja illalla.

Samoin oli oksettava, huono olo ja pulssi  korkealla. Ketodieetti nostaa aluksi stressihormonien, adrenaliinin ja kortisolin, tasoja. Seisoin kuin kuilun, haudan reunalla. Tai kelluin mustissa vesissä. En jaksanut mitään. En lenkkiä, puutarhatöitä. Vaivoin jaksoin laittaa ruokaa miehen kanssa. Ja ylipäätänsä syödä, tukevasti.

Silmänaluseni ovat nykyisin tummat, mutta ketoruokavaliolla ne tummenivat entisestään. Olin melkein varjo itsestäni.  Vuodenaika oli mustakuukausi.

Minulle ei kerta kaikkiaan sovi ketoruokavalio. Ehkä siksi, että olen ollut kala-kasvissyöjä niin pitkän aikaa, 36 vuotta. Elimistö on  tottunut käyttämään energian lähteeksi runsaasti hiilihydraatteja. Aivan hirveä rääkki  elimistölle muuttua käyttämään energian lähteeksi rasvaa. Ei onnistu, ei. Tässä iässä  ja näillä ominaisuuksilla. Nuori ihminen ehkä sopeutuu helpommin, ja ketoosi tulee nopeasti ja on miellyttävä, energinen tila.

Niin kuin alle kolmikymppinen kampaajani meni kahdessa päivässä ketoosiin. Olemme puhuneet hänen kanssaan ruokavalioista laihduttamisessa, koska hän laihduttaa ja minä laihdutan. Hän laihduttaa ketodieetillä ja oli viimeksi laihtunut 18 kiloa. Hän on patistanut minua kokeilemaan ketoa, koska hän on siihen äärettömän tyytyväinen, ei vain kertonut näistä sivuoireista, ehkä hän ei ole edes niitä kokenut.  

Kasvisborssikeitto.

Ketoruokavalio voi varmasti sopia joillekin. Kun ei tarvitse nähdä nälkää. Kun ei tarvitse syödä monta kertaa päivässä. Kun ei tarvitse ajatella liikaa syömistä. Kun on opiskellut ketoruokavalion perusperiaatteet ja tietää makroravinteiden suhteet, ja  ruoan koostamisen.

Uskoisin, että ketoruokavalio voisi varmasti sopia ihmiselle, joka on huomattavan ylipainoinen ja haluaa laihduttaa. Kilot karisevat nopeasti, ja voi ehkä siten alkaa liikkua enemmän. Ja ylipäätänsä ketoruokavalio voi tuntua monesta hyvältä.  

Iltapala.

Ajattelen nyt, että mitä järkeä minun olisi noudattaa ketogeenista ruokavaliota, jossa paino tippuu keskimäärin 0,5-1kg viikossa. Tiputin painoani viikossa saman verran kala-kasvisruokavaliolla, josta olen jättänyt pois pastan, riisin, perunan ja yleensäkin kaiken vaalean  hiilihydraattihötön. Samoin pätkäpaastoan. On niin julmetun yksinkertaista laihduttaessa, että syö vähemmän kuin kuluttaa.

Keton lopettamisen jälkeen tuli ne kaksi kiloa takaisin, jotka "laihduin" ketodieetillä heti seuraavana päivänä lopettamisen jälkeen. Kaksi kiloa oli vain nestettä. Eli painan nyt 70kg taas. Olen laihtunut yhteensä 11 kiloa neljässä ja puolessa kuukaudessa. Tuntuu, että se on aivan tarpeeksi, mutta yritän nyt kuitenkin laihduttaa vielä kaksi kiloa. Jotta jää ikään kuin varaa kesän herkuille ja sangrialle. Saas nähdä. Pääsenkö siihen 68 kiloon. Aikaraja sille on nyt kuukausi, jos siihen mennessä kilot eivät tipu,  laihdutus viimein päättyy.

Niin kovasti ikävöimäni kaurapuuro ja runsaasti marjoja.

Ei voi sanoa muuta, että kuin voi minua, joka innostun nopeasti, kaiken pitää käydä nopeasti, kuten keton aloitus miehen kanssa.  Mieskin lopetti ketoruokavalion väsymyksen ja ähkyolon vuoksi. Hän yrittää laihduttaa nyt vähentämällä annoskokoja ja rasvaista ruokaa. Taaskaan emme syö samaa ruokaa. Se on harmi. Oli niin mukavaa tehdä yhdessä ruokaa ja syödä yhdessä.

Lopetin keton, kun makasin sängyssä ja mieleen tuli vain hyvin synkkiä ajatuksia. Liian synkkiä. En kestänyt. Hiilihydraatteja ei edes tehnyt mieli - paitsi kaurapuuroa runsailla marjoilla -, mutta surulliset, mustat tunteet olivat liikaa.  Aluksi ketoruokavaliossa aivojen välittäjäaineiden serotoniinin ja dopamiinin arvot pienenevät. Serotoniinin vähäisyys on yhteydessä masennukseen. Eipä ihme, että vaivuin epätoivoon.

Puutarhahanskat ovat niin söpöjä, että ne aivan kutsuu puutarhaa hoitamaan.

Ja miten ihanalta tuntuikaan syödä ensimmäistä kertaa hiilihydraattipitoisia ruokia! Söin aluksi ahnaasti appelsiinia, banaania ja porkkanaa. Verensokeri nousi ja olin psyykkisesti aivan kuin pilvissä. Vau, mikä olo!

Nyt voin nauttia taas keväästä. Tästä hennosta vaaleanvihreästä. Minulle paras kuukausi on aina ollut toukokuu. Voin nauttia hedelmistä, marjoista, vihanneksista ilman Finelin ruokapäiväkirjaa. Olen vapaa! Mieliala on parantunut. Se ei ole enää matalalla, vaan olen taas energinen ja keskityttymiskykyinen, nukun hyvin, voin tehdä taas iltaisin puutarhatöitä ja käydä lenkillä. Kyllä elämä on ihmisen parasta aikaa, kuten Matti Nykänen sanoi.

Kasvimaan maa käännetty. Kille-kissa työmaan pomona. Huips, mitä kaikkea ihanaa voin sinne kylvää!

Yhä useampi nainen pelkää loppuunpalamista

Ajattelin nyt koronaviruksen aikaan, että en enää kirjoittaisi kielteisistä asioista,  koska me kaikki ollaan valmiiksi tarpeeksi kovilla  ja joka tuutista tavallisen median tapaan tulee koronaa ja koronaa. Somessa onneksi välillä sentään yritetään vähän piristääkin.

Haluan kuitenkin elää mahdollisimman normaalisti ja tietyin rutiinein, joten mieleen tulee näitä negatiivisiakin aiheita. Olen jopa  blogissani oikein erikoistunut niihin, koska haluan olla vastapainoa aina iloisiin blogeihin. Silloin kuin aloin kirjottaa tätä blogia melkein kolme vuotta sitten, päätin, ettei mikään aihe ole ongelma tai vieras. Joten näillä mennään.

Uuden työolotutkimuksen mukaan suomalaisnaisten riski sairastua vakavaan työuupumukseen on yli kaksinkertaistunut viiden viime vuoden aikana. Lähes joka viides työikäinen nainen kertoo olevansa selvässä vaarassa sairastua työuupumukseen. Työuupumuksen vaara on lisääntynyt etenkin alle 45-vuotiailla naisilla.

Psyykkinen oireilu on lisääntynyt pikkuhiljaa 2000-luvulla, mutta viiden viime vuoden aikana naisten oireilu on lisääntynyt voimakkaasti. Suuri muutos hätkähdytti jopa tutkijat.

Tutkimuksen mukaan puolet naisista kertoi tuntevansa väsymystä ja tarmottomuutta vähintään kerran viikossa. Viikottaisista univaikeuksista kärsii melkein puolet naisista. Ärtyneisyyttä ja hermostuneisuutta koki joka kolmas nainen. Aiempaa useampi nainen tuntee laiminlyövänsä kotiasioita töiden vuoksi.

Työolotutkimuksessa työuupumuksen pelko näkyy erityisesti sosiaali- ja terveysalalla ja opetus- ja asiakastyössä työskentelevien naisten keskuudessa. Naiset kokevat nyt haittaavaa kiirettä eniten 40 vuoteen.

Kielteisestä kehityksestä huolimatta ilmeni myönteistäkin kehitystä. Suomalaiset kokevat, että työpaikat ovat perhemyönteisempiä, ja esimiestyöhön  ja sosiaaliseen tukeen ollaan aiempaa tyytyväisempiä.

Naiset arvostavat työtään aiempaa enemmän. Ensimmäistä kertaa naisilla työ on erittäin tärkeä asia useammin kuin miehillä. Nämäkin voivat kytkeytyä toisiinsa: työ on tärkeä, ja se halutaan tehdä hyvin, mutta arjen kuormitus ja kiire käyvät raskaiksi.

Lähteet: Helsingin Sanomat 10.3.2020, kuvat omat

Mistä tietää, onko masentunut vai vain alakuloinen?

Minun isäni kuoli masennukseen eli teki itsemurhan. Hän hirttäytyi psykiatrisen sairaalan pannuhuoneessa. Me omaiset olimme sitä mieltä, että hänet päästettiin liian pian pois suljetulta osastolta, jossa häntä olisi tarkkailtu. Olin silloin 18-vuotias.

Isäni masennus oli niin syvä ja vaikea, että hän meni psykoosiin ja näki esimerkiksi liekkejä seinän vierustoilla ja oli soittamassa palokuntaa. Todellisuudentajua ei enää ollut.

Sitä oli hyvin vaikeaa ja raskasta seurata.  Isän masennus oireili aluksi huolestuneisuutena. Hän pelkäsi, että vesijohdot ja pannuhuoneen öljykattila rikkoutuvat. Liekkien näkemisen jälkeen saatoimme hänet sairaalaan ja hän jopa yritti vauhdissa hypätä autosta pois. Isä oli rakas. Häntä on edelleen suuri ikävä.

Kaikilla on joskus mieli maassa. Mutta miten erottaa tavallisen alakulon hoitoa vaativasta masennuksesta? Psykiatrian professori Erkki Isometsä vastaa:

Masennukselle on tyypillistä, että masennuksen tunne jatkuu viikkokausia. Alakulolle on sen sijaan tyypillistä se, ettei se jatku pitkään ja se liittyy johonkin ikävään ja vaikeaan asiaan, jota ihminen ajattelee.

Vaikeassa masennuksessa masentunut mieliala on vallitsevana koko ajan. Ihminen herää masentuneena ja on sitä koko päivän.

Masennuksen oireita on muun muassa mielihyvän menetys, väsymys, itsetunnon lasku, ruokahaluttomuus tai vastakohtaisesti sen lisääntyminen, itsetuhoiset ajatukset, keskittymisvaikeudet ja itsesyytökset.

Masennuksen nyrkkisääntönä on, että apua pitäisi hakea, jos masennus vaikuttaa arkiseen selviytymiseen ja mielessä on itsetuhoisia ajatuksia. Suomessa kuolee vuosittain satoja ihmisiä itsemurhaan.

Melkein kaikki mielenterveydenhäiriöt ovat monitekiäisijä. Joten masennukseen on vaikuttamassa monta eri syytä. Niitä ovat Isometsän mukaan ensiksikin geneettinen riski. Masennustaipumus on kohtalaisen periytyvää.

Toisena syynä voi olla lapsuusiän vakavat kehitykseen vaikuttavat tekijät. Näitä ovat esimerkiksi kaltoinkohtelu, laiminlyönti ja hoivaa vaille jättäminen. Näitä oli isälläni. Hänen lapsuutensa oli hyvin turvaton. On vankasti osoitettu, että näillä on tekemistä myöhempien mielenterveysongelmien kannalta.

Kolmanneksi persoonallisuuden piirteillä on vaikutusta masennukseen. Erityisesti ihmiset, jotka kokevat negatiivisia tunnetiloja arkielämässään muita enemmän, masentuvat helpommin kuin myönteiset ihmiset esimerkiksi vaikeissa elämäntilanteissa.

Neljäntenä tärkeänä tekijänä on kuormittavat elämäntilanteet. Monesti ne ovat läheisiin ihmissuhteisiin liittyviä menetyksiä, työrooliin vaikuttavia asioita tai toimintakykyyn liittyviä tekijöitä kuten sairastuminen vakavasti. Aikuisista suomalaisista noin 5-7 prosenttia täyttää vuosittaina masennuksen oireet.

Lähteet: Helsingin Sanomat 15.2.2020, kuvat omat

Väsymys ja stressi voivat lihottaa helposti

Harva asia lihottaa yhtä helposti kuin stressi ja väsymys. Ihmiset eivät usein ajattele tätä, kun ryhtyvät juhlapyhien jälkeen laihduttamaan. Dieetillä vahditaan vain ravitsemusta ja liikuntaa. Tässä mennään monesti vikaan.

Fiksumpaa olisi miettiä, pystyykö arjessa pitämään kiinni laihdutuksesta ja terveellisistä elämäntavoista. Kiireessä ja väsyneenä se on vaikeaa.

Tätä asiaa on tutkittu. Erään tutkimuksen mukaan huonosti yönsä nukkunut koeryhmä söi seuraavana päivänä  yli 400 kilokaloria enemmän kuin ne, jotka olivat nukkuneet hyvin.

Tämän uskotaan johtuvan siitä, että väsyneenä nälkähormoniksi kutsutun greliinin taso nousee. Tämä saa ihmisen himoitsemaan nopeita hiilihydraatteja kuten sokeria.

Ruokahalun lisäksi väsymys voi myös vaikuttaa muihinkin asioihin: väsyneenä ihminen syö todennäköisesti epäterveellisemmin. Vain harva jaksaa väsyneenä kuntoliikuntaa.

Seuraavat asiat vaikeuttavat painonhallintaa:

Jo pari lasia viiniä muuttaa syömistä

Alkoholi on huomaamaton lihottaja. Se ei aiheuta kylläisyyden tunnetta, ja siitä saatu energia tulee kuin varkain.

Alkoholi lisää nälän tunnetta. Se rentouttaa, ja ihminen tekee usein painonhallinnan vastaisia päätöksiä. Ja vain harva lähtee viinilasillisen jälkeen lenkille.

Projektiajattelu ei sovi laihduttamiseen
Jos esimerkiksi ylimääräiset kilot ovat syntyneet 20 vuoden aikana, niistä ei pääse eroon kolmessa kuukaudessa. Ainakaan pysyvästi.

Jos haluaa, että paino putoaa pysyvästi, elämäntapojen tulee muuttua siten, että uusiin tapoihin voi sitoutua pysyvästi. Harva jaksaa noudattaa tiukkaa dieettiä muutamaa kuukautta enemmän.

Vuosi on hyvä aikajänne painonpudotukseen. Uusista elämäntavoista muodostuu rutiineja, ja aineenvaihduntakin ehtii tottua muutoksiin. Liian nopea painonpudotus saattaa sotkea aineenvaihduntaa niin, ettei se toimi enää yhtä tehokkaasti kuin ennen tiukkaa laihdutuskuuria.

Pelkkä liikunta ei pudota painoa

Liikunta yksin ei  vaikuta merkittävästi painoon. Jos tavoite on pudottaa painoa, aluksi on tärkeää huolehtia riittävästä unesta ja terveellisestä tuokavaliosta. Tämän jälkeen voi alkaa lisätä liikuntaa. Jos alkaa harrastaa liian vaativaa liikuntaa, voi into lopahtaa kesken. Kohtuus kaikessa.

Itsensä soimaaminen ei auta

Suurin syy siihen, että ihmiset epäonnistuvat painon pudotuksessa ei ole kuitenkaan yksikään aiemmin mainittu asia. Todellinen syy on nykyaikaisessa elämäntavassa.

Elämme edelleen kivikautisessa kahossamme, joka on sopeutunut pärjäämään oloissa, joissa ruokaa on liian vähän ja liikuntaa paljon.

Nykyisin ruokaa on kuitenkin tarjolla valtavasti, ja liikkuminen on vähentynyt.

Elämme lihavuutta tuottavassa kulttuurissa, eikä yksilöiden syyttäminen lihavuudesta auta ketään laihtumaan.

Lähteet: Helsingin Sanomat 24.12.2019, kuvat Pixabay