keskiviikko 20. toukokuuta 2020

Ketogeeninen ruokavalio ei sovi minulle



No, niin nyt on ketogeeninen ruokavalio kokeiltu ja lopetettu sunnuntaina. Ketoosia odottelin, muttei sitä ehtinyt tulla, kun en jaksanut enää. Tämä postaus ei ole välttämättä faktatietoa vaan kirjoitan oman kokemukseni kautta.  Aivan kauhea väsymys ja mielialan lasku. En ole koskaan elämässäni ollut niin väsynyt kuin ketoruokavaliossa. Väsymys oli paljon, paljon syvempää kuin huonosti nukutun yön jäljiltä. Nukuin ketodieetillä erittäin hyvin. Ja päivällä ja illalla.

Samoin oli oksettava, huono olo ja pulssi  korkealla. Ketodieetti nostaa aluksi stressihormonien, adrenaliinin ja kortisolin, tasoja. Seisoin kuin kuilun, haudan reunalla. Tai kelluin mustissa vesissä. En jaksanut mitään. En lenkkiä, puutarhatöitä. Vaivoin jaksoin laittaa ruokaa miehen kanssa. Ja ylipäätänsä syödä, tukevasti.

Silmänaluseni ovat nykyisin tummat, mutta ketoruokavaliolla ne tummenivat entisestään. Olin melkein varjo itsestäni.  Vuodenaika oli mustakuukausi.


Minulle ei kerta kaikkiaan sovi ketoruokavalio. Ehkä siksi, että olen ollut kala-kasvissyöjä niin pitkän aikaa, 36 vuotta. Elimistö on  tottunut käyttämään energian lähteeksi runsaasti hiilihydraatteja. Aivan hirveä rääkki  elimistölle muuttua käyttämään energian lähteeksi rasvaa. Ei onnistu, ei. Tässä iässä  ja näillä ominaisuuksilla. Nuori ihminen ehkä sopeutuu helpommin, ja ketoosi tulee nopeasti ja on miellyttävä, energinen tila.

Niin kuin alle kolmikymppinen kampaajani meni kahdessa päivässä ketoosiin. Olemme puhuneet hänen kanssaan ruokavalioista laihduttamisessa, koska hän laihduttaa ja minä laihdutan. Hän laihduttaa ketodieetillä ja oli viimeksi laihtunut 18 kiloa. Hän on patistanut minua kokeilemaan ketoa, koska hän on siihen äärettömän tyytyväinen, ei vain kertonut näistä sivuoireista, ehkä hän ei ole edes niitä kokenut.  

Kasvisborssikeitto.

Ketoruokavalio voi varmasti sopia joillekin. Kun ei tarvitse nähdä nälkää. Kun ei tarvitse syödä monta kertaa päivässä. Kun ei tarvitse ajatella liikaa syömistä. Kun on opiskellut ketoruokavalion perusperiaatteet ja tietää makroravinteiden suhteet, ja  ruoan koostamisen.

Uskoisin, että ketoruokavalio voisi varmasti sopia ihmiselle, joka on huomattavan ylipainoinen ja haluaa laihduttaa. Kilot karisevat nopeasti, ja voi ehkä siten alkaa liikkua enemmän. Ja ylipäätänsä ketoruokavalio voi tuntua monesta hyvältä.  

Iltapala.

Ajattelen nyt, että mitä järkeä minun olisi noudattaa ketogeenista ruokavaliota, jossa paino tippuu keskimäärin 0,5-1kg viikossa. Tiputin painoani viikossa saman verran kala-kasvisruokavaliolla, josta olen jättänyt pois pastan, riisin, perunan ja yleensäkin kaiken vaalean  hiilihydraattihötön. Samoin pätkäpaastoan. On niin julmetun yksinkertaista laihduttaessa, että syö vähemmän kuin kuluttaa.

Keton lopettamisen jälkeen tuli ne kaksi kiloa takaisin, jotka "laihduin" ketodieetillä heti seuraavana päivänä lopettamisen jälkeen. Kaksi kiloa oli vain nestettä. Eli painan nyt 70kg taas. Olen laihtunut yhteensä 11 kiloa neljässä ja puolessa kuukaudessa. Tuntuu, että se on aivan tarpeeksi, mutta yritän nyt kuitenkin laihduttaa vielä kaksi kiloa. Jotta jää ikään kuin varaa kesän herkuille ja sangrialle. Saas nähdä. Pääsenkö siihen 68 kiloon. Aikaraja sille on nyt kuukausi, jos siihen mennessä kilot eivät tipu,  laihdutus viimein päättyy.

Niin kovasti ikävöimäni kaurapuuro ja runsaasti marjoja.

Ei voi sanoa muuta, että kuin voi minua, joka innostun nopeasti, kaiken pitää käydä nopeasti, kuten keton aloitus miehen kanssa.  Mieskin lopetti ketoruokavalion väsymyksen ja ähkyolon vuoksi. Hän yrittää laihduttaa nyt vähentämällä annoskokoja ja rasvaista ruokaa. Taaskaan emme syö samaa ruokaa. Se on harmi. Oli niin mukavaa tehdä yhdessä ruokaa ja syödä yhdessä.

Lopetin keton, kun makasin sängyssä ja mieleen tuli vain hyvin synkkiä ajatuksia. Liian synkkiä. En kestänyt. Hiilihydraatteja ei edes tehnyt mieli - paitsi kaurapuuroa runsailla marjoilla -, mutta surulliset, mustat tunteet olivat liikaa.  Aluksi ketoruokavaliossa aivojen välittäjäaineiden serotoniinin ja dopamiinin arvot pienenevät. Serotoniinin vähäisyys on yhteydessä masennukseen. Eipä ihme, että vaivuin epätoivoon.

Puutarhahanskat ovat niin söpöjä, että ne aivan kutsuu puutarhaa hoitamaan.

Ja miten ihanalta tuntuikaan syödä ensimmäistä kertaa hiilihydraattipitoisia ruokia! Söin aluksi ahnaasti appelsiinia, banaania ja porkkanaa. Verensokeri nousi ja olin psyykkisesti aivan kuin pilvissä. Vau, mikä olo!

Nyt voin nauttia taas keväästä. Tästä hennosta vaaleanvihreästä. Minulle paras kuukausi on aina ollut toukokuu. Voin nauttia hedelmistä, marjoista, vihanneksista ilman Finelin ruokapäiväkirjaa. Olen vapaa! Mieliala on parantunut. Se ei ole enää matalalla, vaan olen taas energinen ja keskityttymiskykyinen, nukun hyvin, voin tehdä taas iltaisin puutarhatöitä ja käydä lenkillä. Kyllä elämä on ihmisen parasta aikaa, kuten Matti Nykänen sanoi.

Kasvimaan maa käännetty. Kille-kissa työmaan pomona. Huips, mitä kaikkea ihanaa voin sinne kylvää!


9 kommenttia:

  1. Mikä sopii yhdelle, ei sovi toiselle ja keto ei sovi itselle, samoja kokemuksia Marja. Oot ihanan rehti, kun kerrot kaikesta suoraan ja avoimesti, arvostan kovasti. Aurinkoista viikon jatkoa Marja. <3

    VastaaPoista
  2. Kiitos kommentistasi Tiia. Ketogeeninen ruokavalio ei todellakaan sovi kaikille. Asia on nyt testattu, ja hirviöväsymyksestä selvitty. Olen ehkä tosiaan aika suorasukainen tässä blogissani. Samoin aurinkoista loppuviikkoa sinullekin!

    VastaaPoista
  3. Minulla on nyt 10,8 kiloa pudonnut vuoden alusta. Edelleen syön kaikkea, mutta vähemmän ja tietoisemmin. Suolaa ja sokeria vähemmän. Kaikkea muuta kuuluu ruokavalioon, mutta ei lihaa.
    Olisiko helppoa/helpompaa, jos te molemmat söisitte samaa ruokaa?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentistasi Arkeilija. Hei, sinullahan on tippunut paljon painoa järkevillä valinnoilla. Ollaan laihduttu yhtä paljon ja ollaan molemmat kasvissyöjiä.. Et rääkkää itseäsi extremedieeteillä. Juuri tuossa on minullakin ollut opeteltavaa, että syö vähemmän, pienentää annoskokoja. Ja keskittyy siihen syömiseen silloin, kun syö, eli syö tietoisesti.

      Olisihan se helpompaa, jos syötäisiin samaa ruokaa. Kun kokkaan kalaa, syödään molemmat sitä, mutta mies syö myös lihaa, on makkaran suuri ystävä. Ei tykkää palkokasveista, koska maha menee sekaisin niistä. Minä sen sijaan pidän tosi paljon palkokasveista, ja mahani on tottunut niihin. Mies oli hetken kasvissyöjä. Mutta ei ole enää. Siis välillä syödään kuitenkin samaa ruokaa.

      Poista
  4. Sen vuoksi me EAt tykätäänkin blogistasi, kun kirjoitat asioista niin suoraan. Jatka vaan samaan malliin. Mielenkiintoinen postaus! Itse en uskalla enkä jaksa lähteä kokeilemaan mitään erikoisia juttuja laihdutuksen vuoksi. Luotan annoskokojen pienentämiseen, laadun parantamiseen, turhuuksien poistamiseen (suklaa, karkit,sipsit, jälkiruoat, leivonnaiset, alkoholi) ja liikunnan varovaiseen lisäämiseen. Tällä reseptillä olen aina painoa saanut pois silloin, kun olen sellaiseen mielentilaan päässyt. Siinä on se pulma ja toisaalta hyvä puoli, että kun antaa pirulle pikkusormen, se vie koko käden. Eli jos pistät palan suklaata suuhusi, ei loppua näy. Jos pääset jonkinlaiseen alkuun laihtumiseesa, se lisää innostusta. Syömisen ja liikunnan balanssi on vaikea. Jos yhtään liikut enemmän, tulee kamala nälkä jne. Aurinkoista pyhäpäivää!

    VastaaPoista
  5. Kiitos kommentista Erikoiset Asiantuntijat. Kiva jos pidätte suorapuheisuudestani. Kyllä minulla on myös sama tuo, että jos syön pari irtokarkkia, loppua sille ei näy. Vain sokeriöveri ja harmitus sen jälkeen. Pari kertaa laihduttaessani on käynyt näin. Ja vaikka en ole laihduttanutkaan, olen aina ajatellut, että syön vain vähän salmiakkia ja hupsis, kaikki on mennyt. Vähän niin kuin alkoholistilla, jos ottaa yhden ryypyn, niin siitä se taas lähtee. Addiktiokäyttäytymistä. Ja tietenkin kiellän tämän ja sekin on osa addiktiota. Mutta karkki on loppujen lopuksi pieni pahe. Elämässä kuuluukin olla nautintoa, myös herkuttelun muodossa. Mikä onkaan parempaa kuin taiten kokattu ruoka ja rakkaudella leivotut leivonnaiset.

    Aivan oikein, ettet halua kokeilla mitään erikoisuuksia laihduttamisessa. Minä olen nyt kokeillut, mutta keto loppui lyhyeen. Ei pidä venyä äärimmäisyyksiin. Laihduttamisessakaan.

    VastaaPoista
  6. Hei! Miten menit pois ketolta :) ? Lisäsitkö heti hiilihydraattimäärät normaaliin vai teitkö sen hitaasti?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mitä esimerkiksi suosittelisit syömään keton lopetettua ensimmäisillä viikoilla? :)

      Poista
  7. Moikka. Siirryin hiljalleen syömään myös hiilihydaatteja. Mies lopetti nopeasti, eikä hänellekään tullut mitään oireita.

    Suosittelen monipuolista ruokaa. Ja, ah viimeinkin voi syödä hedelmiä mielin määrin

    VastaaPoista

Ole hyvä ja kommentoi. Teet minut iloiseksi!