Meillä on miehen kanssa molemmilla paljonkin omaa aikaa. Ehkä se johtuu siitä, että olemme molemmat jonkinlaisia individualisteja. Vapaa-ajallaan mies korjaa autojaan tai soittaa monia soittimiaan, minä esimerkiksi kirjoitan käsikirjoitusta ja tätä blogia, lenkkeilen ja kuljen metsissä, teen puutarhatöitä. Viihdymme molemmat hyvin kotona.
Parisuhteessa voi tulla riitaa, jos toinen kaipaa paljon omaa aikaa ja toinen haluaa tehdä kaiken yhdessä. Parisuhdekeskus Katajan toiminnanjohtaja, psykologi ja erityistason parisuhdepsykoterapeutti Suvi Laru kertoo, miten eriävät näkemykset oman ajan tarpeesta sovitetaan yhteen.
"Tuntuu, että toinen roikkuu ja tukahduttaa", kirjoittaa 44-vuotias nainen.
Helsingin Sanomat pyysi lukijoitaan kertomaan, miltä tuntuu elää parisuhteessa, jonka osapuolilla on eriävät mielipiteet omasta ajasta.
"Tulee riitoja menoistani. Yritän ehdottaa miehelleni omia menoja ja harrastuksia, mutta se ei oikein ota tuulta purjeisiin".
Usein on kyse siitä, ettei ymmärretä kumppanien erilaisia tarpeita. Tämä voi johtaa helposti ristiriitoihin, koska asiaa ei ole parisuhteessa sanallistettu ja avattu.
Miksi toiset tarvitsevat enemmän omaa aikaa kuin toiset? Larun mukaan ihmiset ovat temperamentiltaan ja luonteeltaan erilaisia. Jotkut tarvitsevat enemmän aikaa kaverien kanssa ja kontakteja muihin ihmisiin kuin toiset.
Ristiriitaisessa parisuhteessa ei kerta kaikkiaan ymmärretä sitä, että toinen toimii ja ajattelee aivan eri tavalla ja tarvitsee eri asioita.
Pitäisi ymmärtää, millainen kumppani on, millainen itse on, millaista arkea haluaa elää. Erilaisten tarpeiden sanallistaminen kannattaa aloittaa käymällä läpi, miten paljon aikaa mahdolliset työt ja opinnot vaativat. Sitten käydään läpi vapaa-aikaa ja merkitään omat menot perheen yhteiseen kalenteriin. Jo tämä auttaa hahmottamaan tilannetta, ja omat menot ei tule yllätyksenä kumppanille. Hänellä on aikaa sulatella asiaa ja ehkä hyväksyä se.
On hyvä keskustella siitä, millaisia harrastuksia tarvitsee, kuinka paljon haluaa omaa aikaa ja antaa perheelleen aikaa.
Keskusteluissa käydään läpi parisuhteen tarpeet, parisuhdetta ei saa jättää hyllylle. Molempien pitäisi pystyä sanoittamaan, minkälaista yhdessäoloa tarvitsee. Mikä tuo voimaa? Minkälaisia tunteita siihen liittyy?
Terveessä parisuhteessa ollaan yhdessä rinnakkain, pidetään toisesta kiinni, mutta irrallisina, eikä koeta läheisriippuvuutta. Suhde ei saa olla niin tukahdutettu ja syyllistävä, ettei ole erillisyyttä. Näin molemmat voivat hengittää vapaasti.
Oma mielenmaailma on jokaisella omanlaisensa ja se saakin olla. Suhteessa voidaan jakaa asioita ja kertoa niistä kumppanille, mutta muistissa pitäisi olla se, että olemme erillisiä ihmisiä.
Tarvitsemme myös ystävien ja sukulaisten seuraa. Yleensä on näin, mutta kumppani voi olla myös sellainen, että haluaa olla koko ajan vain yhdessä. Tällainen kumppani ei pysty tekemään päätöksiä itse, eikä hänellä ole muita läheisiä kuin kumppaninsa.
Kun asioita työstää ja pohtii auki, tajuaa, että minä olen nyt tällainen, ja sitten voi kertoa asiasta kumppanilleen. Ei ole kuitenkaan millään lailla väärin, että tarvitsee toista. Jotkut saattavat kokea, että pitäisi olla hirveän itsenäinen. Niin ei tarvitse. Saa myös tarvita kumppaniaan.
Lähteet: Helsingin Sanomat 23.4.2020, kuvat omat
Usein on kyse siitä, ettei ymmärretä kumppanien erilaisia tarpeita. Tämä voi johtaa helposti ristiriitoihin, koska asiaa ei ole parisuhteessa sanallistettu ja avattu.
Miksi toiset tarvitsevat enemmän omaa aikaa kuin toiset? Larun mukaan ihmiset ovat temperamentiltaan ja luonteeltaan erilaisia. Jotkut tarvitsevat enemmän aikaa kaverien kanssa ja kontakteja muihin ihmisiin kuin toiset.
Ristiriitaisessa parisuhteessa ei kerta kaikkiaan ymmärretä sitä, että toinen toimii ja ajattelee aivan eri tavalla ja tarvitsee eri asioita.
Pitäisi ymmärtää, millainen kumppani on, millainen itse on, millaista arkea haluaa elää. Erilaisten tarpeiden sanallistaminen kannattaa aloittaa käymällä läpi, miten paljon aikaa mahdolliset työt ja opinnot vaativat. Sitten käydään läpi vapaa-aikaa ja merkitään omat menot perheen yhteiseen kalenteriin. Jo tämä auttaa hahmottamaan tilannetta, ja omat menot ei tule yllätyksenä kumppanille. Hänellä on aikaa sulatella asiaa ja ehkä hyväksyä se.
On hyvä keskustella siitä, millaisia harrastuksia tarvitsee, kuinka paljon haluaa omaa aikaa ja antaa perheelleen aikaa.
Keskusteluissa käydään läpi parisuhteen tarpeet, parisuhdetta ei saa jättää hyllylle. Molempien pitäisi pystyä sanoittamaan, minkälaista yhdessäoloa tarvitsee. Mikä tuo voimaa? Minkälaisia tunteita siihen liittyy?
Terveessä parisuhteessa ollaan yhdessä rinnakkain, pidetään toisesta kiinni, mutta irrallisina, eikä koeta läheisriippuvuutta. Suhde ei saa olla niin tukahdutettu ja syyllistävä, ettei ole erillisyyttä. Näin molemmat voivat hengittää vapaasti.
Oma mielenmaailma on jokaisella omanlaisensa ja se saakin olla. Suhteessa voidaan jakaa asioita ja kertoa niistä kumppanille, mutta muistissa pitäisi olla se, että olemme erillisiä ihmisiä.
Tarvitsemme myös ystävien ja sukulaisten seuraa. Yleensä on näin, mutta kumppani voi olla myös sellainen, että haluaa olla koko ajan vain yhdessä. Tällainen kumppani ei pysty tekemään päätöksiä itse, eikä hänellä ole muita läheisiä kuin kumppaninsa.
Kun asioita työstää ja pohtii auki, tajuaa, että minä olen nyt tällainen, ja sitten voi kertoa asiasta kumppanilleen. Ei ole kuitenkaan millään lailla väärin, että tarvitsee toista. Jotkut saattavat kokea, että pitäisi olla hirveän itsenäinen. Niin ei tarvitse. Saa myös tarvita kumppaniaan.
Lähteet: Helsingin Sanomat 23.4.2020, kuvat omat
Minulla on kyllä mielestäni omaa aikaa ihan riittävästi mitä tarvitsen,mukavaa on sitten tehdä joitain juttuja yhdessäkin. Joskus vietän kaupunkipäivän ja silloin yleensä menen yksin,varsinkin jos menen hankkimaan jotain naisten kotkotuksia.En tunne olevani kumppanistani mitenkään riippuvainen. Mukavaa päivää Marja :-)
VastaaPoistaKiitos kommentistasi Pihakeiju. Hienoa, että olet itsenäinen nainen, etkä tunne olevasi miehestäsi riippuvainen. On paljon asioita, joita haluaa tehdä itse. Niin kuin tuo kaupunkipäiväsi naisten jutuissa. Minä en osaa myös kuvitella, että mies olisi mukana esimerkiksi rintsikkakaupassa. Se olisi oikeastaan koomistakin.
PoistaNyt vanhoina olemme todenneet, että kummankin mielestä yhteinen ja oma aika ovat tasapainossa. Näin ei varmaankaan ole aina ollut, kun molemmat, tai toinen on ollut töissä ja/tai opiskelemassa. Aika kuitenkin kultaa muistot. Tuntuu, ettei ajankäytöstä ole tullut koskaan riitaa.
VastaaPoistaOikein mukava viikonloppua Marja!
Kiitos kommentistasi Kirsti. Voi, kun mekin saataisiin miehen kanssa olla yhdessä sitten aikoinaan vanhoja, mutta oletteko te oikeastaan niin vanhoja, kun esimerkiksi reppureissaatte ympäri maailmaa. Avoimina ja rohkeina. Teillä on oma ja yhteinen aika tasapainossa. Varmaankin sitä balanssia pitää hakea ja etsiä kumppanin kanssa. Ihanaa lämmintä viikonloppua sinullekin!
VastaaPoistaItse olen introvertti - eli tarvitsen runsaasti omaa aikaa, tai kuihdun kastelemattoman kukkasen tavoin. Mieheni onneksi tämän ymmärtää - ja kun hän tykkää paljon nähdä kavereita kahvittelun merkeissä, niin sehän sopii täydellisesti, kun silloin saan itse omaa aikaa :) Hän vielä tykkää ottaa tyttäremme mukaan, niin saa nauttia kotona ihan omasta seurastani silloin :)
VastaaPoistaKiitos kommentistasi Marika. Teillähän menee miehen kanssa oman ajan tarpeet yksiin. Mies näkee kavereita ja sinä saat omaa aikaa yksin. Hienoa, että miehesi ottaa tyttärenne mukaan ja menee kahvilaan, eikä pubiin.
PoistaOmaa aikaa pitää aina välillä olla ja vanhemmiten sen on huomannut. Ehkä tukehtuisin, jos toinen olisi koko ajan jakamassa samaa tilaa...
VastaaPoistaKiitos kommentistasi Arkeilija. Joo, pitää parisuhteessa olla myös omaa aikaa, muuten - kuten sanoit - tukehtuisi. Suhde latautuu, kun molemmat saa välillä olla omillaan.
VastaaPoista