"Parisuhteessakin voi uupua"

 

Uupumus liitetään yleensä työelämään, mutta siihen voi johtaa myös parisuhde. Ongelmiin havahdutaan usein liian myöhään, vaikka uupumusta voisi ehkäistä, sanoo psykiatri Juhani Mattila.

Aikaisemmin tärkeät asiat eivät kiinnosta. Voimat on vähissä, ja arki tuntuu suorittamiselta. Epämääräinen huono olo voi olla uupumusta.

Mattilan mielestä työstä ja parisuhteesta kumpuavan uupumuksen taustalla on sama asia: ihmisen omat tarpeet ovat jääneet pitkäksi ajaksi syrjään. "Hän on tottunut sivuuttamaan tunteensa ja haaveensa ja tekee sitä, mitä työ tai puoliso häneltä odottaa", Mattila sanoo.

Parisuteessa uupumisen taustalla on ratkaisemattomia ristiriitoja, joita suhteessa ei ole pystytty käsittelemään.

"Sisälle muodostuu valtava möykky, ja tunneherkkyys häviää", Mattila kuvailee.

Ristiriidat voivat tulla esimerkiksi siitä, jos kokee, ettei saa puolisoltaan riittävästi huomiota tai arvostusta. Suhteesta voi puuttua läheisyys tai erotiikka. Myös puolison persoonallisuuden piirteet, kuten dominoivuus tai itsekkyys,voi vaikuttaa.

Myös jos puoliso voi huonosti ja kärsii masennuksesta tai uupumisesta, se voi aiheuttaa kumppanissa parisuhdeuupumusta. Suhteen paremmin voiva osapuoli saattaa joutua auttamaan ja ajattelemaan toista liikaa - ja tukahduttamaan omia tunteita. Toisaalta tälle ei voi mitään.

Jos suhde ei syystä tai toisesta toimi, syntyy helposti uupumusta vahvistava kehä. Ihminen voi syyttää  itseään ja yrittää ajatella enemmän puolisonsa tunteita. "Silloin vieraantuu yhä enemmän itsestään."

Hyvin suuressa vaarassa ovat Mattilan mukaan valmiiksi alemmuudentuntoiset ihmiset, jotka sopeutuvat helposti liikaa. Alttiutta lisää myös se, jos on tunneherkkä ja pettyy helposti, eikä osaa tuoda esiin pettymystään.

Lähellä uupumusta oleva ihminen ei helposti tunnista oloaan, sillä yhteys omiin tunteisiin on silloin heikko. Uupumus saattaa oireilla myös fyysisesti esimerkiksi pääkipuna ja vatsavaivoina.

"Moni tyytyy ja ajattelee, että kyllä tämä suhde alkaa toimia. Että nyt se vie energiaa, mutta ehkä se tulevaisuudessa antaisi sitä."

Parisuhteessa uupunut voi alkaa panostaa enemmän muihin osa-alueisiin elämässään: esimerkiksi lapsiin, töihin tai harrastuksiin. Suhteen ongelmat jäävät helposti selvittämättä. Tämä voi johtaa lopulta parisuhdekriisiin.

Kun huomaa itsessään parisuhdeuupumisen merkkejä, Mattila kehottaa pohtimaan, mihin suhteessa on pettynyt ja mitä kaipaisi lisää. Toiveita kannattaa miettiä mahdollisimman tarkasti, mikäli huomaa kaipaavansa huomiota, millaista huomiota? Sitten tarpeista kannattaa puhua puolisolle.

Tällainen tilanne on yleensä korjattavissa, jos molemmilla on siihen tahtoa. Ennen suuria päätöksiä, esimerkiksi eroamista, kannattaa perehtyä tarkasti siihen, mistä oikeasti on kysymys. Tilannetta voisi vielä käsitellä pariterapiassa.

Lähteet: Helsingin Sanomat 8.3.2025, kuvat omat.

Omia rajoja voi kunnioittaa toisen rajoja polkematta

 

"Opi huolehtimaan rajoistasi!", "Näin vedät rajat ihmissuhteissasi."

Esimerkiksi  näin puhutaan nykyisin somessa ja perinteisessäkin mediassa. Voi olla vaikeaa hahmottaa, mitkä asiat itse asiassa ovat sellaisia, missä ihmisellä on oikeus "vetää rajat" ja mitkä eivät.

Ihminen ei välttämättä käsitä, että asiat, joita hän vaatii toiselta omiin rajoihinsa vedoten, EIVÄT OLE RAJANVETOKYSYMYKSIÄ LAINKAAN.

Näin kertoo psykologi ja Helsingin yliopiston koulutusohjelmassa toimiva kouluttajapsykoterapeutti Marja Saarenheimo.

Arvo tarkoittaa sitä, mitä asioita me pidämme tavoittelemisen arvoisena, tärkeänä, arvokkaana.

Hänen mielestään ei ole esimerkiksi reilua todeta kumppanille, että "en hyväksy sotkuista kotia, ja sinun on järjesteltävä tavarat tarkasti oikeille paikoilleen, jos haluat kunnioittaa rajojani". Tällainen on vallankäyttöä, ei tervettä rajojen vetämistä, Saarenheimo sanoo.

Reilumpaa on myöntää kumppanille suoraan, että siisteys on itselle tärkeä tarve eikä rajojen sanelema pakko.

"Asiasta kannattaa keskustella, jolloin myös toinen voi kertoa omat tarpeensa ja arvostuksensa, esimerkiksi halun rentoon kotoiluun ilman jatkuvaa järjestelyä."

Omista rajoistaan voi huolehtia päättämällä, mihin suostuu ja mistä kieltäytyy. Myös ymmärrys omista haluista, tarpeista ja mieltymyksistä on hyvinvoinnin kannalta tärkeätä. Niiden huomioon ottamisesta kannattaakin Saarenheimon mukaan mieluummin neuvotella  sen sijaan, että tekisi tarpeistaan rajakysymyksiä.

Tyypillinen esimerkki tärkeästä rajanvedosta voisi olla vaikka tilanne, jossa vanhempi yrittää puuttua aikuisen lapsensa elämänvalintoihin jatkuvilla ohjeilla ja vaatimuksilla. Tällöin aikuinen lapsi voi vetää rajat sanomalla, että hän tekee itse omat valintansa.

Ihmisellä on oikeus puolustaa henkisiä rajojaan, jos joku niitä koettaa ylittää. Saarenheimon mukaan henkisiä rajoja koskevasta puheesta kuitenkin unohtuu monesti se, että toisellakin osapuolella on omat rajansa.

Tästä syystä toisen on voitava muun muassa kieltäytyä häneltä vaadituista asioista - ja saatava näin määritellä omat rajansa.

Jotta asia tulisi ratkaistua on keskusteltava yhdessä molempien tarpeista, tunteista ja toiveista. Näin voidaan päästä kompromissiin, joka voi tyydyttää molempia.

"Näin kumpikaan ei joudu altavastaajaksi. Ihmisellä ei siis ole oikeutta aktiivisesti vaatia toiselta asioita hänen omiin rajoihinsa sopeutumisen varjolla."

Millaisilla asioilla voi sitten huolehtia läheisissä ihmissuhteissaan siitä, että omalla toiminnalla kunnioittaa omien rajojensa lisäksi toisen ihmisen rajoja? Perusajatus on, että ihmisellä on oikeus kertoa toiselle omista tarpeistaan ja tunteistaan minä viesteillä eli rehdisti ja suoraan omina kokemuksinaan.

"Tärkeätä on kuitenkin muistaa, ettei toisella ole velvollisuutta suostua yksipuolisiin ehdotuksiin. Jää siis täysin ihmisen omalle vastuulleen päättää, kuinka hän lopulta menettelee."

Toista ei voi vaatia suostumaan omiin ideoihin esimerkiksin pahaan mieleen vetoamalla.

"On ymmärrettävää, että joskus tulee huono mieli - mutta jos sen varjolla yksipuolisesti vaatii toista muuttamaan toimintaansa, ollaan nopeasti vallankäytön alueella. Mielipahaansa voi käsitellä vaikka keskustelemalla siitä ystävän kanssa."

Lähteet: Helsingin Sanomat 18.5.2024, kuvat omat

Oma aika parisuhteessa

Meillä on miehen kanssa molemmilla paljonkin omaa aikaa. Ehkä se johtuu siitä, että olemme molemmat jonkinlaisia individualisteja. Vapaa-ajallaan mies korjaa autojaan tai soittaa monia soittimiaan, minä esimerkiksi kirjoitan käsikirjoitusta ja tätä blogia, lenkkeilen ja kuljen metsissä, teen puutarhatöitä. Viihdymme molemmat hyvin kotona.

Parisuhteessa voi tulla riitaa, jos toinen kaipaa paljon omaa aikaa ja toinen haluaa tehdä kaiken yhdessä. Parisuhdekeskus Katajan toiminnanjohtaja, psykologi ja erityistason parisuhdepsykoterapeutti Suvi Laru kertoo, miten eriävät näkemykset oman ajan tarpeesta sovitetaan yhteen.

"Tuntuu, että toinen roikkuu ja tukahduttaa", kirjoittaa 44-vuotias nainen. 

Helsingin Sanomat pyysi lukijoitaan kertomaan, miltä tuntuu elää parisuhteessa, jonka osapuolilla on eriävät mielipiteet omasta ajasta.

"Tulee riitoja menoistani. Yritän ehdottaa miehelleni omia menoja ja harrastuksia, mutta se ei oikein ota tuulta purjeisiin".

Usein on kyse siitä, ettei ymmärretä kumppanien erilaisia tarpeita. Tämä voi johtaa helposti ristiriitoihin, koska asiaa ei ole parisuhteessa sanallistettu ja avattu.

Miksi toiset tarvitsevat enemmän omaa aikaa kuin toiset? Larun mukaan ihmiset ovat temperamentiltaan ja luonteeltaan erilaisia. Jotkut tarvitsevat enemmän aikaa kaverien kanssa ja kontakteja muihin ihmisiin kuin toiset.

Ristiriitaisessa parisuhteessa ei kerta kaikkiaan ymmärretä sitä, että toinen toimii ja ajattelee aivan eri tavalla ja tarvitsee eri asioita.

Pitäisi ymmärtää, millainen kumppani on, millainen itse on, millaista arkea haluaa elää. Erilaisten tarpeiden sanallistaminen kannattaa aloittaa käymällä läpi, miten paljon aikaa mahdolliset työt ja opinnot vaativat. Sitten käydään läpi vapaa-aikaa ja merkitään omat menot perheen yhteiseen kalenteriin. Jo tämä auttaa hahmottamaan tilannetta, ja omat menot ei tule yllätyksenä kumppanille. Hänellä on aikaa sulatella asiaa ja ehkä hyväksyä se.

On hyvä keskustella siitä, millaisia harrastuksia tarvitsee, kuinka paljon haluaa omaa aikaa ja antaa perheelleen aikaa.

Keskusteluissa käydään läpi parisuhteen tarpeet, parisuhdetta ei saa jättää hyllylle. Molempien pitäisi pystyä sanoittamaan, minkälaista yhdessäoloa tarvitsee. Mikä tuo voimaa? Minkälaisia tunteita siihen liittyy?

Terveessä parisuhteessa ollaan yhdessä rinnakkain, pidetään toisesta kiinni, mutta irrallisina, eikä koeta läheisriippuvuutta. Suhde ei saa olla niin tukahdutettu ja syyllistävä, ettei ole erillisyyttä. Näin molemmat voivat hengittää vapaasti.

Oma mielenmaailma on jokaisella omanlaisensa ja se saakin olla. Suhteessa voidaan jakaa asioita ja kertoa niistä kumppanille, mutta muistissa pitäisi olla se, että olemme erillisiä ihmisiä.

Tarvitsemme myös ystävien ja sukulaisten seuraa. Yleensä on näin, mutta kumppani voi olla myös sellainen, että haluaa olla koko ajan vain yhdessä. Tällainen kumppani ei pysty tekemään päätöksiä itse, eikä hänellä ole muita läheisiä kuin kumppaninsa.

Kun asioita työstää ja pohtii auki, tajuaa, että minä olen nyt tällainen, ja sitten voi kertoa asiasta kumppanilleen. Ei ole kuitenkaan millään lailla väärin, että tarvitsee toista. Jotkut saattavat kokea, että pitäisi olla hirveän itsenäinen. Niin ei tarvitse. Saa myös tarvita kumppaniaan.

Lähteet: Helsingin Sanomat 23.4.2020, kuvat omat

Terve itsekkyys

Psykologi Riitta Pasanen treenaa crossfitsalilla viidesti tai kuudesti viikossa kaksi tuntia kerrallaan. Pasanen merkitsee kalenteriin ensin treenit ja sitten vasta muut asiat. Hän on joutunut kieltäytymään tämän takia esimerkiksi illanvietoista.

Itsekästä?  Mutta hyvällä tavalla, Pasanen ajattelee. Hän on sitä mieltä, että elämässä kannattaa tehdä sellaisiakin valintoja, jotka tuntuvat itsekkäiltä. Pidemmän päälle se palvelee muitakin. Kun on itsen kanssa hyvä olo, se heijastuu myös lähipiiriin, ja siten itsekkäillä valinnoilla voi olla epäitsekkäitä seurauksia. Omien tarpeiden huomioiminen on tervettä itsekkyyttä.

Pasanen oli aikoinaan töissä Perungan kylpylähotellissa, jonka yhteydessä oli myös kuntoutuspalveluja. Pasanen muistaa erityisesti yhden asiakasryhmän. He olivat omistautuneet niin tiiviisti muiden auttamiseen, että olivat ajatuneet lopulta uupumukseen. Heidän joukossaan oli muun muassa omaishoitajia ja hoitoalalla työskenteleviä ihmisiä.

Hoitoalalla monilla on kova auttamisenhalu, mutta aika ei riitä tekemään työtä hyvin.

Itsekkyyden opetteleminen ei ole helppoa. Omat tarpeet on helppo sivuuttaa, kun vaakakupissa painaa lapsen, puolison ja asiakkaan hyvinvointi. Jos oman ajan ottaminen tekee lasten vanhemmasta mukavamman puolison ja pitkäpinnaisemman vanhemman, koko perhe voi hyötyä toisen vanhemman omasta ajasta.

Mistä tietää, pitäisikö opetella olemaan itsekkäämpi?
Pasanen neuvoo pohtimaan sitä, elääkö sellaista elämää kuin haluasi. Kannattaisi miettiä, mitkä ovat oman elämän arvot ja pääsevätkö ne toteutumaan. Saako tehdä vapaa-ajalla myös sellaisia asioita, joita haluaa? Onko riittävästi omaa aikaa?

Pasanen neuvoo kiinnittämään huomiota mahdolliseen katkeruuden tunteeseen, koska se kertoo usein siitä, että on laiminlyönyt omia tarpeitaan.

Jotkut pääsevät pitkälle jo siitä, että he tiedostavat taipumuksensa liialliseen epäitsekkyyteen. Hyvän itsekkyyden opetteleminen vaatii vaivannäköä. Omien tarpeiden huomioimisesta voi tulla alkuun huono omatunto. Sitä voi pitää vieroitusoireena. Muutos on aina stressitekijä, ja alku on vaikeaa.

Joskus itsekkyyden opettelemiseen tarvitaan psykologin apua, koska auttaminen ja miellyttäminen voi olla niin suuri osa identiteettiä, että siitä on vaikea päästä irti.

On ihmisiä - etenkin naisia -, jotka on kasvatettu, että tekemällä ja auttamalla saa arvostusta. Että on arvokas vain silloin, kun auttaa muita. Tästä on kasvettava irti ja löydettävä rauhallisesti terve itsekkyys.

Lähteet: Helsingin Sanoma 30.1.2020, kuvat omat

Miten päästä eroon liiallisesta miellyttämisen tarpeesta?

Etenkin nuorena ja nuorena aikuisenakin halusin välillä miellyttää muita. Nyt kun olen reilu viisikymppinen, miellyttämisen halua ei enää ole. Olen hyväksynyt itseni sellaisena kuin olen. Jos en kelpaa sellaisena kuin olen, niin sitten en kelpaa. Thats it. Enkä ala ainakaan kenenkään ja etenkään  mieheni kynnysmatoksi.  

Toisten maltillinen miellyttäminen on aivan hyvä piirre - suurin osa meistä haluaa tulla rakastetuksi -, mutta jos toistuvasti ohittaa omat tarpeensa ja huomioi vain toisten toiveet, se voi muuttua haitalliseksi.

Monesti toisten liiallisen miellyttämisen taustalla on hylätyksi tulemisen pelko. Syynä voi olla itsetuntovaurio, kokemus siitä ettei itse ole ollut rakastettu. Tätä saatetaan lähteä hoitamaan ja hakemaan varmistusta yrittämällä saada rakkautta miellyttämällä muita.

Etenkin parisuhteessa voi olla usein pelko siitä, että toinen on tyytymätön ja hylkää.Parisuhteissa korostuvat varhain opitut mallit ihmissuhteissa.

Parisuhde on tiivein ja läheisin ihmissuhde, ja usein siinä toistuu  lapsuuden kiintymyssuhteen malli.

Toisten liiallista miellyttämistä tuottaa takertuva kiintymyssuhde. Vanhemmat ovat voineet kyllä olla fyysisesti läsnä, mutta lapsesta ei ole oltu riittävän kiinnostuneita. Eikä tunteisiin ole vastattu. Vanhemmat eivät ole osanneet olla lapsen peilejä.

Pahimmassa tapauksessa toisten miellyttäjä voi ajautua tilanteeseen, jossa hän tyytyy siihen, että kumppani käyttäytyy huonosti ja tökerösti.

Ihmisellä voi olla uskomus, että tulee hylätyksi ja jää porukan ulkopuolelle, jos kieltäytyy jostakin.

Jos huomaa olevansa jatkuvasti tyytymätön, ja toisten tarpeet uuvuttavat, se voi olla merkki siitä, että laiminlyö omia tarpeitaan.

Toisten liiallisesta miellyttämisen tarpeesta irti pääseminen on hidas mutta mahdollinen prosessi. Muutos lähtee siitä, että hyväksyy itsensä ja omat tarpeensa.

Olennaista on, ettei aina toimi tunteensa mukaan vaan pyrkii muokkaamaan toimintatapojaan.

Kannattaisi kiinnittää myös huomiota sisäiseen puheeseen. Se on aika usein miellyttämiseen pyrkivillä ihmisillä kielteistä ja syyllistävää.

Lähteet: Helsingin Sanomat 17.8.2019, kuvat omat

Kunnioitus on parisuhteessa tärkeää

Kyllähän minä kunnioitan miestäni. Vaikka välillä tuntuu, että kunnioitus hukkuu arjen kiemuroihin. Kunnioituksemme perusta on samanlainen arvomaailma. Esimerkiksi emme ole mammonan perään. Haluamme elää hyvää arkea. Olemme kiinnostuneita henkisistä asioista. Maailmanparantamisesta. Olemme kiinnostuneet toisistamme ja erityisin tietenkin lapsistamme. Luonteiltaan olemme hyvin erilaisia. Mies on rauhallinen, vakaa, hidas. Minä vähän nopeanpuoleinen häslääjä, välillä epävakaa.

Parisuhteessa olisi hyvä käyttää kunnioittavaa puhetta. Hyvää vuorovaikutusta voi opetella  ratkaisemalla yhdessä vaikeat asiat heti. Ja kertomaan rohkeasti omista toiveistaan.

Kaikilla ihmisillä on suurin piirtein samanlaiset tarpeet. Mutta silti jokaisella on oma tapansa ja toiveensa  niiden täyttämiseen.

Ristiriitatilanteessa monille ihmisille yhteisiä tarpeita on luottamus, turva, kuulluksi tuleminen, hyväksytyksi tuleminen, rauha, rakkaus. Jotta  tarpeet pystyisi ilmaisemaan. Pitäisi osata käyttää niitä kuvaavia sanoja. Tarvesanasto voi olla yllättävän pieni. Monet helpottuvat, kun löytävät sanat tärkeille tarpeilleen.

Parit tuovat suhteeseen usein malleja lapsuudenkodeistaan. Ja saattavat olettaa. Että kumppani käyttäytyy samalla tavalla kuin isä tai äiti aikoinaan. Kodissa on voinut olla erilaisia tapoja muun muassa riitatilanteessa.

Rakentavassa vuorovaikutuksessa rohkaistaan ottamaan vähänkin hiertävät asiat puheeksi heti. Ristiriidat mutkistuvat, pitkittyvät, laajenevat, jos niitä ei käsitellä heti.

Erimielisyyksien käsittely rakentavasti ei ole totta tosiaan helppoa. Kodin mallit vaikuttavat taustalla. Ristiriidoista voi seurata syyllisyyttä. Mutta rakentava puhe ei sisällä tuomitsemista ja syyttelyä. Vaan lähtee tosiasioista.

Pitkissä parisuhteissa on vaarana. Että kuppania ruvetaan pitämään itsestäänselvyytenä. Kunnioituksen, kiintymyksen ja kiitollisuuden osoitus unohtuu. Mutta kannattaa välillä muistaa, että kunnioituksesta ja kiitollisuudesta parin molemmat osapuolet saavat voimaa ja energiaa arkeen.

Oletko pysynyt pitämään kunnioituksen yllä parisuhteessasi?

Lähteet: Voi Hyvin 7/2018, kuvat omat

Mitä oikeasti haluan?

Niin, mitähän? Nyt on työpaikan suhteen niin hankala ja vaikea olo, että ehkä haluaisin irtisanoutua. Mutta sitten olisin aivan tyhjän päällä. Mistä reilu viisikymppinen nainen saa töitä? Ei varmaankaan mistään. Edes jollakin tavalla koulutukseen linkittyvää.

Mitä siis oikeasti haluan tällä hetkellä? Työpaikan vaihto.Että perhe pysyisi terveenä edelleenkin. Että keskinäinen rakkaus säilyisi. Että jossakin vaiheessa - ilmeisesti eläkeiässä, jos saan elää siihen asti - voisimme asua osan vuodesta lämpimässä. Etelän hedelmäisillä mailla.

Tunteeni kertovat minulle syvistä tarpeistani. Tunteille pitäisi antaa tilaa, jotta ymmärtäisin niiden viestin.

"Minäkö kateellinen? No en tietenkään ole." "On todellakin alhaista tuntea mustasukkaisuutta. Ei kukaan voi omistaa toista." Tällä tavalla voimme tukahduttaa tunteiden aitouden, mistä voi seurata myöhemmin ongelmia.

Useat tunteet kuten viha, jota tunnen nyt itsessäni. Samoin kateus, mustasukkaisuus, herättävät ikävä kyllä meissä muitakin tunteita. Muun muassa pelkoa, häpeää, syyllisyyttä. Tämän takia ei aina sen perimmäisen tunteen luokse pääse. Koska tunteet ketjuuntuvat.

Ensiksi pitäisi hyväksyä tarpeensa. Minulla irtisanoutuminen nykyisestä työpaikasta. Ja sitten kuulostella, mitä tunteita siihen liittyy. Minulla nöyryytyksen tunne, viha, katkeruus, suru. Tunne on aina viesti tarpeistamme, jota pitäisi välillä jäädä pohtimaan. Minä olen pohtinut jo reilut kaksi vuotta.

Kiukun, kateuden, mustasukkaisuuden tai häpeän taustalla on se, että jokin tarve ei toteudu. Jos tunteita väheksytään, ne alkavat päämme sisällä metelöidä vähitellen entistä kovemmin.

Myös suru voi kuulua torjuttuihin tunteisiin. Minä ainakin tunnen itsessäni surua.  Monesti surullisena saatamme pitää itsemme kiireisinä ja pontevina. Ettei suru vyöryisi täysin päälle. Tällä hetkellä minä toimin juuri näin.

Masennus voi olla niin sanottu jumitila. Sille altistuu helpommin, jos tunteiden tunnistamista ei ole opittu. Usein masennuksen aiheuttaa pitkään jatkunut väsymys ja silti kova yritys pärjätä.

Masennuksen pohjalla on yleensä patoutunutta vihaa. Minä onneksi osaan osoittaa vihan tunteeni vaikka vastassa olisi kuinka merkittävä ihminen. Patoutuneen vihan alla voi olla liiallista kiltteyttä, miellyttämisenhalua. Uhrautumista lasten, puolison ja työnantajan hyväksi. Ihminen masentuu, kun hän unohtaa itsensä ja sivuuttaa omat tarpeensa.

Meillä suomalaisilla on vaikea ymmärtää oma tarvitsevuutemme. Vaikka toiselta ihmiseltä voisi pyytää läheisyyttä, huolenpitoa ja apua. Myös itse voisi tarjota - jos jaksaa - seuraansa sitä tarvitseville.

Ihmissuhteet sujuvat jouhevammin, kun ilmaisee itseään suoraan. Mutta monet voivat loukkaantua suorasta itseilmaisusta. Silti rehti tunteidenilmaisu on luottamuksen osoitus toiselle. Jos hänellä on kykyä vastaanottaa se.

Onko sinulla ollut tunteita, ettet voi toteuttaa tarpeitasi?

Lähteet: Hyvä Terveys 10/2016, kuvat Pexel, Pixabay