Psykologi Riitta Pasanen treenaa crossfitsalilla viidesti tai kuudesti viikossa kaksi tuntia kerrallaan. Pasanen merkitsee kalenteriin ensin treenit ja sitten vasta muut asiat. Hän on joutunut kieltäytymään tämän takia esimerkiksi illanvietoista.
Itsekästä? Mutta hyvällä tavalla, Pasanen ajattelee. Hän on sitä mieltä, että elämässä kannattaa tehdä sellaisiakin valintoja, jotka tuntuvat itsekkäiltä. Pidemmän päälle se palvelee muitakin. Kun on itsen kanssa hyvä olo, se heijastuu myös lähipiiriin, ja siten itsekkäillä valinnoilla voi olla epäitsekkäitä seurauksia. Omien tarpeiden huomioiminen on tervettä itsekkyyttä.
Pasanen oli aikoinaan töissä Perungan kylpylähotellissa, jonka yhteydessä oli myös kuntoutuspalveluja. Pasanen muistaa erityisesti yhden asiakasryhmän. He olivat omistautuneet niin tiiviisti muiden auttamiseen, että olivat ajatuneet lopulta uupumukseen. Heidän joukossaan oli muun muassa omaishoitajia ja hoitoalalla työskenteleviä ihmisiä.
Hoitoalalla monilla on kova auttamisenhalu, mutta aika ei riitä tekemään työtä hyvin.
Itsekkyyden opetteleminen ei ole helppoa. Omat tarpeet on helppo sivuuttaa, kun vaakakupissa painaa lapsen, puolison ja asiakkaan hyvinvointi. Jos oman ajan ottaminen tekee lasten vanhemmasta mukavamman puolison ja pitkäpinnaisemman vanhemman, koko perhe voi hyötyä toisen vanhemman omasta ajasta.
Mistä tietää, pitäisikö opetella olemaan itsekkäämpi?
Pasanen neuvoo pohtimaan sitä, elääkö sellaista elämää kuin haluasi. Kannattaisi miettiä, mitkä ovat oman elämän arvot ja pääsevätkö ne toteutumaan. Saako tehdä vapaa-ajalla myös sellaisia asioita, joita haluaa? Onko riittävästi omaa aikaa?
Pasanen neuvoo kiinnittämään huomiota mahdolliseen katkeruuden tunteeseen, koska se kertoo usein siitä, että on laiminlyönyt omia tarpeitaan.
Jotkut pääsevät pitkälle jo siitä, että he tiedostavat taipumuksensa liialliseen epäitsekkyyteen. Hyvän itsekkyyden opetteleminen vaatii vaivannäköä. Omien tarpeiden huomioimisesta voi tulla alkuun huono omatunto. Sitä voi pitää vieroitusoireena. Muutos on aina stressitekijä, ja alku on vaikeaa.
Joskus itsekkyyden opettelemiseen tarvitaan psykologin apua, koska auttaminen ja miellyttäminen voi olla niin suuri osa identiteettiä, että siitä on vaikea päästä irti.
On ihmisiä - etenkin naisia -, jotka on kasvatettu, että tekemällä ja auttamalla saa arvostusta. Että on arvokas vain silloin, kun auttaa muita. Tästä on kasvettava irti ja löydettävä rauhallisesti terve itsekkyys.
Lähteet: Helsingin Sanoma 30.1.2020, kuvat omat
Itsekästä? Mutta hyvällä tavalla, Pasanen ajattelee. Hän on sitä mieltä, että elämässä kannattaa tehdä sellaisiakin valintoja, jotka tuntuvat itsekkäiltä. Pidemmän päälle se palvelee muitakin. Kun on itsen kanssa hyvä olo, se heijastuu myös lähipiiriin, ja siten itsekkäillä valinnoilla voi olla epäitsekkäitä seurauksia. Omien tarpeiden huomioiminen on tervettä itsekkyyttä.
Pasanen oli aikoinaan töissä Perungan kylpylähotellissa, jonka yhteydessä oli myös kuntoutuspalveluja. Pasanen muistaa erityisesti yhden asiakasryhmän. He olivat omistautuneet niin tiiviisti muiden auttamiseen, että olivat ajatuneet lopulta uupumukseen. Heidän joukossaan oli muun muassa omaishoitajia ja hoitoalalla työskenteleviä ihmisiä.
Hoitoalalla monilla on kova auttamisenhalu, mutta aika ei riitä tekemään työtä hyvin.
Itsekkyyden opetteleminen ei ole helppoa. Omat tarpeet on helppo sivuuttaa, kun vaakakupissa painaa lapsen, puolison ja asiakkaan hyvinvointi. Jos oman ajan ottaminen tekee lasten vanhemmasta mukavamman puolison ja pitkäpinnaisemman vanhemman, koko perhe voi hyötyä toisen vanhemman omasta ajasta.
Mistä tietää, pitäisikö opetella olemaan itsekkäämpi?
Pasanen neuvoo pohtimaan sitä, elääkö sellaista elämää kuin haluasi. Kannattaisi miettiä, mitkä ovat oman elämän arvot ja pääsevätkö ne toteutumaan. Saako tehdä vapaa-ajalla myös sellaisia asioita, joita haluaa? Onko riittävästi omaa aikaa?
Pasanen neuvoo kiinnittämään huomiota mahdolliseen katkeruuden tunteeseen, koska se kertoo usein siitä, että on laiminlyönyt omia tarpeitaan.
Jotkut pääsevät pitkälle jo siitä, että he tiedostavat taipumuksensa liialliseen epäitsekkyyteen. Hyvän itsekkyyden opetteleminen vaatii vaivannäköä. Omien tarpeiden huomioimisesta voi tulla alkuun huono omatunto. Sitä voi pitää vieroitusoireena. Muutos on aina stressitekijä, ja alku on vaikeaa.
Joskus itsekkyyden opettelemiseen tarvitaan psykologin apua, koska auttaminen ja miellyttäminen voi olla niin suuri osa identiteettiä, että siitä on vaikea päästä irti.
On ihmisiä - etenkin naisia -, jotka on kasvatettu, että tekemällä ja auttamalla saa arvostusta. Että on arvokas vain silloin, kun auttaa muita. Tästä on kasvettava irti ja löydettävä rauhallisesti terve itsekkyys.
Lähteet: Helsingin Sanoma 30.1.2020, kuvat omat
Näen tuossa kirjoituksessa itseäni mutta jonkin tason introvertti ottaa minussa sen oman tilan jolloin koen olevani terveesti itsekäs. Mukavaa alkavaa viikkoa⚘
VastaaPoistaKiitos Kristiina kommentistasi. Introvertit tosiaan tarvitsevat jonkinlaista lataantumisaikaa itsekseen tai läheisten kanssa. Ymmärrän tätä täysin, koska itse olen enemmän introvertti kuin ekstrovertti. Ihanaa alkanutta viikkoa sinulle!
PoistaOlen oppinut vastaamaan pyyntöihin ja kutsuihin aikalisällä. Ennen vanhaan vastasin "Kyllä" lähes kaikkeen ja ahdistuin toisten ehdoilla elämämisestä. Nykyisin kiitän kutsusta tai pyynnöstä ja sanon, että minäpä mietin. Ja sitten vastaan niinkuin ihan oikeasti haluan. Menen tai jätän menemättä oman päätökseni mukaisesti. Hirveän helpottavaa! Ja toki on asioita ja pyyntöjä, joihin edelleen vastaan empimättä ja heti myöntävästi!
VastaaPoistaKiitos kommentista Erikoiset Asiantuntijat. Huippu hyvä systeemi sinulla, tuo aikalisän ottaminen. Sillä tavalla ei ehkä loukkaa muiden tunteita. Ja se on varmasti huojentavaa! Vaikka toisaalta ihmisten pitäisi ymmärtää, että jokainen piirtää rajansa. Rajattomuus johtaa usein uupumukseen.
VastaaPoistaOn ihmisiä, jotka elävät helposti vain muita varten, eivät edes huomaa tätä. Mm. narsistin suhde ns. ihmiseen, joka haluaa toista vain hemmotella ja pitää hyvänä. Terve itsekkyys on hyvästä ja välttämätöntä tai muuten syntyy onneton ihminen, jopa katkera, koska huomaa jonain päivänä, ettei ole koskaan elänyt, kuunnellut itseään, elänyt itseään varten.
VastaaPoistaSydämellistä uutta viikkoa Marja. <3
Kiitos kommentistasi Tiia. Niinpä se katkeruus. Ja miten se syövyttää ja kaventaa elämää. Pitäisi ehkä ymmärtää elämän moninaisuus, ohikiitävyys ja elää hetkessä. Carpe diem. Hyvää ja onnellista uutta viikkoa myös sinulle!
PoistaIson perheen äitinä sitä on laiminlyönyt itseään vuosikaudet - vapaaehtoisesti ja vailla katkeruutta. Mutta en suosittele kenellekään, sillä elämän pitäisi olla tässä ja nyt. Itse olen vanhana päässyt elämään itsekkäästi, mutta ei ollut itsestään selvää, että saan elää vanhaksi. Siksi kai tämän nykyisen elämän ottaa vastaan nöyrän kiitollisena.
VastaaPoistaIhanaa tiistaita Marja!
Kiitos kommentistasi Kirsti.Sinulla on ollut ja on rikas elämä. Et ole katkera, vaan olet nauttinut emon roolistasi valtavan lapsilauman keskellä. Ja osaat olla vieläpä nöyrä elämän edessä. Siinä olisi meillä kaikilla oppimista!
VastaaPoista