torstai 6. helmikuuta 2020

Laihduttamiseni aallokkoa





No, niin. Paino on alkanut junnata paikoillaan. En ole laihtunut viime viikolla yhtään. Edelleen se 4 kiloa on tippunut 5 viikon aikana. Ehkä en ole laihduttanut täsmällisesti? Kyllähän olen. Olen syönyt samaa ruokaa ja samoja määriä kuin tähän asti. Kaipa tutkimattomat ovat laihdutuksen tiet.

Mutta paitsi en viime perjantaina syönyt dieetin mukaan. Kaikki meni hyrsyn myrskyn tai ainakin heikun keikun. Tytär tuli käymään, ja niin kuin aina juttelimme perjantai illan ja yön. Viiniä juoden. Pizzaa syöden. Tytär käy kuitenkin harvakseltaan kotona, ja meidän juttelutapamme on tärkeämpää kuin laihduttaminen. Rakas lapseni menee kaiken edelle. On läkähdyttävää ja ihanaa, kun hän tulee käymään.



Ehkäpä tämä vaikutti painoon. Ehkäpä viini pani aineenvaihdunnan sekaisin. Ehkäpä, ehkäpä. Jumalauta, en enää juo viiniä ja syö pizzaa tämän laihduttamisen aikana! Paitsi jos lapseni tulevat käymään. Niin...paitsi. Ystävien kanssa tämä ei ole mikään olennainen kysymys. Saan olla syömättä herkkuja ja juomatta viiniä.

Vähän tympii ja surettaa. Vaikka järkitasolla ymmärrän painon junnaamisen. Nälkäkin kuin kavala saalistaja on palannut takaisin. Seison ikään kuin kuopan reunalla ja se kuoppa on kehoni. Nyt tuntuu, että iljannetta kaikki. Elän viistosti. 



On tosin hölmöä ja huvittavaakin tuhrustella painoa. Kuitenkaan tämä laihduttaminen ei ole kauhean suuri asia elämän kokonaisuudessa. On paljon, paljon tärkeämpiäkin asioita. Kuten rakkaus, tasa-arvoisuus, lapset, puoliso.

Aloitin tämän laihdutuksen pääasiassa siksi, että sokeriarvoni oli yli viitearvojen. Vyötärö on onneksi kaventunut 7 senttiä ja se on normaalin arvon puolella.

Mutta, mutta sokeriarvojen kontrollimittaaminen. Sen minä houkkana tyrin. Hajamielinen kun olen, mennä laapustin terveyskeskuksen laboratorioon. Vaikka olisi pitänyt mennä Terveystalo työterveyden laboratorioon.



Istua jaanailin laboratoriossa puolitoista tuntia. Ja sanailin , haastoin vieruskavereiden kanssa, jotka vaihtuivat. Minua ei vain oikeana aikana kuulutettu sisään. Nops, ajattelin, että lääkäri on unohtanut laittaa lähetteen. Siksi otin vuorolapun ja pääsin sisään jonkin ajan kuluttua.

Laborantti sanoi, ettei minulla ole lähetettä. Minä siihen, että ehkä lääkäri on vain unohtanut. Otetaan vain ne sokerit. Labra kysyi, kuka on sen lähetteen kirjoittanut. Sanoin lääkärin nimen. Ja kas, hoitaja sanoi, ettei meillä ole sen nimistä lääkäriä.



Labra   sanoi, ettei vaan lähte ole kirjoitettu työterveydessä. Olipa hyvinkin. Ja minulle viimein sarasti, että minun pitäisi olla työterveyden laboratoriossa.

Minusta laborantti tuijotti minua ihmeissään ja varmasti ajatteli, että tuo nainen on kahjo. Hupakko. Omituinen höpöttäjä. Tietysti kiitin ja kiiruuhdin työterveyden laboratorioon. Joka tietysti ei ollut enää auki. 



Toisaalta sain sekoilustani hyviä juttuja. Rupattelin esimerkiksi minua vanhemman naisen kanssa, miten 2 tyypin diabetes oireilee.
Plus puhuin muutamien ihmisten kanssa säästä ja maailman tapahtumista.

Joten ei sekoiluni ihan turha juttu ollut. Mutta minä olen kyllä melkoinen sekoilija. Ja hurlum hei. 

Toistaiseksi tämä on se elämä, mikä on minulle annettu, ja minun on elettävä se.





Kuvat omat.

11 kommenttia:

  1. Nyt vaan maltilla eteenpäin Marja! Olet laihtunut nopeaan tahtiin, ei se samana pysy. Aina on uusi päivä ja uusi viikko. Hiljalleen etiäpäin! Täällä syömiset ovat pysyneet aisoissa kaloreja merkkaamalla, huomenna viikon virallinen punnitus...

    Itse kävin kilpirauhasverikokeessa aamulla, ehkä kuulen tulokset jo huomenna...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentistasi riitta k. Todellakin malttia tarvitsen. Mutta kun olen niin kärsimätön luonne. Tiesin kyllä tuon jumittamisen. Siitä kun laihdutin 13 vuotta sitten pois nimenomaan kilpirauhasen vajaatoiminnan tuomia kiloja. Niitä oli silloin 13. Hyvä että olet käynyt kilpirauhasverikokeissa. Minä menin niihin vuoden myöhässä. Olin niin väsynyt, että töissä piti tehdä lenkki ruokatauolla. Eikä sekään kunnolla piristänyt. Toivottavasti kokeista ei löydy vajaatoimintaa, koska sen kanssa joutuu kamppailemaan lopun elämäänsä.

      Poista
  2. Hyvinhän tuo sinun laihdutus toimii,älä hätäile keho vaan jumittaa kun energiaa tulee vähemmän, mielestäni hyvin tavallista laihdutuskuurilla. Tollaista hömelöintiä on joskus täälläkin (tuo labraseikkailu),ei varmaan kovin vaarallista kuitenkaan. Vielä tuosta laihiksesta, eihän se viini ja pitsa tietenkään hyvää tee, mutta niin kuin kirjoitit, varmaan tyttären kanssa vietetty aika oli paljon arvokkaampaa. Meikäläinen kun lopetti laihduttamisen ja jätti viljat, niin hyvin menee. Olen kehooni tyytyväinen vaikka olen sekaravinnolla ja syön tosi paljon, käytän kermaa ja voita aika vapaasti sekä herkuttelen mutta alkoholia käytän minimaalisen vähän. Sekin varmasti vaikutti että opin hyväksymään kehoni kaikkineen virheineen päivineen. Tsemppiä vaan urakallesi Marja :-)

    VastaaPoista
  3. Kiitos kommentistasi ja tsempin toivotuksista Pihakeiju. Hienoa että olet viljattomalla ruokavaliolla, eikä sinun "tarvitse" enää laihduttaa. Minuakin kiinnostaisi tuo viljaton, mutta rakastan ja olen koukussa kunnon, hapatettuun ruisleipään. Kuulostaa miltei ihmeelliseltä, että voit käyttää vapaasti voita ja kermaa. Minä käytän aina leivonnassa voita. Tosin nyt en syö leipomisiani vaan leivon miehelle. Kaipa se on tavallista laihdutuskuurilla, että muutama kilo tippuu nopeasti, jos on paljohkosti ylipainoa. Sitten alkaa todellinen säätö. En kadu tytön kanssa kuohuviinin juontia. On tärkeää molemmille jutella yötä myöten.Labrasekoiluni nauratti myöhemmin itseänikin. Istuin siellä kuin tatti puolitoista tuntia. Mukavaa loppuviikkoa sinulle!

    VastaaPoista
  4. Älä ole itsellesi liian ankara. Paljon tärkeämpää kuin laihtuminen, on hyvät hetket rakkaimpien ihmisten kanssa. Mukavaa viikonloppua!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentista Erikoiset Asiantuntijat. Juu, en ole nyt turhan ankara itselleni. Jos tytär tulee vielä käymään tämän laihdutuksen aikana, juodaan taas kuohuviiniä ja puhutaan yötä myöten. Kivaa viikonloppua myös sinulle!

      Poista
  5. Pääasia etteivät tippuneet kilot ole palanneet. Ja lasten kanssa pitää voida olla ilman, että kontrolloi itseään kaiken aikaa.
    Kukapa ei höpelihtisi välillä. Menimme ukon kanssa jalkahoitolaan Brisbanessa. Aasialainen, huonosti englantia puhuva tyttö kysyi haluammeko maksaa ensin. Kuulin (huonon ääntämyksen?) vuoksi hänen kysyvän haluammeko rukoilla ensin. Sanoin miehelle, että nyt lähdetään en halua paikkaan, jossa on niin vaarallinen käsittely että on ensin rukoiltava. Tytölle ja meille maittoi nauru, kun selvisi mitä olin kuullut.
    Oikein hyvää viikonloppua sinulle!

    VastaaPoista
  6. Kiitos kommentistasi Kirsti. Niin, onneksi kilot eivät ole palanneet. Ja on kiitollisena otettava vastaan se, että lapsi haluaa jutella ja viettää yhteistä aikaa. Olen siitä hyvin onnellinen. Tosi hauska juttu teidän jalkahoitohomma. Tekevälle sattuu!

    VastaaPoista
  7. Hyvä sinä . Jatkat vaan sitkeästi projektiasi.Pienet lipsahdukset ei maata kaada. Hyvää viikonloppua sinulle

    VastaaPoista
  8. Kiitos kommentistasi Unknown. Tämä on tosiaan projekti, joka joskus loppuu. Sitten on alettava syödä uudella tavalla. Hyvää viikonloppua myös sinulle!

    VastaaPoista
  9. Blogin hallinnoija on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista

Ole hyvä ja kommentoi. Teet minut iloiseksi!