Kille-kissa tarkastaa tonnikalasalaatin laadun. Hän on todella yksinäinen ja suruissaan puolisonsa Serefinan poisnukkumisesta. Aluksi ulkoa tullessaan hän tarkasti kaikki huoneet ja etsi Serefinaa. Nyt hän suree, eikä syö kuin herkkuruokia ja niitäkin liian vähän. Hän kaipaa seuraa ja pitää minua ehkä toisena kissana, emonaan.
Punnitsin itseni eilen ja liehuin hetken iloissani, koska olen taas laihtunut reilun 1 kiloa viikossa. Punnitsen itseni vain kerran viikossa. Kuluneena viikkona paino ei ole jumittanut paikallaan kuten viime viikolla. Tämän laihdutuskuurin aikana tavoitteeni oli laihtua 6 kiloa. Nyt olen laihtunut 5 kiloa 6 viikossa. Mutta olen edelleen hyöteä rouva. Olen kirjoittanut tästä laihduttamisesta monessa aiemmassa postauksessa kuten Olen pätkäpaastolla, Laihdutus jatkuu, kilot pois vyötäröltä, Mindfulness laihdutuksessani. En nimitä laihduttamistani terveellisiksi valinnoiksi, herkuttomuudeksi, keventämiseksi tai oikeiksi valinnoiksi. Puhun suoraan ja raadollisestikin laihduttamisesta.
Päivällinen. Tofua proteiinina, salaattia , hapankaalia.
Jos tämä laihdutus ei mene turhan vaikeaksi ja jumita liikaa, yritän ehkä laihduttaa normaalipainoon. Nyt olen vielä ylipainon puolella painaessani 76 kiloa. Laihdutuksen aloittaessani painoin 81 kiloa. Yritän laihduttaa normaalipainoon, joka minulle on 71 kiloa. Saas nähdä.
En ole onneksi kireä kuin rautalanka lainkaan. En ole esimerkiksi valittanut nälkää tai heikotusta livenä kenellekään, olen vain kirjoittanut siitä tähän blogiin. En ole sähähdellyt edes miehellenikään, joka syö usein runsaita liharuoka-annoksia, eikä ole kiinnostunut laihduttamisesta. Mindfulness on vaikuttanut tunteisiin ja ajatuksiin. Ajatukset ja tunteet menevät ja tulevat, voin tarkastella niitä hetken ja päästää niistä irti. Sitkeää väsymystä silti tunnen. En ole siis minkäänlaisessa ketoosissa, sillä olo ei ole lainkaan pirteä. Mistähän johtunee?
Tonnikalasalaatti ja täysjyväruisleipä iltapalana.
Olen syönyt samaa kala-kasvisruokaa kuten jo 36 vuotta. Olen vain pienentänyt jonkin verran annoskokoja. Paitsi olen syönyt tavallista enemmän puolukkaa, avokadoa ja tofua. En laske kaloreita. Se ei kiinnosta lainkaan. Menisi liian monimutkaiseksi, enkä halua kuluttaa liikaa aikaa tämän laihdutuksen ajatteluun. On tärkeämpiäkin asioita.
Ja jipiai jee, paastoverensokeri on laskenut arvosta 7,2 arvoon 6,3. Se on vielä viitearvon 6 yläpuolella. Mutta on laskenut roimasti. Todennäköisesti kilojen pudottamisen ja vyötärönympäryksen kaventumisen takia. Parasta on, etten lääkärin mukaan tarvitse lääkitystä, vaan verensokeria tarkkaillaan ja mitataan kolmen kuukauden välein. Pitkäaikainen sokeri oli normaali.
Kaalilaatikko, jossa proteiinina soijarouhetta. Yksi lempiruuistani puolukkasurvoksen kanssa. Teen kaikki ruuat itse.
Olen vähän hummaillut, kun on herkuttanut. Tilannut hävikkiruokien verkkokaupasta Matsmartilta ja Fiksuruoalta. Esimerkiksi erilaisia oliiviöljyjä, viinietikoita, puuroaineksia, mysliä, salmiakkia, suklaata, curryja, pähkinöitä, marjasoseita, kissan herkkuja... Vaikka mieshän meillä hamsteri on. Kun joskus lähetän hänet kauppaan vaikka ostamaan kaurahiutaleita ja pakastemarjoja, hän tulee kahden ruokakassin kanssa kotiin. "Nämähän voi pakastaa, ja nämä säilyy pitkään."
Nimitän näitä tilauspuuhiani kuivasyömiseksi. Niin kuin alkoholisteilla on kuivajuominen. Raitistuessaan he saattavat puhua alkoholista, muistella juomisaikojaan. Ja sillä tavalla juopua. Laihdutuksen kuivasyömisessä katsellaan ruokareseptejä, ostetaan ruokaa ajatuksella, että sitten laihdutuksen jälkeen syön näitä. Vaikka laihdutuksen jälkeen alkaa kova puuha pitää paino saavutetuissa kiloissa.
Puolukkakiisseli jälkiruuksi.
Jos tämä laihdutus ei mene turhan vaikeaksi ja jumita liikaa, yritän ehkä laihduttaa normaalipainoon. Nyt olen vielä ylipainon puolella painaessani 76 kiloa. Laihdutuksen aloittaessani painoin 81 kiloa. Yritän laihduttaa normaalipainoon, joka minulle on 71 kiloa. Saas nähdä.
En ole onneksi kireä kuin rautalanka lainkaan. En ole esimerkiksi valittanut nälkää tai heikotusta livenä kenellekään, olen vain kirjoittanut siitä tähän blogiin. En ole sähähdellyt edes miehellenikään, joka syö usein runsaita liharuoka-annoksia, eikä ole kiinnostunut laihduttamisesta. Mindfulness on vaikuttanut tunteisiin ja ajatuksiin. Ajatukset ja tunteet menevät ja tulevat, voin tarkastella niitä hetken ja päästää niistä irti. Sitkeää väsymystä silti tunnen. En ole siis minkäänlaisessa ketoosissa, sillä olo ei ole lainkaan pirteä. Mistähän johtunee?
Olen syönyt samaa kala-kasvisruokaa kuten jo 36 vuotta. Olen vain pienentänyt jonkin verran annoskokoja. Paitsi olen syönyt tavallista enemmän puolukkaa, avokadoa ja tofua. En laske kaloreita. Se ei kiinnosta lainkaan. Menisi liian monimutkaiseksi, enkä halua kuluttaa liikaa aikaa tämän laihdutuksen ajatteluun. On tärkeämpiäkin asioita.
Ja jipiai jee, paastoverensokeri on laskenut arvosta 7,2 arvoon 6,3. Se on vielä viitearvon 6 yläpuolella. Mutta on laskenut roimasti. Todennäköisesti kilojen pudottamisen ja vyötärönympäryksen kaventumisen takia. Parasta on, etten lääkärin mukaan tarvitse lääkitystä, vaan verensokeria tarkkaillaan ja mitataan kolmen kuukauden välein. Pitkäaikainen sokeri oli normaali.
Olen vähän hummaillut, kun on herkuttanut. Tilannut hävikkiruokien verkkokaupasta Matsmartilta ja Fiksuruoalta. Esimerkiksi erilaisia oliiviöljyjä, viinietikoita, puuroaineksia, mysliä, salmiakkia, suklaata, curryja, pähkinöitä, marjasoseita, kissan herkkuja... Vaikka mieshän meillä hamsteri on. Kun joskus lähetän hänet kauppaan vaikka ostamaan kaurahiutaleita ja pakastemarjoja, hän tulee kahden ruokakassin kanssa kotiin. "Nämähän voi pakastaa, ja nämä säilyy pitkään."
Nimitän näitä tilauspuuhiani kuivasyömiseksi. Niin kuin alkoholisteilla on kuivajuominen. Raitistuessaan he saattavat puhua alkoholista, muistella juomisaikojaan. Ja sillä tavalla juopua. Laihdutuksen kuivasyömisessä katsellaan ruokareseptejä, ostetaan ruokaa ajatuksella, että sitten laihdutuksen jälkeen syön näitä. Vaikka laihdutuksen jälkeen alkaa kova puuha pitää paino saavutetuissa kiloissa.
Voi teidän Kille-ressu ❤︎ Meillä oli sama koirien kanssa - kun Muru kuoli, Hani oli aivan sekaisin. Mutta muistaakseni se selvisi surustaan kuitenkin melko nopeaan, vaati tosin extrahuomiota.
VastaaPoistaHienoa kuulla, että laihdutuksesi etenee kuin juna, aivan mahtava pudotus, onnittelut! Minä laihdutin vuosia sitten jotain 8 kiloa, ja kilot pysyivät poissa pitkään. Etenkin nyt syksyllä ja keskitalvella repsahti, mies on kerännyt myös vatsakumpua. Nyt hänkin on innostunut laihduttamisesta. Miehet näköjään kaipaavat tekniikkaa motivaationsa tueksi. Hän tutkii miten paljon kaloreita on missäkin, ei ole uskonut minua aiemmin :) Mutta pikkuhiljaa täällä: mies on laihtunut kolmisen kiloa, vielä ehkä viisi pitäisi pudottaa; itse olen laihtunut kaksi, saman verrn vielä edessä. Ihan vain sen takia, että vaatteissa olisi kivempi olla, en halua ostaa uusia housuja!
Kiitos kommentistasi riitta k. Meidän Kille-poikaa käy tosiaan syvä sääli. Hän ei edes käy ulkona yhtä paljon kuin ennen. Miehen kanssa ollaan keskusteltu, pitäisikö Killelle hankkia uusi kaveri. Vaikka löytöeläin talosta. Kissan pennun hankkiminen olisi viisainta. Silloin Kille varmaankin hyväksyisi paremmin ja nopeammin uuden kumppanin. Voi, että teillä on ollut koiran kanssa sama tilanne.
PoistaOnnittelut sinulle kahden kilon pudottamisesta! On varmasti ihanaa laihduttaa yhdessä miehen kanssa. Sinulla ei ole enää paljon pudotettavaa. Minäkin haluaisin mahtua entisiin vaatteisiin, kun olen päättänyt olla ostamatta uusia vaatteita kahteen vuoteen. Ilmastosyistä ja jotta näkisin, mitä vaatteita todella käytän eniten. Jos huomaan, etten käytä jotakin vaatetta lainkaan, vien sen kirpputorille tai kierrätyskeskukseen.
Ystäväperheelle oli eläinlääkäri sanonut vastaavassa tilanteessa (kyse kahdesta koirasta), että vanhalle eläimelle ei kannata hankkia kaveriksi pentua. Se (aikuinen) stressaantuu siitä. Kuvittele, jos vanhukselle tai aikuiselle ihmiselle hankittaisiin "kaveriksi" pikkuvauva. Mieluummin siis jo aikuinen kaveriksi aikuiselle.
PoistaKiitos kommentista Erikoiset Asiantuntijat.Erittäin hyvä neuvo sinulla. Ei tullut tuollainen asia mieleenkään. Ajattelin, että jos kissa on pentu, Killellä ei olisi haluja riidellä ja tapella sen kanssa, koska toinen olisi niin paljon pienempi. Ja jos uusi kaveri olisi aikuinen, heillä tulisi riitaa reviirin merkitsemisestä. Mutta olisi varmaankin siis hyvä, tutustua löytöeläintalon aikuisiin kissoihin, mikä heistä sopisi Killen kaveriksi. Killellä on naapureiden erittäin kookas tyyppi jonkinlaisena ystävänä. Tosin he seurustelevat niin, että makaavat tai kököttävät noin viiden metrin päässä toisistaan. Siis ehkä ei ole mikään sydänystävä. Mutta tiedä häntä.
PoistaIhanan näköisiä nuo sinun ruoka-annoksesi,kerrassaan herkullisen ja terveellisen näköisiä kun kisulinkin mieli tekisi. Mukavaa kun painosi herkesi jumittamasta mutta näinhän se yleensä menee että jossain vaiheessa näin käy.Muistan itsekkin muinoin kun vielä laihdutin niin ruoka oli aina mielessä ja kuvittelin että mitä sitten kuurin jälkeen syön. Hyvin sinulla tuntuu menevän kun tuo sokeriarvokin on tippunut niin kuin painokin.Mukavaa jatkoa urakallesi Marja :-)
VastaaPoistaKiitos kommentista Pihakeiju. Oli todella motivoivaa ja antoisaa huomata taas punnituksessa, että paino ei tällä hetkellä jumita. Sinullakin ollut tuota kuivasyömistä aikoinaan laihdutuksessa, joten ymmärrät minuakin. Olen todella ilonen, että sokeriarvo on laskenut. Toivon edelleen, että se laskiksi normaalin puolelle. Kivaa torstaita sinulle!
VastaaPoistaKyllä se vaan on niin että kun ikää tulee, kilot karisevat hitaammin. Kävelemällä on täällä ne muutamat kilot lähteneet liikkeelle ja syömisen muutos, ei vain hetkeksi vaan lopuksi ikää. Zemppiä tiputukseen, kyllä se onnistuu :)
VastaaPoistaKiitos kommentistasi ja tsempeistä Onneli Winter. Juu, kyllä se on niin, että vaihdevuosissa ja niiden jälkeen painonpudotus on hitaampaa kuin nuorempana. Tämä ei auta kuin hyväksyä. Ja se varsinainen työ alkaa laihduttamisen jälkeen. Pitäisi olla edelleen valppaana ruokavalion suhteen.
VastaaPoistaIhanan näköisiä annoksia! Tuo tahti kuulosti oikein hyvältä, usein kun sanovat että sellainen rauhallinen tahti on parempi/pysyvämpi kuin äkki pudotukset.. Tsemppiä vaan kovasti! Paras on kun siihen tahtiin tekee mikä on itselle hyväksi! Mukavaa helmikuun jatkoa♥
VastaaPoistaKiitos kommentistasi Päden paja. Ruoka-annokset ei ole mitenkään laitettuja tai stailattuja. Joten kuvat ei ole kummoisia. Kunhan laitan ruokaa ja nautin hitaasta syömisestä. Kiitos tsempeistä. Hyvää viikonloppua sinulle!
PoistaHyvältä kuulostaa ja nuo annoskuvat saavat veden kielelle.
VastaaPoistaOnnea maltillisesta ja hienosta painonpudotuksesta!
Hiljaa hyvä tulee, luulen että ehdottomuus tässä asiassa on pahaksi.
Oikein hyvää viikonloppua ja ystävänpäivää!
Kiitos kommentistasi Kirsti. Maltillisestihan ja rauhallisesti painoa pitäisi pudottaa. Niin laihdutuksen jälkeen on helpompaa tottua uudenlaiseen ruokarytmiin ja ruoan laatuun. Kiitos onnitteluista. Hyvää ystävänpäivää sinulle! Sinä olet niin viisas blogimaailman ystävä!
VastaaPoistaHienosti olet saanut tuon sokrun putoamaan eli kyllä on ollut positiivista vaikutusta. Täällä ongelmana on se, että arvot ovat täydelliset, vissiin geenejä kiittäminen. Mutta ei ole sitten sitä terveydellistä kipinää laihduttaa. Mutta kun olen oivaltanut miten ravinnolla on merkitystä omaan mielialaan ja jaksamiseen, niin kyllä vaan oikeanlainen ravinto on tärkeää.
VastaaPoistaSydämellistä ystävänpäivää Marja. <3
Kiitos kommentistasi Tiia. Olen kovasti onnellinen tuon sokeriarvon tippumisesta, vaikka se on vieläkin viitearvojen yli. Jospa se vielä laskisi. Olet todella onnekas ihminen, koska veriarvosi ovat niin hyvät. Kyllä siihen myös geenit vaikuttavat. Esimerkiksi sydän- ja veritautien riski kulkee suvussa, mutta ei tietenkään automaattisesti merkitse sairastumista vaan antaa alttiuden sairastua, mihin elämäntavat vaikuttavat. Ravinto vaikuttaa tosiaan mielialaankin ja koko olemiseen. Ruoan pitäisi piristää ei väsyttää. Minäkin jätin tärkkelyksen pois, mutta en ole siinä ehdoton. Välillä tekee mieli syödä pastaa.
VastaaPoistaOlet kyllä sitkeä sissi laihduttamisessa ja saanut hyviä tuloksia aikaan! Melkein käy kateeksi. Täällä myös Erikoiset Asiantuntijat ovat ikuisia laihduttajia. Välillä onnistuu, välillä ei. Itse olin parhaimmillani yli 10 kg hoikemmassa kunnossa kuin nyt ja se olikin ihanaa kun tuntui, että vaatteet istuivat päällä ja niitä ylipäätään löytyikin kaupoista. Ja paremman fyysisen kunnon ansiosta jaksoi vaikka mitä. Ehkä vähän liikaakin tuli "jaksettua" ja liikuttua. Nyt olen yrittänyt vähentää perunoita ja lihaa, pastaa en syö keliakian vuoksi juuri muutenkaan (paitsi joskus gluteenitonta) ja yrittänyt lisätä kalaa ja kasviksia. Jälkiruokia, leivonnaisia ja karkkia menee aika vähän, mutta niistä pitäisi kokonaan päästä eroon. Joulun aika oli vähän hankalaa. Joskus lasillinen tai kaksi punkkua, mutta sehän ei olekaan pahimmasta päästä verrattuna esim. siideriin tai olueen tai väkeviin.
VastaaPoistaKiitos kommentista Erikoiset Asiantuntijat.Ja kiitos onnitteluista. mutta tässä ollaan vielä vaiheessa. Katsotaan, mitä tulevaisuus tuo laihdutusrintamalle. Eikä tämä ole elämän tärkeitä kysymyksiä. Ei pidä olla liian tosissaan. Olen syönyt melkein päivittäin palan kaksi tummaa suklaata. Joskus kuivattuja hedelmiä, joista tulee oitis sokerihumala. Minulla on motiivina muun muassa myös sama kuin sinulla, että mahtuisi entisiin vaatteisiin ja ne jotenkin istuisivat. Olen päättänyt vuosi sitten, etten osta uusia vaatteita ainakaan kahteen vuoteen, ympäristösyistä. Minulla ei ikävä kyllä ole tunne, että jaksaisi vaikka mitä. Minua yleensä väsyttää. Pastan, riisin, perunan ja valkoisen vehnän olen jättänyt pois. Eikä ole tehnyt niitä edes mieli. Korvaan ne yleensä parsa- tai ruusukaalilla. Punkku on niin hyvää! Se kuuluu jotenkin talveen. Kesällä tekee mieli enemmän valkoviiniä. Eikä viiniä tee edes mieli juoda montaa annosta, lasillinen tai kaksi kuten sanoit.
VastaaPoistaHienosti sujuu sinulla. <3 Tsemppiä!
VastaaPoistaKiitos Kaura kommentista. Kyllähän tämä sujuu ja ihmeen helposti ja vaivattomasti. Sillä on mielestäni paljon merkitystä, että pätkäpaastoan, syön paljon puolukkaa ja olen jättänyt pois perunan, pastan ja riisin, kaiken valkoisen. Tietysti myös herkut.
VastaaPoista