Kille-kissa tarkastaa tonnikalasalaatin laadun. Hän on todella yksinäinen ja suruissaan puolisonsa Serefinan poisnukkumisesta. Aluksi ulkoa tullessaan hän tarkasti kaikki huoneet ja etsi Serefinaa. Nyt hän suree, eikä syö kuin herkkuruokia ja niitäkin liian vähän. Hän kaipaa seuraa ja pitää minua ehkä toisena kissana, emonaan.
Punnitsin itseni eilen ja liehuin hetken iloissani, koska olen taas laihtunut reilun 1 kiloa viikossa. Punnitsen itseni vain kerran viikossa. Kuluneena viikkona paino ei ole jumittanut paikallaan kuten viime viikolla. Tämän laihdutuskuurin aikana tavoitteeni oli laihtua 6 kiloa. Nyt olen laihtunut 5 kiloa 6 viikossa. Mutta olen edelleen hyöteä rouva. Olen kirjoittanut tästä laihduttamisesta monessa aiemmassa postauksessa kuten Olen pätkäpaastolla, Laihdutus jatkuu, kilot pois vyötäröltä, Mindfulness laihdutuksessani. En nimitä laihduttamistani terveellisiksi valinnoiksi, herkuttomuudeksi, keventämiseksi tai oikeiksi valinnoiksi. Puhun suoraan ja raadollisestikin laihduttamisesta.
Päivällinen. Tofua proteiinina, salaattia , hapankaalia.
Jos tämä laihdutus ei mene turhan vaikeaksi ja jumita liikaa, yritän ehkä laihduttaa normaalipainoon. Nyt olen vielä ylipainon puolella painaessani 76 kiloa. Laihdutuksen aloittaessani painoin 81 kiloa. Yritän laihduttaa normaalipainoon, joka minulle on 71 kiloa. Saas nähdä.
En ole onneksi kireä kuin rautalanka lainkaan. En ole esimerkiksi valittanut nälkää tai heikotusta livenä kenellekään, olen vain kirjoittanut siitä tähän blogiin. En ole sähähdellyt edes miehellenikään, joka syö usein runsaita liharuoka-annoksia, eikä ole kiinnostunut laihduttamisesta. Mindfulness on vaikuttanut tunteisiin ja ajatuksiin. Ajatukset ja tunteet menevät ja tulevat, voin tarkastella niitä hetken ja päästää niistä irti. Sitkeää väsymystä silti tunnen. En ole siis minkäänlaisessa ketoosissa, sillä olo ei ole lainkaan pirteä. Mistähän johtunee?
Tonnikalasalaatti ja täysjyväruisleipä iltapalana.
Olen syönyt samaa kala-kasvisruokaa kuten jo 36 vuotta. Olen vain pienentänyt jonkin verran annoskokoja. Paitsi olen syönyt tavallista enemmän puolukkaa, avokadoa ja tofua. En laske kaloreita. Se ei kiinnosta lainkaan. Menisi liian monimutkaiseksi, enkä halua kuluttaa liikaa aikaa tämän laihdutuksen ajatteluun. On tärkeämpiäkin asioita.
Ja jipiai jee, paastoverensokeri on laskenut arvosta 7,2 arvoon 6,3. Se on vielä viitearvon 6 yläpuolella. Mutta on laskenut roimasti. Todennäköisesti kilojen pudottamisen ja vyötärönympäryksen kaventumisen takia. Parasta on, etten lääkärin mukaan tarvitse lääkitystä, vaan verensokeria tarkkaillaan ja mitataan kolmen kuukauden välein. Pitkäaikainen sokeri oli normaali.
Kaalilaatikko, jossa proteiinina soijarouhetta. Yksi lempiruuistani puolukkasurvoksen kanssa. Teen kaikki ruuat itse.
Olen vähän hummaillut, kun on herkuttanut. Tilannut hävikkiruokien verkkokaupasta Matsmartilta ja Fiksuruoalta. Esimerkiksi erilaisia oliiviöljyjä, viinietikoita, puuroaineksia, mysliä, salmiakkia, suklaata, curryja, pähkinöitä, marjasoseita, kissan herkkuja... Vaikka mieshän meillä hamsteri on. Kun joskus lähetän hänet kauppaan vaikka ostamaan kaurahiutaleita ja pakastemarjoja, hän tulee kahden ruokakassin kanssa kotiin. "Nämähän voi pakastaa, ja nämä säilyy pitkään."
Nimitän näitä tilauspuuhiani kuivasyömiseksi. Niin kuin alkoholisteilla on kuivajuominen. Raitistuessaan he saattavat puhua alkoholista, muistella juomisaikojaan. Ja sillä tavalla juopua. Laihdutuksen kuivasyömisessä katsellaan ruokareseptejä, ostetaan ruokaa ajatuksella, että sitten laihdutuksen jälkeen syön näitä. Vaikka laihdutuksen jälkeen alkaa kova puuha pitää paino saavutetuissa kiloissa.
Puolukkakiisseli jälkiruuksi.
Jos tämä laihdutus ei mene turhan vaikeaksi ja jumita liikaa, yritän ehkä laihduttaa normaalipainoon. Nyt olen vielä ylipainon puolella painaessani 76 kiloa. Laihdutuksen aloittaessani painoin 81 kiloa. Yritän laihduttaa normaalipainoon, joka minulle on 71 kiloa. Saas nähdä.
En ole onneksi kireä kuin rautalanka lainkaan. En ole esimerkiksi valittanut nälkää tai heikotusta livenä kenellekään, olen vain kirjoittanut siitä tähän blogiin. En ole sähähdellyt edes miehellenikään, joka syö usein runsaita liharuoka-annoksia, eikä ole kiinnostunut laihduttamisesta. Mindfulness on vaikuttanut tunteisiin ja ajatuksiin. Ajatukset ja tunteet menevät ja tulevat, voin tarkastella niitä hetken ja päästää niistä irti. Sitkeää väsymystä silti tunnen. En ole siis minkäänlaisessa ketoosissa, sillä olo ei ole lainkaan pirteä. Mistähän johtunee?
Olen syönyt samaa kala-kasvisruokaa kuten jo 36 vuotta. Olen vain pienentänyt jonkin verran annoskokoja. Paitsi olen syönyt tavallista enemmän puolukkaa, avokadoa ja tofua. En laske kaloreita. Se ei kiinnosta lainkaan. Menisi liian monimutkaiseksi, enkä halua kuluttaa liikaa aikaa tämän laihdutuksen ajatteluun. On tärkeämpiäkin asioita.
Ja jipiai jee, paastoverensokeri on laskenut arvosta 7,2 arvoon 6,3. Se on vielä viitearvon 6 yläpuolella. Mutta on laskenut roimasti. Todennäköisesti kilojen pudottamisen ja vyötärönympäryksen kaventumisen takia. Parasta on, etten lääkärin mukaan tarvitse lääkitystä, vaan verensokeria tarkkaillaan ja mitataan kolmen kuukauden välein. Pitkäaikainen sokeri oli normaali.
Olen vähän hummaillut, kun on herkuttanut. Tilannut hävikkiruokien verkkokaupasta Matsmartilta ja Fiksuruoalta. Esimerkiksi erilaisia oliiviöljyjä, viinietikoita, puuroaineksia, mysliä, salmiakkia, suklaata, curryja, pähkinöitä, marjasoseita, kissan herkkuja... Vaikka mieshän meillä hamsteri on. Kun joskus lähetän hänet kauppaan vaikka ostamaan kaurahiutaleita ja pakastemarjoja, hän tulee kahden ruokakassin kanssa kotiin. "Nämähän voi pakastaa, ja nämä säilyy pitkään."
Nimitän näitä tilauspuuhiani kuivasyömiseksi. Niin kuin alkoholisteilla on kuivajuominen. Raitistuessaan he saattavat puhua alkoholista, muistella juomisaikojaan. Ja sillä tavalla juopua. Laihdutuksen kuivasyömisessä katsellaan ruokareseptejä, ostetaan ruokaa ajatuksella, että sitten laihdutuksen jälkeen syön näitä. Vaikka laihdutuksen jälkeen alkaa kova puuha pitää paino saavutetuissa kiloissa.
