Minä en pidä itseäni mitenkään viisaana. En välttämättä osaa elää hyvin ja oikealla tavalla. Lyön välillä päätäni seinään. Enkö ole oppinut aikaisemmista kokemuksista? Tosin oppimassahan täällä ollaan.
Älykkyys on eri asia kuin viisaus. Länsimainen älykkyyskäsitys on matemaattis-loogista, avaruudellista ja kielellistä älykkyyttä. Ei elämäntaitoa. Pärjäsin aikoinaan koulussa matemaattis-loogisessa älykkyydessä.
Olen pitänyt viisautta elämänkokemuksiin liittyvänä, vanhempien ihmisten taitona. Mutta näin ei ole teologian tohtorin ja viisaustutkijan Jenni Spännerin mukaan: arkikokemuskin todistaa, ettei jokainen vanhus ole viisas. Tutkimusten mukaan myös nuoret ja lapset voivat olla viisaita. Ihminen viisastuu ensisijaisesti kokemusten, ei elettyjen vuosien kautta.
Erilaiset kriisit elämässä ovat tilaisuuksia tulla viisaammaksi. Niin ei aina välttämättä tapahdu, ja moni asia vaikuttaa siihen, tuleeko meistä elämänkokemusten kautta katkeria vai viisaita. Katkeroitumista voi ehkä välttää, jos on voimavaroja työstää kriisejään.
Kun kehuu jotakin ihmistä viisaaksi, hän usein kieltää asian. Viisas ymmärtää tietonsa rajat eikä luule itsestään liikoja.
Spännerin mukaan viisaasta ihmisestä löytyy kolme ulottuvuutta. Ensimmäisenä on kognitiivinen ulottuvuus, eli ajattelu ja tieto. Viisaan ihmisen ei kuitenkaan tarvitse olla niin sanotusti kirjaviisas eli akateemisen lahjakas. Viisauteen kuuluu myös nöyryys, ettei aina ajattele tietävänsä, miten toimia.
Toinen ulottuvuus on pohdiskelun kyky. Viisas ihminen pohtii elämää, sekä omaansa että muiden. Hän voi kysyä itseltään onko tämä hyvää elämää, olenko onnellinen?
Kolmantena on myötätunnon ulottuvuus. Suhde itseen ja muihin on myötätuntoinen. Viisaaksi tullaan elämällä ja siihen liittyy myös elämänhallinta, avoimuus ja tunnetaidot.
Lähteet: Helsingin Sanomat 23.4.2020, kuvat omat
Erittäin viisasta pohdiskelua. Viisaita ihmisiä on todellakin monen ikäisissä. Lapsikin voi olla joskus todella viisas, viisaampi kuin moni aikuinen, vaikkei elämänkokemusta vielä ole. Ja vastaavasti paljonkin elämää nähneeltä aikuiselta voisi joskus odottaa enemmänkin viisautta, näin nätisti sanottuna. Älykkyys taas on kokonaan toinen juttu kuin viisaus.
VastaaPoistaKiitos kommentista Erikoiset Asiantuntijat. On hyvin ikävää kohdata katkeroitunut vanhus. Yksi päivä tällainen vanha nainen klassisesti kiilasi kassajonossa, kun sanoin siitä hänelle, hän oikeasti sähähti minulle: tämä on minun paikka. No, eipä siinä sitten muuta. Voi kunpa kaikki viisastuisivat iän myötä, mutta näin ei vain ole.
PoistaHah, tulin kirjoittamaan saman: Viisasta puhetta, Marja! Samaa mieltä toisen Erikoisen Asiantuntijan kanssa - olemme näitä viisauksia yhdessäkin pohtineet.
VastaaPoistaMiksi toinen kartuttaa katkeruuden saldoa, kun voisi kerryttää elämän viisautta. Siinäpä yksi iso kysymys.
Ihanat, keväiset kuvat. Kasvun ihme, joka keväinen hämmästyksen aihe!
Kiitos Erikoiset Asiantuntijat. Viisaus on tosiaan eri asia kuin älykkyys. On helpompi olla älykäs kuin viisas. Älykkyys kun voi myös periytyä, viisaus ei. Sitä varten pitäisi elää avoimin mielin ja elämälle uteliaana. Katkeruus on surullinen juttu, ihminen ei ole silloin ehkä elänyt avoimin mielin vaan takertunut negatiivisiin asioihin ja kerännyt itselleen sisälle kovaksi koteloksi ikäviä asioita. Elämätön elämä aiheuttaa katkeruutta.
VastaaPoistaVielä kommentoin tätä. Sitä niin toivoisi, ettei ihmisen tarvitsisi katkeroitua tai uhriutua, vaikka elämä riepoo. Tai ettei ainakannitselle koskaan kävisi niin. Lähipiirissä kaksi jo edesmennyttä vanhempaa ihmistä, joilla molemilla menetyksiä ja sairautta. Toinen uhriutui rasittavaksi, toinen kaikesta huolimatta ei. En lähde arvioimaan, kummalla oli pahempi kohtalo. Arvaa, kumman kanssa oli ahdistavampaa asioida?
PoistaKiitos Erikoiset asiantuntijat. No, on niin helppo arvata, kenen kanssa oli helpompi ahdistumatta tulla toimeen. Elämänuskonsa säilyttäneen kanssa. Sinulla on ollut lähipiirissäsi katkeroitunut ihminen. Myrkyn kylväjä. Minulla ei ole samanlaista kokemusta. Isän puolelta suku on ollut hilpeää ja äidin puolelta lähinnä juoppoja.
PoistaVoihan alkoholismi olla tosin myös katkeruutta. Kun mikään ei onnistu, onnistunut. Vika on aina toisissa. Alkoholisti on usein omasta mielestään uhri, syytön. Kirveleviä haavoja huuhdellaan viinalla. Ja kirvelee entistä enemmän. Joten huuhdellaan taas. Loppumaton kuvio. Jota olen joutunut seuraamaan niin monen kohdalla.
Pitää tiedostaa tämä katkeroituminen, ettei itselle kävisi niin. Onneksi en kanna ainakaan vielä marttyyrin säröistä kruunua.
Kauniit keväiset kuvat.
VastaaPoistaOlen aina ihaillut ihmisiä, jotka omaavat tietoa, osaavat ajatella asioita monelta kantilta ja pohtivat syntyjä syviä, kun itse olen käytännöllinen ihminen.
Joskus puhuttiin tunneälystä. Minusta tuo viisauden kolmas määritelmä on sama asia.
Mukavaa iltaa sinne!
Kiitos kommentistasi Kirsti. Kiva, jos tykkäät keväisistä kuvistani. Viisauteen mahtuu niin paljon hienoja ominaisuuksia, että viisaita ihmisiä ei kovin helposti kohtaa. Tunneäly oli tosiaan yhteen aikaan suosittu käsite. Kyllähän käytännön ihminen voi olla viisas, koska siihen ei tarvita kirjaviisautta, vaan muun muassa uteliasta ja avointa mieltä mieltä, pohdintaa ja empatiaa.
VastaaPoista