Naisia lähellä uupumumista

 

Yhdeksän vuotta sitten kolmikymppinen strategiakonsultti istui taksissa matkalla Meilahden sairaalaan. Häntä pelotti, oliko hänellä todella keuhkoveritulppa? Häntä puristi rinnasta, syke oli kova ja hänen oli vaikea saada happea.

Meilahdessa selvisi, että hänessä ei ollut mitään vikaa, mutta olo oli silti jatkuvasti ylivirittynyt, kireä ja kuormittunut. Sairaalareissusta säikähtänyt Kettunen  myönsi sen itselleen: uupumus oli tullut takaisin.

Hän oli kokenut sen jo kerran aiemmin: 26-vuotiaana hän oli paahtanut rajattomasti juniorikonsultin töitä kasvuyrityksessä, kunnes seinä oli tullut vastaan.

Kun Kettunen keskusteli ensin lähipiirinsä naisten kanssa ja myöhemmin kertoi siitä Valeäiti-blogissaan ja sometiliensä seuraajille, hän sai ajatuksilleen paljon vastakaikua.

Kävi ilmi, ettei Kettunen suinkaan ollut ainoa, keskiluokkainen suomalaisnainen, jolla oli paperilla kaikki hyvin ja joka oli silti kuormittunut.

"Monet naiset ovat ihan poikki, melkein uupuneita, ja pitävät väsymystä omana syynään. Aloin pohtia, etteivät kaikki naiset voi olla ylikilttejä ylisuorittajia tai huijarisyndroomaisia, jotka eivät vain kehtaa pyytää parempaa palkkaa. Naiset kuormittuvat elämän monilla eri osa-alueilla, joita ei nähdä. Ja se näkymättömyys väsyttää entisestään", 41-vuotias Kettunen sanoo.

Tuore kirja Väsyneet naiset näkymättömän työn sankareille on Kettusen avaus aiheesta. Siinä hän pohtii omien kokemustensa kanssa, muiden naisten haastattelujen ja lukemansa pohjalta naisten väsymiseen johtavia tekijöitä.

On muun muassa tyttöjen kasvatus, ulkonäköpaineet, naistenvaivojen vähättely ja sukupuolinormit. On yksin pärjäämisen ajatus, työelämän epätasa-arvo, kotityöt ja metatyöt, hoivavastuu, äitiyden taakat ja vaihdevuodet.

Monet pienet, sinänsä vähäpätöiset asiat yhdessä kuormittavat naisia. Jo sen tiedostaminen, että pitäisi hoitaa lasten syntymäpäivät, leirikoulun rahasto tai työpaikan pikkujoulu, omista ikääntyneistä vanhemmista huolehtiminen.  

"Väsyneelle naiselle kannattaisi kommentoinnin sijaan ehdottaa, että itse hoitaisi jonkun asian hänen puolestaan, tai tarjota oma-alotteisesti apua. Työpaikalla voisi nähdä, onko se aina sama Marjatta, joka korjaa tyhjät kahvikupit neukkarista palaverin jälkeen."

Lisäksi on huomattu, että naisten uupumista lisää nykyinen yksilökeskeinen kulttuuri. Avun pyytäminen ei onnistu suomalaisilta yhtä helposti kuin eteläeurooppalaisilta, jotka hyödyntävät tukiverkkoja ja laajaa perhettä ja sukua.

Kun Kettunen uupui toisen kerran, hänestä tuli kuin pieni lapsi. Hän ei enää jaksanut ja osallistua käsittelemään tunteitaan ja asioita. Hän halusi vain nukkua.

Puolen vuoden jälkeen hän vähitellen palautti elämäänsä urheilua, sosiaalista elämää ja hyvinvointiaan tukevia asioita. Hän vaihtoi työpaikkaa ja osti miehensä kanssa uuteen kotiin tontin toisaalta.

Arki ei ole enää yhtä kuormittavaa kuin ennen, sillä Kettunen tuntee itsensä paremmin kuin ennen, eikä välitä, mitä muut ajattelevat.

Lähteet: Helsingin Sanomat 15.2.2025. Kuvat omat ja viimeinen Pixabaysta.