Miten saada elämänilo takaisin?

Tämä kirjoitus sopii hyvin elämäntilanteeseeni. Olen sairastanut koko helmikuun ja osan tammikuusta. Sairastan edelleen. Minulla oli keuhkokuume ja minulle asennettiin pitkäkestoinen virtsakaterkti, koska pissaa ei tule, mikä johtuu sairaalabakteerista ja pitkittyneestä virtsarakontulehduksesta. Lähinnä suren ja tunnen raivoa. Taidan noudattaa kirjoituksen järkeviä kohtia kuten asian käsittelyä mielessä:

Avioero, sairastuminen, työttömäksi jääminen...Rankat kokemukset kuuluvat elämään, sen me kaikki tiedämme. Mutta kun ne tulevat omalle kohdalle sisimmässä voi myllertää niin pahasti, että tuntuu siltä kuin ei jaksaisi enää mennä eteenpäin.

Elämään kuuluvissa kriiseissä on psykologi ja psykoanalyytikko Anna Collanderin mukaan kyse osin luopumisesta. Joudutaan jättämään hyvästit esimerkiksi vankalle terveydelle, vakaalle toimeentulolle tai tärkeälle ihmissuhteelle. Luopuminen saa aikaan voimakkaita ja vaikeasti käsiteltäviä tunteita, kuten pettymystä, surua, vihaa, katkeruutta ja raivoa.

"Tärkeää on paitsi tunnistaa tuo luopumisesta seurannut tunnekirjo, myös käydä tunteet läpi", Collander sanoo.

Tunteiden läpi käymiseen tarvitaan ensinnäkin turvallinen tila.

"Se on usein oma koti, mutta tila pitää myös tietoisesti luoda. Pane puhelin äänettömälle ja valitse hetki, jolloin muut perheenjäsenet ovat poissa. Tutki tunteitasi, joita menettämisen tuska luo - ja anna itsellesi lupa potea niitä. Jos raivostuttaa, niin raivoa. Voit vaikka huutaa tai silputa sanomalehtiä."

Tämä voi tuntua siltä, että kuin painetta täynnä olevasta pullosta vedettäisiin korkki irti ja pahin neste kuohuisi yli. Tämän jälkeen omia tunteita voi alkaa tutkistella rauhassa joko yksin tai luotetun läheisen kanssa.

"Jos on joku, jolle voit puhua, niin puhu. Mutta itselleenkin voi puhua. Tee se empaattisesti ja ystävällisesti, vähän kuin lohduttaisit jota kuta toista", Collander neuvoo.

Ahdistuksen hallintaan voi kokeilla monia keinoja. "Netti on pullollaan erilaisia hengitysharjoituksia, mutta jos ahdistus on vaikea, tahdonalaisten lihasten aktivointi saattaa auttaa rentoutusharjoituksia paremmin. Voit tehdä vaikkapa kyykkyyn-ylös-liikkeitä tai vain puristaa käsiä nyrkkiin."

Elämän vaikeissa koettelemuksissa katoaa usein myös elämänilo. Mikään ei kiinnosta. Tuntuu kuin valo ja värit maailmasta olisivat täysin kadonneet.

"Tällaiset tuntemukset ovat normaali ja luonnollinen reaktio raskaaseen menetykseen. On hyvä tiedostaa, että menee aikaa ennen kuin mieli käsittelee ja lopulta hyväksyy tapahtuneen", Collander lohduttaa.

Elämänilo on niin suuri liikkeelle paneva voima, että voi syntyä masennus. On tärkeää olla syyllistämästä itseään pettymyksen keskellä. Syyllisyys vie helposti mukanaan. Se katkeroittaa.

Elämäniloa kannattaisi vaalia, vaikka tuntuisi siltä, että mikään ei kiinnosta.

"Hakeudu sinnikkäästi niiden asioiden tai harrastusten äärelle, jotka tuottivat aiemmin mielihyvää. Liiku ulkona, ja jos on mahdollista, mieluusti luonnon keskellä. Vaikka ensi alkuun tuntuisi turhalta patistaa itseään liikkeelle, saatat pian havaita, että ahdistuksesi alkaa lievittyä. Tästä on tutkimuksiakin - liikkuminen luonnossa kohentaa mielialaa", Collander tähdentää.

Collanderin mielestä on hyvä löytää itsestä huolenpitoa tarvitseva lapsi surun ja murheen täyttämässä elämässä. "Tuo lapsi kaipaa turvaa, ja ellei vierelläsi ole ihmistä, jolta hakea sitä, voit paikata turvallisuudentunteeseesi tullutta repeämää lohduttamalla itseäsi. Kääriydy vilttiin, syö suklaata, aseta lämpötyyny hartioille ja vedä villasukat jalkaan."

Vaikeaa elämäntilannetta potevan aikuisen sisällä pieni lapsi voi heittäytyä uhmakkaaksi. Lapsi kiukuttelee ja kieltäytyy hyväksymästä esimerkiksi sairauttaan.

"Torjunta on luonnollinen puolustusmekanismi silloin, kun on menettänyt jotakin tärkeää, mutta kovin hyödyllinen konsti se ei ole. Ei ole hyvä näyttää elämälle keskisormea ja kieltäytyä vaikka ottamasta lääkkeitään."

Silloin itsestään on kaivettava esiin vastuullinen aikuinen, joka sanoo uhmakkaalle minälle: "On ymmärrettävää, että sinua harmittaa, ja vaikka kukaan ei lupaa sinulle terveyttäsi takaisin, voit elää hyvää elämää sairaudestasi huolimatta, kunhan alat hoitaa itseäsi."

Menetyksen keskellä on hyvä tietää, että toipuminen tapahtuu kullakin omaan tahtiinsa. Takapakkeja tulee ja tulee itsesäälissä kieriskelyä.

"Menetyksen hyväksyminen on prosessi, josta ei tarvitse suoriutua ennalta määrätyn kaavan mukaisesti. Vaarallista sen sijaan on, jos esittää hymyillen ja hammasta purren niin itselleen kuin muille, että kaikki on hyvin. Tunteet eivät hautaamalla laannu. Ne pitää käsitellä - jos ei juuri nyt, niin jossakin vaiheessa. Tunteiden käsittelyssä auttaa, jos on aiemmin kokenut jotakin raskasta ja huomannut, että minä selvisin siitä sittenkin."

Lähteet: Diabetes nro 6 joulukuu 2024, kuvat omat