Elämää maalla 56.

 

Pääsin maanantaina pois sairaalasta. Sitä ennen tapahtui monenlaista. Itsekatertktointiharjoitukset lopetettiin. En onnistunut löytämään virtsarakon suuta, eikä hoitajatkaan aina onnistu siinä monen yrityksen jälkeen, koska virtsarakkoni suu on niin omituisessa paikassa.

Sitten opeteltiin pissaamista itse kaksi päivää. Onnistuin ensimmäisellä kerralla punnertamaan virtsan, kun minulla oli ummetusta ja punnersin kiivaasti vessanpöntöllä. Mutta sitten en enää saanutkaan virtsaa pois itse. Kokeilin monenlaista. Panin vessan hanan lurisemaan. Olin kuumassa suihkussa. Kokeilin pöntöllä mielikuvaharjoitusta. Punnersin. Rentouduin, mutta pissaa ei vain tullut. Lopulta hoitajat joutuivat katektroimaan minut. Tunsin, että vaivasin heitä liikaa. Soitin soittokelloa, mutta hoitajat tulivat vasta puolen tunnin kuluttua - niin kuin aina.

Minulle päätettiin laittaa kestokaterkti virtsarakkoon. Sen kanssa en voikaan kokeilla pissaamista itse. Äkäinen omahoitaja yritti kolme kertaa. Hän ei vaihtanut katerkti"tikkua" yritysten välillä niin kuin olisi pitänyt. Puuskutti vihaisena. Lopulta kutsui toisen hoitajan apuun. Äkäinen hoitaja oli todella kovakourainen. Se oli oikeastaan pahoinpitely, vaikka olen jo ollut välinpitämätön katerktoinneista. Olen niin tottunut, enkä tunne häpeää tai kipua kunnolla.

Toinen hoitaja kysyi, onko hän puuduttanut minut. Ei. Toinen hoitaja puudutti ja sai laitettua "tikun" ensimmäisellä yrityksellä. Kestokaterktiin laitetaan jonkinlainen pallo, mikä estää virtsan itsestään tuloa.

Minulla on jo ollut neljä erilaista katerktia. Tämä viimeisin on todella hyvä, koska siitä saa pitkän putken ja pussin pois. Jäljelle jää noin kymmenen senttiä pitkä katerktin ulosmenoaukkohärveli. Sen voi avata ja sulkea. Kun pissittää härvelistä laitetaan ulosmenoaukko päälle ja sen jälkeen suljetaan. Tämän voi panna housujen alle, ja voin lähteä  ihmisten ilmoille.

Minut määrättiin maanantaina viikoksi vuodelepoon. Kille-kissi on nukkunut koko ajan jalkopäässäni. Mutta en malttanut ennen eilistä olla  sängyssä koko aikaa. Laitoin ruokaa ja pesin pyykkiä. Kunnes mies määräsi minut sänkyyn. Kylvin myös keijunmekon, mustasilmäsusannan ja kahden eri värisen aitoelämänlangan siemenet. Päällysmulta ei oikein riittänyt, joten tökin siemeniä mullan alle sormilla. Toivottavasti ne itäisivät nopeasti. Keijunmekko olisi pitänyt ehkä kylvää aikaisemmin. Piristyin seitsemän päivän antibioottitiputuksen jälkeen, joka oli onnistunut tappamaan bakteerin. Se oli kuulemma harvinainen ja vaarallinen, koska se voi helposti mennä munuaisiin ja aiheuttaa siellä tuhoa.

Tiistaina sattui hätätilanne. Katerktin toinen  pää irtosi jatkuvasti, ja pissaa tuli itsestään housuihin. Jouduin vaihtamaan housut viisi kertaa, kunnes päädyin pitämään liitoskohtaa kädellä kiinni. Pidin koko seuraavan yön. Aamulla lähdimme terveyskeskukseen ilman ajanvarausta. Kyseessä oli hätätilanne, joten pääsin hoitajan huoneeseen heti. Hän puhui puhelimessa ainakin puoli tuntia ihmisen kanssa, jolla oli jo lääkärinaika, mutta hän sitkeästi jatkoi valittamista kynnen kasvusta ihoon. Melkein hermostuin. Väsyneenä.

Hoitaja vapautui ja hän ehdotti, että liitoskohtaan laitettaisiin teippiä. En suostunut tähän ja vaadin uutta putken päätä. Lopulta hän suostui  hakemaan sen vanhusten osastolta. Ja putken pää oli helposti laitettavasti kuntoon. Voi, kuinka olin helpottunut!

Olen nyt vuodelevossa ja kirjoitan tätä sängyssä. Aika käy pitkäksi. Olen lukenut paljon. Netflix ei toimi, joten olen katsellut Yle Areenan ja MTV Katsomon sarjoja ja elokuvia. Etenkin MTV:n Summit on todella hyvä sarja.

Tunteet ovat myllertäneet. Olen ollut vihainen, raivoissani ja katkera. Tällä hetkellä tunnen surua. Olen menettänyt hyvän terveyteni. Sanotaan, että yhden antibioottikuurin jälkeen vatsan mikrobisto menee noin puoleksi vuodeksi sekaisin. Minulla on ollut neljä antibioottikuuria peräjälkeen. Yksi keuhkokuumeeseen. Mikrobisto on jo varmasti todella sekaisin ja huono. Olen syönyt hapankaalia, luonnon jugurttia ja juonut piimää. Syön myös apteekin vahvaa maitohappobakteerivalmistetta, vaikka tiedän, että se auttaa lähinnä loman turistiripuliin.

Urologille ei ole tullut vieläkään aikaa. Terveyskeskuksen hoitaja sanoi, että katerkti lisää infektioriskiä. Hän uumoili, että urologi määrää leikkauksen. Siinä putki laitetaan virtsarkkoon vatsan läpi ja jonkinlainen putki ja virtsapussi tulee ulos vatsan päälle. Tämä tuntuu todella ikävältä. Joudun pitämään sitä läpi elämäni. Tämä on paskamainen juttu.

Pelkään, että saan uuden tulehduksen. Kuten kävi viime kerralla. Se olisi todella väsyttävää ja mielestäni väärin. Olen jo kärsinyt tarpeeksi.

Nyt voin odottaa, että täältä lumet sulaisivat nopeasti. Ensi viikolla aion opetella kävelylenkkejä lyhyesti ja ehkä menen kuntosalille, vaikka mies kieltää minua. Ehkä en vielä mene. Kaipaan raitista ulkoilmaa. Olenhan jo ollut tammikuun lopusta tähän asti sisällä.

Tämä ei ollut tosiaan Elämää maalla-kirjoitus vaan lähinnä sairauskertomus. Mutta haluan olla rehellinen.

Hyvää viikonloppua kaikille!