Syyllisyys ja häpeä

Häpeä ja syyllisyys ovat sosiaalisia tunteita, jotka ohjaavat toimimaan moraalisesti oikein.

Syyllisyys tulee, kun ihminen toimii väärin. "Pyydä anteeksi, hyvitä tekosi." Häpeä sen sijaan kohdistuu  ihmiseen itseensä, hänen ominaisuuksiinsa. "Olen vääränlainen."

Helposti syyllistyvä voi kokea syyllisyyttä jostain, johon ei ole voinut mitenkään vaikuttaa: toisten virheistä, vahingoista.

Häpeä muuttuu myrkylliseksi, jos ryhmä nöyryyttää toistuvasti jäsentään eikä päästä häntä osaksi ryhmää. Ihminen saattaa suojautua häpeältä monin haitallisin keinoin, esimerkiksi eristäytymällä, vahingoittamalla itseään, hakemalla helpotusta päihteistä.

"Jatkuva syyllisyys ja häpeä ovat sisäisiä kiusaajia. Niiden taustalla on itsekriittinen näkökulma siitä, mitä on tehnyt väärin tai millä tavalla on vääränlainen", sanoo psykologi, kouluttajapsykoterapeutti ja tietokirjailija Katja Myllyviita.

Häpeä on monesti tuskallisempi kuin syyllisyydentunne, koska se liittyy itseen. Syyllisyys liittyy yleensä johonkin, mitä on tehnyt.

"Jos häpeä jää päälle, se altistaa erilaisille mielenterveyshäiriöille, jotka puolestaan lisäävät häpeää."

Usein on hyödyllistä miettiä omaa historiaansa: kuinka olen oppinut olemaan näin itsekriittinen, ja mitkä elämäntilanteet ovat vahvistaneet tätä piirrettä? Ihmisillä on hankalissa tilanteissa taipumus miettiä, miten olisin voinut välttää tämän, mitä olisin voinut tehdä eri tavalla. Itsesyytökset kalvavat.

"Moniin sairauksiin liittyy itsensä syyllistämistä. Pyrimme näin ylläpitämään hallinnan tunnetta asioista, joihin emme voi vaikuttaa."

Olisi hyödyllistä miettiä vastuun rajoja. Aikuiset ihmiset ovat  vastuussa käyttäytymisestään. Se on hyvä muistutus henkilölle, joka herkästi alkaa kantaa syyllisyyttä muiden käytöksestä. Monesti liiallinen vastuu muista liittyy vanhemmuuteen ja siihen, kun omilla lapsilla on vaikeuksia.

"Turhasta syyllisyydestä ja häpeästä voi päästää irti opettelemalla ystävällisempää näkökulmaa omaan itseä ja omia tunteita kohtaan sekä vahvistamalla oman vastuun rajoja."

Lähteet: Diabetes 5.11.2025, kuvat omat

Mistä tietää, onko masentunut vai vain alakuloinen?

Minun isäni kuoli masennukseen eli teki itsemurhan. Hän hirttäytyi psykiatrisen sairaalan pannuhuoneessa. Me omaiset olimme sitä mieltä, että hänet päästettiin liian pian pois suljetulta osastolta, jossa häntä olisi tarkkailtu. Olin silloin 18-vuotias.

Isäni masennus oli niin syvä ja vaikea, että hän meni psykoosiin ja näki esimerkiksi liekkejä seinän vierustoilla ja oli soittamassa palokuntaa. Todellisuudentajua ei enää ollut.

Sitä oli hyvin vaikeaa ja raskasta seurata.  Isän masennus oireili aluksi huolestuneisuutena. Hän pelkäsi, että vesijohdot ja pannuhuoneen öljykattila rikkoutuvat. Liekkien näkemisen jälkeen saatoimme hänet sairaalaan ja hän jopa yritti vauhdissa hypätä autosta pois. Isä oli rakas. Häntä on edelleen suuri ikävä.

Kaikilla on joskus mieli maassa. Mutta miten erottaa tavallisen alakulon hoitoa vaativasta masennuksesta? Psykiatrian professori Erkki Isometsä vastaa:

Masennukselle on tyypillistä, että masennuksen tunne jatkuu viikkokausia. Alakulolle on sen sijaan tyypillistä se, ettei se jatku pitkään ja se liittyy johonkin ikävään ja vaikeaan asiaan, jota ihminen ajattelee.

Vaikeassa masennuksessa masentunut mieliala on vallitsevana koko ajan. Ihminen herää masentuneena ja on sitä koko päivän.

Masennuksen oireita on muun muassa mielihyvän menetys, väsymys, itsetunnon lasku, ruokahaluttomuus tai vastakohtaisesti sen lisääntyminen, itsetuhoiset ajatukset, keskittymisvaikeudet ja itsesyytökset.

Masennuksen nyrkkisääntönä on, että apua pitäisi hakea, jos masennus vaikuttaa arkiseen selviytymiseen ja mielessä on itsetuhoisia ajatuksia. Suomessa kuolee vuosittain satoja ihmisiä itsemurhaan.

Melkein kaikki mielenterveydenhäiriöt ovat monitekiäisijä. Joten masennukseen on vaikuttamassa monta eri syytä. Niitä ovat Isometsän mukaan ensiksikin geneettinen riski. Masennustaipumus on kohtalaisen periytyvää.

Toisena syynä voi olla lapsuusiän vakavat kehitykseen vaikuttavat tekijät. Näitä ovat esimerkiksi kaltoinkohtelu, laiminlyönti ja hoivaa vaille jättäminen. Näitä oli isälläni. Hänen lapsuutensa oli hyvin turvaton. On vankasti osoitettu, että näillä on tekemistä myöhempien mielenterveysongelmien kannalta.

Kolmanneksi persoonallisuuden piirteillä on vaikutusta masennukseen. Erityisesti ihmiset, jotka kokevat negatiivisia tunnetiloja arkielämässään muita enemmän, masentuvat helpommin kuin myönteiset ihmiset esimerkiksi vaikeissa elämäntilanteissa.

Neljäntenä tärkeänä tekijänä on kuormittavat elämäntilanteet. Monesti ne ovat läheisiin ihmissuhteisiin liittyviä menetyksiä, työrooliin vaikuttavia asioita tai toimintakykyyn liittyviä tekijöitä kuten sairastuminen vakavasti. Aikuisista suomalaisista noin 5-7 prosenttia täyttää vuosittaina masennuksen oireet.

Lähteet: Helsingin Sanomat 15.2.2020, kuvat omat