Elämää maalla 103.

Tästä tulee taas ruikutuspostaus -  mutta haluan olla suora ja rehellinen.

Antibioottikuuri loppui tiistaina. Silti edelleen alapäässä kihelmöi. Niinpä soitin sairaanhotajalle, joka kirjoitti minulle labralähetteen. Keskiviikkona mies vei virtsan labraan. Nyt perjantaina saan tulokset.

Olen ollut kuin jyrän alle jäänyt koko viikon ilmeisesti monesta virtsiksestä ja antibioottikuureista väsynyt - myös kuumeesta. Olen lähinnä maannut sängyn pohjalla ja katsonut hömppää suoratoistopalveluista. Onko rakkaus sokea? Ginny ja Georgia. Bridgerton. Käenpesä. Syke. En ole jaksanut edes lukea. En ole  jaksanut kirjoittaa blogiin uusia postauksia. Paitsi nyt tämän valitusvirren. Ruudun kokopäiväinen tuijottelu on verottanut yöuniani.

Olen pohtinut myös näiden virtsarakon tulehdusten psykosomaattisuutta. Aluksi ajattelin, että pidätän suruani sillä, että on käynyt niin, etten ole saanut virtsaa tulemaan ja on pitänyt mennä terveyskeskukseen tai päivystykseen katetroitavaksi.

Nyt olen sitä mieltä, että haluan kantaa suruani ja muistojen kauneutta, enkä halua päästää niitä menemään. Olenhan käsitellyt suruani jonkun mielestä liikaakin tässä blogissa sarjassa Surutyöni, jossa oli muistaakseni yli sata postausta. Olen ollut kriisiterapiassa ja sururyhmässä. Lisäksi puhunut paljon miehen ja ystävien kanssa surusta. Etenkin olen aluksi vellonut siinä tuskassa ja saanut sitten jotenkin prosessin etenemisen kautta voimaa elää surun kanssa. Nimenomaan elää surun kanssa -  tämä on elämänpituista.

Maanantaina tein kuitenkin hapanjuuri ruisreissumimmejä, koska ei ollut ruisleipää. Kaikki vietiin apen hautajaisiin. Kun aloitin hapanjuurileivonnan, sanoin miehelle, että nyt ei osteta leipää kaupasta. Leivon itse. Kreikkalaista maalaisleipää oli vielä onneksi pakasteessa. Joten pidin sanani miehelle.

Nyt lisää nirinää. Sairastuin flunssaan tiistaina. Sain viruksen mieheltä. Eikä vastustuskyky ole kummoinen, kun antibioottikuureista vatsan mikrobisto on kärsinyt. Olen kuin kaksi kertaa jyrän alle jäänyt. Olo tuntuu toivottomalta ja synkältä. Olen voimaton.

Kasvot ovat näyttäneet harmailta sairauden ja sen takia, että en ole voinut käydä kävelylenkillä. Kuntosalista olen lähinnä unelmoinut. Joten jonkinlaisessa kuudenkympin kriisissä olen yrittänyt jaksaa hoitaa ihoa.

Rupesin hoitamaan ihoani vasta noin viisikymppisenä. Meikitkin poistin vain vedellä ja saippualla. Käytin sattumanvaraista kasvovoidetta, en seerumeja. Aloin käyttää ensimmäisen kerran meikkivoidetta. Siihen asti olin käyttänyt vain puuteria.

Tilasin joku aika sitten Saarentaian superseerumin, jota mainostettiin, että se vähentää 30 prosenttia ryppyjä. Seerumi oli vielä hyvin kallis, reilut 100 euroa. Ei mitään tulosta.

Sitten päätin pitää keväisen C-vitamiinikuurin. Käytän Muru-Murun C-vitamiiniseerumia. Aluksi tein kasvoille kuorivan Evolven naamion, jotta seerumi imeytyisi helpommin. Silmin nähden on tehnyt hyvää iholle. 

Seuraavaksi, miten pidentää paistinpannun ikää. Tämä postaus on roikkunut kauan luonnosten seassa. Olen kokenut, että se on ehkä liian käytännöllinen lähinnä teoreettiseen blogiini. No, nyt postaus ei ollut ole teoreettinen vaan valituksen marinaa.

Meidän pitää ostaa uusi paistinpannu noin kahden vuoden välein. Inhoan pannua, johon ruoka tarttuu. Tekisi mieli heittää pannu hiiteen ja huitsin nevadaan ja heti. Ostin noin vuosi sitten valurautapannun ja toimin sen kanssa ohjeiden mukaisesti. Ja hitto silti se poltti ruoan pohjaan. Syy on myös minussa, koska käytin joskus metallista paistinlastaa.

HS kysyi täsmä vinkit paistinpannun oikeaoppiseen käyttöön ja huoltoon Marttaliiton kotitalousasiantuntijalta Niina Silanderilta.

1)Lue käyttöohjeet jo ennen ensimmäistä käyttöä

Käyttöohjeesta voi tarkistaa esimerkiksi sen, mikä on paistinpannulle merkitty ylin lämpötila, johon sen voi kuumentaa. Teflonpannuissa se on yleensä 250 astetta.

"Esimerkiksi sokerin sulattamiseen on silloin teräskattila parempi vaihtoehto", Silander sanoo.

Käyttöohjeesta pitäisi selivä  suositteleeko valmistaja paistinpannulle pelkkää käsinpesua vai onko myös konepesu mahdollinen.

2)Käytä helliä ruoanlaittovälineitä

Paistinpannun pinnan voi raapia rikki nopeastikin vaikkapa vääränlaisella paistinlastalla.

"Mitään naarmuttavia välineitä ei tulisi käyttää. Ruoanlaitto välineiden pitäisi siis olla puuta tai muovia", Silander sanoo.

3) Valitse oikeanlainen pesu 

Monen pinnoitetun paistinpannun käyttöoohjeessa kerrotaan usein, että pesu tiskikoneessa on sallittua. Silander kehottaa kuitenkin miettimään, kannattaisiko pannu siitä huolimatta pestä käsin, mikäli siihen riittää aikaa ja energiaa.

"Vaikka pinnoitettu pannu sopisi konepesuun, niin sille tulee kyllä  lisää käyttöikää, jos pesee  käsin. Pesu ei ole silloin niin kuluttavaa, ja pesuaine voi olla neutraalimpi kuin koneessa."

Turhaa hinkkaamista on syytä välttää. Sitkeimpiä ruoan jäänteitä voi vaikkapa pehmittää ensin liottamalla.

Pesemisen suhteen pinnoitettu pannu ei ole yhtä kranttu kuin valurautapannu, jota ei pidä pestä pesukoneessa lainkaan.

"Valurautapannun ensisijainen pesumenetelmä on pelkkä lämmin vesi ja harja." Sen jälkeen valurautapannu on hyvä kuivata kunnolla ja öljytä ruokaöljyllä. Pinnoitettuja pannuja ei tarvitse öljytä pesun jälkeen.

4) Huomioi äkilliset lämpötilavaihtelut

Jos joku ruoan raaka-aine on syytä saada valmistumaan suoraan kuumalle pannulle, neuvoo Silander tekemään kuumennuksen hitaasti siten, että pannussa on vähän vettä tai rasvaa. "Aika monen pannun käyttöohjeissakin onkin se, että ei saa lämmittää tyhjää pannua."

Kuumaa pannua ei myöskään kannata puhdistaa ruiskuttamalla siihen heti kylmää vettä kraanasta. Suuret lämpötilavaihtelut saattavat  aiheuttaa pinnoitteen vaurioitumisen lisäksi myös sen, että pannun pohja menee kaarevaksi, mikä puolestaan johtaa pannun epätasaiseen kuumentumiseen.

5) Siirrä ylijäänyt ruoka pannusta säilytysrasioihin

Paistinpannua ei kannata käyttää säilytysastiana. Vaikkapa bolognese-kastike kannattaa kauhoa mieluummin ruoansäilytykseen tarkoitettuun muovirasiaan kuin työntää pannu aterioineen suoraan jääkaappiin.

"Ruoassa on todennäköisesti joitain happamia ainesosia, jotka voivat pitkällä aikavälillä olla haitallisia pinnoitteelle."                             

 Lähteet: Helsingin Sanomat 4.2.2024, kuvat Pixabay