Häpeä

 

Kun hävettää riittävän paljon, sanat katoavat kurkkuun ja ihminen haluaisi vaipua näkymättömiin.Häpeä voi näkyä ylisuorittamisena ja jatkuvana omien rajojen ylittämisenä uupumiseen asti.

Häpeää voi olla monenlaista: kehon muotoaan, perhettään, työtään, elämäntapaansa, ulkonäköään, ajatuksiaan ja sanomisiaan.

Kun häpeän taakkaa kantaa harteillaan koko elämänsä, se on raskas tie kuljettavaksi, sanoo kouluttajapsykoterapeutti, työterveyspsykologi Anna Granlund.

Vaikeus ilmaista tunteita, toiveita ja tarpeita näkyy usein työpaikalla, parisuhteessa ja omassa vanhemmuudessa, mutta Granlundin mukaan tunteita voi oppia käsittelemään.

Olen huono, en osaa, en kelpaa. Häpeäajatukset syövät ihmistä pala kerrallaan ja saavat elimistön hälytystilaan. Usein niiden juuret juontavat lapsuudessa koettuun   kelpaamattomuuden ja huonommuuden kokemuksiin, jotka syntyvät vuorovaikutuksessa vanhempien kanssa, mutta myös koulussa ja harrastuksissa.

"Ihmisellä on sisäsyntyinen  tarve tulla nähdyksi ja hyväksytyksi muiden silmissä",  Granlund sanoo.

Granlund antaa esimerkin lapsen näkökulmasta.Lapsi esittelee vanhemmalleen pirteänä piirustustaan, mutta tämä kääntää katseensa pois, eikä osoita mitään kiinnostusta piirustusta kohtaan. Vanhempi ei jaa samaa tunnetta lapsen kanssa ja tällöin lapsi ajattelee, että hänen reaktionsa on väärä.

Tällaiset tunnejäljet voivat seurata läpi elämän. Aikuisena työelämässä on vaikea ottaa vastaan positiivista palautetta. Kriittinen sisäinen ääni on takaraivossa, että äläs nyt lähde leijumaan, saatat joutua vielä häpeämään.

"Sitä ikään kuin painaa itseään koko ajan alas." Pitkän päälle jatkuva analysointi siitä, mitä muut minusta ajattelevat voi olla hyvin lamaannuttavaa.

Työelämässä pakka alkaa levitä, koska tehtäviä voi suorittaa juuri niin paljon kuin pystyy. " Kun rajoja ei ole, tien päässä häämöttää tyypillisesti työuupumus. Ihminen haluaa varmistaa, että toimii varmasti oikein ja hieman ekstraa päälle. Ettei vain saa arvostelua osakseen."

Omista vanhemmistaan saattaa olla silti vaikea sanoa terapiassakaan mitään kielteistä, vaikka mielessään ajattelisi, että syy omaan käytökseen johtuu heidän kasvatustavoistaan.

Vanhempien taustojen ja kasvatustapojen pohtiminen saattaa auttaa  ymmärtämään omia käytösmalleja.

Juurisyihin ei ole aina helppo päästä käsiksi. Lapsuudessa puitteet ovat voineet olla hyvät, on ollut tasapainoinen koti, rahaa ja harrastuksia, mutta aikuisena saattaa silti tuntua vaikealta mennä lapsuudenkotiin ja viettää aikaa vanhempien kanssa.

Miten häpeän tunteesta voi aikuisena päästä eroon? Tai ainakin vähentää sitä? "Kaiken kivijalka on tietoiseksi tuleminen. Se mahdollistaa muutoksen", Granlund toteaa.

Itsemyötätunto saattaa tuntua vaikealta, mutta sitä voi opetella. Usein helpoin tapa on kierrättää myötätuntoinen suhtautuminen ensin jonkun toisen kautta.

"Jos jokin tilanne herättää häpeän, voi pohtia, mitä sanoisi samassa tilanteessa olevalle ystävälleen tai läheiselleen, tai vaikka lapselleen. Kun ajattelee muita kohtaan myötätuntoisesti, tulee samalla tunteneeksi tätä lämpöä myös itse."

Tunneharjoituksissa käsketään usein menemään rohkeasti tunnetta kohti ja altistamaan itsensä sille säännöllisesti ja myötätuntoisesti. Harjoitus toimii myös häpeän tunteen kanssa.

Lähteet: Helsingin Sanomat 28.2.2026, kuvat omat.