Hyvä seksi

 

En ala tässä kirjoittaa omasta seksistäni, koska se on syvästi henkilökohtainen aihe. Sen sijaan kirjoitan pari- ja seksuaaliterapeutti Elina Tanskasen ja psykoterapeutti ja seksuaaliterapeutti Maarit Grönroosin ajatuksista.

Grönroos antaa konkreettisen esimerkin seksikeskustelun hyödyistä. Yksi pariskunta oli fantasioinut samasta asiasta kymmenen vuotta tietämättä, että toisella on sama fantasia."Näin he pääsivät toteuttamaan fantasiansa. Jos ei puhu, ei voi tietää."

Parisuhteessa elävän on otettava huomioon, että kumppani saattaa olla eri linjoilla. Sen voi selvittää vain puhumalla.

"Ihmiset eivät yleensä kehity romanttisessa suhteessa samaan suuntaan ja samaan tahtiin. Toisen kasvussa kartalla pysymiseen tarvitaan puhumista", Tanskanen sanoo.

Seksuaalisuudesta puhuessaan ihminen on hyvin haavoittuvainen. "Usein kyse on siitä, että pelkää tulevansa tärkeän ihmisen tuomitsemaksi. Satunnaisen kumppanin kanssa voi olla paljon helpompi jutella avoimesti seksistä, koska siinä ei ole yhtä paljon tunteita pelissä. Mutta sillä, mitä kumppanini ajattelee minusta, on useimmille todellakin väliä", Tanskanen sanoo.

Seksuaalisuus saattaa olla ristiriidassa arkiminän kanssa, ja tätä ristiriitaa ei ole helppo sanoittaa. Esimerkiksi kiltin ihmisen voi olla hyvinkin vaikea ilmaista, että tykkää rajuista otteista, kivusta tai jostakin muusta kielletyltä tuntuvasta asiasta. Mieltymyksistä kertominen vaatii paljon uskallusta.

Seksistä puhumisessa - niin kuin parisuhteen viestinnässä yleensäkin - on olennaista keskittyä myönteiseen. "Olisi parempi, että yrittää kertoa, mitä haluaa, eikä luetella pitkää listaa siitä, mitä ei halua", Tanskanen sanoo.

Grönroos sanoo, että hyvä tapa aloittaa seksikeskustelu on olla kiinnostunut toisen nautinnosta. Sen voi tehdä esimerkiksi kysymällä, millaisesta kosketuksesta toinen pitää.

"Se mikä normaalisti tuntuu kiihottavalta sivelyltä, voi stressaantuneena tuntua hiplaavalta tai kutittavalta", Grönroos sanoo. Myös naisen kuukautiskierto tai vaihdevuodet vaikuttavat asiaan.

"Puhutaan seksistä

Maarit Grönroos ja Elina Tanskanen listasivat kysymyksiä, joiden avulla voi selvittää, mitä hyvä seksi tarkoittaa sinulle ja kumppanillesi.

1)Seksi ja tunteet

- Millaisia tunteita koet, kun harrastamme seksiä?

- Miten tunteet ovat muuttuneet suhteen eri vaiheissa?

- Onko joitain tunteita, joita et tunne, mutta joita haluaisit tuntea seksin aikana? Arkuus, hämmennys, vieraus, tuhmuus, vallanhimo ja niin edelleen.

2)Missä seksi tuntuu?

  - Mitä kehosi alueita haluaisit seksin aikana koskettavan? Onko alueita, joita et halua, että kosketaan lainkaan?

- Onko alueita tai kohtia, joita kosken liikaa tai liian vähän?

3)Sanaton seksiviestintä

-Millaisesta kosketuksesta pidät? Kovasta, kevyestä, pyyhkäisevästä, kipua tuottavasta?

-Millainen kosketus tuntuu sinusta kovalta? Millainen kosketus tuntuu sinusta kevyeltä? Näytä.

-Miltä kuulostat silloin, kun nautit? Mistä tiedän, että nautit?

4)Sanallinen seksiviestintä

-Millaisten asioiden sanominen kiihottaa sinua?

-Pidätkö siitä, että seksin aikana puhutaan? Jos pidät, millaisesta puheesta tai puhumisen sävystä pidät?

5)Olosuhteet

-Onko seksihistoriassasi jotain, mitä minun pitäisi tietää, jotta voisin ymmärtää sinua paremmin?

-Onko arjessamme haluusi vaikuttavia tekijöitä, joista emme ole puhuneet tai joista olisi hyvä puhua?

6)Uudet kokemukset

-Haluatko kokeilla kanssani jotain uutta? Mitä?

-Oletko huomannut kiihottuvasti jostain, mistä et ole kiihottunut aikaisemmin?

-Onko seksuaalisuudessasi tapahtunut muutosta, josta haluaisit kertoa minulle?

Lähteet: Helsingin Sanomat 16.3.2024, kuvat omat

Syöminen voi olla taitolaji

 

Tähän tämän jutun Satterin-malliin voi mielestäni uskoa tai ei. Olen huomannut, että mediassa on nykyisin paljon puhetta etenkin syömisestä ja nukkumisesta. Ehkäpä syöminen ja nukkuminen on nykyihmisen ongelmia. Sen takia niitä käsitellään paljon.

Satterin mallin kehitti amerikkalainen ravitsemusterapeutti Ellyn Satter. Mallia nimitetään myös syömisen taidoksi, jossa olennaista on suhtautuminen ruokaan ja syömiseen. Malliin liittyvää syömisen mittaria käytetään myös joissakin suomalaisissa yliopistoissa.

Syömisen taito-mallissa on viisi peruspilaria: myönteinen suhtautuminen syömiseen, erilaisten ruokien hyväksyntä, säännöllinen ateriarytmi, syömiseen keskittyminen ja kylläisyyden mukainen syöminen.

Malli kuvaa syömiskäyttäytymistä positiivisesta näkökulmasta. Se ei ota kantaa siihen, mitä pitäisi syödä ja mitä ei. Esimerkiksi mitään ruokaa ei kannata kieltää itseltään.

Tärkeintä ei ole siis mitä syö vaan miten syö. Syömisen taidossa korostuu myös oman kylläisyyden havainnointi. Ajatustapa korostaa sitä, että nälän ja kylläisyyden tunteiden mukaan syöminen tukee pysymistä normaalipainon rajoissa.

Syömistaitoinen uskaltaa syödä itsensä sopivan kylläiseksi ja osaa lopettaa syömisen ollessaan kylläinen.

Ruoasta nauttiminen ja riittävästi syöminen päihittävät kiellot, rajoitukset ja itsensä näännyttämisen. Ajatukset kielloista ja säännöistä kumpuavat vuosikymmeniä kestäneestä tiukasta dieettiajattelusta ja pikalaihdutuskuureista.

Hyvin tärkeää on suunnitella ruokailut hyvin ja pitää ruokarytmi säännöllisenä. Ruokailun säännöllisyyteen panostaminen vähentää myös esimerkiksi napostelun tarvetta ja tunnesyömistä.

Painonhallinnassa on kyse muustakin kuin syömisestä. Myös liikkuminen ja riittävä nukkuminen on tärkeää. Tutkimusten mukaan taitavat syöjät ovat fyysisesti aktiivisempia.

Miten syömisen taitoaan voi kehittää? Liikkeelle kannattaa lähteä ateriarytmin kohentamisesta ja ruokavalion monipuolisuuden lisäämisestä. Lisäksi kannattaa varata riittävästi aikaa syömiseen ja säännölliseen aterioiden ennakkosuunnitteluun.

Myös myönteinen, joustava suhtautuminen syömiseen on varmasti asia, johon voi vaikuttaa aikuisenakin. Tämä ei tapahdu vain muutamassa viikossa, vaan vaatii pitkäaikaista mielen työskentelyä.

Kylläisyyden tunteiden tunnistamisessa aikuisilla voi olla opittavaa lapsilta. Lapsilla omat kylläisyyden tuntemukset tulevat luonnostaan itseltä ja hehän eivät normaalisti syö yli tarpeen, elleivät aikuiset sitten tuputa ruokaa.

Aikuisilla kylläisyyden havaitsemista vaikeuttavat epäsäännöllisen ateriarytmin lisäksi kiireessä syöminen, stressi ja jo kertyneet liikakilot.

Lähteet: Helsingin Sanomat 24.12.2020, kuvat Pixabay.

Syön ruokaa, en vain ravintoaineita

Minä haluan nauttia ruuasta. Mutta on olemassa myös aivan vastakkaisia mielipiteitä. Syöminen on suoritus. Oikeaoppinen. Etenkin terveellinen.

Jos syömiseen liittyy jotenkin pelko, ja ruoka alkaa hallita arkea, voidaan puhua sairaudesta nimeltään ortoreksia. Eli pakkomielteisestä terveellisen syömisen halusta. Lievempänä ruokapelosta kärsii moni niin sanottu tervekin.

Syöminen on mielestäni paljon muutakin kuin ravintoaineiden tankkausta. Se on kokonaisvaltainen elämys: tunnelma, tuoksut, hyvä maku.

Nykyisin tiukkaan ravintoainetietoisuuteen kuuluu: lisäaineeton, gluteeniton, sokeriton, ei valkeaa viljaa sisältävä ruokavalio. Terveellisyydellä voidaan perustella mitä hulluimpiakin ruokavalioita. Ravitsemustieteilijä Heli Kuusipelto sanoo, että hän tutkijana näkee, että ääridieetit sairastuttavat. Ennen pitkään.

Suosittu ravintoainekeskustelu vaihtuu melko nopeasti. Yhdessä vaiheessa pinnalla oli seleeni ja rauta.Sitten tuli C- ja D-vitamiinit. Nyt pinnalla on paras proteiinin, hiilihydraatin ja rasvan suhde.

Nopeina kuin perhoset mielenkiinto liittää ravintoaineista toisiin. Toisenlaiseen syömiseen. Vaikka ehdottomuuden ei pitäisi kuulua syömiseen. Ihmisen elimistö on sellainen, että voimme syödä monenlaista ruokaa. Vaikutus terveyteen näkyy vasta pitkällä aikavälillä. Voi käydä välillä huoleti pizzalla, syödä suklaata tai irtokarkkeja. Mistä kukin tykkää.

Pakonomaisen ruuansyömisen kontrollin ydin on kontrollin menetys. Pelon takana voi olla monia tunteita. Esimerkiksi uskomus hylätyksi tulemisesta, parisuhteen ja elämän muut vaikeudet, väsymys, ahdistuneisuus...

Perusjuttu syömiselle voisi olla yksinkertainen: riittävä, säännöllinen, värikäs ruoka. Kun tämä on kunnossa. Mitään kikkailua ei tarvita.

Kaikkien ei tarvitse olla fitnessihmisiä ruoka-aine kuureineen. Koko ajan. Syöminen on vain osa elämää. Vain osa.  Voidaan välillä syödä sitä sun tätä. Elämä ei ole ikinä täydellistä. Eikä meistä ihmisistä tule koskaan valmiita.

Mikä on sinun suhteesi syömiseen?

Lähteet: Hyvä Terveys 4/2017, kuvat Pexel ja Pixabay