tiistai 29. joulukuuta 2020

Syöminen voi olla taitolaji

 


Tähän tämän jutun Satterin-malliin voi mielestäni uskoa tai ei. Olen huomannut, että mediassa on nykyisin paljon puhetta etenkin syömisestä ja nukkumisesta. Ehkäpä syöminen ja nukkuminen on nykyihmisen ongelmia. Sen takia niitä käsitellään paljon.


Satterin mallin kehitti amerikkalainen ravitsemusterapeutti Ellyn Satter. Mallia nimitetään myös syömisen taidoksi, jossa olennaista on suhtautuminen ruokaan ja syömiseen. Malliin liittyvää syömisen mittaria käytetään myös joissakin suomalaisissa yliopistoissa.



Syömisen taito-mallissa on viisi peruspilaria: myönteinen suhtautuminen syömiseen, erilaisten ruokien hyväksyntä, säännöllinen ateriarytmi, syömiseen keskittyminen ja kylläisyyden mukainen syöminen.


Malli kuvaa syömiskäyttäytymistä positiivisesta näkökulmasta. Se ei ota kantaa siihen, mitä pitäisi syödä ja mitä ei. Esimerkiksi mitään ruokaa ei kannata kieltää itseltään.


Tärkeintä ei ole siis mitä syö vaan miten syö. Syömisen taidossa korostuu myös oman kylläisyyden havainnointi. Ajatustapa korostaa sitä, että nälän ja kylläisyyden tunteiden mukaan syöminen tukee pysymistä normaalipainon rajoissa.



Syömistaitoinen uskaltaa syödä itsensä sopivan kylläiseksi ja osaa lopettaa syömisen ollessaan kylläinen.


Ruoasta nauttiminen ja riittävästi syöminen päihittävät kiellot, rajoitukset ja itsensä näännyttämisen. Ajatukset kielloista ja säännöistä kumpuavat vuosikymmeniä kestäneestä tiukasta dieettiajattelusta ja pikalaihdutuskuureista.


Hyvin tärkeää on suunnitella ruokailut hyvin ja pitää ruokarytmi säännöllisenä. Ruokailun säännöllisyyteen panostaminen vähentää myös esimerkiksi napostelun tarvetta ja tunnesyömistä.



Painonhallinnassa on kyse muustakin kuin syömisestä. Myös liikkuminen ja riittävä nukkuminen on tärkeää. Tutkimusten mukaan taitavat syöjät ovat fyysisesti aktiivisempia.


Miten syömisen taitoaan voi kehittää? Liikkeelle kannattaa lähteä ateriarytmin kohentamisesta ja ruokavalion monipuolisuuden lisäämisestä. Lisäksi kannattaa varata riittävästi aikaa syömiseen ja säännölliseen aterioiden ennakkosuunnitteluun.


Myös myönteinen, joustava suhtautuminen syömiseen on varmasti asia, johon voi vaikuttaa aikuisenakin. Tämä ei tapahdu vain muutamassa viikossa, vaan vaatii pitkäaikaista mielen työskentelyä.


Kylläisyyden tunteiden tunnistamisessa aikuisilla voi olla opittavaa lapsilta. Lapsilla omat kylläisyyden tuntemukset tulevat luonnostaan itseltä ja hehän eivät normaalisti syö yli tarpeen, elleivät aikuiset sitten tuputa ruokaa.


Aikuisilla kylläisyyden havaitsemista vaikeuttavat epäsäännöllisen ateriarytmin lisäksi kiireessä syöminen, stressi ja jo kertyneet liikakilot.






Lähteet: Helsingin Sanomat 24.12.2020, kuvat Pixabay.





Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Ole hyvä ja kommentoi. Teet minut iloiseksi!