Mennyt viikkoni

 

Pienet hyasintit ja taustalla seuralliseksi varttunut Siiri-kissi.

Hiljaiseloni jatkuu. Elän pienen pientä elämääni. Minulla lienee jonkinlainen joulunalusmania, kun leivon, teen pakkaseen jouluruokia, säädän ja sählään.  Illalla nautin sekä tämän blogin että kaunokirjallisen käsikirjoituksen toisen kierroksen kirjoittamisesta  ja lukemisesta. Joskus katson elokuvan. Ayurvedaa harrastan edelleen. Ruokavalion ja ihonhoidon lisäksi olen alkanut tehdä aamulla kielen puhdistuksen kielenkaapimella ja öljypurskuttelun.

Kielenkaavinnan jälkeen pestään hampaat ja sitten purskutellaan. Öljypurskuttelu eli oil pulling on tullut maailmalla suosituksi. Ayurvedassa sitä tehdään 10-20 minuuttia. Minä teen sen kookosöljyllä. Öljypurskuttelun sanotaan poistavan hampaiden värjäytymiä; ehkäisevän plakin syntymistä; vahvistavan ikeniä ja äänihuulia ja kosteuttavan kurkkua.  Lisäksi jännittyneistä leukaperistä kärsivät tai luonnollista ilmeen kohotusta kaipaavat saavat samalla kasvojumppaa.

En minä tiedä, onko näistä aamutoimista hyötyä - tosin runsaasta kahvin juonnista hampaisiin syntyneet tummentumat ovat vaalentuneet - , mutta aikani kuluksi niitä teen. On tämä koko homma vähän huvittavaa. Ainakin jos joku ulkopuolinen katsoisi näitä aamutoimiani.

En ole  syönyt suklaata tyttären muutaman viikkoisen käynnin jälkeen. Sillä viikolla leivoin kolme erilaista suklaakakkua. Uph. Se oli liikaa. Olin aivan suklaan, valkean sokerin ja vehnäjauhojen horteessa ja turvoksissa. Mutta sama odottanee joulun jälkeen. Kun vielä suureellisempaa suklaan syöntiä. No, mitäs siitä. On suklaa vain niin herkullista. Ja on juhla-aika.

Mennyt viikko on tavalliseen tapaan mennyt nopeasti. Maanantaina vein läppärin kauppaan, koska se näytti niitten kirjainten, joiden alla on numeroita sun muita vain nämä numerot ja merkit. Esimerkiksi K:n alla kaksi, L:n alla kolme näppäimistössä. Tätä probleemaa on vaikea selkeästi selittää.

Ajattelin, että tämä vanha läppäri on jotenkin rikki, mutta kaupassa ripeä nuorukainen painoi jotakin näppäintä ja asia selkisi oitis. Siitä vaan. Voi, minua digiblondia. En osannut löytää yhtä näppäintä ja painaa sitä. Mission impossible. Joiltakin se käy. Kävin sitten kaupoilla S-marketissa ja Tokmannilla, koska se on täällä ainoa paikka, jossa myydään granaattiomenamehua. No, kolme tarjouksessa olevaa konvehtirasiaa tarttui mukaan. Myös kukkia.

Tiistaina innostuin leipomaan joululeipiä lisää, muun muassa naapurin vanhalle pojalle. Viime kerralla leivoin kolme. Yksi meni naapurin ikäihmisille, ja toinen syötiin. Kolmas on pakkasessa. Niin herkullista. Hedelmäpalat, pähkinät, mallas, fenkoli, anis, pomeranssin kuori ja tietty siirappi ja jauhot.

Tässä ohje valokuvattuna:  

Leivoin kuivahiivalla ja laitoin sitä reilusti 1,5 pussia. Samoin lisäsin psylliumia tuomaan sitkoa tähän raskaaseen taikinaan. Pähkinöitäkin lisäsin ja voitelin leivät vasta valmiina siirappivesiseoksella. Sekahedelmät ja pähkinät laitoin jo taikinaan muitten aineitten kanssa.

Samalla teen myös ruokaa ja hoidan kotitöitä. Me ollaan syöty kaaliraastetta vai pitäisikö sanoa suikaleita pitkin syksyä. Monitoimi- kone vaan kaapista ja hommiin. Kaaliraaste on huimasti terveellisempää kuin vihersalaatti. Teen sitä kerralla viikoksi.

 

Keskiviikkona leivoin tunnelmallisesti kynttilä pöydällä kaneliässiä, koska kukaan perheestä ei tykkää piparkakuista. Leivoin ässiä runsaasti. Oikeastaan teen kaikkia jouluruokia ja -leivonnaisia liikaa. Ja keksipurkista löytyikin viime vuotiset piparit. Aion leipoa vielä myös kaksi banaanikakkua. Kuivakakuista meillä pidetään, samoin suklaajuustokakusta, jota teen aaton aattona kuten rosollin. Lasimestarin sillin teen viikkoa ennen aattoa. 

Viimevuotiset piparit.

Kaneliässätaikina ja kynttilä.

Kaneliässiä aika keko.

Eilen torstaina sain päähäni tehdä luumupullakransseja. En tehnyt niitä  minkään ohjeen mukaan. Pullataikina on muistissa, kun olen leiponut sitä niin paljon.

Ostin Tokmannilta myös pieniä hyasintteja ja amarylliksen. On ilo katsella, kun ne puhkeavat kukkaan. Jos puhkeavat. Minun hoidossa. Saas nähdä. Toivon, että ne ovat kukassa viimeistään aattona. Hyvin pieniä ovat.

Tiistaina oli melko kylmä sää, ja tästä inspiroituneena menin kuvaamaan Nurmaan järveä. Jotenkin jää kiinnostaa. Tässäpä kuvia siitä inspiraatioretkestä. Aurinkokin yritti paistaa valjunlaisesti.

Nyt perjantaina leivon banaanikakun, joka säilyy pitkään. Pakastimiin ei mahdu enää mitään. Minä olen säätänyt ja sählännyt, mutta nauttinut suuresti joulunvalmisteluista.

Jäänalaista elämää.

Sattui huvittava juttu. Kirjoitin miehelle kauppalistan, kun hän meni autoasioissa Heinolaan. Kun hän tuli takaisin, hän sanoi, että sitä kormaa oli todella vaikea löytää. Sanoin, että kauppalistassa luki kyllä kermaa, mutta hän oli lukenut, että kormaa. "Sähän olet kiinnostunut nykyään Intiasta ja Ayurvedasta." No, hän oli tutkinut S-marketin maustehyllyn: ei kormaa. Sitten meni Lidliin ja maustehyllyjen läpikäyntiä: ei kormaa. Lopulta hän toi kotiin kormanvalmiskastikkeen.

Minä en edes tiennyt, mitä on korma. Kermaa en saanut. Voi, miten suloinen mieheni on, hänellä riittää kärsivällisyyttä ja rauhallisuutta. En käytä yleensä valmiskastikkeita, mutta tähän itselleni vieraaseen kormakastikkeeseen lisään proteiiniksi soijapapuja ja syön nautinnolla.

Tiistai iltana värjäsin taas hiuksia Khadin luonnonväreillä. Ne ovat ayurvedilaisiakin. Värin pitää antaa olla päässä noin 2 tuntia. Sekoitin pähkinän ruskeaa ja kuparia. Viime kerralla värjäsin hiukset ensiksi pähkinän ruskealla ja parin päivän päästä aidolla hennalla. Silloin tulos oli mielenkiintoinen, ja luonnonvärit vaihtuivat ja elivät pesujen myötä, ja hiukset kiilsivät.

Keskiviikkona köröttelin taas pienellä Saxollani kylille kampaamoon hiusten leikkaukseen. Väri oli jo siis valmiina. Kysyin viime kerralla kampaajalta, värjäisikö hän luonnonväreillä, jos toisin mukanani. Vastaus oli ehdoton ei, vaikka joku muukin asiakas oli kuulema ehdottanut aivan samaa asiaa. Kampaajani on silti aivan ihana ihminen.

Eilen torstaina oli muun muassa treffit ystävän kanssa kahvilassa. Tuolloin pidimme maskeja, mutta ei se kälätystä vaimentanut. Kälättämiseen taipumusta kummallakin. Aika taas kiisi, ja treffit kestivät kolme tuntia. Sitten kotiin luumupullakransseja tekemään.

Mukavaa viikonloppua kaikille!