sunnuntai 6. joulukuuta 2020

Siivosin joulusiivouksen raivon vallassa

Kädet vapisevat vieläkin raivosta! Hengitän syvään. Rauhoitun.  Minä inhoan siivoamista! Siivoan yleensä vain kerran kuussa, imuroin ja pyyhin pölyt.


Nyt matot  ulos, imurointi, moppaaminen. Melkein kolme tuntia. Kaikki nurkat puhtaaksi. Ongelma on, että meillä on tavaraa paljon myös lattioilla. Minun kirpputorilöytöjäni. Esimerkiksi kauhean innostuneena laitoin sivupöydälle löytämäni - silloin niin ihanat  - vanhan ison vaa`an, vanhan geologin työsalkun ja vanhan sairaanhoitajan laukun. Kaikki vanhaa. Ei mennyt aikaakaan, kun kyllästyin  katselemaan niitä ja siirsin ne lattialle. Pois silmistä. Sivupöydälle siirsin sitten viherkasveja, joista Siiri-kissimme rapsuttelee multia.


Piti siis siivota nyt ikkunanlaudat, pöytä ja pöydänalus mullasta. Ties vaikka olisi ilmestynyt  jotain toukkia niihin. Kyllä minä olen tietyn väliajoin siivonnut ikkunanlaudat ja pöydän mullasta, mutta pöydänalusta en ole vaivautunut siivoamaan. Sitä mullan määrää! Ja miten älyttömästi pölyä nurkissa ja roskaa lattialla.


Siirsin sitten itseni mielikuvaharjoitteella raivon valtaan - muuten en voi tehdä perusteellisempaa siivousta kuin vihan voimalla - ja aloin imuroida. Sohvat täynnä kissankarvaa. Outoja tahroja pitkin lattioita. Oli kuin olisin juossut 100 metrin juoksua, vauhti oli niin kova. Sytyttämäni pönttöuunitkin sammuivat, kun unohdin lisätä puita. Voi Jumalauta.


Jotta näin tarkemmin tahrat, minun oli riisuttava silmälasit. Lasit pois ja sitten taas päähän. Ja voi , suoraan sanoen helvetti, että lasit hävisivät monta kertaa. Etsiä niitä sitten raivokkaasti. Ja näin hävitin välillä myös mopin ja sangon kaksi kertaa. Etsiä niitä raivokkaasti pitkin taloa. Kyllä taas sähelsin. Ähelsin. Kiroilin. Hinkkasin mopilla raivokkaasti. Kylläpä tahrat lähtivät. Moppisankko kaatui sekin kaksi kertaa, ja vesi levisi vuolaasti lattialle. Levittelin sitä ja moppasin hyvin kosteasti. Kuivuminen kestää kauan. Kaikki tämä johtuu hajamielisyydestäni. Ei dementiasta. Ei, en ole seonnut, kaikki muumit laaksossa, olen vain vihainen. Se on välillä hyvä  ja tarpeellinen tunne.




Olin unohtanut, että illalla sumutin uunin myrkkyuuninpuhdistusaineella, ei ole ekoversiota meille siunaantunut, lieneekö keksittykään. Olisin voinut puhdistaa sen soodalla, jos olisin osannut ajatella järkevästi. Kaikki ekopesuaineet niin tiskille, vaatteille, siivoamiseen on. Mutta en tuntenut siivoamisessa mitään eettisesti ylentävää tunnetta vaan silkkaa, hopeankarvaista raivoa. Missä rillit, missä moppi? Sitten voimakas räiskäys lattialle. Hinkkausta. Kovaa. Lopulta uuni teräsvillalla. En tiedä meneekö se siitä pilalle. Menköön perkele.


Huomenna pölyjen pyyhkiminen. Sekin varmasti jäätävän hopeisen  ja oranssin vihan vallassa. Onneksi huomenna. Hullu paljon töitä tekee, viisas pääsee vähemmällä. Tai laiska. Mutta on  järkevää jakaa näitä töitä eri päiville. Raivo polttaa sisintä. Ei hyvä. Ei lainkaan hyvä.   Mutta jouluaatton aamuna ei tarvitse kuin imuroida ja pyyhkiä tasoja. Sitten keitän riisipuuroa lounaaksi, sokerilla ja kanelilla. Rento ja rauhallinen joulu. Kuten aina.


Tämä siivoaminen on minulle vähän traumaattista, koska jouduin lapsuudenkodissa siivoamaan vasta vain 10-vuotiaana joka lauantai. Sittemmin siivosin kerran viikossa keski-ikään asti. Sittemmin erittäin vastentahtoisesti kerran kuussa. Ikä tuo suurpiirteisyyttä ja lempeyttä itseään kohtaan. En halua olla kotiorja ja himokodinpuunaaja vaan tämän hetkinen oma itseni.




Mistä ihmeestä se pöly tulee? Taidan lukea siitä artikkelin. Se rauhoittaa, ja kirjoitan siitä tähän alun siivottomankielisen tekstin jälkeen.

Puhatuspalvelun opettaja Maarit Liukolampi ohjeistaa ja osaa varmasti siivota kadehdittavan letkeästi, rauhallisesti ja sujuvalinjaisesti.

  • "Ihmisen ihosta ja hiuksista, vaatteista ja kodintekstiileistä syntyy pölyä. Ulkoa tulee taas asuntoon siitepölyä ja nokea. Leipomisesta nousee jauhopölyä. Takan ja kynttilänpoltostakin voi tulla nokihiukkasia kodin ilmaan." Sivunmennen täytyy sanoa, että läppärini on aivan pölyinen ja kissankarvainen. Kun Siiri-kissikin kirjoittaa omalla tavallaan varsin mielenkiintoista tekstiä. Siivoan huomenna. Meille tulee tummaa pölyä pellettitakasta. Sille ei voi mitään, kun pitää nyt kylmempinä päivinä lämmittää. Ja ne pönttöuunit.

  • Mitä enemmän ihminen viettää aikaa kotona, sitä enemmän pölyä syntyy.
  • Makuuhuone on kodin pölyisin paikka. Siellä möyhitään peittoja, vaihdetaan vaatteita ja kuivatetaan ehkä pyykkejäkin. Tästä syntyy tekstiilipölyä.
  • Kotieläimistä tulee paljon pölyä ja karvoja. Kun hankkii kotieläimiä, tätä on vain siedettävä. Meillä sohvat, verhot, matot, ties mitkä kissankarvoissa, koska nämä tyypit tykkävät loikoilla ja meditoida siellä sun täällä. Kerran Siiri-kissi nukkui ison peikonlehden ruukussa.
  • Matot keräävät pölyä, eikä pölyä siten ajelehdi kaikkialla ilmassa. Se on kai hyvä juttu.


Mitä voi tehdä pölyn vähentämiseksi kotona?
  • Kannattaa pitää ilmanvaihtoventtiilit ja -suodattimet puhtaina. Meillä vanhassa talossa vanhat, pyyhin niitä ehkä kerran pari vuodessa.
  • Kannattaa satsata hyvään imuriin. Meillä ei ole sellaista.
  • Ei kannata pitää valtavaa määrää tavaraa esillä. Meillä niitä riittää monessa kerroksessa. Toinen ihmeellisen järkevä tyttäreni sanoo kotiamme kirpputoriksi. Minä siihen, että tämä on boheemi koti. Niin, oikeastaan molemmat tyttäreni ovat järkevämpiä kuin minä.
  • Siivoamisen työjärjestys on tärkeä. Imuroi ensin koko asunto ja erityisesti matot. Pidä tauko ja anna pölyn laskeutua. Siivoa vaikka sillä välin vessa.
  • Pyyhi pölyt tasoilta lievästi nihkeällä mikrokuituliinalla. Lopuksi mopataan lattiat nihkeällä mikrokuitumopilla. Minä en ole kuullut mitään mikrokuituliinoista. Mitä ne ovat? Meillä on sifonetliinat ja tuiki tavallinen moppi. Teen raivoisan siivoukseni näköjään väärässä järjestyksessä. Jospa oppisi seuraavan kerran noudattamaan näitä tomeria oppeja.
  • Liina ja moppi eivät saa olla missään nimessä liian märkiä. Avainsana on nihkeys, siihen pöly tarttuu kiinni. Mikrokuitu on toinen avainsana: sillä on mahtava kyky puhdistaa likaa pinnoilta.
Että tällainen itsenäisyyspäivä. Onneksi on hyvää ruokaa. Naapuri toi haukifileitä, hänen miehensä on mestari fileoimaan ja  kalat saadaan Kala-Erkiltä suoraan järvestä. Kyllä tämä iloksi muuttuu. Syönnin jälkeen luen Tuula-Liina Variksen kirjaa "Irma" ja rentoudun.

Mutta kuitenkin: Hyvää itsenäisyyspäivää kaikille!









Lähteet: Helsingin Sanomat 21.11.2020, kuvat Pexel, kun en raivoissani ehtinyt, muistanut ottaa itse kuvia.

13 kommenttia:

  1. Hyvää & rauhallista Itsenäisyyspäivää!❤︎

    https://jasukuvaa.blogspot.com/

    VastaaPoista
  2. Kiitos hauskasta postauksesta! Sinulla on ollut tehokas siivousmieliala. Kyllä siivoukseen täytyy meilläkin vähän virittäytyä. Ainakaan ei saa olla kuolemanväsynyt, kuten yleensä töistä tullessa. Täytyy ensin vetää vähän happea. Meillä siivotaan kerran viikossa perjantai-iltaisin. Sitten on mukava aloittaa viikonlopun vietto. Jos jättää siivouksen lauantaiaamuun, se ahdistaa koko perjantai-illan. Nykyäänhän on oikeaoppinen tapa siivota mahdollisimman vähällä vedellä. Lankamoppia ja vesiämpäriä ei käytetä ollenkaan, vaan laattamoppia ja siihen kietaistuna mikrokuituliina. Mikrokuituliina kostutetaan miedossa pesuaineliuoksessa ja kun se on käytetty, vaihdetaan puhdas kostea liina tilalle. Lopuksi kaikki mikrokuituliinat pistetään pesuun 60c asteeseen. Likaista pesuvettä ei siis ole olemassakaan. Eikä niin ollen siirrellä likaa paikasta toiseen käytetyn siivousliinan ja likaisen pesuveden vuoksi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentista Erikoiset asiantuntijat. Sinä aukaisit minulle mikrokuituliinojen salaisuudet. Tai eihän se mikään salaisuus ole vaan järkevä tapa siivota. Pitäisi nyt ostaa sellaiset laattamoppi ja mikrokuituliina. Olisikohan Tokmannilla. Siellä on paljon siivoustavaraa, ja ostin sieltä nätin pölyhuiskan, jolla huiskuttelen korkealla olevia esineitä. En kyllä tiedä, puhdistuvatko ne kunnolla, mutta sen kun teen, jotta olen muka kätevä emäntä siivooja. Teen kyllä kaiken vastenmielisen siivouksen raivon voimalla. Vallan hienosti teillä on tämä siivouspuoli, kun siivoatte joka perjantai.

      Poista
    2. Tokmannilla on tosi hyvä valikoima siivousvälineitä ja mikrokuituliinoja. Lattian pesuun kannattaa valita sellainen vähän karkeampi mikrokuituliina, jonka pinnalla on selvästi näkyvissä sellaisia "koukkuja". Se liikkuu paremmin lattian pinnassa. Liian pehmoinen juuttuu pyyhkiessä lattiaan ja on raskas liikutella. Mikrokuituliinalla siivotessa ei välttämättä tarvitse edes pesuainetta käyttää. Se poistaa likaa ilmankin. Mutta itse olen aina käyttänyt laimeaa pesuaineliuosta. Jotenkin ei osaa ihan ilmankaan olla.

      Poista
  3. Jonkinlaisen raivon vallassa aloitan minäkin siivoamisen. Sitten pikkuhiljaa alan tasaantua, kun huomaan, että taas saan tuon ja tuon esineen (turhakkeen) pois silmistä. Esineet siirtyvät aittaan, varastokonttiin (joka pursuaa tavaraa jo ennestään) ja sieltä joskus kierrätykseen tai roskiin. Meillä oli säilytetty mm. vanhoja kahvinkeittimiä (toimivia vielä mutta muoviosat rikki). Keväällä purin ne osiin ja roskiin. Oli uusi halpa yleiskone, jossa oli hirvittävä ääni ja se meni myös roskiin. Tavarat ovat kyllä kaapeissa piilossa ja kaappeja on paljon.
    Nihkeäpyyhintä täälläkin laminaattilattioille ja osin vinyylilankkua. Siivoaminen käy todella kuntoilusta. Mattoja vien harvoin enää ulos ja niitä on mahdollisimman vähän ja kevyitä.

    Uunin pesusta pitää kertoa tarina, kun teimme kaksi isoa patakukkoa ja niistä molemmat kuohuivat niin, että koko uuni lainehti. Nykyisissä kiertoilmauuneissa täytyi irrottaa kaikki maailman osat luukusta lähtien ennen kuin sen sai puhtaaksi. Silloin oli tässä huushollissa hermo ns. pinnassa. :))
    Hyvää rentoa itsenäisyyspäivän iltaa sinulle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentistasi Beate56. Voi, kun minäkin voisin siirtää aittaan tai varastokonttiin sillä hetkellä tarpeettomat tavarat. Meillä on joka ikinen varastotila auton osien vallassa. Mies kun harrastaa vanhoja Citroänejä. Pienellä terassilla on auton renkaita. Voi tsiisus. Turhat esineet ovat siis vain talossa lattialla. Tuo varastokontti olisi hyvä asia. Pitääpä puhua miehelle.

      No, enpä ihmettele yhtään, että hermo meinasi palaa tuon kirtoilmauunin puhdistuksessa. Meillä on tietty vanhan mallinen uuni. Nihkeäpyyhintä pitäisi minunkin oppia, vaikka tykkään ja vihaan lotrata vedellä.

      Poista
  4. Hauskempaa tätä oli lukea, mitä sinulla on ollut siivotessasi.
    Onhan se hyvä, että kaikkeen saa neuvoja, kuten esim. pölyn vähentämiseen kotona. En jaksa lukea ja vielä vähemmän noudattaa arkielämän keventämiseksi tarkoitettuja neuvoja.
    Meillä on pienessä mökissä kolme kissaa ja kaksi koiraa, pölyttömäksi tätä ei saa millään. Onneksi näkö huononee iän myötä, eikä pimeinä päivinä kaikki näy. Nuorena siivosin joka päivä, nyt päästän itseni vähemmällä.
    Hyvää itsenäisyyspäivän iltaa Marja!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Kirsti kommentistasi. Hui, sinä hurja olet nuorena siivonnut joka päivä. Minulla on silmälasit siksi, etten näe kauaksi, on siis likinäkö. Kun otan rillit pois, näen hyvin lähelle, mutta en kauas. Siksi kuljen kotona silmälasit pois päästä, etten näkisi kaikkialla inhaa sotkua. Kätevä tapa. Mutta en ole kätevä emäntä. En laisinkaan. Se on jännä - kuten sinulla ja minulla -, kun ikää tulee, muuttuu suurpiirteisemmäksi. Ja myös lempeäksi itselleen.

      Poista
  5. Olipahan raivokasta tekstiä,nauraen luin kyllä. Tuo kyllä on toimiva tyyli että siivoaa suutuspäissään,on monasti toiminut myös täällä. Meikäläisellä kun on tuo pieni hoitola kodin yhteydessä niin ainakin asiakastilat joutuu pitämään siistinä, muuten ei niin tarkkaa olekkaan,ainakaan täällä talon toisessa päädyssä.Nokea löytyy meilläkin kun pannuhuone on asuintiloissa ja kynttilöitä polttelen tosi paljon,koirakin löytyy sekä kolme lastenlasta käyvät järjestelemässä mummolaa usein tuosta naapurista. Joulusiivouksen teen useimmiten aatonaattona,en puunaa kaappeja mutta matot raahaan ulos ja se kyllä vaatii adrenaliinia. Joulun aikaan onkin sitten taas semmonen vilske kun tulee lisää lapsia järjestelemään ja toinen koira,eli sama siivousrumba pyhien jälkkeen. Hyvää jumppaahan tuo siivous on ja puiden kantaminen myös puukeskuslämmitteisessä talossa, lumitöitäkin voi sattua kun talvi kuitenkin on. Mutta voi sitä mielihyvän tunnetta kun saa levitellä puhtaat pöytäliinat pöydille,kukkia maljakkoon,kynttilöitä palamaan ja kaunista musiikkia soimaan,kyyllä silloin elämä on mallillaan. Mukavia jouluisia touhuja sinnekkin Marja :-)

    VastaaPoista
  6. Kiitos kommentistasi Pihakeiju. Juu, se mattojen raahaaminen ulos. Siinä vaiheessa annan vihan puskea päälle, kun kopistelen niitä ja nostan mattotelineelle. Onneksi voi hakata mattopiiskalla. Teen sen perusteellisesti oranssin vihan säkenöidessä minussa. Hakkaan ja hakkaan. Eli jotain teen kunnollakin ja perusteellisesti. Sen minä osaan! Siivouksen salat eivät kovinkaan kiinnosta, mutta sain todella hyviä neuvoja Erikoisilta Asiantuntijoilta. Eri asia on jaksaako sitä nyt alkaa oppia siivouksen. Se vain on niin epämiellyttävää. Mielenkiintoista, että sinulla on aivan oma hoitohuone. Ja pitäähän se olla, jos on luontaishoitaja.

    Siivoan vain kevyesti - tietenkin vihaisena - jouluaattona. Sinä siivoat jo aatonaattona. Lapsuudessa meillä herättiin aina viimestään aamukuudelta siivoamaan perusteellisesti. Siitä on jäänyt jotenkin ikävät muistot, kun jo aivan penskana piti siivota.

    Onhan se siivoaminen eräänlaista urheilua. Minäkin joudun kantamaan liiteristä puita pönttöuunien lämmittämiseen, mutta siitä tykkään ja tuleen tuijottamisesta. Joudun tekemään vähän lumitöitäkin, silloin tällöin naapurin isäntä auraa traktorilla pihan. Kivoja joulunaluspuuhia sinullekin!

    VastaaPoista
  7. Minä siivosin jo lapsena mielelläni joka viikko. Matot aina ulos, ja kontallaan lattiat siihen aikaan luututtiin. Tykkäsin auttaa äitiä kun hän oli töissä ja pääsi viikonlopun viettoon puhtaaseen kotiin. Meillä alakerrassa asui kolme vanhaa mummoa ja kyllä ne jaksoi ihmetellä minun tarmoa, miten jaksoin matot kopistella ja siivota kaikki. Myös puuhommat tein eli kun kuorma saapui lapoin ne liiteriin ja tietysti vein myös sisälle. Siivoan vieläkin joka viikko mutta en enää nykyään kontallaan pese lattioita. Niin se on että jokainen tyylillään. Hyvää joulun odotusta ja kisuille rapsutuksia!

    VastaaPoista
  8. Kiitos kommentistasi piitu. Muistan hyvin sen ajan, kun lattiat luututtiin kontaten. Ei ollut mopista tietoakaan. Minusta lasten työ on leikki. Mielestäni jouduin liian suureen siivousvastuuseen lapsena. Myös ulkotöitä piti tehdä, muun muassa puutöitä kuten sinulla. Meillä vain isä sirkkelöi halkoja, ja minä kannoin ne samalla liiteriin. Myös lampola piti siivota talikolla talven jälkeen. Oli kakka tiukassa. Kesällä oli aiv-rehun teko, heinän teko, perunannosto. Keväällä suursiivous ja mattojen pesu...Voisin luetella näitä pitkään, mutta maatalon töitä; kasvi- ja mansikkamaasta huolehtiminen, siivousta, tiskausta, leivontaa, ruoanlaittoa. Sinä olet reipas, kun siivoat joka viikko. Tosiaankin kukin omalla tyylillään. Samoin sinulle hyvää joulunodotusta, kissit lähettää terveisiä.

    VastaaPoista

Ole hyvä ja kommentoi. Teet minut iloiseksi!