lauantai 26. joulukuuta 2020

Meidän jouluaatto ( melkein vain kuvin)

 








Enpä minä näköjään osaa olla kirjoittamatta edes vähän, joten muutin otsikkoa "Meidän jouluaatto kuvin" otsikoksi "Meidän jouluaatto (melkein vain kuvin)". Ja ettei jouluaatto pelkäksi syömingeiksi mennyt, mies luki  aluksi Jouluevankeliumin. Niin kuin aina. Perinteisesti. Joulun sanoma.  Eikä tämä vain meidän joulu ollut vaan kaikkien kristillisten kulttuurien joulu. Kulttuurikristityt viettävät kristinuskoon perustuvia juhlapyhiä. Vaikkei siitä sanomasta välittäisikään.


Joulun ajan ehdoton lempikukkani on hyasintti. Sen tuoksu kuuluu jouluun. Aina vaan. En tee tai osta joulukukka-asetelmia. Pelkät hyasintit ja amaryllikset riittävät. 





Tein rosollin aatonaattona. Rupesin miettimään, mikä on joulun lempiruokani. Lanttulaatikosta tykkään todella paljon, mutta rosolli vie voiton. Itse tehtynä se on vain niin raikasta, ja ainesten suhdetta voi säätää.



Nyt, kun kirjoitan tätä, nettiyhteys katkeilee. Sama kännykän kanssa. Asutaan niin katveessa, melkein sydänmailla. Ja talomme on kallioisen mäen juurella. Olen jo tottunut tähän. Joskus se vain ärsyttää kärsimätöntä ihmistä. Mutta sillä on myös välillä omituinen rauhoittava vaikutus.



Nyt mennään kronologisesti jouluaattoa eteen päin. Aamulla  kävin lenkillä ja iloitsin siitä, että oli lunta.




Sitten päivän syömiset. Olen tehnyt kaikki jouluruoat ja leivonnaiset itse.  Lounaaksi syötiin riisipuuroa. Myös Siiri-kissimme osallistui sirottelemalla sokeria pöydälle.




 Pian olikin aattopäiväkahvin aika.











Jouluateria aloitettiin kaloilla. Syön silliä oikeastaan vain jouluna ja juhannuksena. Eniten syön matjes-silliä smetanassa tillin kera. Myös lasimestarin sillistä tykkään.




Tämä on matjes-silliä smetanassa. On epämääräinen kuva.


Sitten oli vuorossa laatikot ja kalkkunarulla. Minä söin savulohta.





Suut raikastettiin ennen juustoja sitruunasorbetilla, joka oli tavallaan ensimmäinen jälkiruoka. Sorbetin valmistus taas vähän koetteli kärsivällisyyttä.




Masu oli hyvin pinkeänä ruoan jälkeen, mutta kuitenkin vielä juustot maistuivat.



Joulupäivän aamiainen: taatelikakkua, banaanikakkua, suklaata ja kahvia. Jouluaamun tunnelma oli hyvin rauhallinen. Ehkäpä se oli pyhän rauhaa.


Lenkki hiljaisella Nurmaan kylätiellä.

Sinä lukija, joka olet joulun ajan töissä, paljon voimia työhösi ja ehkä myös vähän joulumieltä!

Sinä, joka olet vapaalla, vapaa, ihanaa joulun rauhaa, hidasta elämää, loikoilua, rentoutumista ja herkuttelua sinulle!


7 kommenttia:

  1. Kiitos kuvista!
    Ihanan värikästä sinulla! Tykkään kovasti joulun väri-iloittelustasi!
    Hyasintti on minunkin joulun lempikukkani. Aloitan ostamaan hyasintteja kotiin heti, kun ne ilmestyvät kauppoihin. Ja kaikissa väreissä! Koko joulun ajan "pitää" olla hyasintin tuoksua kotona!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentista Erikoiset Asiantuntijat. Kyllähän meillä on värikäs koti. Sellainen hupsista-rallaa-tunnelma. Juuri se hyasintin tuoksu. Voi tuoksua jopa metrin päähän. Se on niin jouluista. Jos kaupan olevissa eteerisissä öljyissä olisi hyasintin tuoksu, ostaisin sen heti.

      Poista
    2. Hah, sama juttu! Kerran löysin hyasintintuoksuisia tuikkukynttilöitä. Ne tuoksuivat lähestulkoon aidoilta.

      Poista
  2. Herkkua on siinä monenlaista.......Hyasintti kuuluu ehdottomasti minunkin jouluuni, ensimmäiseen omaan kotiini hankin aikoinani hyasintin,muistaakseni vaaleanpunaisen ja siitä lähtien se onkin ollut joulukukkani. Tänä jouluna minulla on jokaista väriä hyasinttejä leikkona vaasissa ja yksi vaaleanpunainen sipuleineen. Lila ja vaaleanpunainen tuoksuvat voimakkaammin. Täällä Vienolassa oli villiä melskettä hilinää helskettä kovasti,nyt talo hiljeni ja on rauha maassa kun tytär miehineen,lapsineen ja koirineen lähtivät. Mukavaa joulun jälkeistä aikaa sinne Marja :-)

    VastaaPoista
  3. Kiitos kommentistasi Pihakeiju. Sinäkin olet hyasintti-ihminen ja vielä monissa väreissä. Sinulla oli ihana joulu, kun tytär perheineen ja koirineen vieraili. Voi, että odotan niin mummiksi tuloa, mutta molemmat tyttäret vannovat, etteivät mene naimisiin ja saa lapsia. Tämä voi kyllä muuttua, ovathan molemmat tytöt vasta kaksikymppisiä. Mukavia alkaneen arjen päiviä sinullekin!

    VastaaPoista
  4. Niin kaunista ja tunnelmallista teillä ja oijoi mitä herkkuja ja niin kaunis pöytäliina. Meilläkin luetaan jouluevankeliumi perinteenä vaikka uskossa emme olekaan.

    Sydämellistä uuden vuoden odotusta Marja. <3

    VastaaPoista
  5. Kiitos Tiia, Jouluevankeliumi on meidänkin jouluperinne ja punainen pöytäliina kuuluu jouluun. Niin jouluihminen en ole, että esimerkiksi vaihtaisin jouluverhot ja -lakanat. Mukavaa vuoden loppua sinulle!

    VastaaPoista

Ole hyvä ja kommentoi. Teet minut iloiseksi!