Itsetunto ei ole vakaa. Kaikissa tilanteissa samanlainen. Välillä se voi olla hyvä. Välillä huono. Minun itsetuntoni on tyyppiesimerkki tästä. Itsetunto vaihtelee päivästä ja tilanteesta toiseen. Yritän olla jäämättä piehtaroimaan siihen, että itsetuntoni sattuu olemaan jonakin päivänä pohjamudissa.
Psykologiassa itsetunnolla tarkoitetaan ihmisen omaa käsitystä itsestään. Itsetunnon voi jakaa kahteen osaan: järkeen ja tunteeseen. Järki - nimensä mukaan - ilmaisee mielessämme järkevästi, että nyt itsetunto ei ole hyvä. Tunne on sitä epämääräisempi. Pidänkö itsestäni vai en? Tässä kysymyksessä vellotaan mielen sopukoissa. Eikä välttämättä löydetä selkeää vastausta. Itsetunto säätelee ihmisen ja ymäristön välistä suhdetta ehkä enemmän kuin mikään muu mielen ominaisuus.
Hyvä itsetunto on rauhaa itsensä kanssa. Tällainen ihminen ei lannistu helposti epäonnistumisista, vaikeuksista, kritiikistä; on valmis haasteisiin.
Huono itsetunto saa yleensä välttelemään ja pelkäämään epäonnistumisia. Ihminen ei uskalla ottaa vastaan haasteita ja uusia juttuja. Mutta kuten edellä kirjoitin, itsetunto ei pysy koko ajan samanlaisena.
Tässäkin ilmiössä on iso merkitys varhaislapsuuden kokemuksilla. Jos lapsi kasvaa kannustavassa, rakentavassa, rakkaudellisessa ympäristössä. Hänelle kehittyy hyvä itsetunto.
Ääripositiivisen psykologian self help-oppaat eivät auta syvällisesti parantamaan itsetuntoa. "Olet juuri sitä, mitä uskot olevasi. Älä anna ajatustesi rajoittaa sinua." Ohje on yleisluonteinen - vähän liirum laarumia - ja lisäksi ristiriitainen. Todella huonoon itsetuntoon auttaa vain psykoterapiasuhde.
Olli Kiviruusun itsetuntoa käsittelevässä väitöskirjatutkimuksessa selvisi, että hyvä koulumenestys on yhteydessä hyvään itsetuntoon. Toisaalta hyvä oppilas voi olla - miltei sairaalloisesti -perfektionisti.
Kiviruusun mukaan huonosta koulumenestyksestä voi alkaa tie, joka johtaa huonompaan pärjäämiseen työelämässä. Koulun pitäisi olla keino tasoittaa - ei korostaa - itsetuntoeroja. Jos oppilas saa vuodesta toiseen vain huonoja numeroita, ei se voi olla vaikuttamatta itsetuntoon. Mutta vanhempien pitäisi rakastaa lastaan lapsen itsensä takia. Eikä hänen saavutustensa takia.
Miten sinä määrittelisit hyvän ja huonon itsetunnon?
Lähteet: Helsingin Sanomat 29.3.2018, kuvat omat
Tuo on totta, ettei itsetunto ole vakio.
VastaaPoistaMiten minä itsetunnon määrittelen? Minulle käsitys itsestäni on aina ollut suhteessa johonkin asiaan tai henkilöön. Esim. laulu ja tanssi eivät ole minun juttujani. Kun joudun tilanteisiin, joissa pitäisi laulaa tai tanssia, tunnen itseni maailman surkeimmaksi tyypiksi. Kouluaikoina yksi opettaja on saanut minut tuntemaan itseni täysin mitättömäksi aina kohdatessamme. Tämän tapaisia itsetunnon romahduksia tulee ja menee. Kun tilanne on ohi, hyväksyn taas itseni huonoine ja hyvine puolineni.
Hienoa tiistaita!
Kiitos, Kirsti, kommentistasi. Niinhän se vaihtelee.Sanoit sen niin hienosti, että itsetuntomme on eniten meidän suhdetta ympäristöön määrittelevää: "Minulle käsitys itsestäni on aina ollut suhteessa asiaan tai henkilöön." Mukavaa tiistaita sinulle!
PoistaHyvinpä määrittelet itsetunnon. Näin se on. Olen myös näin kokenut.itsestäni sanoisin,että perusitsetuntoni on hyvä,, joissain tilanteissa se kuitenkin vähän horjuu,,, juuri kuten Kirstikin sanoi,tilanteissa,jotka eivät ole minun juttujani-nykyään en enää työnnykään sellaiseen,mikä ei oikein kuulu ees minulle <3
VastaaPoistaHyvää päivää Marja <3
Kiitos, Tuula, kommentistasi. Hyvä että otit esiin tuon perusitsetunnon. Minua harmitti jälkeen päin, että en korostanut sitä mitenkään. Meillä kaikilla on tosiaan se perusitsetunto, joka vaihtelee eri tilanteissa. Kiva kuulla, että perusitsetuntosi on hyvä. Kivaa tiistain jatkoa!
PoistaHei Marja. Tein itsetuntotestin jokin aika sitten. Vastaus oli että itsetuntoni on terve mutta vaihteleva. Se tosiaan vaihtelee. Kun perusitsetunto on kohdillaan niin kestää paremmin arvostelua muitten taholta. Ei heti usko mitä sanotaan joskus ihan vasten kasvoja. Koska virheitä teemme en saa antaa sen vaikuttaa perusminääni. Se ei ole Minä! Kun mielessä oman minän arvostelu alkaa epäonnistumisen jälkeen. Ehkä tämä on jopa muuta kuin itsetuntoa...mutta perusolotila palaa ja voin taas hyvin.
VastaaPoistaKiitos, Merja, kommentistasi. Se itsetunto taitaa vaihdella kaikilla tilanteesta riippuen. Hienoa että sait testin tulokseksi terveen itsetunnon! Onnittelut! Hyvällä perusitsetunnolla varustettu ihminen kestää arvostelua. Välillä itsetunto romahtaa. Mutta siitähän noustaan. Ehkä vielä jotakin oppineena. Kivaa tiistai iltaa sinulle!
VastaaPoistaTämä on vaikea, koska oma itsetuntokin vaihtelee päivittäin ja toisaalta olen toisissa asioissa varmempi, kuin toisessa. Ehkä kokisin, että tapa kestää pettymyksiä ja epäonnistumisia, rohkeus yrittää, olla olematta kateellinen, muiden ilo ei ole itseltä pois ja kyky rakastaa, on ominaisuuksia, jotka kannattavat hyvää itsetuntoa. Voin olla joissain jutuissa todella epävarma, mutta uskon, että sisälläni on tietty vahvuus ja arvomaailmani on vankkumaton ja tietty ydinvahvuus, joten ehkä "luustoni" on itsevarma ja ympärillä on kaikkea höttöä, mutta "luuston" vuoksi mikään ei kaada, vaan aina noustaan ja viha ei jää päällimmäiseksi tunteeksi, vaan kyky antaa anteeksi ja jos liikaa poljetaan, katkaista sekin tie. Tuli sekavaa ajatuksen lentoa. ;) Mutta tämä on vaikea aihe.
VastaaPoista<3
Kiitos. Tiia, kommentistasi.Ei ajatuksesi lento mitään sekavaa ollut.Sinulla on vahva ydin itsetunnossasi. Hyvää itsetuntoa kannattelevat seikat on sinulla kauniita ja viisaita. Kunpa kaikki ajattelisivat näin. Maailma olisi parempi paikka.
Poista