Itsetunto on itsensä arvostamista

 

Nykyään psykologian tutkimuksessa ajatellaan, että itsetunto muuttuu elämän eri tilanteissa, eikä se ole kenelläkään pelkästään hyvä tai huono.

"Itsetuntoon vaikuttaa moni  asia, ja se on joustava ja eri tilanteisiin mukautuva kokemus. Se ei ole pysyvä ominaisuus", sanoo psykologi Nina Lyytinen.

Itsetuntoa voidaan määritellä myös siten, että ihminen tuntee itsensä, missä asioissa on hyvä ja missä huono, mutta etenkin sillä tarkoitetaan ihmisen arviota omasta itsestään ja arvostaan. Se rakentuu kahdesta eri osasta: ihmisen sisäisestä kokemuksesta omasta itsestään ja ulkopuolelta tulevasta muiden ihmisten palautteesta.

Jos itsetunto on hyvä, ihminen kokee kelpaavansa ja riittävänsä sellaisena kuin on. Kun itsetunto on huono, ihminen kokee paljon epävarmuutta omasta arvostaan ja riittävyydestään.

Itsetunto alkaa jo kehittyä varhaislapsuuden kiintymyssuhteissa. Vanhemmilta ja muilta hoitajilta saatu huolenpito ja turva vahvistavat lapsen hyvää kokemusta omasta arvosta ja riittävyydestä. Jos taas lapsi jää vaille tarpeellista huolenpitoa ja huomiota, hän alkaa kokea epävarmuutta omasta arvostaan.

Nina Lyytikäisen mukaan vaille huolenpitoa jäämisen kokemus voi syntyä, vaikkei perheessä olisi suuria ongelmia, kuten kaltoinkohtelua tai fyysistä väkivaltaa. Jopa se, että vanhemmat ovat kiireisiä, eivätkä ehdi huomioida lapsen tarpeita, voi heikentää lapsen kokemusta omasta arvostaan.

Myöhemmin itsetunto kehittyy muun muassa koulussa ja töissä. Opettajilta, esihenkilöiltä, työkavereilta ja kavereilta tuleva arvostelu ja arvottaminen muokkaavat ihmisen käsitystä omasta kelpaavuudestaan.

Jos ihminen ei luota itseensä ja omiin kykyihinsä, se saattaa näkyä hänessä esimerkiksi jatkuvana epäonnistumisen pelkona, voimakkaana itsekriittisyytenä, keskittymisenä omiin puutteisiin tai muiden miellyttämisenä.

"Jos ei itse arvosta itseään, tarvitsee yleensä paljon ulkopuolelta tulevaa hyväksyntää", Lyytinen sanoo.

Psykologiassa itsetunnon käsitettä on viime vuosian myös alettu haastaa. Se johtuu siitä, että itsetunto ei ole sama asia, joka pysyisi samanlaisena päivästä toiseen. Muun muassa elämäntilanne, mieliala ja vireystila voivat vaikuttaa itsetuntoon paljon.

"Jos vaikka mieliala on jonakin päivänä matalalla, kokemus itsestä voi olla kielteisempi ja kriittisempi kuin normaalisti", Lyytinen sanoo.

Normaaliin elämään kuuluu myös ylä- ja alamäet. Kenenkään elämä ei ole jatkuvasti voittokulkua vaan jokaiselle elämä heittää joskus eteen haasteita ja kipeitä menetyksiä. Muun muassa läheisen kuoleman, avioeron, sairastumisen tai työttömyyden aikaan kenenkään itsetunto ei voi olla parhaimmillaan.

Kun oma olo jostakin syystä tuntuu arvottomalta ja riittämättömältä, Nina Lyytinen suosittelee vahvistamaan hyvinvointia olemalla  lempeä ja ymmärtäväinen itseä ja omia heikkouksia kohtaan.

Itsemyötätunnon opettelu kannattaisi aloittaa miettimällä, miten omaa itseä voisi kohdella samalla tavalla kuin hyvää ystävää. Kun esimerkiksi havahtuu siihen, että jatkuvasti syyttelee ja moittii itseään, voi miettiä, miten asiat voisi ilmaista ymmärtäväisemmin ja rakentavammin.

"Usein kohtelemme itseämme paljon ankarammin kuin muita. Kun opimme puhumaan itsellemme lempeästi, annamme itse itsellemme  myötätuntoa, jota tarvitsemme."

Jos ihminen ei ole varma omasta arvostaan ja riittävyydestään, hänen mielessään pyörii usein myös paljon kriittistä puhetta. Tähän voi harjoitella ottamaan etäisyyttä, joka tapahtuu tunnistamalla omia ajatuksia ja uskomuksia.

"Jos ilon ja hyvän olon kokemukset häviävät elämästä kokonaan ja omat ajatukset ovat jatkuvasti hyvin kielteisiä, voi olla hyvä hakeutua juttelemaan ammattiauttajan kanssa."

Iloista Vapun aattoa kaikille!

Lähteet: Diabetes nro 2 2025, kuvat omat

Miksi makean välttely on osalle muita vaikeampaa?

Osa ihmisistä on luonnostaan persompia makealle kuin toiset. Tätä selittää moni tekijä, mutta yksi niistä on geeniperimä, kertoo Helsingin yliopiston elintarviketieteiden professori Mari Sandell. "Jos ihmisellä on makealle persoutta selittävä biologinen tausta, sitä kantaa mukanaan syntymästä asti. Se on ihmisen ominaisuus."

Hanakkuus makealle ei ole kuitenkaan puhtaasti huono ominaisuus. Vauvoilla myönteinen suhtautuminen makeaan on vain hyvä, koska se motivoi syömään. Se on elämän ehto, että himoitsemme vastasyntyneenä maitoa.

Ei voida sanoa, että äidin raskaudenaikaiset ruokatottumukset vaikuttaisivat suoraan siihen, tuleeko lapsesta makeanperso. Ruokailutottumukset eivät ole kuitenkaan merkityksettömiä. Vatsassa oleva lapsi pystyy jo varhaisessa vaiheessa haistamaan ja maistamaan asioita. Makumieltymyksemme lähtevät jo tässä vaiheessa muodostumaan, odottavan äidin olisi tärkeää syödä monipuolisesti.

Voi olla mahdollista, että lapsi kyllästyy joihinkin ruoka-aineisiin jo kohdussa, jos äiti syö liian yksitoikkoisesti. Raskausaikana äiti on kuitenkin usein herkillä, ja makumieltymysten muodostumisesta ei saisi ottaa lisää paineita.

Myös se millaisia ruokia ja kuinka monipuolisesti syö varhaislapsuudessa, voi vaikuttaa siihen, miten syö aikuisuudessa. Jos syö lapsena paljon makeaa, siitä voi olla vaikea päästä irti aikuisena. Syytä tähän ei tarkkaan tunneta.

Osa ihmisistä on luonnostaan herkkiä karvaalle maulle. Suomalaisista herkkiä karvaan maistajia on 13-15 prosenttia ihmisistä. Jos iso osa syödystä ruuasta maistuu karvaalle, hakee karvaalle herkkä luonnollisesti vastapainoa makumaailmansa toisesta ääripäästä, eli makeasta. Karvaalle herkkien lasten on huomattu pitävän makeasta enemmän kuin sille epäherkkien.

Toisten ihmisten on helpompi nauttia kasviksista, toisten makeista makupaloista. Karvaalle herkkä voi syödä yksipuolisesti kasviksia ja valita vain niitä, jotka eivät maistu karvaalle, kuten kurkkua ja tomaattia.

Lähteet: Helsingin Sanomat 19.3.2020, kuvat omat

Oma minuus ja muiden ihmisten vaikutus siihen

  

Minäkäsitys tarkoittaa ihmisen omaa näkemystä siitä, millainen hän on luonteeltaan, taidoiltaan ja mieltymyksiltään.

Lapset ovat hyvin alttiita kuuntelemaan tulkintoja omasta itsestään. Vanhemmat saattavat ruotia lasta välittämättä siitä, kuuleeko hän. Se mitä lapsi kuulee voi määrittää häntä vielä aikuisenakin.

Minäkäsitys voi vääristyä myös varhaislapsuuden jälkeen. Melkein ikävin tilanne on koulukiusaaminen, minkä kiusattu muistaa läpi elämänsä. Koulukiusattu saattaa vielä viisikymppisenä tuntea olevansa aina töissä jotenkin alakynnessä.

Minäkäsitys voi muuttua myös aikuisena. Tähän saattaa johtaa esimerkiksi raskas ja paineinen tilanne työpaikalla, jos työntekijää  mitätöidään  ja  lyödään laimin ihmisenä.

Onneksi kaikki varhaislapsuuden määritelmät itsestä eivät seuraa läpi elämän. Tämän estää murrosikä. Silloin kyseenalaistetaan vanhempien uskomukset itsestä. Kyseenalaistetaan melkeinpä kaikki. Nälkä uusille kokemuksille on ahnas. Lopulta murrosikä puhdistaa ilmaa.

Mutta valitettavasti hyvin tunnollisen ja kiltin nuoren on vaikea nousta kyseenalaistamaan vanhempien uskomuksia.

Oma vaikutuksensa on myös vanhempien kasvatustyylillä. Autoritaarinen kasvatus voi saada aikaan sen, että nuori mukautuu vanhempien määritelmiin omasta itsestä.

Muilta omaksutut näkemykset itsestä voi ohjata jopa ammatinvalintaa. Jos nuori kokee olevansa syrjäänvetäytyvä, hän ei hae opiskelemaan vaikkapa toimittajaksi.

Jos ihminen uskoo olevansa taitava ja fiksu, hän uskaltaa ottaa vastaan haasteita eikä lannistu helposti.

Uuden minäkäsityksen oppimiseen tarvitaan yleensä aivan uutta tekemistä. Uusi, mielenkiintoinen harrastus voi olla tätä. Uuteen uskaltamalla minäkäsitys voi muuttua ja vanhat vanhempien määritelmät itsestä raueta tyhjiin.

Minäpohdinnoista on kirjoitettu myös romaaneja. Esimerkiksi: Marjo Niemen Kaikkien menetysten äiti, Saara Turusen Sivuhenkilö, Pajtim Statovcin Kissani Jugoslavia.

Saitko sinä kasvaa ilman vanhempien määritelmiä sinusta?

Sairauden pelko saa ihmiset ahdistumaan

Kukapa nyt ei olisi joskus ollut varma, että sairastaa jotakin vakavaa sairautta. Netin kuvaamat oireet tuntuvat omilta ja lietsovat pelkoa. Tämä on aivan tavallista ja harmitonta, jos sairauden pelko on ohimenevää.

Kun mikään ruumiillinen sairaus ei natsaa ihmisen voimakkaisiin sairausoireisiin ja pelko sairaudesta alkaa hallita elämää, puhutaan hypokondriasta. Kansan kielellä luulosairaudesta.

Luulosairaus on kuitenkin vähän huono nimitys hypokondrialle. Pitäisi puhua terveysahdistuksesta. Ahdistus on täysin todellinen tunne. Ahdistus ei ole tietoisesti itselle aiheutettu tila. Eikä ihminen päätä siihen liittyviä oireita.

Hypokondrian syyt  ovat usein varhaislapsuuden traumaattisissa kokemuksissa. Muun muassa alkoholistiperheessä kasvanut ihminen on joutunut kestämään jatkuvaa pelkoa, epävarmuutta, turvattomuutta. Turvattomuuden tunne voi myöhemmin näkyä ahdistuksena omasta terveydestä.

Joitakin ihmisiä voi stressata nykyinen voimakas supersuorituskulttuuri. Jos ihminen ei pysty olemaan todella tehokas. Ahdistus siitä voi kanavoitua hypokondriana.

Hypokondria kuuluu elimellisoireisiin mielenterveyshäiriöihin. Keholliset oireet on siinä vallitsevina. Ja ne voivat olla mitä tahansa. Usein syöpä ja aids. Vähitellen ajatukset alkaa pyöriä vinhasti luullun sairauden ympärillä.

Pahimmillaan tilanne voi olla erittäin hankala. Ihminen juoksee lääkäriltä toiselle ja haluaa tutkimuksia. Hypokondria voi jopa invalidisoida ihmisen ja lähestyä skitsofrenian tasoa. Ihminen on kyvytön työhön tai opiskeluun.

Krooninen hypokondria on usein raskasta läheisille. Terveysahdistus ottaa vallan perheessä. Mutta ahdistuksesta huolimatta maailman ei pitäisi pyöriä yhden perheenjäsenen sairauden pelon ympärillä.

Mitä sairauksia sinä olet pelännyt?

Lähteet: Helsingin Sanomat 13.9.2018, kuvat omat

Hyvä vai huono itsetunto?

Itsetunto ei ole vakaa. Kaikissa tilanteissa samanlainen. Välillä se voi olla hyvä. Välillä huono. Minun itsetuntoni on tyyppiesimerkki tästä. Itsetunto vaihtelee päivästä ja tilanteesta toiseen. Yritän olla jäämättä piehtaroimaan siihen, että itsetuntoni sattuu olemaan jonakin päivänä pohjamudissa.

Psykologiassa itsetunnolla tarkoitetaan ihmisen omaa käsitystä itsestään. Itsetunnon voi jakaa kahteen osaan: järkeen ja tunteeseen. Järki - nimensä mukaan - ilmaisee mielessämme järkevästi, että nyt itsetunto ei ole hyvä. Tunne on sitä epämääräisempi. Pidänkö itsestäni vai en? Tässä kysymyksessä vellotaan mielen sopukoissa. Eikä välttämättä löydetä selkeää vastausta. Itsetunto säätelee ihmisen ja ymäristön välistä suhdetta ehkä enemmän kuin mikään muu mielen ominaisuus.

Hyvä itsetunto on rauhaa itsensä kanssa. Tällainen ihminen ei lannistu helposti epäonnistumisista, vaikeuksista, kritiikistä; on valmis haasteisiin.

Huono itsetunto saa yleensä välttelemään ja pelkäämään epäonnistumisia. Ihminen ei uskalla ottaa vastaan haasteita ja uusia juttuja. Mutta kuten edellä kirjoitin, itsetunto ei pysy koko ajan samanlaisena.

Tässäkin ilmiössä on iso merkitys varhaislapsuuden kokemuksilla. Jos lapsi kasvaa kannustavassa, rakentavassa, rakkaudellisessa ympäristössä. Hänelle kehittyy hyvä itsetunto.

Ääripositiivisen psykologian self help-oppaat eivät auta syvällisesti parantamaan itsetuntoa. "Olet juuri sitä, mitä uskot olevasi. Älä anna ajatustesi rajoittaa sinua." Ohje on yleisluonteinen - vähän liirum laarumia - ja lisäksi ristiriitainen. Todella huonoon itsetuntoon auttaa vain psykoterapiasuhde.

Olli Kiviruusun itsetuntoa käsittelevässä väitöskirjatutkimuksessa selvisi, että hyvä koulumenestys on yhteydessä hyvään itsetuntoon. Toisaalta hyvä oppilas voi olla - miltei sairaalloisesti -perfektionisti.

Kiviruusun mukaan huonosta koulumenestyksestä voi alkaa tie, joka johtaa huonompaan pärjäämiseen työelämässä. Koulun pitäisi olla keino tasoittaa - ei korostaa - itsetuntoeroja. Jos oppilas saa vuodesta toiseen vain huonoja numeroita, ei se voi olla vaikuttamatta itsetuntoon. Mutta vanhempien pitäisi rakastaa lastaan lapsen itsensä takia. Eikä hänen saavutustensa takia.

Miten sinä määrittelisit hyvän ja huonon itsetunnon?

Lähteet: Helsingin Sanomat 29.3.2018, kuvat omat