Itsetunto ei ole vakaa. Kaikissa tilanteissa samanlainen. Välillä se voi olla hyvä. Välillä huono. Minun itsetuntoni on tyyppiesimerkki tästä. Itsetunto vaihtelee päivästä ja tilanteesta toiseen. Yritän olla jäämättä piehtaroimaan siihen, että itsetuntoni sattuu olemaan jonakin päivänä pohjamudissa.
Psykologiassa itsetunnolla tarkoitetaan ihmisen omaa käsitystä itsestään. Itsetunnon voi jakaa kahteen osaan: järkeen ja tunteeseen. Järki - nimensä mukaan - ilmaisee mielessämme järkevästi, että nyt itsetunto ei ole hyvä. Tunne on sitä epämääräisempi. Pidänkö itsestäni vai en? Tässä kysymyksessä vellotaan mielen sopukoissa. Eikä välttämättä löydetä selkeää vastausta. Itsetunto säätelee ihmisen ja ymäristön välistä suhdetta ehkä enemmän kuin mikään muu mielen ominaisuus.
Hyvä itsetunto on rauhaa itsensä kanssa. Tällainen ihminen ei lannistu helposti epäonnistumisista, vaikeuksista, kritiikistä; on valmis haasteisiin.
Huono itsetunto saa yleensä välttelemään ja pelkäämään epäonnistumisia. Ihminen ei uskalla ottaa vastaan haasteita ja uusia juttuja. Mutta kuten edellä kirjoitin, itsetunto ei pysy koko ajan samanlaisena.
Tässäkin ilmiössä on iso merkitys varhaislapsuuden kokemuksilla. Jos lapsi kasvaa kannustavassa, rakentavassa, rakkaudellisessa ympäristössä. Hänelle kehittyy hyvä itsetunto.
Ääripositiivisen psykologian self help-oppaat eivät auta syvällisesti parantamaan itsetuntoa. "Olet juuri sitä, mitä uskot olevasi. Älä anna ajatustesi rajoittaa sinua." Ohje on yleisluonteinen - vähän liirum laarumia - ja lisäksi ristiriitainen. Todella huonoon itsetuntoon auttaa vain psykoterapiasuhde.
Olli Kiviruusun itsetuntoa käsittelevässä väitöskirjatutkimuksessa selvisi, että hyvä koulumenestys on yhteydessä hyvään itsetuntoon. Toisaalta hyvä oppilas voi olla - miltei sairaalloisesti -perfektionisti.
Kiviruusun mukaan huonosta koulumenestyksestä voi alkaa tie, joka johtaa huonompaan pärjäämiseen työelämässä. Koulun pitäisi olla keino tasoittaa - ei korostaa - itsetuntoeroja. Jos oppilas saa vuodesta toiseen vain huonoja numeroita, ei se voi olla vaikuttamatta itsetuntoon. Mutta vanhempien pitäisi rakastaa lastaan lapsen itsensä takia. Eikä hänen saavutustensa takia.
Miten sinä määrittelisit hyvän ja huonon itsetunnon?
Lähteet: Helsingin Sanomat 29.3.2018, kuvat omat
