Osa ihmisistä on luonnostaan persompia makealle kuin toiset. Tätä selittää moni tekijä, mutta yksi niistä on geeniperimä, kertoo Helsingin yliopiston elintarviketieteiden professori Mari Sandell. "Jos ihmisellä on makealle persoutta selittävä biologinen tausta, sitä kantaa mukanaan syntymästä asti. Se on ihmisen ominaisuus."
Hanakkuus makealle ei ole kuitenkaan puhtaasti huono ominaisuus. Vauvoilla myönteinen suhtautuminen makeaan on vain hyvä, koska se motivoi syömään. Se on elämän ehto, että himoitsemme vastasyntyneenä maitoa.
Ei voida sanoa, että äidin raskaudenaikaiset ruokatottumukset vaikuttaisivat suoraan siihen, tuleeko lapsesta makeanperso. Ruokailutottumukset eivät ole kuitenkaan merkityksettömiä. Vatsassa oleva lapsi pystyy jo varhaisessa vaiheessa haistamaan ja maistamaan asioita. Makumieltymyksemme lähtevät jo tässä vaiheessa muodostumaan, odottavan äidin olisi tärkeää syödä monipuolisesti.
Voi olla mahdollista, että lapsi kyllästyy joihinkin ruoka-aineisiin jo kohdussa, jos äiti syö liian yksitoikkoisesti. Raskausaikana äiti on kuitenkin usein herkillä, ja makumieltymysten muodostumisesta ei saisi ottaa lisää paineita.
Myös se millaisia ruokia ja kuinka monipuolisesti syö varhaislapsuudessa, voi vaikuttaa siihen, miten syö aikuisuudessa. Jos syö lapsena paljon makeaa, siitä voi olla vaikea päästä irti aikuisena. Syytä tähän ei tarkkaan tunneta.
Osa ihmisistä on luonnostaan herkkiä karvaalle maulle. Suomalaisista herkkiä karvaan maistajia on 13-15 prosenttia ihmisistä. Jos iso osa syödystä ruuasta maistuu karvaalle, hakee karvaalle herkkä luonnollisesti vastapainoa makumaailmansa toisesta ääripäästä, eli makeasta. Karvaalle herkkien lasten on huomattu pitävän makeasta enemmän kuin sille epäherkkien.
Toisten ihmisten on helpompi nauttia kasviksista, toisten makeista makupaloista. Karvaalle herkkä voi syödä yksipuolisesti kasviksia ja valita vain niitä, jotka eivät maistu karvaalle, kuten kurkkua ja tomaattia.
Lähteet: Helsingin Sanomat 19.3.2020, kuvat omat
Nam millaisia herkkuja. Näiden makeiden kanssa on myös niin, että jos pitää tapanaan syödä niitä, niin sitten niitä kaipaakin. Jos opettelee makeasta pois, niin ei tee enää niitä mieli. Ainakin itse olen kokenut näin. En kaipaa jälkiruokia, kun olen totutellut niistä pois. Kahvin kun oppisi vieläjuomaan ilman sokeria. Tämä pätee moneen muuhunkin.
VastaaPoistaKiitos kommentista Erikoiset Asiantuntijat. Minä olen kuvitellut, etten kovasti pidä makeasta. Mutta tämän laihdutuskuurin aikana olen huomannut, että ruuan jälkeen tekisi mieli makeaa ja olen ratkaissut asian syömällä pari palaa suklaata. Varmasti ihminen tottuu, tottuu olemaan ilman jälkiruokaa, mutta se vie varmaankin aikaa. Hienoa, että sinä olet tottunut. Eikä tosiaan kaikki ihmiset ole hirmuisesti makean perään.
PoistaLeivokset on hyvänäköiset ja varmaasti maistuu. Minulla ei ole tapana leipoa kun ei siis pystyy niitä jättää syömättä .. parempi jos ei leipoo siis ei tule syötyäkin . Miehelleni leipoon pari kertaa vuodessa , Kiitos postauksesta
VastaaPoistaKiitos kommentistasi Nata. Nuo leivonnaiset olivat syksyllä tehtyjä. Tuli ihme leivontakausi, joka meni onneksi ohitse. Kyllähän se on niin, kun leipoo makeaa, tulee myös itse maisteltua leivonnaisia. Ihanaa, että teillä mieskin leipoo!
PoistaJo vastasyntynyneellä on luontainen mieltymys makeaan. Siksi pienen imeväisen kipulääke esim. sairaalassa on sokeriliuos.
VastaaPoistaKiitos kommentistasi Mentaalimatkaaja. Tuota en tosiaan tiennyt, että vauvan kipulääkkeenä voi olla sokeriliuos. Itse kaksi lasta imettäneenä, en voi edelleen kuin ihmetellä tuota vastasyntyneen elämänvoimaa ja ruokahalua.
PoistaTäällä herkkupeffa tunnustautuu. :) Sydämellistä viikonloppua Marja. <3
VastaaPoistaKiitos kommentistasi ja tunnustautumisesta Tiia. Kyllä olen itsekin tämän laihdutuskuurin aikana huomannut, että olen tottunut syömään makeaa, vaikka luulin olevani vain suolaisen, rasvaisen perään. Ja mikäs siinä. Se ei ole suuri synti eikä hurvittelua olan takaa, kun piristää päivää vähän makeallakin.
VastaaPoistaOlin yli vuoden ilman karkkia ja sitten sorruin. Niin, tunnustan - irtokarkit ovat heikkouteni! Nyt olen taas tehnyt irtioton ja alan olla voiton puolella eli enää ei tee karkkeja mieli. Voisin hyvinkin uskoa siihen, että sokeri addiktoi niinkuin vaikka tupakka. Ainakin minulle käy niin! Se on joko - tai. Muut perheenjäsenet voivat napostella namuja silloin tällöin, minä en.
VastaaPoistaKiitos kommentista Erikoiset Asiantuntijat. Kyllähän se sokerikoukku on vahva, ehkä yhtä vahva kuin tupakka-addiktio. Itsekin tykkään irtokarkeista, etenkin salmiakista. Minulla käy niin kaupassa, että kun valitsen karkkeja, kahmin niitä aina liian paljon. Sitten ne pitää syödä kaikki, jotta ei vain jää pussin pohjalle "kuivumaan".
PoistaTutulta kuulostaa ja nimenomaan salmiakit on minunkin herkkua 😋 Tai oli!
PoistaJees. Nimenomaan salmiakki. Ja minulla lisäksi viinikumit ja toffee.
PoistaMakeita kuvia. Kun en itse välitä makeista leivonnaisista, en nykyisin enää usein niitä leivo. Kun tiedän vieraita tulevan, pyöräytän jotain äkkiä. Tekeleeni eivät ole läheskään noin kauniita kuin sinun leipomuksesi.
VastaaPoistaKaikkeen tottuu. Kun minulla oli suolarajoitus, opin syömään suolatonta tai vähäsuolaista, jonka jälkeen kaikki muutkin maut tuntuivat voimistuvan. Esimerkiksi kaikki makeat alkoivat maistua ylimakealta.
Mukavaa viikonloppua!
Kiitos kommentistasi Kirsti. Ei nuo minun leipomukset niin kauniita ole. Hyvä kun osaat pyöräyttää jotakin nopeasti vieraille. Meillä on aina pakasteessa jotakin makeaa. Hyvä asia yllätysvieraiden varalle. Maistuisipa minullekin makeat ylimakeilta.
PoistaItse olen sellainen silloin tällöin makean syöjä mutta sit kyllä syönkin😊 En välttämättä tarvitse makeaa. Toivottelen täältä sinulle terveyttä ja mukavaa viikkoa🌹
VastaaPoistaKiitos kommentistasi Kristiina. Sehän on hienoa, että tarvitset vain silloin tällöin makeaa. Se maistuu varmasti silloin tavallista paremmalta, ja tulee syötyä liikaa. Sama juttu on minulla. Tsemppiä ja terveyttä sinullekin!
VastaaPoista