Olen erityisherkkä ja koen tunteet ja ympäristön vaikutelmat syvemmin kuin ihmiset, joilla ei ole tätä erityisherkkyyttä. Koen esimerkiksi myös kivut, kolotukset, päänsäryn voimakkaammin.
Saatan ajatella, kun minulla on tavallista kovempi päänsärky, että minulla on aivokasvain. Jos jalkoja pakottaa, se on luusyöpää. Jos iholla on epämääräinen luomi (tosin ollut aina), se on ihosyöpää.
Sairastan siis jollakin tavoin luulotautia eli hypokondriaa. Se on minulla sinänsä helppo, koska ymmärrän taipumukseni kriisiytyä ja ajatella pahinta. Koen siis, että minulla on syöpä, mutta tiedän jonkin ajan kuluttua, kun olen vellonut tunteessa, ettei se ole totta. En mene sen takia lääkärille. Enkä puhu siitä.
Luulotautiin liittyviä tyypillisiä oireita on raajojen pistely, väsymys, pääkipu, pahoinvointi ja vatsavaivat. Ihminen voi myös stressaavassa elämäntilanteessa pelätä tulevansa mieleltään sairaaksi.
Vain hetkittäin mielessä viivähtävä huoli ei haittaa ketään, mutta pahimmillaan sairauksien pelko voi kuitenkin lamauttaa ja viedä ilon elämästä. Ja eri lääkäreillä juokseminen voi tulla kalliiksi. Googlettaminen sairauksista lisää huolta ja vie aikaa.
Kun huolestuu tarpeeksi myös keho lähtee mielen pyöritykseen. Hengitys muuttuu pinnallisemmaksi. Syke kiihtyy, ja lihakset jännittyvät. Voi aivan todellakin tulla sydänoireita, mikä taas lisää huolestumista.
Mikä tuolloin neuvoksi sairauden pelolle?
Psykoterapeutti Taina Saarinen suosittelee kävelyä ja keveitä kotitöitä. Kumpikaan ei vaadi suuria älyllisiä ponnisteluita tai ajattelua. Rutiininomainen tekeminen rauhoittaa kehoa. Ei hätää. Kaikki on hyvin.
Psykoterapeutti Taina Saarinen suosittelee kävelyä ja keveitä kotitöitä. Kumpikaan ei vaadi suuria älyllisiä ponnisteluita tai ajattelua. Rutiininomainen tekeminen rauhoittaa kehoa. Ei hätää. Kaikki on hyvin.
Toinen keino on syventyä lukemiseen tai vaikka elokuvan katsomiseen. Ajattelussa tapahtuu näin väistämättä muutos, ja tuskaisin olo helpottuu, kun huomio kiinnittyy jonkin aikaa muualle. Peloista kannattaa myös puhua läheisille.
Mistä luulotauti voisi johtua?
Pelossa kannattaa pysähtyä ja tutkia sitä. Me suomalaiset emme ole kovin hyviä tunteiden käsittelyssä. Pelko on vahva tunne, eikä sitä kannata noin vain sivuuttaa.
Normaalit elämän siirtymävaiheet herkistävät meitä. Aikuistuva nuori voi tarkkailla oloaan ja huolestua, vaikka olisi täysin terve. Eläkkeelle jäävä epäilee, ettei kaikki ole kunnossa. Jos epävarmuudesta tai ahdistuksesta ei pysty puhumaan suoraan, se saattaa kanavoitua sairauden pelkona.
Luulotauti voi olla myös ylisukupolvista. Sairauksiin suhtautuminen on erilaista eri perheissä. Vaivoja on valiteltu jatkuvasti tai sitten niistä on vaiettu täysin. Suomalaisessa kulttuurissa on perinteisesti ollut helpompaa puhua sairauksista kuin tunteista. Surusta, ahdistuksesta, pelosta, yksinäisyydestä, pettymyksistä.
Taina Saarisen mukaan nykypäivän ihmisillä on kova kontrollin tarve. Sairaus taas merkitsee kontrollin menettämistä, ja siksi se saattaa herättää paljon ristiriitaisuutta ja pelkoa. Mutta vaikka söisimme terveellisesti ja liikkuisimme, voimme silti sairastua.
"Myös heikkouden pelko on nykyään yleistä. Se näkyy varsinkin työelämässä, jossa tehokkuuden vaatimukset yhä vain kasvavat. Emme halua olla heikkoja ja tarvitsevia. Sitähän sairaus tuo tullessaan. Jos pystyt hyväksymään heikkoutta itsessäsi ja muissa, sairauden pelko hellittää", Saarinen sanoo.
Viime aikoina on puhuttu paljon hyvän unen ja nukkumisen tärkeydestä, onhan se hyvin merkittävää ihmiselle esimerkiksi stressin hallinnassa, muistitoiminnoissa, palautumisessa, tasapainossa ja vireydessä. Siitä voi helposti tulla syyllisyyden tunteita, jos ei kerta kaikkiaan saa kunnolla unta. Ja kun huolestuu, nukkuu entistä huonommin. Noidankehä on valmis.
Lähteet: Voi hyvin 2/2020, kuvat omat
Voi kun omistaisin taikasauvan, niin "pim" vaan, ja turhat luulottelut olisi poissa. Itse olen vastakohta, mutta voin kuvitella kuin raskasta voi olla luulojensa kanssa. Aurinkoa ja iloa ja terveydellistä huolettomuutta mieleesi!
VastaaPoistaSinulla varmaan tuo erityisherkkyys selittää ajoittaiset ajatukset sairaudesta.
VastaaPoistaTaitaa olla perää tuossa, että pahasti luulosairas sairastuu oikeasti ennen pitkää. Oma äitini kirjoitti listoja mahdollisista sairauksistaan jo ollessaan 27. Saattoi kirjoittaa aikaisemminkin, mutta muistan listat siitä saakka, kun itse täytin viisi vuotta. 50-vuotiaana äidilläni olikin lähes kaikki listojensa sairaudet + mielen sairaus, jota ei hänen listoissaan ollut. Tästä on seurannut, etten itse en helposti kiinnitä huomiota kehon tuntemuksiin ja viime hetkeen saakka kiellän mahdollisen sairauden olemassaolon.
Hyvää viikon jatkoa!
Kiitos kommentistasi Kirsti. Varmaankin sairausluuloni johtuu erityisherkkyydestä, joka antaa paljon, mutta myös vaikeuttaa elämää silloin tällöin. Onpa äitisi ollut perusteellinen luulosairaudessaan, ihan listat ja kaikki. Pitänee paikkaansa, että vakavasti luulosairas sairastuu ennen pitkään. Olet halunnut toimia äidillesi vastakohtaisesti, ja on varmaan helpottavaa elää ilman kovaa sairauden pelkoa.
PoistaKiitos kommentista Mentaalimatkaaja. Niinpä, jos olisi taikasauva. Minulla luulosairaudet menevät nopeasti ohi, eikä tarvitse - ainakaan vielä - kiertää lääkäreissä ja velloa pahoissa tunteissa. Aurinkoa sinullekin.
VastaaPoistaMinulla myöskin on äiti joka on sairastanut kaikki mahdolliset ja mahdottomat sairaudet niin kuin Kirsti Kaijalla, ei päivää ilman valitusta,no mielessähän ei tietenkään mitään vikaa ole. Olen usein miettinyt että mistä johtunee,onko ehkä huomion kipeyttä? Olen huomannut ettei lapsiensa sairasteluista liiemmin ole huolta kantanut vaikka on ollut vakaviakin juttuja,syöpää ja sydänjuttuja. Minusta onkin tullut semmoinen että en ota tosissani vaikka hän sairastuisi vakavastikin,olen jotenkin turtunut. Itse olen sairastellut koko alakouluikäni ja myöhemminkin vakavia juttuja. Jos sattuu sanomaan hänelle että vaikka jalkoja särkee niin takuulla hänen jalkojaan särkee vielä enemmän.Sitä en osaa sanoa onko hän erityisherkkä, ei varmaan, jokin muu mättää. Mukavaa illan jatkoa Marja :-)
VastaaPoistaKiitos kommentistasi Pihakeiju ja pahoittelut äitisi käytöksestä. On varmasti raskasta olla pahasti luulosairaan seurassa. Ja hän haluaa pistää vielä paremmaksi kuin muut sairauden peloissaan. Miltei kehua itseään sairauksilla. Niin kuin jutussa kirjoitin, että noin yleisesti ottaen suomalaisten on helpompi puhua sairauksista kuin tunteista. Ehkäpä äitisikin haluaisi esimerkiksi puhua ahdistuksesta, mutta ei pysty, ehkäpä jonkinlaisen perusturvattomuuden, syyllisyyden tai häpeän takia. Todella surullista se, ettei äitisi kanna lastensa sairauksista huolta, vaikka ne olisivat vakavampiakin. Kivaa tiistai iltaa sinulle!
VastaaPoista