Pomo ehdottaa ylitöitä, ja sukulainen pyytää lapsenhoitoapua. Ei haluttaisi suostua, mutta kieltäytyminen tuntuu inhottavalta. Miten voisi oppia sanomaan ei?
Psykologi Eeva Kemppaisen mukaan kieltäytymistä kannattaa harjoitella, jos jatkuvasti huomaa asettavansa muiden tarpeet omiensa edelle. Pidemmän päälle liiallinen kiltteys kuormittaa.
Kiltteys on etenkin ahdistuksesta, masennuksesta tai uupumuksesta kärsivillä yleistä. Ilmiö osittain liittyy yksinkertaisesti siihen, että kaikkeen suostuva päätyy tekemään liikaa. Kuka tahansa, joka tekee liikaa, uupuu, ja uupumus voi altistaa ahdistukselle ja masennukselle.
Liiallinen kiltteys voi estää elämästä omannäköistä elämää. Pahimmillan voi käydä niin, että aika kuluu muitten toiveitten täyttämiseen ja omat unelmat jäävät toteuttamatta.
Kieltäytyminen herättää usein vaikeita tunteita, kuten syyllisyyttä ja pelkoa. Se tuntuu epämukavalta. Mutta se on normaalia, ikävät tunteet kuuluvat elämään, eikä niitä kannata vältellä. Sen sijaan, että yrittää vältellä syyllisyyttä aiheuttavia tilanteita tai torjua syyllisyyden tunnetta pois, tunteen voi antaa vain tulla. Syyllisyyden tunteen kyllä kestää, ja se menee ohi.
Kiletäytymisen aiheuttavaa epämukavuutta voi harjoitella sietämään ensin helpoissa tilanteissa, hankalampiin tilanteisiin taitoa voi soveltaa vähitellen.
Kieltäytyminen kannattaa hoitaa ystävällisesti mutta selkeästi. Puhu rauhallisesti, mutta korottamatta ääntä. Ilmaise selvästi, että kieltäydyt. Halutessasi voit kertoa syyn, mutta älä pyytele turhaan anteeksi. Jämäkkyyttä kannatta viestiä myös kehonkielellä: katso silmiin ja pidä rintakehä avoimena.
Jos suoraan puhuminen tuntuu vaikealta, tilannetta voi helpottaa aikalisällä. Kerro, että ratkaiset asian vaikka iltaan mennessä ja ilmoitat sitten päätöksestäsi tekstiviestillä. Tämäkin on parempi kuin se, että sanoo joo silloin, kun ei millään haluaisi.
On melko tyypillistä, että jämäkkyyttä opetteleva ihminen ilmaisee ajatuksensa liian kärkkäästi. Jämäkkyyttä ei ole se, että sanoo kaikkeen ei. Olisi hyvä osata olla joustava. Olennaista ei ole rajojen puolustaminen vaan se, että osaa huolehtia omista tarpeistaan. Ja pystyy elämään arvojensa mukaista elämää.
Jämäkkyyden hyvä määritelmä on se, että pystyy pitämään omista arvoista kiinni ja samalla kunnioittamaan muita.
Lähteet: Helsingin Sanomat 7.3.2020, kuvat omat
Olen aina ollut liian painavaa , isokokoinen. Tiedän mitä tarkoittaa sanoo :ei. Ei pystynyt nuoruudessa sanomaan ei -kun piti olla aina kiltti , kun olit paksukainen, siis kiltteys, ystävällisyys , hyväsydämmellisuus ja huumorintajuisuus pelastivat sen että olen ruma ja läski. Ja ei se muuttunut ka työpaikalla. Jos sanot EI olet laiska (jos olet lihava -olet laiska ) Piti olla erittäin ahkera , vaikka toiset istuivat ja vetivät tupakkaa , sinä painat vaan töitä … ettei kukaan sanoo että se lihavaa tyttö on laiska … . Opin pikkuhiljaa sanomaan ei , muistan että lause alkoi noin että Joo , minä hyvällä mielellä tulisin ja auttaisin mutta ------ ( ja siis selvitys ) miksi et saa tulla … Mutta ahkeruus ja auttaminen on sisälläni ja empatia toisia kohtaan . Kiitos että sain jakaa kokemusta ….
VastaaPoistaKiitos kommentistasi Na-ta. Sehän on upeaa, että ahkeruus, auttaminen ja empatia on sisälläsi, voit vilpittömästi auttaa muita. Mutta auttamisella, kyllä-sanomisella on nuo varjopuolensa. Minä olen kehopositiivinen. Jokainen ihminen on oikeanpainoinen, jos viihtyy kehossaan. Tietysti se voi olla vaikeaa, mutta ehkä vähitellen siihen tottuu, kun hyväksyy itsensä. Hienoa, että olet pikkuhiljaa oppinut sanomaan tärkeän sanan ei. Voimia ja tsemppejä sinulle tänä poikkeusaikana!
PoistaOn niin totta, kun haluaa olla auttavainen ja tarpeellinen ja aina venyä ja jos joku pyytää, kieltäytyminen voi tulla töksäytettyä ulos, koska sen sanominen on niin vaikeaa. Olen opetellut ja opettelemista vielä on.
VastaaPoistaMukavaa viikon jatkoa Marja. <3
Kiitos kommentistasi Tiia. Tuo ein töksäyttäminen on täälläkin tapahtunut silloin tällöin. Olen huomannut, että ikä tuo tähänkin asiaan jämäkkyyttä. Nuorempana oli vaikeampi sanoa ei. Joten opetellaan aina vain. Tsemppiä ja voimia sinulle loppuviikkoon!
PoistaJa mitä enemmän kiltteyttä jalostaa olemalla pidempään kiltti, sitä vaikeampaa siitä on oppia pois. Minä yritän aina kokeilla ajatella ennen vastaustani, sen tuomaa omaa reaktiotani. On auttanut.
VastaaPoistaKiitos kommentistasi Mentaalimatkaaja. Osaat hienosti tutkiskella omaa reaktiotasi jo ennen vastaustasi, millainen se olisi. Se olisi minulle haasteellista, mutta sinä olet löytänyt siitä keinon luovia eteenpäin. Tsemppiä ja voimia sinulle loppuviikkoon!
PoistaMinun on ollut vaikea kieltäytyä, kun joku pyytää apuani. Nykyisin harvat enää pyytävät. Ikä suojaa näemmä avun pyytäjiltäkin. Olen huomannut, että pienten palveluiden tekeminen pyytämättä ei rasita samalla tavalla kuin pyynnöstä tehdyt. Sama vika on miehelläni. Olen joskus uhannut ilmoittaa liian kiltin mieheni kurssille, jolla opetetaan sanomaa EI. Hän kun on minua nuorempi, hänen apuaan pyydetään vieläkin usein.
VastaaPoistaNuo ylimmäiset kuvat sopivat hyvin tähän postaukseen. Itseään kannattaa suojella.
Mukavaa iltaa!
Kiitos kommentistasi Kirsti. Kirjoitit, että pienten palveluiden tekeminen pyytämättä tuntuu paremmalta kuin pyynnöstä tehdyt auttamiset. Minullekin ominaista. Mistähän tämäkin johtunee... Ehkä siinä on jokin itsemääräämisen, itsenäisyyden ja spontaanin vapaan teon tekemisen tuottama ilo. Minullakin on minua viisi vuotta nuorempi mies. Oli aikanaan liian kiltti ja lopulta uupui. Katselehan vähän sen miehesi perään, ettei hän vaan uuvuta itseään. Mutta hänellekin on varmasti ikä tuonut viisautta.
PoistaMielenkiintoinen postaus! Tässä on niin paljon tuttua. Olen myös joutunut ja tyhmyyttäni(kiltteyttäni) taipunut liian pajon muiden tahtoon, varsinkin nuorempana. Omien lasten eteenhän sitä tietysti tekee soveltuvin osin kaiken voitavansa, mutta työelämässä olisi pitänyt aikanaan osata sanoa ei, eikä suostua aina kaikkeen. Kun itse tarvitsisi tai olisi tarvinnut apua, sen pyytäminen sitten taas on itselle vaikeaa. Kirsti totesi osuvasti, että pienten palveluiden tekeminen pyytämättä ei rasita.
VastaaPoistaKiitos kommentista Erikoiset Asiantuntijat. Erityisesti me naiset olemme liian kilttejä ja auttavaisia. Varmasti johtuu myös kasvatuksesta: tytön pitää olla kiltti ja nätti, pojan raisu ja rohkea. Minun aikanani kasvatettiin näin. Tuntuu, että nykyisin siitä on päästy jo vähitellen irti. Meille suomalaisille lienee vaikeaa pyytää apua myös siksi, että kultturissamme korostetaan niin paljon itsenäisyyttä ja pärjäämistä. Eipä juuri huudella ongelmista. Vaan tehdään itse.
VastaaPoista