Miten riittää sellaisena kuin on?

Minun on hyvä nyt surun aikana kirjoittaa näitä asiatekstejä. Kirjoitan jonkinlaisessa horteessa, mikä on koko ajan, mutta kirjoittamalla joistakin artikkeleista saan ajatukseni hetkeksi keskittymään muuhun kuin suruun ja psyy jonkinlainen järki päässä, vaikka kovin heikko. Tämä on tavallaan yhtä terapeuttista kuin surutyöstäni kirjoittaminen. Kirjoitusvirheitä todennäköisesti tulee, kun en jaksa lukea postausta, kun se on valmis.

Miten  voisi hyväksyä itsensä sellaisena kuin on? Ettei olisi liian kiltti tai tekisi työtä uupumukseen asti.

Koskaan ei ole kuitenkaan liian myöhäistä oppia pois tällaisesta tilanteesta. Se voi olla koko elämän mittainen harjoitus, mutta kyllä ihminen voi oppia muuttamaan ajatteluaan. Kiltteydessä ei ole sinänsä mitään pahaa. Se saattaa tarkoittaa ystävällisyyttä muita ihmisiä kohtaan, ja kiltit ihmiset tulevat helposti muiden kanssa toimeen.

Mutta kannattaisi tutkiskella itseään, mikä on aidosti itselleen tärkeää ja minkä mukaan haluaisi toimia. Kaikkeen ei tarvitse suostua. Tärkeää on omien rajojen määrittely.

Kiltteydessä on usein taustalla pelko, että minä jään yksin. Jos muutan käytöstäni, en ehkä kelpaa enää kenellekään ja minut jätetään yksin. Toisaalta saatetaan ajatella, että jos olen liian kiltti, petän itseni. Tästä seuraa noidankehä: teen mitä hyvänsä, huonosti menee.

Kiltteydessä saattaa käydä niin, että muut ihmiset alkavat ajatella, että tuota tyyppiä voi hyödyntää - tuo on se, joka jää aina juhlien jälkeen siivoamaan. Tällöin on vaarana, että ihmissuhteet rakentuvat valta-asemiksi.

Usein on vaikea paikka sanoa ei, mutta sitä voi harjoitella. Ei kuitenkaan kannata aloittaa sellaisen henkilön kanssa, jolle on vaikeinta sanoa ei. Kannattaa vahvistaa sellaisia ihmissuhteita, joissa voi kokea olevansa oma itsensä.

Monesti kun ihmisellä on vaikeaa, sisäinen kriitikko piiskaa häntä entistä enemmän, vaikka juuri silloin tarvittaisiin myötätuntoinen sisäinen ääni.

Kriitikon vastakohdaksi voi löytää toisenlaisen sisäisen puhetavan. Tärkeää on löytää itsemyötätunto, hellien ajatusten löytäminen ja itsestä huolen pitäminen.

Itsemyötätuntoon kuuluu sen tunnistaminen, ettei kukaan ole täydellinen ja että kaikki tekevät virheitä. Monilla on sellainen outo ajatus, että muut eivät hyväksy minua muuten kuin kilttinä supersuorittajana ja että vain sellaisena olen riittävän hyvä.

Yksi keino on pysähtyä miettimään kiltteyttä jonkun toisen silmillä. Jos joku sanoo ei, mitä siitä voi seurata? Luultavasti ei mitään kummoista.

Muut ihmiset eivät välttämättä ajattele asioista samalla tavalla kuin itse, eivätkä he yleensä vähättele sinua luulemallasi tavalla. Kannattaisi jutella läheisten ihmisten kanssa ja kysellä heidän ajatuksiaan.

Sekin on hyvä muistaa, että kun muuttaa toimintaansa, siitä herää tunteita, jotka kaikki eivät ole positiivisia. Hankalien tunteiden äärelle kannattaa kuitenkin pysähtyä ja kokea ne läpi.

Töiden paiskiminen on tunnistettava ilmiö kulttuurissamme. Jos tarkastelee historiallista kehitystä ja sota-aikoja, niin onhan se toki ollut toimiva systeemi, että monet ovat olleet kilttejä raatajia.

Ihmistä ei kuitenkaan pitäisi arvioida ainoastaan tekemisen ja suorittamisen kautta. Vähempikin riittää.

Lähteet: Helsingin Sanomat 16.1.2021, kuvat omat

Pitäisi oppia sanomaan ei

Pomo ehdottaa ylitöitä, ja sukulainen pyytää lapsenhoitoapua. Ei haluttaisi suostua, mutta kieltäytyminen tuntuu inhottavalta. Miten voisi oppia sanomaan ei?

Psykologi Eeva Kemppaisen mukaan kieltäytymistä kannattaa harjoitella, jos jatkuvasti huomaa asettavansa muiden tarpeet omiensa edelle. Pidemmän päälle liiallinen kiltteys kuormittaa.

Kiltteys on etenkin ahdistuksesta, masennuksesta tai uupumuksesta kärsivillä yleistä. Ilmiö osittain liittyy yksinkertaisesti siihen, että kaikkeen suostuva päätyy tekemään liikaa. Kuka tahansa, joka tekee liikaa, uupuu, ja uupumus voi altistaa ahdistukselle ja masennukselle.

Liiallinen kiltteys voi estää elämästä omannäköistä elämää. Pahimmillan voi käydä niin, että aika kuluu muitten toiveitten täyttämiseen ja omat unelmat jäävät toteuttamatta.

Kieltäytyminen herättää usein vaikeita tunteita, kuten syyllisyyttä ja pelkoa. Se tuntuu epämukavalta. Mutta se on normaalia, ikävät tunteet kuuluvat elämään, eikä niitä kannata vältellä. Sen sijaan, että yrittää vältellä syyllisyyttä aiheuttavia tilanteita tai torjua syyllisyyden tunnetta pois, tunteen voi antaa vain tulla. Syyllisyyden tunteen kyllä kestää, ja se menee ohi.

Kiletäytymisen aiheuttavaa epämukavuutta voi harjoitella sietämään ensin helpoissa tilanteissa, hankalampiin tilanteisiin taitoa voi soveltaa vähitellen.

Kieltäytyminen kannattaa hoitaa ystävällisesti mutta selkeästi. Puhu rauhallisesti, mutta korottamatta ääntä. Ilmaise selvästi, että kieltäydyt. Halutessasi voit kertoa syyn, mutta älä pyytele turhaan anteeksi. Jämäkkyyttä kannatta viestiä myös kehonkielellä: katso silmiin ja pidä rintakehä avoimena.

Jos suoraan puhuminen tuntuu vaikealta, tilannetta voi helpottaa aikalisällä. Kerro, että ratkaiset asian vaikka iltaan mennessä ja ilmoitat sitten päätöksestäsi tekstiviestillä. Tämäkin on parempi kuin se, että sanoo joo silloin, kun ei millään haluaisi.

On melko tyypillistä, että jämäkkyyttä opetteleva ihminen ilmaisee ajatuksensa liian kärkkäästi. Jämäkkyyttä ei ole se, että sanoo kaikkeen ei. Olisi hyvä osata olla joustava. Olennaista ei ole rajojen puolustaminen vaan se, että osaa huolehtia omista tarpeistaan. Ja pystyy elämään arvojensa mukaista elämää.

Jämäkkyyden hyvä määritelmä on se, että pystyy pitämään omista arvoista kiinni ja samalla kunnioittamaan muita.

Lähteet: Helsingin Sanomat 7.3.2020, kuvat omat

Tunnelukot

Tunnelukot on ollut suosittu psykologinen aihe viime aikoina. Kimmo Takasen kirjoittamasta Tunne lukkosi kirjasta on tullut suuri menestys. Vähän samaan tapaan kuin aikoinaan Tommy Hellstenin Virtahepo olohuoneessa kirjasta.

Tunnelukkoajattelu perustuu skeematerapiaan. Siinä on tarkoitus tunnistaa lapsena opitut käyttäytymismallit, jotka ovat aikuisena muuttuneet haitallisiksi. Terapiassa ohjataan parempiin toimintatapoihin.

Skeematerapiassa olennaisinta on tunnelukot, jotka voivat lähes automaattisesti ohjata käyttäytymistä hankalissa tilanteissa. Moni suomalainen voi tunnistaa itsensä uhrautumisen, pessimistisyyden, alistumisen tunnelukoista.

Kymmenen yleisintä tunnelukkoa ovat uhrautuminen, alistuminen, vaativuus, pessimistisyys, hyväksynnän haku, emotionaalinen estyneisyys, ulkopuolisuus, riittämätön itsekontrolli, hylkääminen, kaltoinkohtelu.

Esimerkiksi parisuhteessa näkyvät tunnelukot ovat syntyneet lapsuuden aikaisesta suhteesta hoitajaan. Ne voivat aktivoitua uudelleen aikuisiän läheisimmissä ihmissuhteissa. Ja ne alkavat pilata parisuhdetta. Kun parisuhteessa ei saa sitä, mitä eniten tarvitsisi. Ollaan tyytymättömiä kumppaniin. Vaikka tunnelukot ovat meissä itsessämme. Kumppani ei voi tietää, mitä tarvitsemme, jos sitä ei itse kerro.

Skeematerapiassa pohditaan, mistä haitalliset ajatukset on peräisin. Palataan lapsuuteen. Apuna käytetään mielikuvaharjoittelua ja muita kokemuksellisia keinoja.

Jos isä tai äiti oli lapsuudenkodissa hyvin voimakas, vahva persoona. Lapsi saattoi oppia. Että paras tapa pärjätä vanhemman kanssa oli olla mahdollisimman kiltti.

Kiltteys voi vielä aikuisenakin tuntua hyvältä tavalta pärjätä. Näin ei ole. Jos esimerkiksi parisuhteessaan ei kerro kumppanille omista tarpeistaan vaan alistuu, seuraa ongelmia.

Pahimmillaan tunnelukot saattavat varmistaa. Että ei itse saa sitä, mitä tarvitsisi. Lapsen työkaluilla vain selviydytään vaikeissa tilanteissa. Mutta ei saavuteta tavoitteita tai onnellisuutta.

Kaikilla meistä on jonkinlaatuisia tunnelukkoja. Ja niistä voi olla seurauksena vakavuudeltaan eriasteisia ongelmia. Ehkä yleisimmin tunnelukko voi haitata toimivan parisuhteen luomista.

Mitä mieltä olet tunnelukkoajattelusta? Tunnistatko itsessäsi tunnelukkoja?

Lähteet:Hyväterveys 14/2018, kuvat omat