Olen nyt laihtunut menneellä viikolla taas 1 kilon. Olen laihtunut 2 kuukauden ja 1 viikon aikana 8 kiloa. Lähtöpaino oli 81 kg ja nyt painan 73 kg. Tarkalleen ottaen 72 kiloa ja 800 grammaa, mutta en ota huomioon noita grammoja. Suurpiirteisesti ja tasaisesti mennään.
Sunnuntaina iski karmea makeanhimo. Salmiakkia, toffeeta, viinikumeja, leivonnaisia. Heti minulle! Kääk! Heti! Kotona on luomukookostoffeeta ja onneksi ne on yläkerrassa. Matkalla yläkertaan loin mielessäni mielikuvan, että syön sitä toffeeta. Sain jopa sen täyteläisen maun suuhuni. Kun pääsin perille, himo oli laantunut. Enkä syönyt toffeita. Hah. Huijasin mieltäni.
En ole enää kursaillut ruuan suhteen vaan olen syönyt isoja annoksia puuroa ja muuta ruokaa. Silti olen laihtunut. Uskon, että muun muassa pätkäpaasto, mindfulness ja meditaatio ja puolukka ja se, etten syö perunaa, riisiä, pastaa ja kaikkea valkoista, ovat auttaneet asiaa. Olen korvannut ne parsa- ja ruusukaalilla sekä vihreillä pavuilla. Olen kirjoittanut jo monessa postauksessa tästä laihduttamisesta.
Marjoja, jugurttia, voileipä
Alkuun laihduin etenkin vatsan seutuvilta. Nyt olen laihtunut yllättävän tasaisesti kaikkialta. Jotkut vaatteet roikkuvat ja varmasti useammat, kun saan tämän laihdutuksen loppuun. Pitäisi ostaa uusia vaatteita. Mutta en osta. Enkä missään nimessä ostaisi pikamuotimyymälöistä. Täysin ilmastosyistä. En ole ostanut uusia vaatteita melkein kahteen vuoteen. Kenotan vaan vanhoissa vaatteissa. Ja ainahan vaatteita voi pienentää. Vain käytettyjen vaatteiden ostamista voisin harkita.
Suorastaan rakastan kikherneitä.
Vyötärö on onneksi kaventunut niin sanottuun normaalimittaan. 97:stä 88:aan. Sokeriarvot olivat ennen laihduttamista kakkostyypin diabeteksen puolella. Ihmeen nopeasti parin kilon laihdutuksen jälkeen ne laskivat miltei normaaliksi. Verensokeria seurataan kolmen kuukauden välein. Parasta oli, etten joudu syömään lääkkeitä.
Mindfulness ja meditaatio ovat olleet suureksi avuksi. Liikasyöminen on lopulta mielen asia. Kun syöminen muuttuu, on tätä käsiteltävä mielessä. Etenkin jättää jäähyväiset herkuille ja tunnesyömiselle.
Miksi syön, vaikka ei ole nälkä? Tähän kysymykseen meditaatiossa voi nousta vastauksia syvältä lapsuudesta. On voitu lohduttaa ruualla, mikä näkyy lohtusyömisenä. Minulla turvallisuudentunne. Tunnesyömisessä saan turvaa ruuasta, vaikka nykyinen elämäntilanne olisi turvallinen. Mieli ei toimi johdonmukaisesti. Olen käsitellyt meditaatiossa tätä. Sanonut itselleni, etten tarvitse enää turvaa ruuasta. Olen aikuinen ihminen nyt. Minulla on nyt turvallisuudentunne.
Ruuan suuhun laittaminen voi olla hyvin intiimikin asia. Suuhan on myös erotogeeninen alue. Samoin täysi vatsa. Se tunne, kun vatsa täyttyy voi mennä jopa vauvaiän imetyskokemuksiin. Syvälle, syvälle.
Meditaatiossa olen jo kauan aikaa tiennyt, että tavallisessa elämässä pidättelen hengitystä. Siitä olen yrittänyt pikkuhiljaa päästä, luopua. Siihenkin olen löytänyt syyn lapsuudestani. En tarvitse sitäkään enää. Ei ole mitään hätää.
Joku voi pitää tätä humppana ja huuhaana. Mutta minun todellisuudessa meditaatiolla on aivan ihmeellisiä vaikutuksia. Sillä voi rauhoittaa sekä myös piristää mieltä. Meditaatio tuo rauhaa, selkeyttä, tasapainoa ja energiaa elämään. Olen siitä hyvin, hyvin kiitollinen.
Hyvää viikonloppua kaikille!
Upeaa!
VastaaPoistaKiitos Mentaalimatkaaja. Hyvää viikonloppua sinulle!
PoistaHyvin olet kyllä laihtunut,Onnittelut. Tuo on niin totta että kyllä sieltä lapsuudesta vaan kumpuaa asioita ja laittaa tekemään yhtä sun toista. Minäkin vartioin painoani alituiseen nuorempana, mutta en osannut käsitellä menneisyyttäni ollenkaan. Vanhemmalla iällä olen käsitellyt lapsuuttani paljonkin,meditoinut,rukoillut rentoutunut ja hoitanut sisäistä lastani joka ei saanut lapsena kylliksi hoivaa ja huolen pitoa. Olen osannut jättää ruokavaliostani ruuat jotka eivät minulle sopineet, syön aika paljon,vaikka mitä,lihottaviakin juttuja, mutta paino pysyy hyvänä mielestäni. Kyllä se niin mielen asia tuo lihominen on. Mukavaa viikon loppua Marja :-)
VastaaPoistaKiitos kommentistasi Pihakeiju ja onnitteluista. Varhaislapsuus on todellakin tärkeä. Ne ensimmäiset viisi vuotta etenkin. Kävin aikoinani opintoihin liittyen psykoanalyyttisen psykoterapian, joka painottuu lapsuuteen. Niin moni asia lapsuudesta nousi pinnalle ja sitten työstettiin ja käsiteltiin sitä tapahtumaa, tunnetta, mielikuvia siitä. Se oli hyvin rankkaa, mutta moni ongelmani tai persoonallisuudenpiirteeni aukeni. Sinä olet käsitellyt lapsuutta monin keinoin. Minulla on nykyisin vain meditaatio, itseanalyysi, unien tulkinta. Hienoa se, että tiesit mitkä ruuat ei sovi sinulle ja voit vielä syödä paljon. Leppoisaa viikonloppua sinulle!
PoistaVoi miten valoisa postaus ja kauniit kuvat! Olet sitkeä nainen, 9 cm pois vyötäröltä on huima saavutus. Itseä voi hemmotella muillakin tavoin kuin herkuilla. Toivottelen hyviä ulkoilusäitä tähän keväältä tuntuvaan viikonloppuun ja hienoa naistenpäivää sunnuntaina.
VastaaPoistaKiitos kommentistasi riitta k. Laihdutus on tosiaan hyvin tasaista nyt tai on ollut sitä koko ajan. Yhtenä viikkona en laihtunut. Mutta minulla on tunne, että tämä vaikeutuu nyt, kun ollaan lähellä normaalipainoa. Saas nähdä. Olen itsekin tosi iloinen vyötärön kapenemisesta. Hyviä ulkoilukelejä ja naisten päivää sinulle myös!
VastaaPoistaTuosta hengityksen pidättämisestä... se ei taida nykyoppien mukaan olla ollenkaan paha asia! Minä nimittäin käyn kehonhuoltoryhmässä, jossa toistuvasti harjoitellaan juuri hengityksen pidättämistä ja sitä, että hengitetään vain 80% siitä mitä oikeastaan haluttaisiin. Toisessa harjoituksessa taas pidetään hengitysten välillä selvä tauko. Kuulemma nykyihmisen suuri ongelma on ylihengittäminen, joka johtaa hapenpuutteeseen, koska happi tarvitsee vapautuakseen riittävästi hiilidioksidia, jota taas vapautuu liikaa, jos hengieteään voimakkaasti. Tässä artikkelissa on selitetty samaa, mitä kurssillamme: https://www.maaseuduntulevaisuus.fi/ihmiset-kulttuuri/artikkeli-1.226462 Itse olen liikkumisessa huomannut tuon, että hengästyminen vähenee, kun sulkee suunsa - en siis tarkoita puhumista, vaan hengittämistä suun kautta. Teippiä en vielä ole suun edessä käyttänyt, vaikka sitäkin olen lukenut suositeltavan...
VastaaPoistaKiitos kommentistasi Anonyymi. Hengityksestä ollaan nykyisin aika kiinnostuneita mediassakin. Minun mielestäni hengitys on se, mikä yhdistää ihmisen mielen ja kehon. Sillä on iso merkitys psykosomatiikassa. Hienoa, jos tuo hengityksen pidättäminen onkin aivan hyvä asia. Varmasti mielenkiintoista tuo kehonhuolto, kun siinä myös hengitys on mukana. On tuttua meditaatiosharjoituksista hengityksen välinen tauko ja pieni tauko myös sisään- ja uloshengityksen välillä. En tiennyt, että ylihengittäminen on se ongelma. Itse olen pitänyt pinnallista hengittämistä vältettävänä asiana, pitäisi hengittää syvältä, palleasta. Mutta eihän oikein hengittäminen ole helposti opittavissa. Sitä pitäisi harjoitella mielettömän kauan aikaa, että se automatisoituisi. Toimii yleensä vain hengitysharjoitusten ajan. Joogit ja buddhalaismunkit ovat sen oppineet myös tavalliseen elämään. Pitääpä kokeilla lenkillä vinkkiäsi hengittämisen vähentämisestä suun kautta. Mutta ei sentään teippiä.Hih.
PoistaLohtu- ja tunnesyöminen, niitä minä harrastan. Syön, vaikkei ole nälkä. Ruoka hivelee ruuansulatuselimiäni, silittelee ja antaa mielihyvän tunnetta. Tuo vertaaminen imeväisikäisen täyteen maitovatsaan on ihana. Se kylläinen ja turvallinen olo. Siksikö syön, vaikkei ole nälkä?
VastaaPoistaMarja, maanantaina minä aloitan :) Vähän tähän samaan tyyliin, kuin miten sinä olet onnistunut. Olen seurannut positiivisesti kateellisena aikaansaannoksiasi - ja nyt olen itse valmis muutoksiin, pieniin, mutta pysyviin!
Huh hei, vatsanseutu - hyvästi jää.
Hyvää viikonloppua toivottaa pulleampi Erikoinen Asiantuntija ;)
Kiitos kommentista Erikoiset Asiantuntijat. Onpas hienoa, että sinäkin liityt tähän meidän lukuisten painonpudottajien seuraan! Positiivinen kateus on super. Parasta on, jos se sysää sisäiseen motivaatioon laihduttaa. Vain sisäinen motivaatio tuo pitkäaikaisia tuloksia. Ulkoinen motivaatio lässähtää aika nopeasti. Minulla on suuri sisäinen motivaatio laihduttaa etenkin veren sokeriarvojen vuoksi, jotka ovatkin onneksi aika lailla parantuneet jo tämän laihdutuksen aikana. Mutta - niin kuin sanotaan - laihdutuksen jälkeiset elintavat ovat ratkaisevia. Niin, se paratiisimainen täysi, turvallinen, lämmin olo lapsella imetyksen jälkeen, voi vaikuttaa myöhemminkin mielessä. Kysymyksen, Miksi syön, vaikka ei ole nälkä, eteen teen nyt paljon psyykkistä työtä. Ja vähitellen yritän saada turvallisuutta ja mielihyvää muistakin asioista - toki olen sitä saanut aikaisemminkin, mutta nyt yritän korvata sillä tunnesyömistä. Itseään voi palkita monin muinkin keinoin, esimerkiksi katsomalla hyvän elokuvan, teatterissa, konserteissa, yleensäkin taiteen ja kulttuurin keinoin tai vaikkapa ostamalla itselleen uuden kasvonaamion ja rentoutumalla sen tehden, luonnossa liikkumalla, kahvikupin ääressä ystävän kanssa. Leppoisaa viikonloppua sinullekin!
PoistaEi tämä ole humppaa eikä huuhaata. Ihanasti olet onnistunut ja todella hienoa, että olet tyytyväinen tuloksiin. Mielenkiintoisia näkökulmia siihen, mikä merkitys syömisellä voi olla ja mistä ruoan himo kumpuaa. Satunnaiset makean himoon sortumiset eivät haittaa. Erikoisella Asiantuntijalla oli jokunen vuosi sitten asiakas, jolla ei ollut varmaan grammaakaan liikaa rasvaa kropassaan ja hän toimi oman työnsä ohessa personal trainerina. Hän kertoi noudattavansa tiukkaa ruokavaliota muuten, mutta kerran viikossa pitää herkkupäivän, jolloin saa syödä ihan mitä vaan. Ja niinpä hän syökin, kertoi hän. Sen ansiosta aineenvaihdunta lähtee liikeelle ja sen ansiosta jaksaa taas koko viikon. Ei varmaan huono! Mukavaa viikonloppua!
VastaaPoistaKiitos Erikoiset Asiantuntijat kommentista. No, kiva, jos ette pidä mindfulness- meditaatioharrastustani humppana. Monet kyllä pitävät - ja joukossa oma, ihana miehenikin. Häntä huvittaa kaikki henkiset, psykologiset puuhat. Mutta kukin tavallaan. Hyvä tuo asiakkaasi tapa syödä vain kerran viikossa herkkuja. Minäkin tein niin monta vuotta. Perjantai oli herkkupäivä. Mutta sitten se aivan kuin itsestään laajeni koskemaan koko viikonloppua. Ja sehän on liikaa. Jotkut kaverini ovat sanoneet samaa aineenvaihdunnan vilkastumisesta. Ja kyllähän se näin maallikkonakin tuntuu järkevältä ajatukselta. Kun lopetan laihduttamisen, otan käyttöön tuon herkkupäivän kerran viikossa. Nams! Jo etukäteen.
VastaaPoistaHuikeaa miten sait suggeroitua mielen tuolla toffeella, hyvä sä. <3 Sydämellistä sunnuntaita Marja ja tsemppiä loppupuristukseen.
VastaaPoistaKiitos kommentistasi Tiia. Joskus nuo mielikuvaharjoitukset todella toimii. Joskus olen koulussa tehnyt, ohjannut niitä oppilaille. Rentoutusharjoituksessa olen sanonut yhden unelmapaikkaharjoituksen aikana, että aurinko lämmittää selkääsi, ja monet oppilaat ovat sanoneet harjoituksen jälkeen, että selkä on vieläkin kuuma.
PoistaTsemppiä! Ihailtavaa...toivottelen sinulle Hyvää naistenpäivää🌹
VastaaPoistaKiitos Kristiina tsempeistä. Myöhästyneet naistenpäivä onnittelut sinulle! Naistenpäivä pitäisi olla joka päivä.
PoistaUpeeta miten sinnikäästi oot painoa tiputtanut. Kiitos hyvästä kirjoituksesta. Hyvää tätä viikkoa
VastaaPoistaKiitos kommentistasi Unknown. Sinnikkyyttä, kärsivällisyyttä tässä tosiaan tarvitaan. Olen yrittänyt opetella kärsivälliseksi edes tässä asiassa. Ehkä olen oppinut. Hyvää alkanutta viikkoa myös sinulle!
VastaaPoista