Henkisyyttä ja mielenrauhaa

 

Sain Gaudeamus kustantamolta arvostelukappaleen kirjasta Henkisyyttä ja mielenrauhaa Aasian uskonnollisuus länsimaissa. Kirjassa on artikkeleita, esimerkiksi Jooga ja meditaatio Suomessa, Mindfulness-harjoituksen buddhalaiset juuret, Hiljaisuuden viljely ja kristillinen spiritualiteetti. Kirjan artikkelit ovat hyvin tarkkoja, perusteellisia ja tieteellisiä. Silti maallikkokin ymmärsi tekstit.

Jooga, karma, aura,  guru, mindfulness. Nämä ovat arjessamme uusia sanoja, jotka kuvaavat henkisyyttä. Monet sanoista ovat muinaisintialaista sanskritin kieltä ja kuuluvat hindulaisuuteen.  Idän uskonnot näkyvät nykyään monella tasolla. Muun muassa Buddhan patsaita käytetetään sisutuselementteinä. Joogasalien seinillä on hindulaisia kuvia. Koruissa ja vaatteissa saattaa olla uskonnollisia symboleja. 

Hindulaisuus ja buddhalaisuus tulivat voimalla Suomeenkin 1960-luvulla erityisesti hippiliikkeen myötä. Aluksi itämaiset uskonnot olivat vastakulttuuria, mutta viimeistään 1990-luvulla ne sulautuivat osaksi valtakulttuuria. Alettiin harrastaa joogaa, meditaatiota tai mindfunessia.

Beatlesin  matka Intiaan vuonna 1968 Maharsihi Mahesh Yogia tapaamaan sai paljon huomiota. Sen myötä transsendaalinen meditaatio tuli Suomeen jäädäkseen.

Joogan ja mindfulnessin mieltäminen vain kokonaisvaltaiseksi, terveyttä edistäväksi  ruumiilliseksi ja henkiseksi harjoitukseksi jättää varjoon niiden hindulaisen  ja buddhalaisen alkuperän.

Kirjan punaisena lankana on se, miten Aasian uskonnot hienosyisesti vaikuttavat länsimaissa henkisyyden ja hyvinvoinnin kulttuureissa.Meidän kulttuurissamme hyvinvointi on tällä hetkellä suuri trendi. Voisi sanoa, että elämme hyvinvointi kulttuurissa, joka ammentaa hyvinvointia lisääviä tekniikoita idästä.

Kirjan voi hahmottaa kolmeen osa-alueeseen. Ensimmäiset kolme lukua on kirjoitettu uskontotieteellisesti, josta käsin tarkastellaan joogaa, mindfulnessia ja meditaatiota. Kolme seuraavaa lukua käsittelee teologisen tutkimuksen perinnettä, ja niissä tarkastellaan uusien ilmiöiden merkityksiä, haasteita ja mahdollisuuksia.

Mindfulness

Esittelen seuraavaksi mindfullnessin juuria. Olen itse harjoittanut sitä monta vuotta, enkä ole tiennyt, että sen perusta on buddhalainen.

Uskonnollisista juurista huolimatta Mindfulnessia käytetään nykyään niin julkisissa terveys- ja koulutuspalveluissa, yritysmaailmassa kuin kaupallisilla hyvinvointimarkkinoilla.

Mindfulnessin valtavirtaistuminen on osa laajempaa sosiaalista liikehdintää, jossa terveydestä ja hyvinvoinnista huolehtiminen on tullut näkyväksi osaksi kulutuskulttuuria. Tämä hyvinvointiliike ammentaa innostusta Aasian uskonnoista ja filosofiasta, etenkin joogasta ja meditaatiosta. Harjoitusmenetelmien uskonnollista taustaa ei kunnolla tiedetä.

Buddhalaisuuteen liitettyjen opetusten ytimessä on oppi kärsimyksestä ja siitä vapautumisesta. Tämä oppi tiivistyy neljään jaloon totuuteen: Elämä on kärsimystä, kärsymyksen aiheuttaa elämänjano, kärsimys loppuu sammuttamalla elämänjano,  elämän jano sammuu kulkemalla kahdeksanosaista tietä: oikea näkemys, aikomus, toiminta, puhe, elinkeino, pyrkimys, tarkkaavaisuus (mindfulness) ja keskittyminen. Mindfullness tulee siis buddhalaisesta opista ja vanhoista buddhalaisista kirjoituksista.

Kuvat: Pixabay

Onnellisen elämän ohjeita, onko niitä?

Huippuyliopisto Yalen suosituimmalla kurssilla opetetaan, mikä on onnellisuuden salaisuus. Tänä keväänä kymmenen viikon kurssi tuli verkkoon. Miljoonien opiskelijoiden joukossa oli Hesarin toimittaja Venla Rossi.

Science of Wellbeing, eli suoraan suomennettuna hyvinvoinnin tiede, kurssia vetävä psykologian professori Laurie Santos kehitti opintokokonaisuudesta version, jonka kuka tahansa voi suorittaa verkossa, omaan tahtiin ja ilmaiseksi.

Hyvinvointi on 2000-luvun megatrendi. Hyvinvoinnin tiede ei nimestään huolimatta ole pelkkää tiedettä. Kurssi sisältää paljon käytännön harjoituksia ja konkreettisia ohjeita. Tavoite on oppia elämään paremmin, tulla onnelliseksi.

Opintokokonaisuus edustaa positiivista psykologiaa, jonka tarkoitus on täydentää niin sanottua normaalipsykologiaa, joka on keskittynyt erilaisiin mielenterveyden ongelmiin ja niiden hoitoon. Sitä ei ole otettu vastaan ilman kritiikkiä. Positiivista psykologiaa on arvosteltu muun muassa liiallisesta yleistämisestä, positiivisuuden turhasta korostamisesta ja ettei se noudata tieteenalan perinteitä tarpeeksi. Minä suhtaudun siihen varauksella.

Yksi positiivisen psykologian tärkein ajatus on, että kaikilla ihmisillä on omat, yksilölliset vahvuudet. Kurssin vetäjän Santosin neuvot voi tiivistää yhdeksi ajatukseksi:  jos haluamme elää onnellista elämää, meidän täytyy saada mielemme hallintaan.

Minusta positiivinen psykologia nimensä mukaisesti korostaa  vähän liikaa ihmisen henkisen kehityksen mahdollisuutta. Etenkin  yltiöpositiiviset Self Help-oppaat ovat usein liirum laarumia. Toki arjessa positiiviset ihmiset, joilla positiivisuus kumpuaa sisältä luontaisesti, tuovat iloa elämään muillekin. Ja sitä kaivataan esimerkiksi tämän koronan aikaan.

Toimittaja Venla Rossi tiivistää seuraavassa psykologian professori  Laurie Santosin opit muutamaan lauseeseen. Näistä voi poimia yhden päivässä harjoiteltavaksi kymmenen viikon ajan. Tai kuten kurssilla tehdään, yhden viikossa kymmenen viikon ajan. Venla Rossi suhtautui alkuun kurssiin epäilevästi, mutta oli lopuksi siihen tyytyväinen.

"10 niksiä, joilla voit tehdä elämästä onnellisemman

1) Ole kiltti muille ihmisille, sekä lähipiirille että tuntemattomille.

2) Elämys tekee onnelliseksi, tavara ei. Mielemme tottuu nopeasti erilaisiin tavaroihin ja alkaa pitää niitä itsestäänselvyytenä. Näin ei käy kokemusten kanssa.

3)Porukassa on hyvä olla. Ihmiset aliarvioivat, miten paljon muiden seura vaikuttaa mielialaan. Yhdessäolo voi olla myös puhelimessa puhumista tai viestittelyä, tärkeintä on merkityksellinen yhteys.

4)Tee valintoja työ- ja muussa elämässä niin, että saat elämässä rahan sijaan lisää vapaa-aikaa.

5)Kesytä sosiaalinen media: kuratoi seuraamasi sisältö monipuoliseksi tai rajoita ruutuaikaa.

6)Tunnista omat vahvuutesi ja hyödynnä niitä, erityisesti töissä.

7)Meditoi. Meditaatio vahvistaa aivojen stressinsietokykyä ja opettaa hallitsemaan mieltä. Ei ole pakko tehdä perinteisiä meditaatioharjoituksia, yhtä hyvin voi tuijottaa lokkeja taivaalla. Tärkeintä on keskittyä. Kymmenen minuuttia päivässä riittää.

8)Iloitse niin pienistä kuin suurista asioista. Pidä kiitollisuuspäiväkirjaa tai käy perheen kanssa iltapalalla läpi, mitä kivoja juttuja päivän aikana tapahtui.

9)Yritä tunnistaa, mistä pidät: minkä asian tekeminen on niin mukavaa, että uppoudut siihen kokonaan ja unohdat ulkomaailman?  Harrasta tätä säännöllisesti.

10)Nuku vähintään seitsemän tuntia yössä ja liiku kolme kertaa viikossa. Kävelylenkki on tarpeeksi, ei tarvitse hikitreenata , jos ei tunnu siltä."

Kyllähän minä olen näistä ohjeista jo aiemmin noudattanut montakin, mutta en ole silti mikään tasapainoisuuden esimerkki. Etenkin nyt vaihdevuodet sekoittaa mielialoja.

Tunnen kyllä syvästi eläväni merkityksellistä elämää. Etenkin muiden auttaminen, kiltteys, ja meditaatio tänä korona-aikana on piristänyt mieltä. En ole digiblondina mikään somehaukka.  En saa suurtakaan nautintoa uusista tavaroista tai vaatteista. Olen ollut jo kaksi vuotta ostolakossa. Liikunta ja hyvä uni ovat olleet minulle tärkeitä koko aikuisiän. Ne ovat vain luonnollinen osa elämääni.             

Lähteet: Helsingin Sanomat 31.5.2020, kuvat omat

Pelon rohkea kohtaaminen korona-aikana

Monesti sanotaan, ettei pelolle saa antaa valtaa. Pelko pois! Ei muuta kuin rohkeasti eteenpäin! Pelko on kuitenkin niin vahva tunne, ettei se tahdon voimalla katoa minnekään. Sen kanssa on hyvä istua alas ja keskustella. Meditaatio ja mindfullness ovat hyviä keinoja kohdata pelko ja keskustella sen kanssa.

Koronavirus havahdutti suomalaiset maaliskuun puolessa välissä. Normaali arki heilahti nopeasti uuteen asentoon. Elämän yllä alkoi leijua hahmottamaton pelko. Sitkeä seuralainen. Miten tässä lopulta käy? Iskeekö tauti läheisiin ja minuun? Entä tämän jälkeen?

Kirjailija ja meditaatio-ohjaaja Kati Reijosen mukaan tuntematon koetaan pelottavana, koska aivot ovat mukautuneet suojelemaan meitä. Aivot haluavat pitää meidät mukavuusvyöhykkeellä ja alkavat hälyyttää, jos siirrymme sieltä pois. Nyt olemme kaikki epämukavuusvyöhykkeellä.

Jos pelon kieltää ja vaientaa, se voi tulla jossakin muussa muodossa esiin, esimerkiksi vihana ja suvaitsemattomuutena.

Pelko saa parhaimmillaan ihmiset yhteen. Auttamisen halu ja empatia heräävät. Tämäkin nähtiin Suomessa jo heti poikkeustilan ensimmäisinä päivinä. Toisten auttaminen on hyvää lääkettä pelkoihin. Se on rohkeaa. Kun myöntää avoimesti tunteensa, voi saada yhteyden toisiin, ja huomio siirtyy omista raskaista ajatuksista muiden tarpeisiin.

Pelkoa pitäisi katsoa silmiin ja ottaa se vastaan. Pelko on vain tunne, ja tunteet tulevat ja menevät. Se väistyy, kun hyväksyy sen, eikä jää siihen roikkumaan.

Reijosen mukaan useimmat meistä elävät siinä harhassa, että kun tekee parhaansa ja noudattaa sääntöjä, on turvassa. Mutta mitä tahansa voi tapahtua koska tahansa.

Mutta jos turvaa ei ole missään, mihin ihmeeseen voimme silloin tarttua? Reijosen mielestä turva on ihmisen sisäinen voima. Ihmiset ovat paljon vahvempia kuin kuvittelevat. Kun todellinen hätä uhkaa, löydämme itsestämme uskomattomia voimavaroja.

Kun pelkoa tutkii riittävän syvältä, paljastuu peruspelko. Se on kuolema. Suuri tuntematon tekijä. Kuolemankin kanssa olisi hyvä solmia jonkinlainen rauha, koska sillehän emme voi mitään. Reijosen lempisanonta on: Jumala ei suojele meitä miltään, mutta kulkee kanssamme kaiken läpi.

Usein ne ihmiset, jotka ovat joutuneet lähipiirissä tai elämässään kohtaamaan kuoleman läheltä, silmästä silmään, suhtautuvat siihen rauhallisemmin.

Koronakriisin alussa kauppojen hyllyt tyhjenivät muun muassa wc-paperista ja hiivasta. Osa ihmisistä hamstrasi ruokaa. Varautumiseen liittyvä toiminta on yksi keino lievittää pelkoa. Ostaminen voi olla siis tapa pyrkiä hallitsemaan pelottavaa tilannetta jotenkin. Tietysti se saattaa karata käsistä. Silloin auttaa rauhoittava tieto: ruoka ei ole loppumassa.

Lähteet: Hyvä terveys 5/2020  

Tasaista laihduttamista

    Herneproteiinista tehty tomaattipohjainen, tulinen kastike ja kasviksia

Olen nyt laihtunut menneellä viikolla taas 1 kilon.  Olen laihtunut 2 kuukauden ja 1 viikon aikana 8 kiloa. Lähtöpaino oli 81 kg ja nyt painan  73 kg. Tarkalleen ottaen 72 kiloa ja 800 grammaa, mutta en ota huomioon noita grammoja. Suurpiirteisesti  ja tasaisesti  mennään.

Sunnuntaina iski karmea makeanhimo. Salmiakkia, toffeeta, viinikumeja, leivonnaisia. Heti minulle! Kääk! Heti! Kotona on luomukookostoffeeta ja onneksi ne on yläkerrassa. Matkalla yläkertaan loin mielessäni mielikuvan, että syön sitä toffeeta. Sain jopa sen täyteläisen maun suuhuni. Kun pääsin perille, himo oli laantunut. Enkä syönyt toffeita. Hah. Huijasin mieltäni.

En ole enää kursaillut ruuan suhteen vaan olen syönyt isoja annoksia puuroa ja muuta ruokaa. Silti olen laihtunut. Uskon, että muun muassa pätkäpaasto, mindfulness ja meditaatio ja puolukka ja se, etten syö perunaa, riisiä, pastaa ja kaikkea valkoista, ovat auttaneet asiaa. Olen korvannut ne parsa- ja ruusukaalilla sekä vihreillä pavuilla. Olen kirjoittanut jo monessa postauksessa tästä laihduttamisesta.

   Marjoja, jugurttia, voileipä

Alkuun laihduin etenkin vatsan seutuvilta. Nyt olen laihtunut yllättävän tasaisesti kaikkialta. Jotkut vaatteet roikkuvat ja varmasti useammat, kun saan tämän laihdutuksen loppuun. Pitäisi ostaa uusia vaatteita. Mutta en osta. Enkä missään nimessä ostaisi pikamuotimyymälöistä. Täysin ilmastosyistä. En ole ostanut uusia vaatteita melkein kahteen vuoteen. Kenotan vaan vanhoissa vaatteissa. Ja ainahan vaatteita voi pienentää. Vain käytettyjen vaatteiden ostamista voisin harkita.

              Suorastaan rakastan kikherneitä.

Vyötärö on onneksi kaventunut niin sanottuun normaalimittaan. 97:stä 88:aan. Sokeriarvot olivat ennen laihduttamista kakkostyypin diabeteksen puolella. Ihmeen nopeasti parin kilon laihdutuksen jälkeen ne laskivat miltei normaaliksi. Verensokeria seurataan kolmen kuukauden välein. Parasta oli, etten joudu syömään lääkkeitä.

Mindfulness ja meditaatio ovat olleet suureksi avuksi.  Liikasyöminen on lopulta mielen asia. Kun syöminen muuttuu, on tätä käsiteltävä mielessä. Etenkin jättää jäähyväiset herkuille ja tunnesyömiselle.

Miksi syön, vaikka ei ole nälkä? Tähän kysymykseen meditaatiossa voi nousta vastauksia syvältä lapsuudesta. On voitu lohduttaa ruualla, mikä näkyy lohtusyömisenä. Minulla turvallisuudentunne. Tunnesyömisessä saan turvaa ruuasta, vaikka nykyinen elämäntilanne olisi turvallinen. Mieli ei toimi johdonmukaisesti. Olen käsitellyt meditaatiossa tätä. Sanonut itselleni, etten tarvitse enää turvaa ruuasta. Olen aikuinen ihminen nyt. Minulla on nyt turvallisuudentunne.

Ruuan suuhun laittaminen voi olla hyvin intiimikin asia. Suuhan on myös erotogeeninen alue. Samoin täysi vatsa. Se tunne, kun vatsa täyttyy voi mennä jopa vauvaiän imetyskokemuksiin. Syvälle, syvälle.

Meditaatiossa olen jo kauan aikaa tiennyt, että tavallisessa elämässä pidättelen hengitystä. Siitä olen yrittänyt pikkuhiljaa päästä, luopua. Siihenkin olen löytänyt syyn lapsuudestani. En tarvitse sitäkään enää. Ei ole mitään hätää.

Joku voi pitää tätä humppana ja huuhaana. Mutta minun todellisuudessa meditaatiolla on aivan ihmeellisiä vaikutuksia. Sillä voi rauhoittaa sekä myös piristää mieltä. Meditaatio tuo rauhaa, selkeyttä, tasapainoa ja energiaa elämään. Olen siitä hyvin, hyvin kiitollinen.

Hyvää viikonloppua kaikille!

What do you want to do ?

New mail

What do you want to do ?

New mail

Mindfulness

Ihmisillä on usein tapana ajatella menneisyyttä ja huolehtia tulevaisuudesta. Ei osata elää tätä hetkeä, hetkessä, carpe diem. Mindfulness tarkoittaa tietoisuus- ja läsnäolotaitoa. Se on keskittymistä kulloinkin meneillään olevan hetken kokemiseen, havainnointiin ja hyväksymiseen.

Mindfulness on yksi mietiskelyn, meditaation muoto, joka esim. bubbhalaisessa perinteessä on tuhansia vuosia vanha. Buddhalaisuudessa on lukemattomia meditaation muotoja esim.kävelymeditaatio ja zen-buddhalaisuuden koanit. Koan on paradoksaalinen lause, jonka mestari antaa oppilaalle oppilaan mietiskeltäväksi. Tunnetuin lienee: Minkälainen ääni syntyy, kun taputetaan yhdellä kädellä?

Oikeastaan kaikissa uskonnoissa on meditaatiota jossakin muodossa. Kristinuskossa mm.rukous, kaavarukous tai rukousnauhan helmien laskeminen. Hindulaisuudessa on jooga. Islamissa rukous ja sufilaisuus, islamin mystinen muoto, jossa tietoisuuden tilaa muutetaan pyörimällä tanssien. Juutalaisuudessa on rukoilu ja lukumystiikkaan perustuva kabbala.

Miten mindfulnessia käytännössä tehdään? Aluksi täytyy löytää rauhallinen paikka, jossa voi istua tai levätä mukavasti. Sitten vain hengitellään ja kuulostellaan kehoa ja mieltä. Miltä oma keho tuntuu? Millaisia tuntemuksia ja tunteita siinä on? Olisi tarkoitus hyväksyä itsensä kaikkine tunteineen, myös vaikeine tunteineen.

Joskus saattaa alkaa tuntea ikäviä tuntemuksia. Rinnassa tuntuu raskas paino. Hartioita alkaa kiristää. Palleassa puristaa. Näiden tuntemusten täytyy antaa tulla, olla. Paikallaan on hyvä pysyä ja hengitellä niin kauan, että saa kiinni hyväksymisen tunteesta. Sen kanssa voi viettää rauhallisen hetken ja tunnustella, miltä se tuntuu. Sitten voi palata nykyhetkeen ja -maailmaan. Havainnoista kannattaa pitää päiväkirjaa.

Mindfulnessista - kuten yleensäkin meditaatiosta - on apua esim. stressiin, masennukseen, luovuuden ja positiivisten tunteiden lisääntymiseen, oppimiskykyyn. Ehkä voi oppia elämään rennommin ja avoimemmin. Yleensäkin pysähtyminen, itsensä kuuntelu, mietiskely on ihmiselle hyväksi tällaisena digiähkyn aikana. Rauhallinen kävelylenkki metsässä ajaa oikeastaan saman asian.

Lähteenä oli Suomen Mielenterveysseuran artikkeli: Mitä ovat mindfulness - tietoisuustaidot?