Onnellisen elämän ohjeita, onko niitä?

Huippuyliopisto Yalen suosituimmalla kurssilla opetetaan, mikä on onnellisuuden salaisuus. Tänä keväänä kymmenen viikon kurssi tuli verkkoon. Miljoonien opiskelijoiden joukossa oli Hesarin toimittaja Venla Rossi.

Science of Wellbeing, eli suoraan suomennettuna hyvinvoinnin tiede, kurssia vetävä psykologian professori Laurie Santos kehitti opintokokonaisuudesta version, jonka kuka tahansa voi suorittaa verkossa, omaan tahtiin ja ilmaiseksi.

Hyvinvointi on 2000-luvun megatrendi. Hyvinvoinnin tiede ei nimestään huolimatta ole pelkkää tiedettä. Kurssi sisältää paljon käytännön harjoituksia ja konkreettisia ohjeita. Tavoite on oppia elämään paremmin, tulla onnelliseksi.

Opintokokonaisuus edustaa positiivista psykologiaa, jonka tarkoitus on täydentää niin sanottua normaalipsykologiaa, joka on keskittynyt erilaisiin mielenterveyden ongelmiin ja niiden hoitoon. Sitä ei ole otettu vastaan ilman kritiikkiä. Positiivista psykologiaa on arvosteltu muun muassa liiallisesta yleistämisestä, positiivisuuden turhasta korostamisesta ja ettei se noudata tieteenalan perinteitä tarpeeksi. Minä suhtaudun siihen varauksella.

Yksi positiivisen psykologian tärkein ajatus on, että kaikilla ihmisillä on omat, yksilölliset vahvuudet. Kurssin vetäjän Santosin neuvot voi tiivistää yhdeksi ajatukseksi:  jos haluamme elää onnellista elämää, meidän täytyy saada mielemme hallintaan.

Minusta positiivinen psykologia nimensä mukaisesti korostaa  vähän liikaa ihmisen henkisen kehityksen mahdollisuutta. Etenkin  yltiöpositiiviset Self Help-oppaat ovat usein liirum laarumia. Toki arjessa positiiviset ihmiset, joilla positiivisuus kumpuaa sisältä luontaisesti, tuovat iloa elämään muillekin. Ja sitä kaivataan esimerkiksi tämän koronan aikaan.

Toimittaja Venla Rossi tiivistää seuraavassa psykologian professori  Laurie Santosin opit muutamaan lauseeseen. Näistä voi poimia yhden päivässä harjoiteltavaksi kymmenen viikon ajan. Tai kuten kurssilla tehdään, yhden viikossa kymmenen viikon ajan. Venla Rossi suhtautui alkuun kurssiin epäilevästi, mutta oli lopuksi siihen tyytyväinen.

"10 niksiä, joilla voit tehdä elämästä onnellisemman

1) Ole kiltti muille ihmisille, sekä lähipiirille että tuntemattomille.

2) Elämys tekee onnelliseksi, tavara ei. Mielemme tottuu nopeasti erilaisiin tavaroihin ja alkaa pitää niitä itsestäänselvyytenä. Näin ei käy kokemusten kanssa.

3)Porukassa on hyvä olla. Ihmiset aliarvioivat, miten paljon muiden seura vaikuttaa mielialaan. Yhdessäolo voi olla myös puhelimessa puhumista tai viestittelyä, tärkeintä on merkityksellinen yhteys.

4)Tee valintoja työ- ja muussa elämässä niin, että saat elämässä rahan sijaan lisää vapaa-aikaa.

5)Kesytä sosiaalinen media: kuratoi seuraamasi sisältö monipuoliseksi tai rajoita ruutuaikaa.

6)Tunnista omat vahvuutesi ja hyödynnä niitä, erityisesti töissä.

7)Meditoi. Meditaatio vahvistaa aivojen stressinsietokykyä ja opettaa hallitsemaan mieltä. Ei ole pakko tehdä perinteisiä meditaatioharjoituksia, yhtä hyvin voi tuijottaa lokkeja taivaalla. Tärkeintä on keskittyä. Kymmenen minuuttia päivässä riittää.

8)Iloitse niin pienistä kuin suurista asioista. Pidä kiitollisuuspäiväkirjaa tai käy perheen kanssa iltapalalla läpi, mitä kivoja juttuja päivän aikana tapahtui.

9)Yritä tunnistaa, mistä pidät: minkä asian tekeminen on niin mukavaa, että uppoudut siihen kokonaan ja unohdat ulkomaailman?  Harrasta tätä säännöllisesti.

10)Nuku vähintään seitsemän tuntia yössä ja liiku kolme kertaa viikossa. Kävelylenkki on tarpeeksi, ei tarvitse hikitreenata , jos ei tunnu siltä."

Kyllähän minä olen näistä ohjeista jo aiemmin noudattanut montakin, mutta en ole silti mikään tasapainoisuuden esimerkki. Etenkin nyt vaihdevuodet sekoittaa mielialoja.

Tunnen kyllä syvästi eläväni merkityksellistä elämää. Etenkin muiden auttaminen, kiltteys, ja meditaatio tänä korona-aikana on piristänyt mieltä. En ole digiblondina mikään somehaukka.  En saa suurtakaan nautintoa uusista tavaroista tai vaatteista. Olen ollut jo kaksi vuotta ostolakossa. Liikunta ja hyvä uni ovat olleet minulle tärkeitä koko aikuisiän. Ne ovat vain luonnollinen osa elämääni.             

Lähteet: Helsingin Sanomat 31.5.2020, kuvat omat