Kun mikään ei riitä onnellisuuteen elämässä

 

 

Käytän nyt tätä kirjoittaessani ensimmäistä kertaa uutta Bloggeria. Etenkin kuvia on hankala siirtää , samoin tämän jutun sisennykset ja marginaalit ovat vinksin vonksin, isompikokoista tekstiä kirjoittaessa pitää koko ajan vaihtaa siihen normaalista ja tunnuksiakin on hankala laittaa.Kaipa tämän oppii ja tähän tottuu. Digiblondikin.

 

Ihminen tavoittelee onnea. Mutta pakkomielteinen täydellisyyden kaipuu myrkyttää myönteisyyden etenkin nuorilla.

Varsinkin Y-sukupolvi, alle 40-vuotiaat, ovat kasvaneet haitalliseen täydellisyyden tavoitteluun, mikä estää heitä olemasta onnellisia.

Kun menestykseen kuuluu myös onnellisuuden esittäminen - siis nimenomaan esittäminen - positiivisuus muuttuu kannustavasta myrkylliseksi.

Nykyisin julkaistaan paljon self-help -oppaita, onnellisuuden käsikirjoja. Niin sanottu positiivinen psykologia on kasvanut vahvasti viime vuosikymmenet. Silti masennusdiagnoosit, masennuslääkkeiden käyttö ja uupumus ovat yleistyneet.

Self-help  -oppaissa on yksi yhteinen puute: ne korostavat voimakkaasti yksilön roolia, ajatusta siitä, että jokainen on oman onnensa seppä. Ne ohittavat yhteiskunnalliset tyytymättömyyden syyt, jotka vaikuttavat paljon onnellisuuteen.

Onnellisuuteen kuuluu yksilön panostuksen lisäksi suotuisat kasvuolot. Ihmisillä on hyvin erilaiset lähtökohdat ja käsitys onnellisuudesta.

 

Ihmiset  keskittyvät siis omaan onneensa kaikin keinoin sen sijaan, että yritettäisiin olla yhdessä onnellisia.

On helpompi muokata tunteita kuin olosuhteita ja ajatella: sinä teet itsestäsi onnellisen, olivat olosuhteet mitä vain. Tämä voi johtaa myrkylliseen positiivisuuteen, jossa onnellisuuden tavoittelu kääntyy itseään vastaan.

                                           Perfektionismi

Pitkäaikaisten tutkimusten mukaan perfektionismi  on lisääntynyt nuorissa yliopisto-opiskelijoissa suoraviivaisesti vuosina 1989-2016.

Perfektionismi on aiheuttanut sen, etteivät nuoret ole tyytyväisiä itseensä, eivätkä myöskään siihen, mitä heillä on. Tämä on voinut osaltaan vaikuttaa masennuksen, ahdistuksen ja anoreksian vahvaan kasvuun. Perfektionisti ei voi olla aidosti onnellinen.

Puhutaan vähittäismyyntiterapiasta, jossa ihminen yrittää ostaa onnellisuutta, vaikka aineettomien hyödykkeiden ostaminen lisää onnea enemmän kuin materian ostaminen.

 

                                      Onnellisuuttako?

Viime vuosikymmenten aikana ihmiset ovat ryhtyneet enenevässä määrin keskittymään siihen, että he olisivat onnellisia ja voisivat hyvin. Tämän varjopuolena on, että onnellisuudesta on tullut entistä enemmän menestymisen mitta.

Onnellisuustutkija Ilona Suojanen sanoo: "Enää ei riitä, että on rikas ja hyvä työpaikka, vaan menestynyt ihminen on onnellinen ihminen."

 

 

Jos ihminen ei ole aidosti onnellinen, hänelle voi tulla sosiaalinen paine esittää sitä. Tutkijat puhuvat niin sanotuista onnellisuusnaamareista: oma onnettomuus ja tyytymättömyys kätketään kuoren taakse.

"Tässä korostuu paine, että ihmisen pitäisi olla aina positiivinen. Se voi olla pidemmän päälle hyvin kuormittavaa, kun ei kohdata negatiivisia asioita. Se johtaa siihen, että lopulta ihminen menettää täysin kosketuksen siihen, mitä oikeasti on olla onnellinen", Suojanen selittää.

Onnellisuuden jatkuva tavoittelu ja sen taustalla olevat ajatusmallit ovat yksi syy siihen, miksi ihminen on onneton.

 

 

 

  Lähteet: Helsingin Sanomat 15.6.2020, kuvat omat