Miellyttäjä voi kärsiä sosiaalitsen tilanteiden pelosta

Näin väittää psykologian tohtori, psykologi ja psykoterapeutti Henna Penttinen. Sosiaalisia tilanteita pelkäävä ihminen saattaa kompensoida kielteistä minäkuvaansa mukautumalla muiden odotuksiin. Toisten miellyttäminen voi olla vain tapa yrittää selviytä sosiaalisten tilanteiden kanssa.

Usein tällainen ihminen on huolissaan siitä, mitä muut hänestä ajattelevat ja pyrkii selvittämään, mitä toiset ihmiset häneltä odottavat. Tämän jälkeen hän yrittää mukautua näihin olettamiinsa toisten odotuksiin.

Sosiaalisten foobikoiden perimmäinen ongelma on kielteinen minäkuva ja itsearvostuksen puut. Heillä on yleensä kolme tapaa selviytyä jännityksensä kanssa: muihin suuntautuminen, vaativuus itseään kohtaan ja eristäytyminen. Jokin näistä keinoista voi olla yksilölle tyypillinen.

Todennäköisesti perimä ja kasvuympärsitö vaikuttavat siihen, minkälaista kompensaatiomekanismia ihminen alkaa käyttää. Esimerkiksi temperamentiltaa hyvin ujo ja sulkeutunut on varmasti taipuvaisempi eristäytymiseen ja sosiaalisten tilanteiden välttelyyn.

Monen itseään kohtaan vaativan ja perfektionistisen taustalla saattaa olla perfektionistiset ja vaativat vanhemmat.

Jos on vaikeaa luottaa olevansa riittävän hyvä ilman, että se pitää jotenkin ansaita, suorittamisesta voi tulla kompensointikeino: minun pitää olla paras tässä, jotta olen riittävä ihmisenä.

Itseään kohtaan vaativat ajattelevat, että kun on täydellinen, ei voi tulla haavoituteksi kritiikillä tai kielteisillä arvioinneilla.

Sosiaalisten tilanteiden pelko on neurooseista yleisimpiä. On tärkeää muistaa, että jännittäminen on itsessään normaalia. Se saa meidät keskittymään esiintymistilanteissa pääasiaan ja tsemppaa eteenpäin. Jännittäminen on ongelma vasta sitten, kun se haittaa ja rajoittaa elämää.

Sosiaaliselle foobikolle esiintymistilanteet ovat niin pahoja, että hän voi jännittää niitä monta päivää, eikä saa esimerkiksi nukuttua.

Aluksi askel sosiaalisten pelkojen työstämiseksi on tunnistaa ongelma. Moni hakeuttuu tässä kohdin terapiaan. Mutta myös ilman terapiaakin on mahdollista käsitellä näitä asioita. Tärkeää on lähteä tutkimaan, mistä ongelmallisessa kokemuksessa on kyse ja ymmärtää mistä se kumpuaa.

Olisi ymmärrettävä omaan menneisyyteen, elämänkokemuksiin ja lapsuuden perheeseen liittyviä tekijöitä, joiden vuoksi on ollut vaikea rakentaa jo lapsuudessa muodostuvaa kokemusta itsestä hyvänä ja riittävänä.

Seuraava askel on opeteltava uudenlaista suhtautumista jännitykseen ja yritettävä hyväksyä se. Lisäksi olisi hyväksyttävä myös itsessään aiemmin kielteisenä pitämiään puolia, kuten epävarmuutta, arkuutta ja osaamattomuutta. Nämä ovat yleensä asioita, joita sosiaaliset foobikot eivät hyväksy.

Asian työstämisessä auttaa yleensä se, että muistaa inhimillisyyden: me ihmiset emme ole täydellisiä. Elämässä on hyvä olla myötätuntoa itseä ja muita kohtaan. Riittävän itsearvostuksen saaminen voi olla joillekin ihmisille iso työ. Tärkeintä on alkaa pitämään itsestään ilman, että se olisi ehdollista.

Lähteet: Helsingin Sanomat 28.5.2020, kuvat omat